Näytetään tekstit, joissa on tunniste puku: velvet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puku: velvet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Desucon 2015, ihan liekeis!

Perjantaina oli taas aika lähteä Desuconiin! Kuten omiin tapoihini yleensä kuuluu, en laittanut pukua perjantaille. Minulle perjantai on vähän liian lyhyt päivä sille, että jaksaisin jotenkin muutaman tunnin vuoksi pukeutua. Lisäksi minulla on usein se tilanne, että lähden Desuun joko suoraan töistä tai koulusta, eikä sen vuoksi aikaa kummempaan laittautumiseen edes olisi. Joka tapauksessa, casualit niskassa pääsimme autoporukan kanssa perjantaina paikalle joskus kuuden aikoihin illasta. Minulla ei ollut perjantaille sovittuna kummempaa menoa ja aika niukasti tuttujakin oli löydettävissä Sibeliustalolta. Olin hankkiutunut töihin mammaksi myös tällä kertaa ja käynnissä oli noihin aikoihin EuroCosplayn harjoitukset. Minun ei kuulunut välttämättä olla paikalla, mutta seuran puutteessa lähdin viettämään iltaa muiden mammojen luokse backstagelle. Halailin onnessani tuttuja, joita oli ollut ikäväkin, ja intoilin lähinnä seuraavan päivän ryhmästä muiden The Legend of Korralaisten kanssa. Lopummasta iltaa lähdimme Yacin kanssa kiertelemään conia ja uloskin bongailemaan potentiaalisia kuvauspaikkoja seuraavan päivän TLoK-photoshoottia varten. Oli muuten aivan tajuton auringonlasku! Myöhemmin kävimme Yacin ja jesmon kanssa vielä hyödyntämässä green roomin antimia ja olin tosi ilahtunut onigireista, joita sai itse tehdä mieleisikseen. En ole pistänyt merkille, onko onigiripöytä ollut olemassa aiemmissa Desuissa, mutta no, tällä kertaa otin siitä todellakin ilon irti. Omnomnom, niin hyvää riisipalloa! Siinä tulikin iltapala syötyä ja pääsin tuttuun majapaikkaan onnellisena vinkumaan Elinan upealle Anders-puvulle (Dragon Age 2, act 3), pistämään Makon puvun valmiiksi seuraavalle päivälle, katsomaan PewDiePien uusimmat videot (kuten minulla on ennen nukkumaanmenoa tapana yleensä ollut) ja nukkumaan.

--

Lauantai alkoi heti puvun päällekiskomisen jälkeen lähinnä töillä, tai edes niihin valmistautumisella. Olimme molemmat Yacin kanssa mammoina ja treffasimme ennen töitä Sibeliustalolla. Koska päivästä olisi tulossa superkiireinen aina kisan loppuun asti, kävimme syömässä tässä välissä (ah, miten rakastan Lastun perunamuusia ja lihapullia) ja lähdimme sitten omaan vuoroomme infoon jakamaan lippuja cosplaykilpailuihin. Kahdentoista aikoihin livahdimme bäkkärille. Jokaiselle mammalle oli sovittu oma työtehtävä, ja Frostiin nähden olin aivan valtavan iloinen tästä lisästä. Olin itse valvomassa molempien kilpailujen tuomarointiaikatauluja, eli lähettämässä kilpailijoita vuorollaan tuomarointihuoneeseen tuomaroitavaksi (voiko tähän liittää sanan "tuomari" vielä jollain muullakin tapaa?), kun taas muut mammat pitivät joko huolen siitä, että kisaajat ovat käyneet kuvattavana kuvauspalvelussa, tutustuneet lavaan (Hall Cosplay -kisaajat) tai olleet harjoittelemassa esitystään (ECC-kisaajat; perjantain lisäksi myös lauantaina oli mahdollisuus harjoitella). Omasta näkövinkkelistä kaikki toimi enemmän tai vähemmän mutkattomasti ja olen ymmärtänyt näin olevan myös muiden mammojen osalla. Sen lisäksi, että bäkkärillä kisaajien apuna pyörivät mammat sekä cosplayvastaava, harjoituksiin mukaan oli otettu Miro, jonka tarkoitus oli antaa viime hetken parannusehdotuksia kullekin ECC-kisaajalle kilpailua varten. En ole kuullut, että tällaista käytöntöä on aiemmissa cosplaykisoissa ollut, mutta minusta tulevissakin kisoissa olisi aihetta olla. Mitä olen näin jälkeenpäin kisaajilta kuullut, neuvot olivat todella hyödyllisiä ja auttoivat hiomaan esityksiä entistä paremmiksi, etenkin kun sitä itse niin helposti sokeutuu omille jutuilleen ja se ulkopuolisen visio voi selkeyttää ja sysätä oikeaan suuntaan. Tätä lisää! Kaikenkaikkiaan siis, jäätävän iso kiitos ja peukutus cosplayvastaava Ilonalle tosi hyvistä järjestelyistä!


Kauniit cosplaytyöntekijät Kifia, Ilona ja Kizzy. Ja naama.


Vähän ennen kilpailuja ilmaisin Lydialle aka Effie Trinketille olevani vapaaehtoinen ("I volunteer as tribute!" taisi olla se mitä suustani päästin) tulemaan hänelle maljanpitelijäksi juontoa varten. Lavalle menemistä ajatellen aloin miettiä, että siellä kai pitäisi olla olevinaan jotenkin roolissa, ja pohdin peilin ääressä, millainen Makon habitus voisi olla, hahmo kun oli vähän jämptimpää ja kurinalaisempaa sorttia. Oli jotenkin eriskummallista, että piti yhtäkkiä yrittää kävellä vähän tavallista ryhdikkäämmin, ottaa vähän tukevampaa haara-asentoa ja pitää rintakehää auki, kun tavallisesti olen tottunut vähän "feminiinisempiin" tai rennompiin "oleskeluhabituksiin". Tuntui kuitenkin aika kivalta olla hetken aikaa joku muu ja eläytyä vähän matchompaan ruumiinkieleen. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tehdä vähän enemmän, mutta ei voi sanoa, etteikö olisi ollut hauskaa ihan noinkin.


Tuima Mako on tuima.
Kuva: Nyymix

Kuva: Tytti Levänen


Noin muuten pääsin seuraamaan kisoja kulissien takaa ja voi hyvä luoja miten upeita juttuja lavalla tapahtui! Olin tietysti aivan fiiliksissä Hitsuwan esityksestä jo ennen sen alkua, ihan vaan koska TLoK, mutta esityksen suosikkihetkeni oli ehdottomasti maantaitaminen. Puhuinkin asiasta Hitsuwalle jälkikäteen muiden TLok-ryhmäläisten kanssa, miten kivasti kohta oli toteutettu. Nähtyämme veden- ja ilmantaitamismomentit ja maan ollessa seuraavana vuorossa, olimme pohtineet miten maan voisi oikein toteuttaa. Kun Hitsuwa otti pari tukevampaa askelta lattiaan, jäi siitä vähän ihmettynyt olo. Tässäkö se oli? Mutta kun Hitsuwa jatkoikin polkaisemalla kiven ilmaan (laudan avulla), minulla meni ihan kylmät väreet selässä. Noinhan se sarjassakin tehtiin! Miten nerokasta! Toinen aivan erityistä hilpeyttä aiheuttanut esitys oli Miran suorittama vihainen leipominen. En oikeasti saa muodostettua sanoiksi sitä, miten täydellinen se kokonaisuus oli. Arvostin vain ihan kaikkea. Ja eipä se Miran pukukaan mikään pöllömpi ollut. Ehkä saa sanoa, että Mira oli oma ennakkosuosikkini jo pelkästään pukunsa takia. Esitys siihen päälle, ja voi hyvä tavaton.

Tähän väliin, hahmouskollisuuteni lavalla tippui ehkä täysin, kun Lydia pyysi yleisöä antamaan taputukset "stud muffinilleen" osuuteni ollessa lavalla viimeisen kerran vuorossa. En niin osannut odottaa. :D Sain siinä kai tehtyä jotain kumarruksen tapaista, mutta nauruksihan se muuten meni.

Kisahan kulki niillä tavallisilla uomillaan ja Hall Cosplay -kisaajienkin käytyä lavalla päästiin näkemään Retan ihastuttava laulumontaasi! Esitys oli niin hyväntuulinen, fiksu ja riemastuttava, ja vaikka laulujen aiheet olivatkin kauttaaltaan somessa puituja, niitä käsiteltiin mielestäni nyt virkistävällä tavalla. Huolisin katsoa Retaa lavalla esim. aina! Vielä kuultiin julkistukset kisojen voittajista (onnea kaikille sijoittuneille ja erityisen isosti Miralle! ), vähän siivoamista bäkkärillä kisojen jälkeen, ja conin puolelle viettämään loppupäivää vapaana. Ensimmäinen homma töiden jälkeen oli etsiä käsiini Lirlys, Lapirin ja muu poppoo ja napata heistä kuva. Olin taannoin kuullut heillä olevan Dragon Age 2 -ryhmä, joka tapahtuisi Desuconissa lauantaina. Saatoin päästää suustani taas joitain epäinhimillisiä ääniä, sillä ihan oli taas rumia kaikki, voisivat pistää paperipussit päähänsä joka iikka. All dem feels!


Klik suuremmaksi!
Kuva: YumiKoyuki


Olimme muiden Korralaisten (Yaci = Korra, jesmo = Asami, Biitti = Bolin ja Hitsuwa = Wan) kanssa sopineet photoshootin ajankohdaksi myöhäisillan ja hetken hengailun jälkeen rohkenimme lähteä ulos napakkaan tuuleen. Kifia sai napattua meistä jokusen kuvan ennen kuin hänen piti lähteä. Hienoja giffejäkin tuli taas! Tällä kertaa olin ottanut taskukokoisen liekinheittimeni mukaan ja sitä kyllä päästiin kokeilemaan, mutta eihän siitä tullut mitään, kun ulkona tuuli niin vietävästi. Vielä minä saan mahdollisuuteni! o9


Kuva: Kifia
Edit: YumiKoyuki

All aboard!


Loppuilta meni jälleen hetken hengailulla Metsähallissa, jossa minulle esitettiin ehkä se imelin iskulause: "Oliko sun vanhemmat simpukoita, kun sä olet tollainen helmi?" mikä puolestaan aiheutti sen, että päästin suustani mahdollisesti rumimman nauruni ikinä. Vaikka kysymys oli viereisen ringin pullonpyörityksen käskytyksen seuraus, tilanne oli itselleni niin koominen, että nauroin kovaa ja paljon ja kyyneleetkin siinä virtasivat. Tämän jälkeen lähdimme jälleen Yacin ja jesmon kanssa viettämään loppuiltaa green roomissa onigireja mussuttaen (niin hyvää!) ja sitten majapaikkaan. Jäi tällä kertaa kaikki seuraavan päivän pukufiksailut tekemättä ja PewDiePiet katsomatta, kun lähestulkoon kaaduin väsymyksestä suoraan sänkyyn.


Vähän saattoi Mako nukkua lasien takana green roomissa.
Kuva: jesmo


Sunnuntaina coniin lähteminen kesti edellisen illan laiskottelusta johtuen pidempään ja pääsin Sibeliustalolle vasta lähempänä puoltapäivää. Olin ennen viikonloppua kysynyt Mialiinalta, josko hän haluaisi kuvata sunnuntaina Odin Sphere -ryhmäämme, ja olimme sopineet shootin. Meitä oli aluksi puhuttu olevan neljä: Gwendolyn, Velvet, Cornelius (pooka) ja Ingway, mutta valitettavasti Cornelius joutui perumaan tällä kertaa. Shootti saatiin onneksi kuitenkin järjestettyä ja saimmekin mielestäni varsin muikeita kuvia. Alla ensimmäinen esimerkki!


Kuva: Mialiina

Kauniita ollaan kaikki feat. Fanki-Kitsune, jesmo ja Mialiina


Photoshootin jälkeen olimme vapaita hengaamaan ja minusta ja jesmosta otettiin yllättävänkin paljon kuvia. Vaikka Odin Sphere ei ole välttämättä kovin monelle tuttu peli, hahmojen design ja värimaailma on ilmeisesti niin huomiota herättävä ja kiinnostava, että puvuista tohti ottaa kuvia tietämättömyydestä huolimatta. Iloitsen. Minusta on tosi mukavaa, että tätäkin kautta ihmisten on mahdollista tutustua uusiin peleihin/mangoihin/animeihin/jne. Jokin puku näyttää kiinnostavalta, hahmon lähdettä voi tiedustella ja myöhemmin tutustua siihen itse. Jee! Erityisesti mieleen minulle jäi kuitenkin herttainen keski-ikäinen rouvashenkilö Japanista, joka kysyi kuvaa ja antoi meille kummallekin kiitokseksi kaksi pientä pussia matcha vihreää teetä. En osaa itse kuin satunnaisia sanoja japania, mutta onneksi tässä kohtaa pärjäsi ehkä kumartelemalla ja toistelemalla "arigatoa". Tapauksen jälkeen kävin pyörähtämässä taidekujalla Lirlysin pöydällä ja nappasin mukaani printin uguu-Fenrisistä!




Olin muuten kauhean hämmentynyt ja otettu siitä, että joku halusi kanssani kuvan; ei siis vain minusta, vaan minun kanssani. Koko tyttö oli aivan järkyttävän sympaattinen ja nättikin, ettei mitään rajaa ja voi hyvä tavaton nyt.




Vielä ennen päättäjäisiä Niewkin sai otettua jesmosta ja minusta muutamat kuvat. Niitä luultavasti joudutaan taas pidempi tovi odottelemaan, mutta se mitä näimme kameran näytöltä vaikutti huisilta! Emme menneet katsomaan päättäjäisiä, vaan sen sijaan lähdimme jesmon kanssa ottamaan salamana pukuja pois ja syömään Lastuun nyt kun vielä ehti. Koska jesmolla oli vielä sovittua menoa conissa päättäjäisten jälkeen ja jaoimme kyydin kolmen muun kanssa, odotellessani osallistuin ensimmäistä kertaa purkuun. Oli kiva tuntea itsensä hyödylliseksi. Siinä ohessa tuli halailtua isoa määrää ihmisiä, tunnustin rakkauttani heitä kohtaan ja sain vastarakkautta, ja kuulin taas jotain ihanimpia kehuja. Koko viikonlopun aikana minulle oltiin sanottu niin hirveästi kauniita asioita milloin mistäkin, että purun aikana asiaa ajatellessani aloin aivan varoittamatta itkeä jokseenkin hysteerisesti. Minusta oikeasti tuntuu, etten ansaitse puoliakaan niistä kehuista, joita ihmisiltä sain, mutta siitä huolimatta ne osuivat sydämeen ja merkitsevät aivan järkyttävästi. Ette oikeasti voi käsittää, miten paljon minua lämmittää se, jos joku haluaa vartavasten tulla juttelemaan minulle, kysyä kuvaa kanssaan, pyytää halia (johon kykenen vastaamaan aina tietenkin pukuni sallimissa rajoissa), kertoa seuraavansa minua somessa tai muuten vain kertoa olevani jotakin mukavaa asiaa x. Kiitos ihan mielettömästi kaikille niille, jotka siis sanoivat minulle kauniita asioita viikonloppuna. Harmitti, etten ehtinyt nähdä joitakin tuttuja kuin häviävän hetken (Wolf, muistelen erityisesti sinua nyt), mutta kaikin puolin oli aika tosi hyvä olo conin jälkeen. Voi hitsi nyt, tätä ajatellessakin näemmä pato on heikosti muurattu!

--

Näillä puheilla olin ajatellut meneväni Hypeconiin pyörähtämään ja siitä seuraava etappi onkin Animecon! Pukusuunnitelmat on rahtusen vielä auki, mutta ainakin toiselle päivälle olen laittamassa Maxia pelistä Life is Strange. Olen ehkä tosi innoissani etenkin Maxille hankkimastani kamerasta ja filmistä. Pitää koittaa ottaa jotain taiteellisia kuvia!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

You are beautiful

Tulin näemmä hämmentävästi kanssabloggaajien keskuudessa kiertävän You are beautiful -tunnustuksen uhriksi (kiitos Kimmyn). Homma toimii siis kutakuinkin näin:




You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!



Toki, otan haasteen vastaan. En voi luvata, etteikö joitakin valitsemistani kuvista jo löydy internetin saloista esimerkiksi jostain flickeristä kuvaajien latomana. Itse en seuraavia ole (muistaakseni ainakaan) aikaisemmin julkistanut.



OrganisaatioXIII!Roxas - Because you're worth it!

Oikeasti kaikki alkoi ensimmäisestä järjestetystä Tsukiconista, mutta ette ihan oikeasti ole niin koskaan milloinkaan näkemässä siellä käyttämästäni puvusta todisteita, ellette satu olemaan hyviä googlettajia. Tämänkin kuvan näyttäminen on vain puhdasta tuskaa.
Itselleni cosplayelämä alkoi kuitenkin tästä: photoshoot-miitistä. Kuvan kyseisen miitin järjesti ystäväiseni Wepi kolme vuotta sitten (2008), mikä käynnisti tradition suuressa cosplay-kaveripiirissämme ja sai tuekseen ihan omat kotisivutkin. Harmiksi porukka on kuitenkin hieman hajaantunut, ja voisi ehkä myös väittää, että ikää on tullut joillekin "liikaa", eikä kyseinen enää niin paljon kiinnosta. Vaihtoehtoisesti on paljon kiireitä, eikä tätä enää muisteta ja ehditä järjestää enää tänä päivänä (viimeisin photoshoot järjestettiin talvella/keväällä/vaihteessa vuosi sitten, 2010, juhlistamaan photoshoot-miittien 2-vuotissyntymäpäiviä). Olisi minusta ihan hirveän kivaa, jos johonkin väliin vielä tällainen saataisiin järjestettyä, itselleni kun moiset ovat olleet ihan hirveän iso ja sydäntä lämmittävä osa elämää.
Kuvaajaa en enää valitettavasti muista.




Neku - Nyuu~!

Saatte kuvan Ropeconista (2009), josta peräisin olevista kuvista tämä on niin kutsutusti kulissien takaa. Kuvia on varsin hilpeä katsella näin jälkeenpäin, kun sitä huomaa, että miltei kaikista photoshooteista liki 80% on niitä vääntelen-naamaani-hassusti-ai-oho-otit-jo-kuvan-ei-se-mitään-on-hirveän-hauskaa-jee -kuvia, ja ne vaivaiset 20% on niitä vakavissaan otettuja. 
Cossini hiuskuontalo on herättänyt ihmisissä ilmeisesti kummastusta, mutta ikäväkseni joudun korjaamaan sen suurimman virheoletuksen. Ei, kyseessä ei ole peruukki, vaan ihan oma tukkani.
Kuvaajana Islienne.




Aigis


Otos on 2009 vuoden Tsukiconista - tai no, ei varsinaisesti, sillä karkasimme tapahtumasta Kiasmaan, jossa oli tuolloin lattiassa näyttelyyn kuuluvia ympyröitä. Saimme aivan järkyttävän hienon kuvausidean, mutta kaikista yrityksistä huolimatta kuvista ei saatu tarkkoja valaistuksen heikkoudesta johtuen. Harmi.
Kuvassa kanssani ovat Lefrin, Wooditus ja Lirlys.
Kuvaajana Kangaskasa.



Velvet

Siinä missä miitit ovat vähentyneet, ns. privaattishoottaaminen on lisääntynyt enemmän. Koska minulla ei ennestään ollut kuvia lumisilla maisemilla muutoin kuin omien hahmojen taustoina, sain viime talvena itseäni niskasta kiinni ja suuntasin uhmakkaasti vähäpukeisena ulos kotini läheiseen metsikköpahaseen.. Asteet olivat onneksi jo plussaan päin, enkä hankkinut itselleni edes nuhaa. Tuuli kuitenkin melkoisen pistävästi, ja kyllä siinä raajat violeteiksi menivät ja koko ruumiin valtaavaa hytinää oli mahdotonta kitkeä pois.
En ole vielä ehtinyt julkistaa shootista kuvia, sillä yritän saada käsiini parempaa kuvanmuokkausohjelmaa kuin mitä minulla toistaiseksi on.
Kuvaajana Trinode.




Chidori


Uusimmat cosplay-kuvani on otettu studiossa, mikä oli minulla kokemuksena aivan vieras ja ensimmäinen. Toki sitä on Helsingin kuvataidelukiossa opiskellessa nähnyt ja ollut studiossa, mutta ei koskaan itse kameran edessä. Näitäkään kuvia en ole saanut postattua sopivan kuvanmuokkausohjelman puutteen vuoksi.
Kuvaajana Kimmy.

Vielä olisi se tagaamisen vuoro, ja omiksi uhrikseni joutuvat:


Pahoittelen muuten kovasti tässä päivityksessä ilmaantuvia epäsäännöllisiä "rivivälejä" kuvien ylä- ja alapuolella. Olen yrittänyt asiaa korjata, mutta blogger ei näemmä suostu yhteistyöhön.

maanantai 9. elokuuta 2010

CRACK

Lueskelin tässä muutama päivä sitten Wepin blogimerkintää eläytymistaidosta cosplayattaviin hahmoihin (ja mahdollisesti sen puutteesta) ja enpä voinut vastustaa kiusausta kommentoida asiaan itsekin jollain lailla.

Eli siis, olen tosiaan harrastanut cossaamista nyt noin kaksi ja puoli vuotta, mikä ei mielestäni ole kovinkaan kauan. Tämän lisäksi astuin harrastuksessa mukaan melkein ensimmäisenä näihin nyt jo perinteiksi muodostuneisiin photoshootteihin (niihin miittimuotoisiin, tänä kesänä on tosin ollut melkoisen hiljaista sillä suunnalla), joten jonkinlaista naamanhallintaa on ollut syytä ehkä omata. Tosin, ne ensimmäiset shootit eivät ehkä ihan onnistuneet tarkoitusperässään, tapaukset kun olivat melkolailla enemmän miittejä kuin shoottaamista. Mutta hyviä muistoja, hyviä muistoja (ja paljon häpeämistä McDonaldsin pöytien alta). Shooteissa ollaan ehkä tähän päivään asti "hieman" kehitytty ja kasvettu, alettu ottaa asiaa vakavammin. Tästä voinen siirtyä oivallisesti omiin kokemuksiini posettajana.

En ole vakava malli. Lyhyesti ja ytimekkäästi. En koe siis kuitenkaan, että kanssani olisi jotenkin vaikeaa työskennellä, pystyn pysymään ilmeessä jos tilanne sitä vaatii (Lirlys pysyy hiljaa Traconista :D, tilanne oli siellä aivan toinen!), mutta hyvin usein sinne väliin ilmestyy kärsiviä naamoja, derpejä ja durreja. Suurin osa cossattavista hahmoistani on kuitenkin ollut sitä hiljaista, rauhallista, vakavaa tai muuten vain sitä jo loppuun kulutettua kaukaisuuteen katsovaa tyyppiä, että olen siihen jo kovinkin tottunut. Seuraavat eivät ole cossikuvia, mutta edustavat hyvin sitä sanomaa, jota tässä tapauksessa hapuilen.

No eivät katso sinne horisonttiin, mutta esittävät nättiä.

Vain pari hahmoa on ollut niitä hauskempia tapauksia, mutta harmikseni niistä ei ole (koskaan?) saatu postattavia kuvia iloisessa tunnelmassa. Lisäksi haluaisin kovasti joskus saada naamalleni käyttöä aggressiivista hahmoa varten, sillä en ole tainnut myöskään kulmiani kummemmin kurtistella. Selityksestäni huomaan, että edustan tyhjyyteen katsovaa, ilmeetöntä sakkia, jonka ei tarvitse osata oikeastaan sen kummempaa. Komppaan silti Wepiä tässäkin, että siinäkin voi silti olla haastetta, ettei näytä vaan isolta kolmelta pisteeltä ajatuskuplassa. Siihen en itse toisaalta osaa omista kyvyistäni vastata.
Point. Eniten cossailen vakavanaamaisempia hahmoja, mutta oman sosiaalisehkon ja avoimen luonteeni takia on mukava repäistä (usein) ja työntää se kieli sieltä hampaiden ohi ulos lähes joka kerta, kun kuvatessa ei hetkeksi ole aistittavissa äärimmäisen vakavaa keskittymistä. En voi taata kuvaajien tyytyväisyyttä toimenpiteeseeni, mutta itseäni tämä helpottaa, ja on mukava heittää enemmän tai vähemmän huonoa läppää muutaman otoksen väliin, esim. silloin kun voisi vaihtaa posetusta tai kuvakulmaa. Olen mielestäni hirveän huono ideoimaan omia posetuksiani, ja kevennän omaa tunnelmaani ylitsevuotavalta mietinnältä huulen heiton ja derppien merkeissä. Lisäksi minulla on pakonomainen mielleyhtymä sille, että kameralle kuuluu AINA tehdä mitä hehkein ele, jos se linssi sattuu omaan suuntaan osoittamaan.

Pajatan paljon turhuuksia, enkä edes kuulosta siltä, että tietäisin mistä puhun. Kadotin oman pointtini tässä. Ottakaa siis iso läjä loistavia esimerkkejä "kulissien takaa"! Annan itseni alttiiksi, on lupa nauraa. Teen niin itsekin~ Osassa kuvista itselläni ei ehkä ole se koomisin naamari, enkä ole varma mitä mieltä ihmiset ovat oman naamansa näkymisestä kanssani. Joidenkin kuvien tilanne on se, mikä tekee niistä paljon arvokkaampia kuin kansioihini pölyttymään jättämisen.

Niitä "hyviä" kuvia sitten omalla deviantART-tunnuksellani, tai vaihtoehtoisesti muutaman alla listatun nimen takana samaisessa paikassa.

Kuvaajakrediitit etukäteen.
Sora-siu


OC: Nachi

Hahmot, jotka eivät arvosta kameran edessä istumista.


OC: Fuuka

Hahmot, joilla on huono humorintaju.


Liikunta pitää mielen _virkeänä_.


OC: Koyuki

Tältä näyttää järkytys alushousuvarkaista.


No ehe, ehe.


TWEWY: Neku



Elekieli 10+.


. . .




"CROSS OVERRRR!!"


Hands down! Minulla on paras ilme ikinä!


P3: Aigis



Nomz.


Pam.


Sanani eivät riitä.


Ryouji lääppii, Minato ei arvosta.


Harrastan ilmeiden tuottamista myös silloin kun en itse ole kuvattavana.


P3: Chidori



Soap bubble head shot.


*insert psycho violins here*


OS: Velvet





Erilainen tapa sensuroida oma naama.


 ... Roxas

Just So Fab! <3 The others two beg the differ.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Tracon V 2010

Taidanpa olla peräti aktiivinen lapsi ja kirjoittaa toisen entryn heti perään. Traconista on kulunut jo ruhtinaalliset 3 viikkoa, ja iso osa tapahtumista omalta osaltani on mitä luultavimmin kaivettava syvältä aivojen perukoilta. Pahoittelen siis jos muistan asioita väärin tai muuten vähättelen/paisutan asioiden todellista laitaa. Joka tapauksessa jätän kertomisen jokseenkin lyhyeen.

En juuri koskaan (valitettavasti) katso conien ohjelmakarttaa sen kummemmin kuin yhden vilkaisun verran, eikä tämäkään con ollut sen puoleen poikkeus. Lauantaina kävin katsomassa cosplayn yksilökisan, jota oli valtava tuska seurata. Kisaajia oli (en muista tarkkaa määrää, mutta kumminkin) PALJON ja se ainoa henkilö, jonka vuorosta olin kiinnostunut, taisi olla kolmanneksi tai neljänneksi viimeisenä vuorossa. Tätä en siis tiennyt tuolloin, mikä vain vahvisti vatsani totaalista kuratasapainon järkkymistä - lähes koko kisan olin siis ylen antamisen partaalla.

Sunnuntaiaamuna puolestaan itse olin osallisena ohjelmassa, nimittäin deittiohjelmassa. Aikaisempia kokemuksia kyseisestä napakympin tyylisestä showsta on yksi, joka juontaa juurensa 2008 vuoden Tracon III:een, jolloin ko. ohjelma sai debyyttinsä. Cossasin tuolloin ensimmäistä kertaa ja olin katsomassa ohjelmaa yleisössä, kun ohjelmassa ilmeni peruutus/mystinen vastaajan katoaminen, ja yleisöstä kysyttiin jotakuta tilalle. Eli mitä tästä omalta kohdaltani saadaan yhtälöksi? Ensimmäinen cossikerta + nuori ikä + improaminen = a bunch of shamefull memories. Ja muita viihdyttääkseni sekä itseäni kiduttaakseni laitan linkin tuohon kyseiseen ohjelmanpätkään.

Tänä vuonna oli siis toinen deittikertani, johon kykenin varautumaan ensimmäiseen kertaan verrattuna huomattavasti paremmin, sillä olin tietoinen osallistumisestani hyvissä ajoin ja sain suunniteltua vastauksiani etukäteen. Siltikään ei tuntunut auttavan omaa suoritustani, sillä lukkoilin malikkaasti ja hymyilin hahmoon nähden liian paljon. Ehkä en kuitenkaan ihan överiksi laittanut, mikä on plussaa. Tästäkin ohjelmasta linkki.


Tapahtumaviikonloppu oli äärimmäisen kuuma, lämpötila nousi sunnuntaina 34 celsiusasteseen, ja vastoin muiden olettamuksia omasta "viileämmästä" Velvetistäni, oli kuumuus puvussani äärimmäisen runnova. Lisäksi kun ottaa huomioon kuuluisan monipuolisen conruokavalioni = en muista/ehdi syödä mitään, oli taju lähteä kankaalle useaan otteeseen. Kun minulle luotiin kadehtivia katseita paljaasta keskivartalostani, käsivarsistani ja tavallaan jaloistakin kankaan vähäisyyden ja ilman kierron vuoksi, jouduin aina täsmentämään, että pääni oli vuorattu omilla paksuilla, mustilla hiuksillani, peruukkisukalla, peruukilla ja viidellä kerroksella kangasta - asian toisin nimeten, lämpö ei päässyt millään keinolla haihtumaan pääni kautta, mikä teki olostani varsin tuskallista. Lisäksi huppu ja peruukki painoivat melkoisesti, joten siinäkin oli toisinaan kestämista. Vielä viimeisenä valituksen aiheena se, että vaikka sukkani pysyivätkin vallan loistavasti kaksipuoliteipin ansiosta ylhäällä, hikoilin niin suunnattomasti että väkisinkin teipin liima kastui ja antoi periksi. Onneksi jouduin vaihtamaan teipin vain kerran molemmista sukista viikonlopun aikana. Lauantaina tosin sukkia jalasta pois repiessäni huomasin, että teippi oli pysynyt oikean reiteni ulkopuolella kiinni paremmin kuin muista kohdista eikä ollut kostunut, ja riisumisvaiheessa teippi nappasi mukaansa omaksi ilokseen nahkaani. Sunnuntaina sitten kirvelevään, arkaan ja hivenen verestävään kohtaan uudet teipit päälle, mikäs sen mukavampaa. Onneksi lähti toisella kertaa siististi irti.

Kaikesta tästä valittamisesta huolimatta Velvet oli kaikenkaikkiaan melkoisen mukava ja helppokäyttöinen puku, ei tarvinnut juuri ollenkaan adjustella pukua kuvia varten.

Conista jäi erittäin hyvä maku suuhun, syystä tai toisesta sen kummempia tarkentamatta. Loppuun vielä muutamia kuvia pienen porukkamme Odin Sphere photoshoot-sessiosta~

Kuvaajina: Lefrin ja Lirlys
Valkyrie!Gwendolyn - Trinode
Gown!Gwendolyn - Wepi
Velvet - allekirjoittanut
Lisää kuvia täällä.








Muutamia epäilyttäviä tapauksia, sillä rakastanhan omaa naamaani niin silmittömästi~




Näihin tunnelmiin siis, viikonloppu yhteen kuvaan kiteytettynä.

Fatality! Trinode näyttää voittoonsa enemmän tai vähemmän tyytyväiseltä.
"Nousetkin siitä niin saat tikusta!"