Katselmus vuoteen 2012

Voi Ninnu, armaani, minkä teit! Enhän ole jo valmiiksi riehaantunut vallan päivittelemään blogiani niin ulkoasun kuin merkintöjenkin puolesta, ja menit sitten yllyttämään minua pohdiskeluun keskellä yötä (nyt oikolukiessani tosin jo aamua) koskien viime vuoden cosplay-satoa. Toisaalta tämähän olisi pitänyt tehdä jo vuodenvaihteessa, mutta no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä paitsi minun blogini, ähäs!

Mitä hahmoja cosplayasit vuonna 2012?

Klikkaamalla suuremmaksi.

Kuvissa vasemmalta oikealle:

Mercedes – Odin Sphere @ Desucon Frostbite + Ropecon

Catherine – Catherine @ Desucon + Tracon

April May – Phoenix Wright: Ace Attorney @ Desucon

Peukaloliisa – Peukaloliisa @ Animecon

Will Vandom – W.i.t.c.h. @ Tracon

Ellen – Folklore @ ei käytetty conissa (cosplay-haasteen tuotos)

Minua ei yhtään huvita Desuconin infotiskiin kohdistuva panorama.

Mikä asuistasi oli mielestäsi hienoin?

Öm jaa. Varmaankin Mercedes. Siihen taisi ehkä mennä eniten aikaa ja päänvaivaa kaavoituksessa ja siipien rakenteissa. Samaten peruukin kanssa sain hetken taistella, jotta letit asettuisivat loogiseen kohtaan korvien eteen ja tukevasti. Se oli kaikista viime vuoden puvuistani oivaltavin ja koin saaneeni siitä lähelle referenssien mukaisen. Ja mielestäni hahmo sopi minulle.

En nyt ihan voi sanoa, että puku kuitenkaan oli sieltä mukavimmasta päästä. Siipien kanssa oli hankala kulkea ja tiukoista kengistä onnistuin saamaan jonkun pysyvänlaatuisen hermovian varpaaseen, se on tuntunut tähänkin päivään saakka puutuneelta aika ajoin. Mutta on hellittänyt nyt onneksi pikkuhiljaa.

Kuva © Lefrin

Mikä asuista oli mukavin päällä?

No vähän menin jo sanomaan mikä se ei ainakaan ollut. Taistelin kahden puvun välillä ja luulen, että Peukaloliisa asettuu taaemmas painavan peruukkinsa kanssa ja antaa Willin viedä tämän pystin. Syy siihen miksei voitto ollut yksinkertaisen selkeä, johtui Willin housuista. Housut olivat yhden koon liian pienet valmisfarkut, joissa oli sen puoleen liian lyhyt haarakoukku. Jatkuvasti oli sellainen olo, että kiva juttu, saavat muut katsella kahta erillistä pakaraa kivan setin sijaan. Pahoittelen tästä epämiellyttävästä näystä, jos sen jouduitte todistamaan. Ai niin, olipa toinenkin seikka. Koittaa ehkä järkyttävä juonipaljastus, mutta en käyttänyt minkäänlaisia rintaliivejä paitani alla. Tämä johtui siitä, että Will on 14-vuotias esiteini, jolla hädin tuskin on mitään miehustan seudulla, ja minulla nyt sattuu olemaan varustusta hiukan enemmän. Minulla ei ollut binderiä käytössä tuolloin, enkä ideaalisiteistä välitä ollenkaan vyötärölle valumisen vuoksi, joten oli pakko yrittää purra hammasta ja mennä puolikommandona, sekin kun jo auttoi koko-ongelmaa. (En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka tempaisevat kotiin tullessaan rintaliivit kuuseen. Minä pidän niistä. ♥)

Äh, menisikö se Peukaloliisa nyt kuitenkin tuon kaiken vinetyksen edelle? En tiedä. :D Ehkä se Will nyt silti pitää paalupaikkansa, pelkkiä arkivaatteita kun siinä nyt oli käytössä.

Heeeeehehehehe feat. Kizzy
Kuva © Maiju

Yhtään lavakokemuksia?

Kisaamismielessä ei, mutta Elinaa esiintyessä assaroin Desuconissa ja pariin kertaan tuomarina lavalla käyskentelin Desucon Frostbitessa sekä CosplayGaalassa.

Tämä on se assarointitapaus.
Kuva © Kimmy

Ryhmäkuvia!!

No kuulkaas, minä en usein satu samoihin kuviin enemmän kuin yhden ihmisen kanssa! Ette nyt siis ihan oikeita ryhmäkuvia saa kuin ehkä yhden, mutta anti mennä!

Seurustelu on vakavaa liiketoimintaa kera alksndran ja Elinan.
Kuva © Maiju

Elina heiluttaa kopteria, Kizzy pitelee sontsaa ja ihailee näkyä kanssani.
Kuva © Timo Virtanen

Sekalainen kööri. Punainen takaraivo vasemmalla on allekirjoittaneen.
Kuva © Lefrin

Tulevaisuuden suunnitelmia

Aa, apua. No tulossa pitäisi olla tuomarihommia, varmaan muutakin coneissa työskentelyä! Kesällä olisi tarkoitus kisata taas pitkästä aikaa ja syksyllä olisin opetushommissa Cosplay Bootcampilla.

Muutama puku olisi myös tiedossa. Yritän kovasti Desuconiin tehdä kaksi jo kauan odotuslistalla ollutta hahmoa, joista molemmat olen aloittanut noin parisen vuotta sitten, mutta joita en koskaan saanut tehtyä valmiiksi asti. Toivotaan, ettei jää yritykseksi tällä kertaa!

Kingdom Hearts II:n Oletten korut tuli tehtyä joskus kauan, kauan sitten.

Persona 4:n Naoton lätsä, kengät, lasit ja peruukki ovat myös olleet itse puvun
valmistumista odottamassa jo muutaman tovin.
Ai kato oho, sama pose.

Lisäksi Traconiin kisapuvuksi olen tekemässä ehkä jotain hienointa ikinä, mutta asd kun en uskalla oikeasti paljastaa sitä vielä tässä vaiheessa. Aikuisten oikeasti ei ole kyse siitä, etten haluaisi kenenkään muun cossaavan samaa hahmoa (koska kaikella logiikalla jos kyse olisi se, varmaan laukoisin heti puvun kaikelle kansalle. Melko usein tulee sellaisia reaktioita, että: ”Ai se tekeekin sen hahmon, en minä sitten kehtaa...”), vaan ihan vain sen takia, että inhoan kailottaa pukuja, jotka sitten kaatuvatkin jossain välissä. Itselleen tulee tuplasti toimettomampi ja epäonnistuneempi olo, jos siitä tiedetään ulkoisestikin. :'>

Muita tulevaisuuden suunnitelmia minulla ei pukujen kannalta toistaiseksi ole ja olenkin kieltäytynyt tekemästä lupauksia ennen kuin saan kisapukuni tehtyä.

Paitsi että haluaisin aika tosi paljon tehdä pari hahmoa Dangan Ronpasta. Mitään en lupaa! Haaveilen! Joskus!

Wahuu!

CRACK 2

Kevät on taas täällä ja sen myötä koin, että olisi taas aika vaihtaa blogin ulkoasua. Olin muutenkin jo niin kyllästynyt katsomaan edellistä ulkoasua ja erityisesti banneria, että kevät oli itsessään jo täysin validi tekosyy. En hirveästi pitänyt loppupeleissä edellisestä ulkoasusta. Olin ajatellut muuttaa ulkoasua vasta kesällä kun minulla on uusi puku taas kasassa, mutta pyh. Mennään viime vuonna tekemälläni Peukaloliisalla. Kuvan tuolloin napsaisi Kizzy.

Olen ehkä aivan liian innoissani keväästä. Pidän kaikista vuodenajoista kovasti, mutta kun kylmää ja pimeyttä on jatkunut niin kauan, ei energiaa ja positiivisuutta riitä mihinkään. Kaikki mehut menee pelkästään siinä, että yrittää päästä sängystä ylös pimeään aamuun, olla koulussa valoisan ajan ja takaisin kotiin kun on taas pimeää. Kirkas lumi ja kirpakka pakkanen piristää puoliväliin saakka, mutta loppupuolella on jo henkisesti ja fyysisesti lopussa. Kevät on tuonut mukanaan minulle niin paljon uutta energiaa ja pakottavia tarpeita uudistaa itseään. En lannistu ja vaivu alakuloon ollenkaan helposti talven loputtua. Sitä jaksaa paremmin olla tukena ystäville, joilla on vaikeaa, ja ennen kaikkea kestää helpommin itseään. Kaikki on myös paljon hauskempaa kuin ehkä olisi soveliasta.

Tästä aasinsiltana seuraavaan. Tein joskus 2010 kesällä postauksen siitä, miten kameran edessä ollaan, millainen posettaja itse olen ja miten yleensä photoshoot-tilanteissa käyttäydyn. Löysin tuon merkinnän taas tänään ja saatoin nauraa jälleen vatsani kipeäksi. Ja koska itsensä nolaaminen ja itselleen nauraminen aika ajoin on terveellistä ja kehittävää, päätin siis tehdä vastaavanlaisen kuvaspämmin derppailua tämän aikavälin coneista/cosseista/muista. Kaikkia tapauksia en kuitenkaan laita, vain niitä painavimpia. Lupa on tälläkin kertaa nauraa.

Kuvakrediitit etukäteen:

Aidu

Kizzy

Kimmy

Lefrin

Wepi

Maiju

Persona 3: Mitsuru

Derp hurp hörp.

D:
Kuvassa myös Maiju.

D':
Seuraan liittyi Kangaskasa.

Maiju myötähäpeää.

Minä en edes.

Peukaloliisa

Peruukki painaaaa-

LaadidaadaalaaKSHDFKJSDHGJKHAJGH

IHANAA OOOH feat. Kizzy

Odin Sphere: Mercedes

Öääärgh.
Vasemmalla Esa.

Edörr?

Nuut.

IHANA SOMELAINE MUIJA UH.

D:

Ella, mitä teet.

Sovitaanko treffit?

W.i.t.c.h.: Will

Will ei arvosta Mattin helliä rakkausbiisejä.

Ei niin kertakaikkiaan.

Ace Attorney: April May

Bad hair day.

Dat ass feat. fuuuuu

Aurinkoista kevättä!

EDIT// Ai niin, ja koska Elinan koostama video on sisällöltään niin tätä, laitan senkin vielä tähän loppuun. Herpan derpan!

Ropecon, eli ai kun sattuu mut kuvataan nyt silti

Olin kokonaan unohtanut sen, että Ropeconkin olisi tänä kesänä enkä liioin ollut tietoinen päivistä. En ollut muistanut asiaa, koska en ollut ajatellut mennä, mutta kun yhtäkkiä perjantaina 27. heinäkuuta Facebookin seinäni täyttyi ilmoituksista ja pohdinnoista Ropeconiin menemisestä, alkoi minuakin kummasti kiinnostaa. Olin ollut Ropeconissa viimeksi vuonna 2009 ja pääkaupunkiseudulla asuvana ihmisenä matkakaan ei olisi kummoinen. Lisäksi minulla ei vieläkään ollut kesäisiä kuvia Desucon Frostbiteen tekemästäni Mercedeksestä. Koko kesänä oli ollut tarkoitus suunnistaa photoshoottailemaan, mutta se oli vain jäänyt. Ropecon oli siis enemmän kuin hyvä syy vetää puku päälle ja tarpoa metikköön kameran kanssa.

Oli hirveän hyvä tuuri, että viikonloppu oli aurinkoinen. En ostanut lippua, joten hengailin oman Ropeconini vain ja ainoastaan ulkona. Paikalla tuli oltua vain lauantaina, sillä sunnuntain ja siitä eteenpäin olen parannellut jalkaani ja selkääni kotona. Minulla on nyt kolmatta viikkoa ollut alakropan vasen puoli totaalisessa krampissa siten, että jumiutuneet lihakset painavat pahimpiin hermokohtiin ja selviän lähinnä vahvoilla lihasrelaksanteilla ja särkylääkkeillä. Ei ollut terveydellisesti siis hyvä idea laittaa pukua päälle ja kävellä edestakaisin metsikössä huutavan tuskaisan jalan kanssa, mutta mitäpä ei cosplayn eteen tekisi eiku-

Pahoittelen seuralaisiltani jatkuvaa jalan venyttelyä, valittamista ja ajoittaisia tuskanhuutoja. Jalka on onneksi tänä päivänä jo paljon parempi, vaikka tässä vielä kuulemma pari viikkoa meneekin (ellei pidempäänkin, toivotaan parasta), ennen kuin jalkaa ei vihlo, kolota, jomota, särje, kisko tai tykytä ollenkaan.

Muuten viikonloppuna oli kyllä tosi mukavaa. Olin kovin häkeltynyt, kun jostain puskista ilmestyi lapsi Poppixeksi pukeutuneena, jutteli kovasti ja samalla minun piti yrittää soittaa ihmisille ja kysellä minne pitää mennä. Muutama koulustakin tuttu ihminen oli löytänyt tiensä Ropeconiin ja tämä enemmän kuin suuresti järkytti minua. Niin omituista. Lisäksi MTV3 teki Ropeconista pienen uutisartikkelin ja videopätkän, josta jälkimmäisessä minäkin vilahdan pikaisesti. Mikäli joku haluaa katsoa videon, se on tässä.

Nyt ne kuvat!

Allekirjoittanut: Mercedes - Odin Sphere

Kuvaajat: Lefrin ja Wepi

Jälkikäsittely: minä

Kuviin on jokaiseen merkitty kuvaajan deviantART-tunnus.

Nähdään Traconissa! o/

Desucon Pakkasenpurema

Otsikot on niin kiva juttu.

Desucon Frostbite 2012 oli ja meni. Koitan kovasti saada kasaan ymmärrettävää tekstiä, vaikka yhä vaan tuntuu, etten osaa suoltaa viikonlopusta mitään. Alustavasti kerrottakoon, että oli kivaa.

Pukuvalinta Frostbitea varten tuli aika puun takaa, en niin muista mistä idea edes tuli. Lähtökohtaisesti olin suunnitellut cossaavani Tales of Eternian Meredya. Olin pelannut peliä viime vuonna hyvään tahtiin ja Meredy olisi ilmeisesti ollut "just mun hahmo", kuten sitä lähipiirissä kuvailtiin. Enpä osaa mielipidettä vastustellakaan, eikä mahdollinen ryhmäcosplay joskus tulevaisuudessa ollut suinkaan mukavana vaikuttajana. Silti jostain huidusta tuli joku Mercedes jostain Odin Spherestä, enkä ihan oikeasti muista miten tai miksi. Kävin muka pientä kiistelyä pääni sisällä siitä, kumpi olisi järkevämpi ratkaisu, mutta oikeasti kuumottelin vain sitä kumpi olisi mielenkiintoisempi tehdä. Kisa käytiin siis lämpöisen talvicossin ja viileän kesäcossin välillä, ja tottakai minä valitsin talveksi kesäcossin -- huit hait sille, jäätyisinkö! \:D/

Meredy vs. Mercedes

Puvun kamppeiden keräämisen aloitin jo hyvissä ajoin, ja ensimmäistä kertaa elämässäni jopa sain puvun valmiiksi ajoissa. Pukua ei tehty enää con-päivän aamuna tai edes edellisenä iltana, ja sain nukuttua juuri niin riittävissä määrin kuin halusinkin. Samaten Mercun puku oli ensimmäistä laatuaan ilman ainuttakaan hakaneulaa tai teipinpalasta: kaikki, mikä puvussa oli, kuului siihen. Olen harrastanut cosplayta neljä vuotta ja nyt kykenin jättämään hakaneulat ja ihoteipit pois. Oikeasti. Mitä. No okei, sitä, että nyt oli aikaa miettiä puku jokaiselta kantilta kiinnityksineen päivineen kunnolla. Päätin suosiolla jättää Mercedeksen varsijousen Frostia ajatellen tekemättä, sillä töissä ollessa sellaista kalikkaa olisi aika naurettava kanniskella. Tiedossa ei myöskään ollut mitään varsinaista photoshoottia tähän vuodenaikaan, joten miksi vaivautua? Kesälle toivon tosin vielä propin tekeväni.

Perjantaina lähdettiin taas autolla samassa porukassa kuin viime vuoden Traconiin mentäessä, lisäseuralaisena mukana myös joku neljäs (Mira, miksei sinulla ole blogia tai kuvia?!). Pikkuinen auto purettiin Elinalla ja palattiin hakemaan viideskin Lahden juna-asemalta. Syötiin ja loppuilta katsottiin CSI:tä. Porukassa ihmeteltiin jakson absurdisuutta ja oltiin melkein varmoja, että ohjaaja on vaihtunut. Ei se ollut. Päädyttiin siihen, että jakso on sarjan porukoiden oma sisäpiiriläppä. Tämän lopputuloksen valossa unta palloon. Nukuin muuten jonkun maailman paksuimman peiton kanssa (♥), hyvä että kykenin liikkumaan painon alla. Myöhemmin tajusin, että täkissä oli ollut kolme pussilakanaa päällekkäin. Toimii!

Lauantaina meikit aamulla naamaan ja puku päälle vasta Sibeliustalon ruuhkaisessa pukuhuoneessa. Päivä meni lähinnä odotellessa tuomaroinnin alkamista. Hengatessa huomasin päätyväni haastateltavaksi Päijät-Hämeen uutisiin (juttu täällä), ja kolmesta eteenpäin aika kuluikin ripeästi lavan takaisessa pikkuhuoneessa kisaajien pukuja tuomaroiden parhaiden ihmisten kanssa. Tykkäsin tuomarina olemisesta, vaikka päätöstä tehdessä tuskastelinkin. Oli ihana hypistellä kisaajien pukuja (toki kysyin ensin lupaa) ja kuulla paljon erilaisia ratkaisuja miten mihinkin lopputulokseen oli päädytty. Pari kertaa tuli ihan oikea ahaa-elämys, esimerkiksi henkari peruukin sisällä oli yllättävää. Tuomaroinnin jälkeen alkoi itse Hall Cosplay. Uutena tuomarina ahdisti ajatus siitä, että yleisö ei ole päätöksistä välttämättä samaa mieltä, mutta tähän ajatukseen on pakko tottua. Voin aina lohduttautua sillä, että yleisö ei varmasti ole nähnyt kaikkia pukuja läheltä, ja vaikka olisikin, ei erimielisyyksiltä yksinkertaisesti voi välttyä. Omasta mielestäni kisaajien taso oli kattava ja meinasin itkeä sijoituksien päättämisessä, kun oli niin vaikeaa. Silti voin täysin rehellisesti väittää seisovani sijoittuneiden takana. Jaarin jaarin uuden tuomarin löpinöitä. Saatte lynkata. Mutta oli tosi kivaa! Paljon huikeuksia kaikille kisaajille!

Hall Cosplayn tuomaristo. Vasemmalta oikealle: Stine ja Casper Tanskasta, Maiju, Lilian ja minä.
Kuva (C) Darkki

Hall Cosplayn jälkeen käytiin Maijun kanssa vilkaisemassa Desugaalaa, ja ohopsan, mokoma sai sieltä "Vuoden cosplay 2011" -lätyn tällä puvulla. Saatoin itkeä silmät päästäni salista aina pukuhuoneille asti silkasta onnesta. Saatan ehkä olla myös ylpeä, voisi mennä pois. Onnea ihan hirveästi, Maiju! ♥ ;_;

Mitä lauantai-iltana tapahtui? En kai sentään vollottanut koko iltaa? Niin joo, Lahden yöelämä oli jännittävä: Irkkubaarissa soi viime vuosikymmenen listahittejä, mm. Rihannaa ja Lady Gagaa. Taisin myös pyörtyä baarin pöydälle, kun Casper hieroi minulta selkää ja niskaa auki.

Sunnuntaina päätettiin nukkua pidempään ja päästiin Sibelle puolenpäivän aikoihin. Päivä meni tosi nopeasti, lähinnä kuvasin Elinaa ja Maijua, ja Maiju minua. Pikaisesti pyörähdin myös Kimmyn kuvattavana. Päivän loppupuolella käytiin katsomassa Cosplay-kisojen tuomarit, nuo lapsia syövät demonit -paneeli (panelisteina Elffi, Iris ja Rora). Paneeli oli mielenkiintoinen ja hauskaa kuunneltavaa, mutta lievä järkytys odotti loppupuolella, kun oma herutus ja keikistely YouTubessa oli heijastettuna videotykillä valkokankaalle. Viesti Elinalle: nyt kaduttaa, meidän yhteistyö loppui tähän (ja silleen). Elina ei itsekään tiennyt tästä dokumentin iloisesta jakamisesta. Viesti Elffille, Irikselle ja Roralle: menkää pois. Istuin takarivissä korvat ja naama helottaen, en voinut katsoa. Hienointa koko jutussa oli ehkä se, että olo oli heti paneelin jälkeen kuin julkkiksella. Salissa olleet kuuntelijat tekivät puolikaaren ympärilleni ja napsivat kuvia henkensä edestä. Olenko vihdoinkin saanut ansaitsemani kunnian ja maineen? Ehkä minun onkin syytä kiittää teitä kaikkia. Olette ihania, kaikella rakkaudella. ♥ Lisäksi otin CosplayGaalasta opikseni ja pienensin pukuni alaosaa entisestään, nyt takapuoli oli kunnolla näkyvissä. Paras ollakin, että se toimi! (Ja muille, jotka ehkä jostain syystä ottaisivatkin jutun vakavasti: älkää. En ehkä oikeasti kaupittele peppuani kaikille vastaantuleville. :D) Tähän väliin vaikka niitä photoshoottien kuvia.

Ihanaakin ihanampi sattuma. Ingway: BakaReno

Viikonlopun tuskasaldoksi muodostuivat punoittavat ja kirvelevät korvat liiman raaputtelun jäljiltä, lievästi nyrjähtänyt nilkka, sekä oikean jalan puutuneet varpaat, mitä ne ovat itseasiassa yhäkin. Muuta sen suurempaa toipumista en ole viikonlopusta kaivannut. Ruokasaldon puolesta olen varsin tyytyväinen, en muista milloin olisin viimeksi syönyt lämpimän aterian conissa (viime Traconin kiinalaista ei lasketa). Kiitos työvoiman aterialipukkeet!

Ja siitä jäätymisestä: en jäätynyt, kunhan pysyin sisällä. Harmi sinällään; olisi ollut tosi kiva saada Mercusta lumikuvia, vaikka se selvästi lämpimien säiden puku onkin. Voisin nyt läimiä itseäni mokomasta ajatuksesta, enhän suinkaan ollut vuosi sitten samaisen pelin punanuttuisen tytön hepenissä hyppimässä lumikinoksissa violetin ihon ja kuolleiden raajojen kanssa. Ei. Enää. Ikinä.

Kotiin lähdettiin kolmen koplalla ilman nelosta ja vitosta, ja matka oli lievästi ilmaistuna hulvaton. En muista enää mitään, mutta hienoa juttua syntyi. Maiju ajoi ja minä hoidin häiriköimisen pelkääjän paikalta kameran kanssa. Pimeällä moottoritiellä saa _taiteellisia_ kuvia, ottakaa loppuun pari taidonnäytettä.

Imma faiaa ma layzaa!