Desucon Frostbite eli kuinka Pakkasukko lisääntyi

On taas con-raportin aika! Pitkä postaus on taas pitkä.

Viime viikonloppuna oli Desucon Frostbiten vuoro Lahden talvessa. Minulla oli ollut edeltävät pari kuukautta koulussa ihan järkyttävän kiireistä ja koska kesäksi olen tekemässä kalleinta pukuani koskaan, ei käynyt juuri mielessäkään tehdä uutta pukua Frostbitea varten. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään kaapista sellaisenaan vedettävää valmista vanhempaa pukua. Oli siis pakko joko tehdä muutoksia ja siistimisiä vanhempiin pukuihin tai mennä siviileissä.

No, olin halunnut kierrättää April Mayta uudelleen jossain, koska kesän Desuconissa ehdin pitää sitä päälläni niin surullisen lyhyen ajan ja ollakseen niin kiva puku siitä oli myös liian vähän kuvia omaan makuuni. April Mayn peruukki oli kuitenkin edelliskerran jälkeen niin huonossa kunnossa, että mokoma kaipasi ehdottomasti pesua ja uudelleenmuotoilua, mikä tiesi puolen päivän työtä. Frostbiten toiseksi puvuksi olin kaavaillut omaa hahmoani Koyukia, jonka olin tehnyt jo vuonna 2009. Puvun hihat eivät olleet tuolloinkaan ihan oikean kokoiset; niissä oli liikaa pituutta ja liian vähän leveyttä. Lisäksi puvun satiininauhat vetivät aivan hillittömästi mekon helmassa, eikä hihoissakaan ommeljälki ollut kauneinta etenkään hihan sisäpuolella. Sisäinen nillittäjäni siis ei voinut jättää näitä seikkoja omaan varjoonsa, vaan oli pakko hankkia tällekin prosessille jostain aikaa. Päätin siis kokeilla rajojani, josko minulla riittäisi aikaa, rahaa ja voimia koulukiireiden ohella ehtiä ajoissa hoitaa homma kotiin – ja jee, onnistuin!

Ennen - Jälkeen
Latvat ovat kyllä huomattavasti kaarevammat, mutta peruukki näyttää huomattavasti luontevammalta nyt.

Esimerkkikuvia Koyukin puvun korjailuista ei nyt ole. Sen sijaan saatte meikkikokeilun.

Minulla kävi niin onnellisesti, että isäni ja veljeni olivat menossa autolla Leville juurikin perjantaina, ja pääsin samalla kyydillä matkan varrella olevaan Lahteen. Olin myös onnistunut saamaan flunssan kuumeineen päivineen saman viikon alussa ja vielä perjantaina aamulla minulla oli ollut lämpöä. Illalla kuitenkaan lämpöä ei enää noussut ja viikonloppukin sujui etukäteen kerrottuna täysissä voimissa.

---

Lauantaina aamulla kiskoin Koyukin kamat mukaan Sibeliustalolle, vaihdoin puvun ihan hillittömässä tungoksessa pukuhuoneessa ja kärsin kuumuudesta saman tien huomattavasti aiempaa Koyukin peruukkia pidemmän version ja niskassa koreilevan turkiksen takia. Yhtään ei auttanut kuumeen jälkeinen ”alilämpö” (35.5°C). Muuten Frostbiten aamupäivä kului kuolettavan tylsästi ja hitaasti. Oli hassua olla kerrankin conissa siihen aikaan aamusta eikä ollut tarvetta rynnätä heti töihin, kuten tavallisesti aiemmissa coneissa. Minun työvuoroni Hall Cosplayn tuomarina alkaisi vasta siinä klo 15.15 aikoihin, ja aamupäivä/päivä oli aikaa agenteilla kierrellä ja etsiä käsiinsä kisaajia.

Pyörähdin taidekujalla hyvin pikaisesti ja sain käsiini Mass Effect -tarrasetin. En kestä miten söpöjä, putoan renegade Shepardeille! Samaten Talin "WTF BRO" (tai "LEMME GRAB DAT ASS") on hulvaton!

Tarrat © Niimonn

Tämän pitkän odottelun ja tuomaroinnin välissä backstagella ehdimme tehdä vartin pikakuvaussession Elinan kanssa hänestä Jack Frost cossissaan. Paikkana oli ahdas mustaseinäinen käytävä ja kuvista tuli ehkä joitain hienoimpia ikinä, imho! Alla muutama taidonnäyte.

Elina: Jack Frost - Rise of the Guardians

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Itse tuomarointi sujui todella kivasti, oli hauska tavata ensikertalaiset tuomaritoverit. Kiitos siis hienosta kokemuksesta kanssanne, Biitti, Jarwes ja plasticgay!

Tämän enempää en lauantaista ehtinyt/jaksanut kokea, ja suuntasimme porukkamme kanssa majapaikalle syömään pizzaa tms. Jostain syystä pizzani sisältö ilmeisesti huvitti muita. Mitä vikaa, jos pizzassa on (kanaa, oliiveja,) mozzarellajuustoa, fetajuustoa, aurajuustoa, sekä sitä tavallista juustoa mikä kaikkiin pizzoihin kuuluu? Juusto on hyvää! (Tajusin vasta illemmalla, etten saanut Koyukistani edes pientä photoshoottia. Sob.)

---

Sunnuntai kului jännästi jotenkin kiireisemmin, vaikkei ollut töitä. Vaihdoin April Mayn puvun päälle huomattavasti väljemmässä pukuhuoneessa ja sieltä juoksujalkaa seuraamaan Cosplay Bootcamp –paneelia. Istahdin eturiviin melko reunaan ja onnellisena kuuntelin panelistien juttuja – kunnes kohdalle tuli dia, jossa oli kirjoitettuna tapahtuman järjestäjien osaamis-/vastuualueet. Arttu istui omaa kulmaani nähden juuri sen verran edessä, että näin alimmalla rivillä vain epäsanan ”olk”, mikä oli mielestäni varsin epätavallinen sukunimen pääte, en ainakaan itse tunne kovin montaa itseni lisäksi. Kun siinä sitten kuikuilin, sain huomata että oma nimenihän se siellä komeili ja vastuualueeksi minulle oli kirjoitettu peruukit. Sen lisäksi, etten ollut tiennyt mitään osallistumisestani (olin kyllä ilmaissut järjestäjätahon puolella olevani halukas osallistumaan, mutten osannut nimetä mitään, missä olisin ihan aidosti oikeasti hyvä ja pätevä opettamaan muita), oli peruukit kyllä se isompi yllätys. Toki, on sitä tehty aika paljon peruukkeja tämän viiden vuoden aikana mitä olen cosplayta harrastanut ja olen leikannut oman tukkani itse viimeiset seitsemän vuotta (lisäksi myös kavereiden hiuksia), niin kai se pitää vaan luottaa, jos muut näkee sen olevan tarpeeksi hyvä meriitti. Paneelissa heräsi toiveita arkimeikkien tyylisistä opetustarpeista. Koska tämän tiedostan omimmaksi taidokseni, tuli luotua kysyviä katseita panelistien kanssa, minkä koin hyväksynnäksi ottamaan arkimeikkien puolen omaksi pestikseni. No, niitä on sitten nyt kai kaksi. :’D Vaikka työpajat ovatkin eri, niin voipa ne nyt ainakin yhteen linkittää nimityksellä kosmetiikka! Ja kosmetiikan jos jonkin koen osaavani.

Likimain heti paneelin jälkeen suuntasimme Maijun kanssa napsimaan kuvia hänen 2009 tekemästään (ylihienosta ja hänen puvuistaan yhdestä suosikistani) Spitfiresta. Koska edellisenä päivänä olin mielestäni ottanut aika tosi muikeita kuvia kiinnostavassa valossa mustaa seinää vasten Elinan kanssa, halusimme kokeilla miten se toimisi Spitfiren lämpimissä väreissä. Sitä varten meidän tosin oli odotettava iltapäivää, jotta bäkkärillä olisi hiljaista ja sinne saisi luvalla mennä. Kuvista tuli aika muikeita, jälleen imho.

Maiju: Spitfire - Air Gear (manga)

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Ennen kuin pääsimme bäkkärille, ensimmäisen Spitfire-session jälkeen Maiju ystävällisesti kuvasi April Maytani. Kuvista tuli lievästi ilmaistuna pehmopornoja, mutta minkäs teet kun April May = pehmoporno. Samaa mustaa seinää vasten kuvasimme sitten myös April Mayn tummempaa luonnetta, mitä olin jo edellisenä kesänä puvultani toivonut (tätä varten olin tehnyt April Mayn sydännapit irroitettaviksi ja ympäri käännettäväksi). Oli muuten vaikeaa, en osaa olla ”ugly pretty”, kuten Tyra Banks sen kuvailee.

Minä: April May - Phoenix Wright: Ace Attorney

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Con meni taas niin nopeasti ja kiirehtien ohi, etten ehtinyt nähdä ihmisiä ja jutella kummempia. :C No, ensi kerralla sitten! >n<

YumiKoyuki Cosplay Facebookissa

Ei tässä sen kummempaa. Menkäähän tykkäilemään tänne, sikäli mikäli huvittaa. :>

Jee, me kehitytään!

Olen ollut taas jonkin aikaa melko vaisu täällä päin, Traconia koskeva merkintä oli kaiketi viimeisin, jossa oikeasti jaksoin asiasta kirjoittaa. Tapanani on yleensä ollut kirjoittaa conraporttia aina kaikista koetuista coneista, mutta tämän vuoden Yamaconista ja CosplayGaalasta ei ole kyllä sellaista tulossa, valitan, lähinnä kokemuksien vaisuuden ja yksitoikkoisuuden vuoksi. Kivaa oli siis molemmissa, mutta kun tapahtumat kokee vain yhdessä paikassa staattisesti istuen/seisten koko päivän, ei siitä hirveästi jaettavaa keksi. Yamaconissa olin siis cosplayneuvonnassa ja CosplayGaalassa tuomarina. Tässä oleellisimmat.

Joka tapauksessa, jotta saisin taas jotain virikettä blogini puolelle (nyt kun se joulukalenteri on ihan mahdoton tehdä tänä vuonna), ajattelin tarttua Kimmyn haasteeseen. Kaikki cosplayni on kylläkin listattu aikajärjestykseen jo valmiiksi blogini oikean palstan linkin taakse, mutta no, antaa nyt mennä. Verrataan sitten ihan vuosi kerrallaan. Pistän kaikki kuvat riviin vanhimmasta uusimpaan, länsimaiseen tapaan.

Klikkaamalla saa kaikki kuvat suuremmiksi.

Ensimmäinen kosketukseni cosplayhin oli toki jo vuonna 2007, mutta itse tekemisen aloitin vasta seuraavana vuonna.

Cosplayn aloitin ihan hirvittävällä ryminällä. Pukuja tuli pidettyä päällä lähemmäs 20 jo pelkästään vuoden 2008 sisällä. Tähän laitoin kuitenkin vain ne kotitekoiset puvut, en niitä muilta lainattuja tai kaappicosseja.

Ehdottomasti rakkain cosplayn aihe oli Kingdom Hearts. Hahmoja tuli pyöriteltyä sieltä jos jonkinmoista, niin alkuperäisellä kuin casualillakin designilla. Ensimmäisen pukuni kanssa sain kaavoitusapua mummiltani ja hän vahti myös puvunteossa ompeluani. Pääpiirteittäin pukuni painottuivat miespuolisiin hahmoihin. Nypin myös kulmani iiiihan tyngiksi viivoiksi cosplayn vuoksi, vaalensin ne myös. Ei ikinä enää. Tykkään kulmistani näin, kiitos vain. Propit olivat mukana cossien teossa alusta saakka ja nautin siitä tuolloin luultavasti huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä.

Cosplay-tahtini rauhoittui hieman, ja aloin kallistua enemmän itse tehtyihin kuin kaapista temmattuihin. Vuonna 2009 löysin myös nettikauppojen ihmeellisen maailman ja aloin hankkia peruukkini vain ja ainoastaan ulkomailta huomattavan laatueron ja edullisuuden vuoksi. Uskalsin tehdä radikaaleja muutoksia omiin hiuksiini cosplayn valossa ja vedin peräkkäisinä cosseina, muutaman viikon erolla tukan shokkisiniseksi, platinaksi ja siitä oranssiksi. Cossieni sukupuolijakauma alkoi tasoittua fifty-fiftyyn. Likimain kaikki cossini olivat olleet tähän vuoteen saakka ryhmä-cosplayn puolella, ja olin täysin tyytyväinen tähän tilanteeseen.

2010 ja siitä eteenpäin jämähdin naispuolisiin hahmoihin, sillä tulin harvinaisen itsetietoiseksi omasta ruumiistani, sen mahdollisuuksista ja puutteista. Viimeistään tässä vaiheessa aloin panostaa pikkuhiljaa enemmän laatuun kuin määrään. Vaikka vuoden 2010 puvut olivatkin yhä ryhmäorientuneita, aloin hiljalleen muuttaa suuntaani itsenäiseen päättämiseen ja työstämiseen.

Kahmaisin itselleni haastavimman cossini koskaan ja työnteon keston skaala muuttui kertaheitolla. Kaikki aiemmat pukuni olin onnistunut tekemään kahden, maksimissaan kolmen viikon sisällä, mutta nyt puvunteon kesto kasvoi peräti puoleen vuoteen. Koska kiinnitin nykyään enemmän huomiota pukuihin kuin proppeihin, alkoi aikataulutus olla ongelma proppien kannalta – en juuri koskaan ehtinyt edes aloittaa propin tekemistä ennen deadlinea ja niin propit jäivät toissijaiseksi. Tänä vuonna tein myös ensimmäistä kertaa puvun, jonka painotus oli kaikessa muussa kuin tekstiileissä ja jouduin ajattelemaan puvun muotoilua uudelta kantilta. Aloin _tosissani_ antaa ajatusta myös kankaan laatuun, en vain väriin. 2011 cosplay-kisasin myös ensimmäistä kertaa.

Jostain ihmeestä sain repäistyä aikaa tehdä peräti neljä pukua jo totutun kahden sijaan, mutta toisaalta puvut olivatkin melko yksinkertaisia eivätkä ihan niin kalliita opiskelijabudjetille (mitä nyt vuoden ensimmäinen puku olikin vielä haastavahkon puolella). Tänä vuonna värjäsin ensimmäistä kertaa kangasta, peräti kolmeen eri pukuun. Uudempia pukuja ei ole vielä tullut, joten on vähän hankala arvioida ja katsoa taaksepäin kulunutta vuotta. :'>

Tähän loppuun pitäisi vissiin laittaa vielä sellainen kuva, missä on vanhin ja uusin puku vierekkäin.

Vähän tylsä laittaa uusin cossi tuohon viereen, kun se nyt on minulla vain tuo Peukaloliisa. Olisin itse halunnut laittaa siihen vertailun vuoksi jonkin puvun, jossa olisin itse kokenut onnistuneeni parhaiten tänä päivänä ja josta olisin muutenkin ylpein. En näe Peukaloliisaa mitenkään erityisen hienona suorituksena vaikka kivaisa onkin. Kaipa sitä olisi voinut vähän luistaa ja tehdä oman pään mukaan, mutta menköön nyt näin. :D

Mutta no, kiitos tästä! Kohti uusia kujeita ja silleen.

Niin siitä kalenterista...

Kovin harmittava postaus tämä, mutta mennään suoraan asiaan. Minulta ei ole tulossa tänä vuonna joulukalenteria. Syynä on yksinkertaisesti syntiset opiskelukiireet ja muu elämä. Joulukalenteri on kyllä suunnitellusti vielä tulossa, kysymyksenä on nyt vain se, että tuleeko kalenterista joku kevät/kesäversio vai siirtyykö ihan ensi vuoden joulukuulle. Joka tapauksessa, pahoittelut, mutta tässä kohtaa menee oma elämä tämän edelle.

Jouluista ja kalentereista. Jo nyt.

Vielä ollaan syksyn puolella, mutta se joulu on väistämättä myös tulossa. Minun olisi tarkoitus tehdä joulukalenteri myös tänä vuonna ja ideaa pitäisi pikkuhiljaa alkaa keksiä, jotta kalenterin ehtisi valmistaa ajoissa. Ongelma on vielä se, etten ole keksinyt aihetta kalenterille. Muutama ihan potentiaalinen vaihtoehto on, mutta vielä ollaan vähän suu auki. Tässä kohtaa heitän pallon teille.

Mikä aihe kiinnostaisi juuri sinua joulukalenterissa?

Koska blogini koskee cosplayta ja siihen liittyviä viitteitä, olisi kalenterinkin teema oltava sen mukainen. Ideoita otetaan vastaan. Go wild!

Edit: Aihe kalenteriin on nyt päätetty ja luukut ovat jo tekeillä. Unohdetaan siis tuo ylempi! :3

Kuvia, meikkejä ja Gaalaa

Tämä(kin) merkintä jää varsin lyhyeksi, tarkoitus on mainostella muutamaa asiaa.

Ensinnäkin, ehostin jälleen omaa blogiani. Valmiit cosplay-pukuni -sivun pukuihin olen lisännyt kaikkiin nyt myös linkkien taakse kuvia kyseisistä puvuista, jotta puvut pääsee näkemään kokonaisuudessaan nyt helpommin suoraan, sikäli mikäli pikkuinen kuva referenssin vieressä ei riitä kiinnostuneille.

Toiseksi, päätin lisätä tuonne sivuun samaiselle palkille, josta omat pukuni ja muille tekemäni puvut yms. löytyvät, linkin tekemiini meikki- ja maskeerauskokeiluihini, nyt kun niitä on muutama jo kerääntynyt arkistoihini. Sivu pitää sisällään niin cosplayta varten kuin muuten vain omaksi ilokseni tekemiäni "luomuksia".

Kolmanneksi.

Tulkaa. Oikeasti tulkaa. Kyseisen tapahtuman mainostus on tänä vuonna jäänyt jokseenkin vähälle, mutta tapahtuma on ihan oikeasti tulossa. Gaala pidetään Helsingin Glorialla 25.11.2012. Lippuja saa ostaa Tiketistä hintaan 7e/kpl ja tänä vuonna kisaajien lippujen hintaa on alennettu puoleen alkuperäisestä. Osallistukaa kisaan. Helpotan elämäänne, tässä linkki. Osallistukaa. Olisi ihan huisia ja mahtavaa saada enemmän kisaajia kuin viime vuonna, eihän se ole kisa eikä mikään, jossa on vain neljä ihmistä/ryhmää kisaamassa sijoituksista. Gloria on ehkä paikkana pieni, mutta sopu sijaa antaa ja joukossa tyhmyys tiivistyy ja retardeilla meno on kovempaa vai miten se meni eiku.

Minä olen menossa ja koska olen niin ihana ihminen, tulette moikkaamaan edes minua sinne sitten. Tottakai tulette.

Tracon seitsemäs

Viude, Traconista on selvittu kotiin! Aika kirjoitella raporttia ja muuta viikonlopusta~

Lyhyesti perjantaista. Ajoimme Helsingistä Tampereelle samalla autolla, joka jätti Desu-matkalla tienvarteen. Kukaan meistä kolmesta ei liiemmin ollut innoissaan tästä ja epäilyt olivat suuret, vaikka auto oli nyt todistettavasti kunnossa (mitä nyt unohdetaan _vanhan_ auton mahdolliset pikkuviat) ja sillä oli ajettu satoja ja taas satoja kilometrejä onnistuneesti ilman mitään ongelmia Desuconin jälkeen. Joten, tällä kertaa pääsimme perille molempiin suuntiin. Great success!

Lauantaina kierrätin viime Desuconiin tekemääni Catherine-pukua. Yhteinen aikamme Desuconissa oli jäänyt niin pieneksi minun työvuorojeni ja lava-avustamiseni vuoksi, että suunnittelimme pistäväme Desussa kanssani pyörineen Katherinen kanssa puvut Traconiin jälleen päälle, seuraan olisi liittynyt myös Vincent. Henkilökohtaisten syiden vuoksi alksndra joutui kuitenkin jäämään kotiin viikonlopuksi. (Pst, Tytti: ingen panik, voidaan varmasti kokeilla joskus toistekin, jos haluat!) Kävipä niin, että heiluin koko lauantain melko lailla itsekseni. Minulla ei ollut minkäänlaista työtä sovittu lauantaille ja kaikki tutut ja muut sen tapaiset olivat joko töihinsä sidottuina tai yksittäinen kaveri oli omien kavereidensa kanssa siten, etten tohtinut häiriköidä sen kummemmin. Vietin lauantaini lähinnä sompaillessa pitkin Tampere-taloa porukasta toiseen, en käynyt katsomassa ojelmia, lukuun ottamatta WCS-karsintoja ja pukukisaa. Toimin myös palkattomana, kävelevänä mainostauluna Miolle, joka myi upeaa taidettaan piirroksien ja avaimenperien muodossa Taidekujalla. Tökkäsin käyntikortin rintojeni väliin pystyyn, ja kaikki jotka Catherinen avuja sattuisivat vilkaisemaan joutuisivat väkisin tekemisiin mainosaivopesun kanssa. Suunnitelma oli tietenkin täysin moitteeton Mion eduksi. Kyseisestä ilmiöstä ei taida olla toivoakseni ainuttakaan kuvaa missään, joten laitetaan nyt vielä kerran se pelkkä käyntikortti tuohon alle.

Jossain illan puolella pyörähdin ehdotuksesta Tilt.tv:n haastateltavana ja kuvattavana (kyseinen lörpötys löytyy täältä kohdasta 9:40 eteenpäin). Ei mitään hajua, millon lähetys valmistuu tai yleensäkään näytetään missään (en tajunnut kysyä), joten saa heittää viestiä, jos tietoa löytyy!

Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin itse jotakin Taidekujalta. Ystävieni taidekujapöydältä irtosi pikkuinen pino tarroja, joista yhden lahjoitin Maijulle (koska tykkää Growlithe-pokémonista. Sääli, että joku ketku vei Maijun ohjelmaoppaan, jonka väliin hän oli tarransa turvaan laittanut. :C) Vastapäätä edellämainittujen ystävien pöytää oli jotain niin vastustamattoman ihanaa, etten voinut vastustaa kiusausta, nyt kun kerrankin sattui olemaan käteistäkin lompakossa. Kuolasin kaikkia korvakoruja, jotka esittivät marjoja, leivonnaisia, karkkeja, yms. ja valinnanvaikeus oli suunnaton. Lopulta päädyin purkillisiin lakuja!

Amaterasu Wepin käsialaa, loput on tehnyt Patonki.

Kahtokaa nyt! ;_; ♥
www.kuusade.net

Myöhemmin illalla, kun kaikki olivat irtautuneet töistään, pääsimme pitämään _hyvin_pikaisen_ Catherine-shoottauksen Artun ja Maijun kanssa Tampereen pimenevään yöhön. Kokeilimme hetken kuvata myös ulkona, mutta jäätymisprosentti meidän olemattomissa puvuissamme oli niin uskomattoman suuri, että aika pian paettiin takaisin sisälle. Itse yritin kovasti koskettaa Arttua kuvatessa edes pikkuisen, jotta saisin kahmittua lämpöä, niin mitättömissä määrin kuin se olikin. Oli aika epätoivoista. :D Pistän alle ihan vaan muutaman muikean otoksen.

Arttu: Vincent - Catherine

Allekirjoittanut: Catherine - Catherine

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Ennen kuin siirryn sepustamaan asioita sunnuntaista, on minulla vielä pieni sana sanottavana cosplayaajana.

En henkilökohtaisesti arvosta erityisemmin (ollenkaan) sitä, että minua/minun pukuani/puvun osia/peruukkia kosketaan/tökitään/yms. kysymättä siihen ensin lupaa. En pidä siitä, että minua halataan kysymättä lupaa, kun minulla on päälläni/päässäni muutakin kuin perus käyttövaatteita. En yhtälailla innostu siitä, että päätäni taputetaan kysymättä lupaa, kun minulla on päässäni peruukki jonka laittamiseen olen kuluttanut enemmän aikaa ja vaivaa kuin laki sallisi. Traconin lauantaina Catherine-pukuni peruukki ilmeisesti ihmetytti ja kiinnosti conittajia kovasti, sillä tällaisia edellämainittuja esimerkkitapauksia peruukkitökkimisistä tapahtui enemmän kuin kolme. Melkein poikkeuksetta annan jokaisen lupaa kysyvän koskettaa pukuni mielenkiintoa herättävää osaa, sillä luvan kysyminen osoittaa minulle sitä, että toisen pukua kunnioitetaan ja että kyseinen henkilö osaa käyttää pikku kätösiään hellän varovasti. Se, että lupaa ei kysytä, osoittaa taas sitä, että ei-kysyvä on käsistään ja toimiltaan kovakourainen eikä kunnioita pukuilijaa ja hänen työtään. Ei-kysyvä voi toki olla yhtälailla helläkätinen siinä missä kysyväkin, mutta eipä siinä yhtäkkiä puun takaa lähestyviä käsiä kauheasti ehdi tulkita ystävällisen helläksi eleeksi, ainakaan allekirjoittaneen toimesta.

Olisi oikeasti ihanaa, jos ihmiset kiinnittäisivät tähän näin yleisesti huomiota ja yrittäisivät ottaa pukuilijoiden näkemän vaivan ja tunnetun "personal space"-käsitteen huomioon.

Puuh, nyt on sekin pois rinnalta!

---

Sunnuntai kului lauantain vastakohtana ihan käsittämättömän hektisesti. Toimin koko päivän mammailemassa esitys-, nettipuku- ja missimittarikisaajia. Nautin ihan törkeästi kyseisestä hommasta ja olin pelännyt aivan turhaan. Mammaaminen oli minulle kertanaan vasta toinen ja tyypiltään aivan erilainen kuin Animeconissa aiemmin tänä vuonna. Animeconissa meno oli bäkkärillä hyvin rauhallista ja meidät mammat oli jaettu pareihin, mikä teki vauhdista hyvin rentoa. Tällä kertaa kullakin mammalla oli omat vastuukisaajansa, joissakin tapauksissa oli myös isompiakin ryhmiä, minulla parhaimmassa tapauksessa kahdeksan hengen ryhmä. Jännitin kovasti sitä, että osaisinko huolehtia siitä, että kaikki ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja olivatko kaikki käyneet tuomaroitavana ja olihan kaikilla kaikki hyvin niin nälän, janon, puvun, lämpöasteen kuin yleisen kisajännityksen kanssa. Omat vastuupalluraiseni vaikuttivat ainakin perusoletukselta hyväntuulisilta ja odottivat kisaa päällisin puolin rauhallisen jännittyneesti, mikä oli minusta juuri niin kuin pitääkin. Toivon kovasti, että minut koettiin helposti lähestyttäväksi ja muuten mukavaksi, sillä se on ikävää, jos kisaajilla jää jotakin kysyttävää tai ahdistaa jokin muuten, eikä siitä uskalleta kysyä mammalta/keneltäkään. Pahoittelen syvästi kaikilta kisaajilta, jos vaikutin jotenkin hermoilevalta. Tarkoitus ei missään nimessä ollut, jännitin vain kovasti puolestanne ja homma oli minulle edelleen uudenlainen ja totuttelua vaativaa. Lisäksi: kiitos oikeasti ihan hirveästi siitä, että olitte niin iloisia ja hyväntuulisia. Kisaajien into tarttui hyvin herkästi ainakin tälle mammalle ja oli helppo hymyillä koko päivän! Vähän (lue: niin paljon että tekoripset irtosivat ja eyelineria oli kulmakarvoissa asti levinneenä) saatoin vetistellä kun olitte niin ihania. Toivottavasti en järkyttänyt ketään, pahoittelut myös siitä.

Muutenkin hei takahuoneen ihmiset, olette kaikki oikeasti niin kultaa. Tiedätte kyllä keitä olette, mutta erityisesti Irtsalle iso kiitos kun olet tommonen ihana ylimamma ja kaikki on jee.

Tästä on moni jo sanonut, mutta pakko se minunkin on. Tänä vuonna esityskisa oli oikeasti jotain ihan tajutonta. Taso oli korkealla ja energisyys ja into käsinkosketeltavaa. Useampikin ryhmä oli kuulemma harjoitellut jopa puoli vuotta ja se oikeasti näkyi selkeästi. Tätä Suomen conit ovat oikeasti tarvinneet ja jatkataa näin! Oikeasti oikeasti oikeasti!! Koitin mammailukiireiltäni kovasti myös katsoa esityksiä bäkkärin puolelta, mutta harmikseni en tietenkään kaikkia voinut nähdä. Toivottavasti/uskon että kisa kuitenkin tulee kokonaisuudessaan nettiin jossain vaiheessa, mikäli se ei siellä vielä jo ole.

Mammailuhommien välissä tauolla ehdimme Kizzyn ja Maijun kanssa shoottaamaan hyvin pikaisesti. Cossasimme Kizzyn kanssa (ähäs!) W.i.t.c.h.-sarjakuvasta Will Vandomia ja Matt Olsenia arkikuteissa. :D Minun oli ollut tarkoitus tehdä ihan se Willin ensimmäinen noitamuoto, mutta postin kettuillessa asioita ei ehtinyt tarpeeksi ajoissa perille, eikä muutenkaan tähän saumaan ollut tarpeeksi aikaa ja intoa tehdä pukua kiireessä valmiiksi. Puku on kyllä edelleen tarkoitus tehdä loppuun viimeistään ensi vuoden puolella! Voin jakaa suuntaa antavan ja keskeneräisen maistiaisen kintuistani.

Höhö. :D

Loppuun vaikka jotain ällösöpöjä Will x Matt -kuvia. :D

 Kizzy: Matt Olsen - W.i.t.c.h.

Allekirjoittanut: Will Vandom - W.i.t.c.h.

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan varsin muikea, mitä nyt lauantaina sattui muutamia TYLSÄÄ-vaiheita. Maanantaina oli niin uskomattoman huono ja väsynyt olo fyysisesti, että sängystä oli oikeasti mahdotonta päästä ylös, vaikka olin nukkunut jopa reilut yhdeksän tuntia. Oli siis vain jätettävä menemättä kouluun ja levättävä, että pääsisin edes seuraavana päivänä. En muista, että olisin koskaan ollut niin väsynyt conin jälkeen, mutta on sentään hyvä mieli siitä että lihaksia särki sunnuntain liikunnastakin menneestä työstä! Uudestaan!