Photoshoot: Kingdom Hearts II

Kunnioitettavan pitkä merkintä taas... :I

Viime viikonlopun vietin Lahden tietämillä Nastolassa Ninnun ja Kifian kanssa. Olimme joskus viikkoja ellei jopa kuukausia aiemmin keskustelleet Ninnun kanssa siitä, kuinka olisi mukavaa saada yhdessä kuvia joskus, varsinkin kun olin tekemässä Kingdom Hearts II:sta tuttua Olettea ja Ninnulla itsellään oli Hayner valmiina kaapissa vuodelta 2009. Sovimme, että menisin joksikin viikonlopuksi kyläilemään Nastolaan päin Desuconin jälkeen ja pitäisimme mukavan photoshoot-viikonlopun. Vielä Desun aikoihin emme olleet kysyneet ketään meille kuvaajaksi ja Kifian ollessa mukavasti siinä vieressä, tuli tietenkin ensimmäisenä mieleen kysyä kuvaajaksi nimenomaan häntä. Kaikki meistä tuntevat pelisarjan likimain kuin omat taskunsa ja ovat kaikki olleet tekemisissä keskenään jo vuosia. Kifia suostui heti, hurraa!

Pieni photoshoot-porukka oli kasassa ja viikonloppu järjestyi. Aloitimme jo perjantaina illalla auringonlaskun aikoihin, mikä passasi aika tosi hyvin, koska Twilight Town. Näin kesällä aurinko laskee myöhään ja kauan, ja lopetimme perjantaina kuvaukset vasta siinä joskus klo 23 aikoihin, ellen aivan väärin muista. (Tähän väliin: kaikki kuvat on siis ottanut Kifia, jälkikäsittelyn olen hoitanut minä.)

Tämä on se yksi pelin seitsemästä ihmeestä/mysteeristä, niiku.

Kuvausten jälkeen muistimme, että olimme suunnitelleet tekevämme sea salt ice creameja pakkasessa autenttisemman ulkonäön vuoksi. Sinistä elintarvikeväriä ei kuitenkaan Ninnulta kotoa löytynyt, ja keskellä yötä piti keksiä mistä edes jotain vastaavaa saisi. Ostin toiveikkaana huoltoasemamyymälästä energiajuomaa, joka lupasi pakkauksensa puolesta myös sisällön olevan sinistä (kyljessäkin luki ”cool blue”!), mutta pettymykseksi neste oli täysin väritöntä. Yöllä Ninnulla koitimme pähkäillä, kunnes ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin sekoittaa väri maaleilla. Jäätelöitä ei voinut tietenkään syödä, mutta tulipahan hyvän värisiä.

Lauantaina heräilimme kaikessa rauhassa ja vahtasimme pilvistä taivasta jokseenkin kärsimättömänä. Päivälle oli luvattu mahdollista pientä sadetta, pääpiirteittäin pilvistä koko päivälle, ja heti kun reitti näytti edes siedettävän selkeältä, juoksimme ulos. Päätimme aloittaa jäätelöiden kanssa heti Ninnun talon pihalla, sillä mokomat sulaisivat hyvin nopeasti. Suuhun jäätelöitä ei missään nimessä voinut laittaa, joten piti jotenkin vain selvitä ja muka lipittää tyytyväisenä, vaikkei kieli jäätä koskettanutkaan. Samalla piti varoa vaatteita koko ajan, ettei vahingossakaan maalijäätelöistä tippuisi väriä vaatteille. :D

Minusta ei aikuisten oikeasti saa koskaan hyviä hammashymykuvia.
Iloitsin siis aika hillittömästi kun yhtäkkiä näemmä saikin.

Uhkaava pilvisyys katosi jossain iltapäivän/illan tietämillä kokonaan, mikä oli aivan liian paras juttu ikinä. Toki pilvisyys on itse kuvia ajatellen aina se toivotuin valotilanne, mutta no, näille nimenomaisille kuville se iltapäiväinen/iltainen aurinko oli huomattavasti ideaalimpi. Vietimme jälleen pitkän ja aurinkoisen päivän ulkona ja saimme kuvia niin paljon, ettei sunnuntaina enää ollut tarvetta jatkaa kuvaamista. Lisäksi sunnuntaille oli luvattu oikeasti sadetta eikä vain pilveä, joten parempi vain näin.

Our photos are not gone!
Plus miten taas onnistui hampaiden kanssa, en ymmärrä!

Viikonloppu oli aidosti paras ikinä ja olen taas ehkä väsynein ja onnellisin koskaan. Lihaksiin koskee kaikki juoksentelu ja nauraminen. Olen käynyt läpi kuvia taas sellaiset kolme päivää putkeen. Viikonlopulta jäi käteen myös kiitettävä määrä videomateriaalia, joista Kifia on koonnut kaksi videota. Toisessa on koosteena ”Behind the scenes” -materiaalia viikonlopulta, toisessa jotain aivan jumalatonta derppailua. Kesken photoshoottailun tekaisimme täysin randomisti sarjan hurrdurrpätkiä Olettesta ja Haynerista. Meillä oli ainakin aivan sietämättömän hauskaa! Ylempänä ensin mainittu, alempana jälkimmäseksi mainittu.

Jee!

Desucon pt.1

Desu tuli, Desu meni. Olen viikonlopun jäljiltä ollut yllättävän onnellinen ja väsynyt samaan aikaan, mutta en ole kokenut minkäänlaista con-morkkista. En koskaan pode con-morkkista, mutta en liioin ole juuri hykerryttävän tyytyväinenkään conien jälkeen. Tämä on siis aika muikea olo, tämä.

Minun oli alustavasti ollut tarkoitus tehdä Desuconin perjantaille Super Dangan Ronpa 2:sta tuttu Akane Owari, sillä minulta löytyi kotopuolesta noin puolet puvun materiaaleista likimain valmiina ja pukuna se olisi hyvin nopea ja yksinkertainen tehdä. Akane oli kuitenkin ehdottomasti toissijainen puku, ja tekisin sen vain jos ehtisin saada pari muuta pukua ensin alta pois. Lauantaita varten olin kaavaillut Persona 4:n Naoto Shiroganea ja puku oli suht hyvällä mallilla vielä viime viikon alussa, kunnes keksin, että puku olisi Desuconissa aivan tautisen kuuma kokomustalla univormulla, pitkillä hihoilla ja lahkeilla, sekä kauttaaltaan vuoritettuna. Päätin tehdä jotain ennenkuulumatonta ja ruveta fiksuksi sääpukuilijaksi, minkä seurauksena jätin Naoton tietoisesti kesken. Koin, että Naoton paikka on lähempänä syksyä. Oli ihan hauska huomata Desussa, että olin ilmeisesti tehnyt ihan hyvän päätöksen jättämällä molemmat yllä mainituista puvuista kotiin. Minulla oli aika tosi kuuma pelkässä topissa ja capreissakin, enkä olisi millään jaksanut tehdä itselleni päivettynyttä ihoa Akanea varten.

No, olin hommannut itselleni viime viikon alussa hattaran värisen tukan ja päätin ottaa siitä ilon irti heittäytymällä ”gyaruksi”, jos niin nyt voi tässä kohtaa sanoa. Kiskoin päälleni Japanista tuliaisena saamani mekon, tekoripset naamaan ja kynsiin koristeluja siinä mittakaavassa kuin oli mahdollista. Olisin ehkä halunnut laittaa sellaiset käsittämättömät tekokynnet, jotka suorastaan tursuavat erilaisia koruja, mutta sellaisten ostaminen saatika kynsistä repiminen seuraavaa päivää varten ei houkuttanut kovinkaan paljon. Päädyin perjantaina näyttämään tältä:

Ihan on Sims mod-meikki!

Iskä: "Ihan ku sulla ois kasvaimia kynsissä."

Saavuin perjantaina paikalle kuudeksi ja suoraan töihin Cosplay Bootcampin ylläpitämään Cosplay kritiikki -pajaan. Koko tuona kolmena tuntina ei juuri tapahtunut mitään; vain muutama kävijä eksyi Koivuun luoksemme. Pohdimme muiden Bootcampilaisten kanssa, että hiljaiselo oli hyvin todennäköisesti seuraus melko huonosta mainonnasta ja sitäkin huonommasta pajan nimestä. Kritiikki on jostain syystä melko ikävän kuuloinen sana ja mielletään haukkumiseksi enemmän kuin rakentavaksi palautteeksi. Mahdollisesti esimerkiksi ”Cosplay-tuomarointi -simulaattori” tms. olisi kuulostanut hauskemmalta. Minusta ainakin kuulosti ehdotuksena kutsuvammalta.

Kritiikki oli kutakuinkin tätä. Kuva © Elina

Noin muuten lauantai kului mukavan leppoisasti ja siinä yhden aikoihin oli aika siirtyä Hall Cosplay -tuomarointihommiin ihanien uusien ensikertalaisten kanssa. Tällä kertaa kanssani tuomaroimassa olivat Jesmo, Nukkelapsi sekä Fainttos, ja meni taas tosi hyvin. Oli kiva huomata myös itsestään, ettei jännitä tuomarointia läheskään niin paljon kuin on aiemmin tottunut. Meille sattui kyllä todella epätoimiva paikka tuomaroinnille; ensimmäisessä loossissa oli järkyttävän huono kellansävyinen valo, joka vääristi kaikki värit, minkä vuoksi piti tuomaroidessa hyppiä tiloista toisiin oikean värin näkemiseksi. Kolmen ensimmäisen tuomaroitavan jälkeen tämä kehnokin valo sitten sammui ja tuomarointi piti siirtää käytävään, jossa kulki jatkuvasti porukkaa ohi, eikä tuomaroinnissa ollut juuri rauhaa. Onneksi tällä kertaa tuomaroinnille oli kuitenkin varattu niin reilusti aikaa, että nämä epämukavuudet saatiin päätöksiä varten kompensoitua. Lähinnä eniten harmittaa kuitenkin kisaajien puolesta tämä häslinki ympärillä. Toisaalta se saattoi ehkä olla rentouttavampaa kuin pieneen huoneeseen ahdettuna yksin? Ken tietää. Tässä välissä vielä iso kiitos kaikille Hall Cosplayhin osallistuneille ja onnittelut sijoittuneille! Hyvin teitte! Jos joku kisaajista kaipaa palautetta puvustaan, annamme sitä mielellämme muiden tuomareiden kanssa!

Kuva © Niew Photography

Kuva © Kifia

Erikseen pitää mainita vielä EuroCosplay-kisaajat. Olin aika tosi tyytyväinen ECC:n tasoon ja kärkikolmikkoon. Kylmät väreet kulki useaan otteeseen ja tulihan se tippakin linssiin välillä onnesta ja liikutuksesta. Onnea vaan ihan simona kaikille! Buhuu, ootte hienoja! Ja perään voi vielä jatkaa sillä sunnuntain esityskisalla. Kävin potkimassa Elinaa polveen esityskisan alussa ja jäin katsomaan itse kisan ja taas voi että, onnea vaan sinnekin kärkikolmikolle. Oli ihan järkyttävän hauskoja, pelottavia ja koskettavia esityksiä. En kestä.

Muuta sen kummempaa en viikonloppuna käynyt katsomassa/seuraamassa/tekemässä. Vaikka hommaa riitti jokaiselle päivälle, oli minulla todella paljon vapaa-aikaa, jonka kulutin valokuvaamalla. Ihan hirveästi ja koko ajan. En ole koskaan saanut conista niin paljon kuvia kuin mitä nyt on jäänyt käteen. Ulkona tuuli niin voimakkaasti, että pelkäsin peruukkini puolesta, joten kaikki vähäiset kuvat itsestäni ovat sisältä. Ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, Oletten taustaksi sopii muutenkin vähän parempi ympäristö kuin pilvinen satama keskipäivällä. Sainpahan muista ihmisistä kuvia otettua senkin edestä. En pidä itseäni mitenkään kummoisena valokuvaajana, mutta tämän viikonlopun sato on jotain aivan upeaa, jos nyt saan sanoa. Olen käynyt kuvia läpi nyt kaksi päivää putkeen non stop, ja nyt on kaikki kuvat valmiina. Kuvia tuli kuitenkin niin paljon, että päätin laittaa ne aivan omaan entryynsä. Siispä laitan alle vain minusta otetut muutamat kuvat ja minun ottamani sitten siihen myöhempään.

Minä: Olette - Kingdom Hearts II

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Koska tämä on niin oleellinen osa viikonlopun kulkua, koen alle laittamani kuvat nimenomaan tähän entryyn kuuluviksi:

Yojilla on pakottava tarve naisien kanssa. (Kuvat eivät ole tarkoitettu vastustamaan Cosplay =/= Consent -aatetta. Emme oikeasti tue lääppimistä.) Kuvaajana toimin minä.

Helga ei arvosta.

Pahaa aavistamaton Kaine.

Yojia ei kiinnosta alaikäinen Wakaba vaan täysi-ikäinen cosplay-vastaava.

Kikyo (Myrtha) on hämmentyneen paheksuva.

Miku taitaa yrittää sanoa jotain.

Joskus Yoji erehtyy. Kronkia ei haittaa.

Ja aaa. Jossain hassussa välissä se aiemmin puhuttu 100 lukijan kynnys on ylitetty ja minun on siis tehtävä sitä varten teille jotain kivaa! Muutama toive on tänne päin heitetty ja otan mielelläni haasteen vastaan. Joudutte kuitenkin odottamaan sitä vielä tovin, mutta saatte jotain heti kunhan keksin jotain tarpeeksi kivaa!

Iloinen yumi kuittaa!

Katselmus vuoteen 2012

Voi Ninnu, armaani, minkä teit! Enhän ole jo valmiiksi riehaantunut vallan päivittelemään blogiani niin ulkoasun kuin merkintöjenkin puolesta, ja menit sitten yllyttämään minua pohdiskeluun keskellä yötä (nyt oikolukiessani tosin jo aamua) koskien viime vuoden cosplay-satoa. Toisaalta tämähän olisi pitänyt tehdä jo vuodenvaihteessa, mutta no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä paitsi minun blogini, ähäs!

Mitä hahmoja cosplayasit vuonna 2012?

Klikkaamalla suuremmaksi.

Kuvissa vasemmalta oikealle:

Mercedes – Odin Sphere @ Desucon Frostbite + Ropecon

Catherine – Catherine @ Desucon + Tracon

April May – Phoenix Wright: Ace Attorney @ Desucon

Peukaloliisa – Peukaloliisa @ Animecon

Will Vandom – W.i.t.c.h. @ Tracon

Ellen – Folklore @ ei käytetty conissa (cosplay-haasteen tuotos)

Minua ei yhtään huvita Desuconin infotiskiin kohdistuva panorama.

Mikä asuistasi oli mielestäsi hienoin?

Öm jaa. Varmaankin Mercedes. Siihen taisi ehkä mennä eniten aikaa ja päänvaivaa kaavoituksessa ja siipien rakenteissa. Samaten peruukin kanssa sain hetken taistella, jotta letit asettuisivat loogiseen kohtaan korvien eteen ja tukevasti. Se oli kaikista viime vuoden puvuistani oivaltavin ja koin saaneeni siitä lähelle referenssien mukaisen. Ja mielestäni hahmo sopi minulle.

En nyt ihan voi sanoa, että puku kuitenkaan oli sieltä mukavimmasta päästä. Siipien kanssa oli hankala kulkea ja tiukoista kengistä onnistuin saamaan jonkun pysyvänlaatuisen hermovian varpaaseen, se on tuntunut tähänkin päivään saakka puutuneelta aika ajoin. Mutta on hellittänyt nyt onneksi pikkuhiljaa.

Kuva © Lefrin

Mikä asuista oli mukavin päällä?

No vähän menin jo sanomaan mikä se ei ainakaan ollut. Taistelin kahden puvun välillä ja luulen, että Peukaloliisa asettuu taaemmas painavan peruukkinsa kanssa ja antaa Willin viedä tämän pystin. Syy siihen miksei voitto ollut yksinkertaisen selkeä, johtui Willin housuista. Housut olivat yhden koon liian pienet valmisfarkut, joissa oli sen puoleen liian lyhyt haarakoukku. Jatkuvasti oli sellainen olo, että kiva juttu, saavat muut katsella kahta erillistä pakaraa kivan setin sijaan. Pahoittelen tästä epämiellyttävästä näystä, jos sen jouduitte todistamaan. Ai niin, olipa toinenkin seikka. Koittaa ehkä järkyttävä juonipaljastus, mutta en käyttänyt minkäänlaisia rintaliivejä paitani alla. Tämä johtui siitä, että Will on 14-vuotias esiteini, jolla hädin tuskin on mitään miehustan seudulla, ja minulla nyt sattuu olemaan varustusta hiukan enemmän. Minulla ei ollut binderiä käytössä tuolloin, enkä ideaalisiteistä välitä ollenkaan vyötärölle valumisen vuoksi, joten oli pakko yrittää purra hammasta ja mennä puolikommandona, sekin kun jo auttoi koko-ongelmaa. (En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka tempaisevat kotiin tullessaan rintaliivit kuuseen. Minä pidän niistä. ♥)

Äh, menisikö se Peukaloliisa nyt kuitenkin tuon kaiken vinetyksen edelle? En tiedä. :D Ehkä se Will nyt silti pitää paalupaikkansa, pelkkiä arkivaatteita kun siinä nyt oli käytössä.

Heeeeehehehehe feat. Kizzy
Kuva © Maiju

Yhtään lavakokemuksia?

Kisaamismielessä ei, mutta Elinaa esiintyessä assaroin Desuconissa ja pariin kertaan tuomarina lavalla käyskentelin Desucon Frostbitessa sekä CosplayGaalassa.

Tämä on se assarointitapaus.
Kuva © Kimmy

Ryhmäkuvia!!

No kuulkaas, minä en usein satu samoihin kuviin enemmän kuin yhden ihmisen kanssa! Ette nyt siis ihan oikeita ryhmäkuvia saa kuin ehkä yhden, mutta anti mennä!

Seurustelu on vakavaa liiketoimintaa kera alksndran ja Elinan.
Kuva © Maiju

Elina heiluttaa kopteria, Kizzy pitelee sontsaa ja ihailee näkyä kanssani.
Kuva © Timo Virtanen

Sekalainen kööri. Punainen takaraivo vasemmalla on allekirjoittaneen.
Kuva © Lefrin

Tulevaisuuden suunnitelmia

Aa, apua. No tulossa pitäisi olla tuomarihommia, varmaan muutakin coneissa työskentelyä! Kesällä olisi tarkoitus kisata taas pitkästä aikaa ja syksyllä olisin opetushommissa Cosplay Bootcampilla.

Muutama puku olisi myös tiedossa. Yritän kovasti Desuconiin tehdä kaksi jo kauan odotuslistalla ollutta hahmoa, joista molemmat olen aloittanut noin parisen vuotta sitten, mutta joita en koskaan saanut tehtyä valmiiksi asti. Toivotaan, ettei jää yritykseksi tällä kertaa!

Kingdom Hearts II:n Oletten korut tuli tehtyä joskus kauan, kauan sitten.

Persona 4:n Naoton lätsä, kengät, lasit ja peruukki ovat myös olleet itse puvun
valmistumista odottamassa jo muutaman tovin.
Ai kato oho, sama pose.

Lisäksi Traconiin kisapuvuksi olen tekemässä ehkä jotain hienointa ikinä, mutta asd kun en uskalla oikeasti paljastaa sitä vielä tässä vaiheessa. Aikuisten oikeasti ei ole kyse siitä, etten haluaisi kenenkään muun cossaavan samaa hahmoa (koska kaikella logiikalla jos kyse olisi se, varmaan laukoisin heti puvun kaikelle kansalle. Melko usein tulee sellaisia reaktioita, että: ”Ai se tekeekin sen hahmon, en minä sitten kehtaa...”), vaan ihan vain sen takia, että inhoan kailottaa pukuja, jotka sitten kaatuvatkin jossain välissä. Itselleen tulee tuplasti toimettomampi ja epäonnistuneempi olo, jos siitä tiedetään ulkoisestikin. :'>

Muita tulevaisuuden suunnitelmia minulla ei pukujen kannalta toistaiseksi ole ja olenkin kieltäytynyt tekemästä lupauksia ennen kuin saan kisapukuni tehtyä.

Paitsi että haluaisin aika tosi paljon tehdä pari hahmoa Dangan Ronpasta. Mitään en lupaa! Haaveilen! Joskus!

Wahuu!