Acting Out Cosplay

Koska tässä on itse kukin ollut vähän jännäkakka yllättävästä Cosvisionin cosplaykutsuvieraskisan kutsusta, mietin, millä saisin omaa esiintymisjännitystä karistettua edes vähän. Löysin netissä hortoillessani YouTubesta pari "Blame It on the Cosplay" -nimen alla pyörivää cosplayvideota, ja tokihan siitä sitten piti innostua. Joten tässä viime viikonloppuna suhaisin sellaisen menemään. Olkaa hyvät.

--

En ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa ja omat videokokemukset rajoittuvat lähinnä kotieläinten säheltämisen taltioimiseen. Sai kerrankin videokamera jotain vähän erikoisempaakin käyttöä. Hommaa piti valmistella jonkin verran. Ensinnäkin piti valita sopiva biisi. Halusin välttämättä kappaleen, jonka esittäisi nainen, sillä kaikki hahmoni tulisivat olemaan naissukupuolen edustajia. Löysin lopulta mielestäni enemmän kuin sopivan Ashley Tisdalen arkistoista. Sanoma oli oikein osuva näin cosplayta ajatellen ja biisissä itsessään oli tarvittavaa poveria tarkoitukseeni. Koska asenne on aina tosi jees. Kaikista puvuistani jouduin rajaamaan hahmot kymmeneen yksilöön, sillä liika olisi ollut aina liikaa. Olisi toki ollut siistiä ottaa Flemeth tai Fran messiin, mutta niiden kanssa pyörimisessä olisi ollut niin tuhottoman valtava työ, ettei maksanut vaivaa. Miespuolisia hahmoja ei päässyt mukaan ihan vain siitä syystä, että olen joko cossannut hahmoa omalla tukallani, tai heittänyt huonon peruukin roskiin. Mutta minusta on ihan kiva katsoa tuota videota noinkin, ellei parempikin. Vähän erilainen energia. Lisäksi video edustaa paremmin nykyistä minääni, sillä eipä niitä kaksilahkeisia ole cossilistallani ollut sitten vuoden 2009.

Kuvaamisen aloitin melko aikaisin lauantaiaamuna ja hommaa riitti linssin edessä heilumisessa aina sinne asti kunnes luonnonvalo ei enää riittänyt. Catherine oli viimeinen puku, jonka kuvasin, ja siinä huomaa selvästi valon uupumisen – mitä nyt mustalla taustalla oli myös varmasti osuutta asiaan, sillä tumma väri tuppaa syömään valoa aika paljon. Olin nähnyt niin monta valkoista seinää vasten tai tietokoneen web-kameralla makuuhuonetta kohden kuvattua videota, että halusin tehdä jotain toisin. Backdroppina käytin omaa sänkyäni, johon neulasin kymmenen eriväristä kangasta kerroksittain sen mukaan, missä järjestyksessä tulisin hahmot kuvaamaan. Järjestys määräytyi sen mukaan, minkä väriset piilarit kullekin hahmolle tarvitsisi ja kuinka paljon meikkiä nassuun piti lisätä kuvausten edetessä. Joissakin kohdissa esimerkiksi piilarien värin kanssa piti oikoa kulmia, koska en halunnut vaihtaa piilareita meikatuissa silmissä yhtään sen enempää, kuin oli välttämätöntä.

Kuvausjärjestys ensimmäisestä viimeiseen, vasemmalta oikealle.
Backdropin värin pohtimista kutakin hahmoa kohden.

Nukuin patjalla edeltävän yön, koska tuo laitettiin pystyyn jo perjantaina.

Väsymyskämmi kävi jo tässä vaiheessa, eli neulasin kankaat vahingossa niin, että ensimmäisenä

kuvattavan kangas oli alinna, vaikka tiettyhän sen piti tulla päällimmäiseksi.

Tykkäsin touhusta ihan hirveästi, vaikka tiesin, että tulisin katsomaan jännityksessäni mieluummin vähän (tai paljon) linssin ohi kuin itse linssiin. Mutta tekisin silti uudestaan! En ihan heti, koska hirveä homma, mutta joskus!

--

Summary in English: Made a "Blame It on the Cosplay" kind of video last weekend. Enjoy! :D

Photoshoot: Kingdom Hearts II

Kunnioitettavan pitkä merkintä taas... :I

Viime viikonlopun vietin Lahden tietämillä Nastolassa Ninnun ja Kifian kanssa. Olimme joskus viikkoja ellei jopa kuukausia aiemmin keskustelleet Ninnun kanssa siitä, kuinka olisi mukavaa saada yhdessä kuvia joskus, varsinkin kun olin tekemässä Kingdom Hearts II:sta tuttua Olettea ja Ninnulla itsellään oli Hayner valmiina kaapissa vuodelta 2009. Sovimme, että menisin joksikin viikonlopuksi kyläilemään Nastolaan päin Desuconin jälkeen ja pitäisimme mukavan photoshoot-viikonlopun. Vielä Desun aikoihin emme olleet kysyneet ketään meille kuvaajaksi ja Kifian ollessa mukavasti siinä vieressä, tuli tietenkin ensimmäisenä mieleen kysyä kuvaajaksi nimenomaan häntä. Kaikki meistä tuntevat pelisarjan likimain kuin omat taskunsa ja ovat kaikki olleet tekemisissä keskenään jo vuosia. Kifia suostui heti, hurraa!

Pieni photoshoot-porukka oli kasassa ja viikonloppu järjestyi. Aloitimme jo perjantaina illalla auringonlaskun aikoihin, mikä passasi aika tosi hyvin, koska Twilight Town. Näin kesällä aurinko laskee myöhään ja kauan, ja lopetimme perjantaina kuvaukset vasta siinä joskus klo 23 aikoihin, ellen aivan väärin muista. (Tähän väliin: kaikki kuvat on siis ottanut Kifia, jälkikäsittelyn olen hoitanut minä.)

Tämä on se yksi pelin seitsemästä ihmeestä/mysteeristä, niiku.

Kuvausten jälkeen muistimme, että olimme suunnitelleet tekevämme sea salt ice creameja pakkasessa autenttisemman ulkonäön vuoksi. Sinistä elintarvikeväriä ei kuitenkaan Ninnulta kotoa löytynyt, ja keskellä yötä piti keksiä mistä edes jotain vastaavaa saisi. Ostin toiveikkaana huoltoasemamyymälästä energiajuomaa, joka lupasi pakkauksensa puolesta myös sisällön olevan sinistä (kyljessäkin luki ”cool blue”!), mutta pettymykseksi neste oli täysin väritöntä. Yöllä Ninnulla koitimme pähkäillä, kunnes ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin sekoittaa väri maaleilla. Jäätelöitä ei voinut tietenkään syödä, mutta tulipahan hyvän värisiä.

Lauantaina heräilimme kaikessa rauhassa ja vahtasimme pilvistä taivasta jokseenkin kärsimättömänä. Päivälle oli luvattu mahdollista pientä sadetta, pääpiirteittäin pilvistä koko päivälle, ja heti kun reitti näytti edes siedettävän selkeältä, juoksimme ulos. Päätimme aloittaa jäätelöiden kanssa heti Ninnun talon pihalla, sillä mokomat sulaisivat hyvin nopeasti. Suuhun jäätelöitä ei missään nimessä voinut laittaa, joten piti jotenkin vain selvitä ja muka lipittää tyytyväisenä, vaikkei kieli jäätä koskettanutkaan. Samalla piti varoa vaatteita koko ajan, ettei vahingossakaan maalijäätelöistä tippuisi väriä vaatteille. :D

Minusta ei aikuisten oikeasti saa koskaan hyviä hammashymykuvia.
Iloitsin siis aika hillittömästi kun yhtäkkiä näemmä saikin.

Uhkaava pilvisyys katosi jossain iltapäivän/illan tietämillä kokonaan, mikä oli aivan liian paras juttu ikinä. Toki pilvisyys on itse kuvia ajatellen aina se toivotuin valotilanne, mutta no, näille nimenomaisille kuville se iltapäiväinen/iltainen aurinko oli huomattavasti ideaalimpi. Vietimme jälleen pitkän ja aurinkoisen päivän ulkona ja saimme kuvia niin paljon, ettei sunnuntaina enää ollut tarvetta jatkaa kuvaamista. Lisäksi sunnuntaille oli luvattu oikeasti sadetta eikä vain pilveä, joten parempi vain näin.

Our photos are not gone!
Plus miten taas onnistui hampaiden kanssa, en ymmärrä!

Viikonloppu oli aidosti paras ikinä ja olen taas ehkä väsynein ja onnellisin koskaan. Lihaksiin koskee kaikki juoksentelu ja nauraminen. Olen käynyt läpi kuvia taas sellaiset kolme päivää putkeen. Viikonlopulta jäi käteen myös kiitettävä määrä videomateriaalia, joista Kifia on koonnut kaksi videota. Toisessa on koosteena ”Behind the scenes” -materiaalia viikonlopulta, toisessa jotain aivan jumalatonta derppailua. Kesken photoshoottailun tekaisimme täysin randomisti sarjan hurrdurrpätkiä Olettesta ja Haynerista. Meillä oli ainakin aivan sietämättömän hauskaa! Ylempänä ensin mainittu, alempana jälkimmäseksi mainittu.

Jee!

Desucon pt.1

Desu tuli, Desu meni. Olen viikonlopun jäljiltä ollut yllättävän onnellinen ja väsynyt samaan aikaan, mutta en ole kokenut minkäänlaista con-morkkista. En koskaan pode con-morkkista, mutta en liioin ole juuri hykerryttävän tyytyväinenkään conien jälkeen. Tämä on siis aika muikea olo, tämä.

Minun oli alustavasti ollut tarkoitus tehdä Desuconin perjantaille Super Dangan Ronpa 2:sta tuttu Akane Owari, sillä minulta löytyi kotopuolesta noin puolet puvun materiaaleista likimain valmiina ja pukuna se olisi hyvin nopea ja yksinkertainen tehdä. Akane oli kuitenkin ehdottomasti toissijainen puku, ja tekisin sen vain jos ehtisin saada pari muuta pukua ensin alta pois. Lauantaita varten olin kaavaillut Persona 4:n Naoto Shiroganea ja puku oli suht hyvällä mallilla vielä viime viikon alussa, kunnes keksin, että puku olisi Desuconissa aivan tautisen kuuma kokomustalla univormulla, pitkillä hihoilla ja lahkeilla, sekä kauttaaltaan vuoritettuna. Päätin tehdä jotain ennenkuulumatonta ja ruveta fiksuksi sääpukuilijaksi, minkä seurauksena jätin Naoton tietoisesti kesken. Koin, että Naoton paikka on lähempänä syksyä. Oli ihan hauska huomata Desussa, että olin ilmeisesti tehnyt ihan hyvän päätöksen jättämällä molemmat yllä mainituista puvuista kotiin. Minulla oli aika tosi kuuma pelkässä topissa ja capreissakin, enkä olisi millään jaksanut tehdä itselleni päivettynyttä ihoa Akanea varten.

No, olin hommannut itselleni viime viikon alussa hattaran värisen tukan ja päätin ottaa siitä ilon irti heittäytymällä ”gyaruksi”, jos niin nyt voi tässä kohtaa sanoa. Kiskoin päälleni Japanista tuliaisena saamani mekon, tekoripset naamaan ja kynsiin koristeluja siinä mittakaavassa kuin oli mahdollista. Olisin ehkä halunnut laittaa sellaiset käsittämättömät tekokynnet, jotka suorastaan tursuavat erilaisia koruja, mutta sellaisten ostaminen saatika kynsistä repiminen seuraavaa päivää varten ei houkuttanut kovinkaan paljon. Päädyin perjantaina näyttämään tältä:

Ihan on Sims mod-meikki!

Iskä: "Ihan ku sulla ois kasvaimia kynsissä."

Saavuin perjantaina paikalle kuudeksi ja suoraan töihin Cosplay Bootcampin ylläpitämään Cosplay kritiikki -pajaan. Koko tuona kolmena tuntina ei juuri tapahtunut mitään; vain muutama kävijä eksyi Koivuun luoksemme. Pohdimme muiden Bootcampilaisten kanssa, että hiljaiselo oli hyvin todennäköisesti seuraus melko huonosta mainonnasta ja sitäkin huonommasta pajan nimestä. Kritiikki on jostain syystä melko ikävän kuuloinen sana ja mielletään haukkumiseksi enemmän kuin rakentavaksi palautteeksi. Mahdollisesti esimerkiksi ”Cosplay-tuomarointi -simulaattori” tms. olisi kuulostanut hauskemmalta. Minusta ainakin kuulosti ehdotuksena kutsuvammalta.

Kritiikki oli kutakuinkin tätä. Kuva © Elina

Noin muuten lauantai kului mukavan leppoisasti ja siinä yhden aikoihin oli aika siirtyä Hall Cosplay -tuomarointihommiin ihanien uusien ensikertalaisten kanssa. Tällä kertaa kanssani tuomaroimassa olivat Jesmo, Nukkelapsi sekä Fainttos, ja meni taas tosi hyvin. Oli kiva huomata myös itsestään, ettei jännitä tuomarointia läheskään niin paljon kuin on aiemmin tottunut. Meille sattui kyllä todella epätoimiva paikka tuomaroinnille; ensimmäisessä loossissa oli järkyttävän huono kellansävyinen valo, joka vääristi kaikki värit, minkä vuoksi piti tuomaroidessa hyppiä tiloista toisiin oikean värin näkemiseksi. Kolmen ensimmäisen tuomaroitavan jälkeen tämä kehnokin valo sitten sammui ja tuomarointi piti siirtää käytävään, jossa kulki jatkuvasti porukkaa ohi, eikä tuomaroinnissa ollut juuri rauhaa. Onneksi tällä kertaa tuomaroinnille oli kuitenkin varattu niin reilusti aikaa, että nämä epämukavuudet saatiin päätöksiä varten kompensoitua. Lähinnä eniten harmittaa kuitenkin kisaajien puolesta tämä häslinki ympärillä. Toisaalta se saattoi ehkä olla rentouttavampaa kuin pieneen huoneeseen ahdettuna yksin? Ken tietää. Tässä välissä vielä iso kiitos kaikille Hall Cosplayhin osallistuneille ja onnittelut sijoittuneille! Hyvin teitte! Jos joku kisaajista kaipaa palautetta puvustaan, annamme sitä mielellämme muiden tuomareiden kanssa!

Kuva © Niew Photography

Kuva © Kifia

Erikseen pitää mainita vielä EuroCosplay-kisaajat. Olin aika tosi tyytyväinen ECC:n tasoon ja kärkikolmikkoon. Kylmät väreet kulki useaan otteeseen ja tulihan se tippakin linssiin välillä onnesta ja liikutuksesta. Onnea vaan ihan simona kaikille! Buhuu, ootte hienoja! Ja perään voi vielä jatkaa sillä sunnuntain esityskisalla. Kävin potkimassa Elinaa polveen esityskisan alussa ja jäin katsomaan itse kisan ja taas voi että, onnea vaan sinnekin kärkikolmikolle. Oli ihan järkyttävän hauskoja, pelottavia ja koskettavia esityksiä. En kestä.

Muuta sen kummempaa en viikonloppuna käynyt katsomassa/seuraamassa/tekemässä. Vaikka hommaa riitti jokaiselle päivälle, oli minulla todella paljon vapaa-aikaa, jonka kulutin valokuvaamalla. Ihan hirveästi ja koko ajan. En ole koskaan saanut conista niin paljon kuvia kuin mitä nyt on jäänyt käteen. Ulkona tuuli niin voimakkaasti, että pelkäsin peruukkini puolesta, joten kaikki vähäiset kuvat itsestäni ovat sisältä. Ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, Oletten taustaksi sopii muutenkin vähän parempi ympäristö kuin pilvinen satama keskipäivällä. Sainpahan muista ihmisistä kuvia otettua senkin edestä. En pidä itseäni mitenkään kummoisena valokuvaajana, mutta tämän viikonlopun sato on jotain aivan upeaa, jos nyt saan sanoa. Olen käynyt kuvia läpi nyt kaksi päivää putkeen non stop, ja nyt on kaikki kuvat valmiina. Kuvia tuli kuitenkin niin paljon, että päätin laittaa ne aivan omaan entryynsä. Siispä laitan alle vain minusta otetut muutamat kuvat ja minun ottamani sitten siihen myöhempään.

Minä: Olette - Kingdom Hearts II

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Koska tämä on niin oleellinen osa viikonlopun kulkua, koen alle laittamani kuvat nimenomaan tähän entryyn kuuluviksi:

Yojilla on pakottava tarve naisien kanssa. (Kuvat eivät ole tarkoitettu vastustamaan Cosplay =/= Consent -aatetta. Emme oikeasti tue lääppimistä.) Kuvaajana toimin minä.

Helga ei arvosta.

Pahaa aavistamaton Kaine.

Yojia ei kiinnosta alaikäinen Wakaba vaan täysi-ikäinen cosplay-vastaava.

Kikyo (Myrtha) on hämmentyneen paheksuva.

Miku taitaa yrittää sanoa jotain.

Joskus Yoji erehtyy. Kronkia ei haittaa.

Ja aaa. Jossain hassussa välissä se aiemmin puhuttu 100 lukijan kynnys on ylitetty ja minun on siis tehtävä sitä varten teille jotain kivaa! Muutama toive on tänne päin heitetty ja otan mielelläni haasteen vastaan. Joudutte kuitenkin odottamaan sitä vielä tovin, mutta saatte jotain heti kunhan keksin jotain tarpeeksi kivaa!

Iloinen yumi kuittaa!

Jee, me kehitytään!

Olen ollut taas jonkin aikaa melko vaisu täällä päin, Traconia koskeva merkintä oli kaiketi viimeisin, jossa oikeasti jaksoin asiasta kirjoittaa. Tapanani on yleensä ollut kirjoittaa conraporttia aina kaikista koetuista coneista, mutta tämän vuoden Yamaconista ja CosplayGaalasta ei ole kyllä sellaista tulossa, valitan, lähinnä kokemuksien vaisuuden ja yksitoikkoisuuden vuoksi. Kivaa oli siis molemmissa, mutta kun tapahtumat kokee vain yhdessä paikassa staattisesti istuen/seisten koko päivän, ei siitä hirveästi jaettavaa keksi. Yamaconissa olin siis cosplayneuvonnassa ja CosplayGaalassa tuomarina. Tässä oleellisimmat.

Joka tapauksessa, jotta saisin taas jotain virikettä blogini puolelle (nyt kun se joulukalenteri on ihan mahdoton tehdä tänä vuonna), ajattelin tarttua Kimmyn haasteeseen. Kaikki cosplayni on kylläkin listattu aikajärjestykseen jo valmiiksi blogini oikean palstan linkin taakse, mutta no, antaa nyt mennä. Verrataan sitten ihan vuosi kerrallaan. Pistän kaikki kuvat riviin vanhimmasta uusimpaan, länsimaiseen tapaan.

Klikkaamalla saa kaikki kuvat suuremmiksi.

Ensimmäinen kosketukseni cosplayhin oli toki jo vuonna 2007, mutta itse tekemisen aloitin vasta seuraavana vuonna.

Cosplayn aloitin ihan hirvittävällä ryminällä. Pukuja tuli pidettyä päällä lähemmäs 20 jo pelkästään vuoden 2008 sisällä. Tähän laitoin kuitenkin vain ne kotitekoiset puvut, en niitä muilta lainattuja tai kaappicosseja.

Ehdottomasti rakkain cosplayn aihe oli Kingdom Hearts. Hahmoja tuli pyöriteltyä sieltä jos jonkinmoista, niin alkuperäisellä kuin casualillakin designilla. Ensimmäisen pukuni kanssa sain kaavoitusapua mummiltani ja hän vahti myös puvunteossa ompeluani. Pääpiirteittäin pukuni painottuivat miespuolisiin hahmoihin. Nypin myös kulmani iiiihan tyngiksi viivoiksi cosplayn vuoksi, vaalensin ne myös. Ei ikinä enää. Tykkään kulmistani näin, kiitos vain. Propit olivat mukana cossien teossa alusta saakka ja nautin siitä tuolloin luultavasti huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä.

Cosplay-tahtini rauhoittui hieman, ja aloin kallistua enemmän itse tehtyihin kuin kaapista temmattuihin. Vuonna 2009 löysin myös nettikauppojen ihmeellisen maailman ja aloin hankkia peruukkini vain ja ainoastaan ulkomailta huomattavan laatueron ja edullisuuden vuoksi. Uskalsin tehdä radikaaleja muutoksia omiin hiuksiini cosplayn valossa ja vedin peräkkäisinä cosseina, muutaman viikon erolla tukan shokkisiniseksi, platinaksi ja siitä oranssiksi. Cossieni sukupuolijakauma alkoi tasoittua fifty-fiftyyn. Likimain kaikki cossini olivat olleet tähän vuoteen saakka ryhmä-cosplayn puolella, ja olin täysin tyytyväinen tähän tilanteeseen.

2010 ja siitä eteenpäin jämähdin naispuolisiin hahmoihin, sillä tulin harvinaisen itsetietoiseksi omasta ruumiistani, sen mahdollisuuksista ja puutteista. Viimeistään tässä vaiheessa aloin panostaa pikkuhiljaa enemmän laatuun kuin määrään. Vaikka vuoden 2010 puvut olivatkin yhä ryhmäorientuneita, aloin hiljalleen muuttaa suuntaani itsenäiseen päättämiseen ja työstämiseen.

Kahmaisin itselleni haastavimman cossini koskaan ja työnteon keston skaala muuttui kertaheitolla. Kaikki aiemmat pukuni olin onnistunut tekemään kahden, maksimissaan kolmen viikon sisällä, mutta nyt puvunteon kesto kasvoi peräti puoleen vuoteen. Koska kiinnitin nykyään enemmän huomiota pukuihin kuin proppeihin, alkoi aikataulutus olla ongelma proppien kannalta – en juuri koskaan ehtinyt edes aloittaa propin tekemistä ennen deadlinea ja niin propit jäivät toissijaiseksi. Tänä vuonna tein myös ensimmäistä kertaa puvun, jonka painotus oli kaikessa muussa kuin tekstiileissä ja jouduin ajattelemaan puvun muotoilua uudelta kantilta. Aloin _tosissani_ antaa ajatusta myös kankaan laatuun, en vain väriin. 2011 cosplay-kisasin myös ensimmäistä kertaa.

Jostain ihmeestä sain repäistyä aikaa tehdä peräti neljä pukua jo totutun kahden sijaan, mutta toisaalta puvut olivatkin melko yksinkertaisia eivätkä ihan niin kalliita opiskelijabudjetille (mitä nyt vuoden ensimmäinen puku olikin vielä haastavahkon puolella). Tänä vuonna värjäsin ensimmäistä kertaa kangasta, peräti kolmeen eri pukuun. Uudempia pukuja ei ole vielä tullut, joten on vähän hankala arvioida ja katsoa taaksepäin kulunutta vuotta. :'>

Tähän loppuun pitäisi vissiin laittaa vielä sellainen kuva, missä on vanhin ja uusin puku vierekkäin.

Vähän tylsä laittaa uusin cossi tuohon viereen, kun se nyt on minulla vain tuo Peukaloliisa. Olisin itse halunnut laittaa siihen vertailun vuoksi jonkin puvun, jossa olisin itse kokenut onnistuneeni parhaiten tänä päivänä ja josta olisin muutenkin ylpein. En näe Peukaloliisaa mitenkään erityisen hienona suorituksena vaikka kivaisa onkin. Kaipa sitä olisi voinut vähän luistaa ja tehdä oman pään mukaan, mutta menköön nyt näin. :D

Mutta no, kiitos tästä! Kohti uusia kujeita ja silleen.