Desucon 2015, ihan liekeis!

Perjantaina oli taas aika lähteä Desuconiin! Kuten omiin tapoihini yleensä kuuluu, en laittanut pukua perjantaille. Minulle perjantai on vähän liian lyhyt päivä sille, että jaksaisin jotenkin muutaman tunnin vuoksi pukeutua. Lisäksi minulla on usein se tilanne, että lähden Desuun joko suoraan töistä tai koulusta, eikä sen vuoksi aikaa kummempaan laittautumiseen edes olisi. Joka tapauksessa, casualit niskassa pääsimme autoporukan kanssa perjantaina paikalle joskus kuuden aikoihin illasta. Minulla ei ollut perjantaille sovittuna kummempaa menoa ja aika niukasti tuttujakin oli löydettävissä Sibeliustalolta. Olin hankkiutunut töihin mammaksi myös tällä kertaa ja käynnissä oli noihin aikoihin EuroCosplayn harjoitukset. Minun ei kuulunut välttämättä olla paikalla, mutta seuran puutteessa lähdin viettämään iltaa muiden mammojen luokse backstagelle. Halailin onnessani tuttuja, joita oli ollut ikäväkin, ja intoilin lähinnä seuraavan päivän ryhmästä muiden The Legend of Korralaisten kanssa. Lopummasta iltaa lähdimme Yacin kanssa kiertelemään conia ja uloskin bongailemaan potentiaalisia kuvauspaikkoja seuraavan päivän TLoK-photoshoottia varten. Oli muuten aivan tajuton auringonlasku! Myöhemmin kävimme Yacin ja jesmon kanssa vielä hyödyntämässä green roomin antimia ja olin tosi ilahtunut onigireista, joita sai itse tehdä mieleisikseen. En ole pistänyt merkille, onko onigiripöytä ollut olemassa aiemmissa Desuissa, mutta no, tällä kertaa otin siitä todellakin ilon irti. Omnomnom, niin hyvää riisipalloa! Siinä tulikin iltapala syötyä ja pääsin tuttuun majapaikkaan onnellisena vinkumaan Elinan upealle Anders-puvulle (Dragon Age 2, act 3), pistämään Makon puvun valmiiksi seuraavalle päivälle, katsomaan PewDiePien uusimmat videot (kuten minulla on ennen nukkumaanmenoa tapana yleensä ollut) ja nukkumaan.

--

Lauantai alkoi heti puvun päällekiskomisen jälkeen lähinnä töillä, tai edes niihin valmistautumisella. Olimme molemmat Yacin kanssa mammoina ja treffasimme ennen töitä Sibeliustalolla. Koska päivästä olisi tulossa superkiireinen aina kisan loppuun asti, kävimme syömässä tässä välissä (ah, miten rakastan Lastun perunamuusia ja lihapullia) ja lähdimme sitten omaan vuoroomme infoon jakamaan lippuja cosplaykilpailuihin. Kahdentoista aikoihin livahdimme bäkkärille. Jokaiselle mammalle oli sovittu oma työtehtävä, ja Frostiin nähden olin aivan valtavan iloinen tästä lisästä. Olin itse valvomassa molempien kilpailujen tuomarointiaikatauluja, eli lähettämässä kilpailijoita vuorollaan tuomarointihuoneeseen tuomaroitavaksi (voiko tähän liittää sanan "tuomari" vielä jollain muullakin tapaa?), kun taas muut mammat pitivät joko huolen siitä, että kisaajat ovat käyneet kuvattavana kuvauspalvelussa, tutustuneet lavaan (Hall Cosplay -kisaajat) tai olleet harjoittelemassa esitystään (ECC-kisaajat; perjantain lisäksi myös lauantaina oli mahdollisuus harjoitella). Omasta näkövinkkelistä kaikki toimi enemmän tai vähemmän mutkattomasti ja olen ymmärtänyt näin olevan myös muiden mammojen osalla. Sen lisäksi, että bäkkärillä kisaajien apuna pyörivät mammat sekä cosplayvastaava, harjoituksiin mukaan oli otettu Miro, jonka tarkoitus oli antaa viime hetken parannusehdotuksia kullekin ECC-kisaajalle kilpailua varten. En ole kuullut, että tällaista käytöntöä on aiemmissa cosplaykisoissa ollut, mutta minusta tulevissakin kisoissa olisi aihetta olla. Mitä olen näin jälkeenpäin kisaajilta kuullut, neuvot olivat todella hyödyllisiä ja auttoivat hiomaan esityksiä entistä paremmiksi, etenkin kun sitä itse niin helposti sokeutuu omille jutuilleen ja se ulkopuolisen visio voi selkeyttää ja sysätä oikeaan suuntaan. Tätä lisää! Kaikenkaikkiaan siis, jäätävän iso kiitos ja peukutus cosplayvastaava Ilonalle tosi hyvistä järjestelyistä!

Kauniit cosplaytyöntekijät Kifia, Ilona ja Kizzy. Ja naama.

Vähän ennen kilpailuja ilmaisin Lydialle aka Effie Trinketille olevani vapaaehtoinen ("I volunteer as tribute!" taisi olla se mitä suustani päästin) tulemaan hänelle maljanpitelijäksi juontoa varten. Lavalle menemistä ajatellen aloin miettiä, että siellä kai pitäisi olla olevinaan jotenkin roolissa, ja pohdin peilin ääressä, millainen Makon habitus voisi olla, hahmo kun oli vähän jämptimpää ja kurinalaisempaa sorttia. Oli jotenkin eriskummallista, että piti yhtäkkiä yrittää kävellä vähän tavallista ryhdikkäämmin, ottaa vähän tukevampaa haara-asentoa ja pitää rintakehää auki, kun tavallisesti olen tottunut vähän "feminiinisempiin" tai rennompiin "oleskeluhabituksiin". Tuntui kuitenkin aika kivalta olla hetken aikaa joku muu ja eläytyä vähän matchompaan ruumiinkieleen. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tehdä vähän enemmän, mutta ei voi sanoa, etteikö olisi ollut hauskaa ihan noinkin.

Tuima Mako on tuima.
Kuva: Nyymix

Kuva: Tytti Levänen

Noin muuten pääsin seuraamaan kisoja kulissien takaa ja voi hyvä luoja miten upeita juttuja lavalla tapahtui! Olin tietysti aivan fiiliksissä Hitsuwan esityksestä jo ennen sen alkua, ihan vaan koska TLoK, mutta esityksen suosikkihetkeni oli ehdottomasti maantaitaminen. Puhuinkin asiasta Hitsuwalle jälkikäteen muiden TLok-ryhmäläisten kanssa, miten kivasti kohta oli toteutettu. Nähtyämme veden- ja ilmantaitamismomentit ja maan ollessa seuraavana vuorossa, olimme pohtineet miten maan voisi oikein toteuttaa. Kun Hitsuwa otti pari tukevampaa askelta lattiaan, jäi siitä vähän ihmettynyt olo. Tässäkö se oli? Mutta kun Hitsuwa jatkoikin polkaisemalla kiven ilmaan (laudan avulla), minulla meni ihan kylmät väreet selässä. Noinhan se sarjassakin tehtiin! Miten nerokasta! Toinen aivan erityistä hilpeyttä aiheuttanut esitys oli Miran suorittama vihainen leipominen. En oikeasti saa muodostettua sanoiksi sitä, miten täydellinen se kokonaisuus oli. Arvostin vain ihan kaikkea. Ja eipä se Miran pukukaan mikään pöllömpi ollut. Ehkä saa sanoa, että Mira oli oma ennakkosuosikkini jo pelkästään pukunsa takia. Esitys siihen päälle, ja voi hyvä tavaton.

Tähän väliin, hahmouskollisuuteni lavalla tippui ehkä täysin, kun Lydia pyysi yleisöä antamaan taputukset "stud muffinilleen" osuuteni ollessa lavalla viimeisen kerran vuorossa. En niin osannut odottaa. :D Sain siinä kai tehtyä jotain kumarruksen tapaista, mutta nauruksihan se muuten meni.

Kisahan kulki niillä tavallisilla uomillaan ja Hall Cosplay -kisaajienkin käytyä lavalla päästiin näkemään Retan ihastuttava laulumontaasi! Esitys oli niin hyväntuulinen, fiksu ja riemastuttava, ja vaikka laulujen aiheet olivatkin kauttaaltaan somessa puituja, niitä käsiteltiin mielestäni nyt virkistävällä tavalla. Huolisin katsoa Retaa lavalla esim. aina! Vielä kuultiin julkistukset kisojen voittajista (onnea kaikille sijoittuneille ja erityisen isosti Miralle! ♥), vähän siivoamista bäkkärillä kisojen jälkeen, ja conin puolelle viettämään loppupäivää vapaana. Ensimmäinen homma töiden jälkeen oli etsiä käsiini Lirlys, Lapirin ja muu poppoo ja napata heistä kuva. Olin taannoin kuullut heillä olevan Dragon Age 2 -ryhmä, joka tapahtuisi Desuconissa lauantaina. Saatoin päästää suustani taas joitain epäinhimillisiä ääniä, sillä ihan oli taas rumia kaikki, voisivat pistää paperipussit päähänsä joka iikka. All dem feels!

Klik suuremmaksi!
Kuva: YumiKoyuki

Olimme muiden Korralaisten (Yaci = Korra, jesmo = Asami, Biitti = Bolin ja Hitsuwa = Wan) kanssa sopineet photoshootin ajankohdaksi myöhäisillan ja hetken hengailun jälkeen rohkenimme lähteä ulos napakkaan tuuleen. Kifia sai napattua meistä jokusen kuvan ennen kuin hänen piti lähteä. Hienoja giffejäkin tuli taas! Tällä kertaa olin ottanut taskukokoisen liekinheittimeni mukaan ja sitä kyllä päästiin kokeilemaan, mutta eihän siitä tullut mitään, kun ulkona tuuli niin vietävästi. Vielä minä saan mahdollisuuteni! o9

Kuva: Kifia
Edit: YumiKoyuki

All aboard!

Loppuilta meni jälleen hetken hengailulla Metsähallissa, jossa minulle esitettiin ehkä se imelin iskulause: "Oliko sun vanhemmat simpukoita, kun sä olet tollainen helmi?" mikä puolestaan aiheutti sen, että päästin suustani mahdollisesti rumimman nauruni ikinä. Vaikka kysymys oli viereisen ringin pullonpyörityksen käskytyksen seuraus, tilanne oli itselleni niin koominen, että nauroin kovaa ja paljon ja kyyneleetkin siinä virtasivat. Tämän jälkeen lähdimme jälleen Yacin ja jesmon kanssa viettämään loppuiltaa green roomissa onigireja mussuttaen (niin hyvää!) ja sitten majapaikkaan. Jäi tällä kertaa kaikki seuraavan päivän pukufiksailut tekemättä ja PewDiePiet katsomatta, kun lähestulkoon kaaduin väsymyksestä suoraan sänkyyn.

Vähän saattoi Mako nukkua lasien takana green roomissa.
Kuva: jesmo

Sunnuntaina coniin lähteminen kesti edellisen illan laiskottelusta johtuen pidempään ja pääsin Sibeliustalolle vasta lähempänä puoltapäivää. Olin ennen viikonloppua kysynyt Mialiinalta, josko hän haluaisi kuvata sunnuntaina Odin Sphere -ryhmäämme, ja olimme sopineet shootin. Meitä oli aluksi puhuttu olevan neljä: Gwendolyn, Velvet, Cornelius (pooka) ja Ingway, mutta valitettavasti Cornelius joutui perumaan tällä kertaa. Shootti saatiin onneksi kuitenkin järjestettyä ja saimmekin mielestäni varsin muikeita kuvia. Alla ensimmäinen esimerkki!

Kuva: Mialiina

Kauniita ollaan kaikki feat. Fanki-Kitsune, jesmo ja Mialiina

Photoshootin jälkeen olimme vapaita hengaamaan ja minusta ja jesmosta otettiin yllättävänkin paljon kuvia. Vaikka Odin Sphere ei ole välttämättä kovin monelle tuttu peli, hahmojen design ja värimaailma on ilmeisesti niin huomiota herättävä ja kiinnostava, että puvuista tohti ottaa kuvia tietämättömyydestä huolimatta. Iloitsen. Minusta on tosi mukavaa, että tätäkin kautta ihmisten on mahdollista tutustua uusiin peleihin/mangoihin/animeihin/jne. Jokin puku näyttää kiinnostavalta, hahmon lähdettä voi tiedustella ja myöhemmin tutustua siihen itse. Jee! Erityisesti mieleen minulle jäi kuitenkin herttainen keski-ikäinen rouvashenkilö Japanista, joka kysyi kuvaa ja antoi meille kummallekin kiitokseksi kaksi pientä pussia matcha vihreää teetä. En osaa itse kuin satunnaisia sanoja japania, mutta onneksi tässä kohtaa pärjäsi ehkä kumartelemalla ja toistelemalla "arigatoa". Tapauksen jälkeen kävin pyörähtämässä taidekujalla Lirlysin pöydällä ja nappasin mukaani printin uguu-Fenrisistä!

Olin muuten kauhean hämmentynyt ja otettu siitä, että joku halusi kanssani kuvan; ei siis vain minusta, vaan minun kanssani. Koko tyttö oli aivan järkyttävän sympaattinen ja nättikin, ettei mitään rajaa ja voi hyvä tavaton nyt.

Vielä ennen päättäjäisiä Niewkin sai otettua jesmosta ja minusta muutamat kuvat. Niitä luultavasti joudutaan taas pidempi tovi odottelemaan, mutta se mitä näimme kameran näytöltä vaikutti huisilta! Emme menneet katsomaan päättäjäisiä, vaan sen sijaan lähdimme jesmon kanssa ottamaan salamana pukuja pois ja syömään Lastuun nyt kun vielä ehti. Koska jesmolla oli vielä sovittua menoa conissa päättäjäisten jälkeen ja jaoimme kyydin kolmen muun kanssa, odotellessani osallistuin ensimmäistä kertaa purkuun. Oli kiva tuntea itsensä hyödylliseksi. Siinä ohessa tuli halailtua isoa määrää ihmisiä, tunnustin rakkauttani heitä kohtaan ja sain vastarakkautta, ja kuulin taas jotain ihanimpia kehuja. Koko viikonlopun aikana minulle oltiin sanottu niin hirveästi kauniita asioita milloin mistäkin, että purun aikana asiaa ajatellessani aloin aivan varoittamatta itkeä jokseenkin hysteerisesti. Minusta oikeasti tuntuu, etten ansaitse puoliakaan niistä kehuista, joita ihmisiltä sain, mutta siitä huolimatta ne osuivat sydämeen ja merkitsevät aivan järkyttävästi. Ette oikeasti voi käsittää, miten paljon minua lämmittää se, jos joku haluaa vartavasten tulla juttelemaan minulle, kysyä kuvaa kanssaan, pyytää halia (johon kykenen vastaamaan aina tietenkin pukuni sallimissa rajoissa), kertoa seuraavansa minua somessa tai muuten vain kertoa olevani jotakin mukavaa asiaa x. Kiitos ihan mielettömästi kaikille niille, jotka siis sanoivat minulle kauniita asioita viikonloppuna. Harmitti, etten ehtinyt nähdä joitakin tuttuja kuin häviävän hetken (Wolf, muistelen erityisesti sinua nyt), mutta kaikin puolin oli aika tosi hyvä olo conin jälkeen. Voi hitsi nyt, tätä ajatellessakin näemmä pato on heikosti muurattu!

--

Näillä puheilla olin ajatellut meneväni Hypeconiin pyörähtämään ja siitä seuraava etappi onkin Animecon! Pukusuunnitelmat on rahtusen vielä auki, mutta ainakin toiselle päivälle olen laittamassa Maxia pelistä Life is Strange. Olen ehkä tosi innoissani etenkin Maxille hankkimastani kamerasta ja filmistä. Pitää koittaa ottaa jotain taiteellisia kuvia!

Popcult, eli it's bigger on the inside!

Popcult oli tässä viime viikonloppuna. Oli aika muikeaa, että se oli täällä Helsingissä päin, ja sain mukavasti yöpyä omassa sängyssä ja sain kyyditkin kysytyksi perheenjäseniltä koko viikonlopun ajaksi. Pitäisi ihan aikuisten oikeasti ehkä hankkia ajokortti johonkin väliin, että voisin hommautua paikkoihin itsenäisesti. Julkinen liikenne Helsingissä on vallan okei ja suht edullinenkin verraten pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen liikenteeseen, mutta onhan se nyt kiva kulkea omassa rauhassa auton turvassa coneihin hassuissa vaatteissa, jotka on voinut erakkoedun (lue. auton) turvin pukea päälle jo majapaikassa. Eipähän tarvitse välttämättä kantaa mukana vaihtovaatteita.

En ollut koskaan käynyt Helsingin kulttuuritalolla aikaisemmin ja paikan pienuus tuli itseasiassa yllätyksenä. Tila tuntui aluksi todella sokkeloiselta (minulle piti selittää useaan kertaan, miten minnekin kuljetaan), mikä oli vähän huvittavaa ottaen huomioon, että kulttuuritalo oli paikkana niin pieni. En ollut ajattellutkaan Popcultia minään conina varsinaisesti, kenties suurin vaikute siihen lienee se, ettei tapahtuma painottanut siihen japanilaiseen/aasialaiseen kulttuuriin vaan enemmän länsimaiseen - tai no, sekalaisesti kaikkeen. Popcult toi fiilikseltään siis minulle mieleen enemmän Tampere Kupliin tai Fanfestin. Kun paikoissa päivän mittaan kuljeskeli, ei kulttuuritalo lopulta tuntunut kovin monimutkaiselta paikalta. Rakennuksena olisin tietysti kaivannut vähän enemmän tilaa, vaikka kävijöitä ei ollutkaan missään vaiheessa varsinaisesti ruuhkaksi asti. Näin jälkikäteen kuitenkin ajateltuna, en ole koskaan ollut tapahtumassa, jossa olisin yhtä usein halunnut käydä ulkona. Ikkunoiden puute oli masentavaa, ja sen huomasi ankeassa valossa sekä huonossa hapessa, jotka olivat johdannaisia heikkoon vireystilaan.

Anyway, sain Makon (The Legend of Korra) valmiiksi jo päivän tai parin verran etuajassa Popcultia varten. Puvusta tuli mielestäni ihan kiva, ja oli todella mielekästä päästä cossaamaan jotain oikeasti itselleni rakasta hahmoa. Sokan jälkeen tuntui jotenkin rennommalta lähteä cossaamaan miespuolista hahmoa, mutta faktahan on, etten noin kauttaaltaan koe Makoa juuri ollenkaan itselleni sopivaksi cossihahmoksi. Olen hahmojeni suhteen todella valikoiva, mutta koska tässä Avatar-innostuksessa ollaan oltu jo pitkään ja koska ympärillä on parhaita ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, tuo ei-hahmonäköisyys oli tässä kohtaa vain se pieni paha. Olimme aluksi puhuneet täydestä Team Avatarista Korran, Asamin, Bolinin ja Makon kokoonpanolla, mutta ymmärrettävästi elämä tapahtui ja Bolin ja Mako, eli Biitti ja allekirjoittanut, eksyivät Popcultiin kaksin. Ei huolta kuitenkaan, sillä tämä ryhmä aiotaan toteuttaa vielä tulevaisuudessa, joko jossakin conissa tai sitten vain erikseen järjestetyssä photoshootissa!

Vähän WIP-kuvitusta!

Lauantaille Popcultiin olin lupautunut tuomariksi Pukudesignkisaan, jota odotinkin mielenkiinnolla. Aikaisemman kokemuksen myötä kaikenlaiset originaalia suunnittelua tukevat kisaformaatit ovat tupanneet jäämään osallistujamäärän kannalta vähän latteiksi, mutta yllättäen designkilpailuun riitti osallistujia mukavasti! Kuten siitä jo Popcultissakin sanoin, tuomarointi taisi olla se henkilökohtaisen tuomarointihistoriani haastavin, sillä kriteerit olivat niin erilaisia verrattuna näihin tyypillisempiin pukukisoihin. Tällä kertaa emme tuomaristossa katselleet tarkkoja referenssikuvia ja verranneet pukujen millintarkkaa jäljennöstä suhteessa niihin, vaan keskityimme enemmän tutkimaan designin suhdetta sen lähdemaailmaan; luova ajattelu ja kekseliäisyys yhdistettynä puvun funktionaalisuuteen, eli kuinka kyseinen puku toimisi oikeasti annetussa maailmassa. Design-kilpailun tuomarointi tuntui vaikeudestaan huolimatta omalta, sillä se oli juuri sitä, mihin itse olen kouluttautunut. Oli ihastuttavaa saada kuunnella hahmojen taustatarinoita, ruokkia omaa analyyttistä silmää ja pyöritellä päässään kaikkia pukujen symbolisiakin merkityksiä. Sen lisäksi, että puvut olivat luovia, kaikki kisaan osallistuneet olivat todella taitavia käsistään. Lääh ja puuh, mitä silmänruokaa! Päivän lausahdus: "It's bigger on the inside."

Myöhään puolenpäivän aikoihin pääsin vapaalle ja oikeastaan lähinnä hengailin, juttelin ihanien ihmisten kanssa, hengailin vähän lisää, bongasin tuttuja ja uusiakin Avatar-cossaajia ja juttelin heidän kanssaan. Popcultissa vastaan sattui mm. viime Desucon Frostbitessa tutustuttu Korra ja tokihan sitä piti yhdessä ottaa kuvia, kun samasta sarjasta sattui!

Kuva: jesmo
Edit: YumiKoyuki

Kuva: jesmo
Edit: YumiKoyuki

Yllättäen olikin jo kiire, joten lähdin seuraamaan cosplay-kilpailuja ja julkistamaan voittajia tuomarikollegoideni Yokin ja Shewonin kanssa. Olin aiemmin päivällä jo saanut kuulla, että Paricosplaykilpailu jouduttiin kisaajakadon myötä peruuttamaan ja korvattiin sen sijaan Hall Cosplaylla, mikä oli minusta hyvä ratkaisu. Muikeita kisaajiakin oli tuntunut löytyvän! Välishow, eli Hitode Army, kisan ja voittajajulkistuksien välissä oli jotain niin tavattoman sympaattista ja ihanaa, että vähän saatoin vuodattaa miehekkään kyyneleen biisien loppupuolella. Tytöillä oli ihanan pirteä meno ja kappalevalinnat upposivat sieluuni.

Allekirjoittanut, Yoki ja Shewon julkistamassa Pukudesignkilpailun tuloksia
Kuva: Nyymix

Tähän väliin, designkilpailijat voivat halutessaan pyytää palautetta asuistaan allekirjoittaneelta lähettämällä viestiä osoitteeseen yumi_koyuki@hotmail.com!

Kilpailujen jälkeen oli jälleen vapaa-aikaa, joka täytettiin randomilla photoshoot-hengailulla muiden päivän aikana bongattujen The Legend of Korra -cossaajien kanssa (Jinora, Asami sekä jo aiemmin mainittu Korra). Ulkona oli toki pikkuisen vilakkaa, mutta hyvässä seurassa siihen ei juuri kiinnittänyt huomiota. Photoshootissa huomasi, että vaikka tehokkaat ja suoraan-asian-ytimeen -photoshootit, joissa jokainen kuva on harkittu ja enemmän tai vähemmän käyttökelpoinen, Avatar-lähteiden suhteen ihan vain hengailukuvistakin saa tosi mukavaa kuvamateriaalia. Minulle henkilökohtainen suuri rakkauspurkaus ATLAssa sekä TLokissa onkin se, että kuvissa ei tarvitse välttämättä näyttää tyrmäävän salskealta tai elegantilta kaukaisuuteen katsovalta pyhimykseltä, vaan hahmot saavat elää ja tehdä monipuolisia ilmeitä. Hahmojen välistä suhdettakin voi joissain tapauksissa ilmaista paremmin luontevan hengailun välityksellä, eikä niinkään millintarkasti asetetulla poseerauksella.

Kuva: jesmo

Kuva: jesmo

Lääps lääps
Kuvat: jesmo

Vain hetkeä aiemmin Mako ja Korra olivat käsikynkässä.
Kuva: jesmo

Ja sitten on tietysti näitä:
Pätkän kuvasi jesmo

Päivän päätteeksi kävin isommalla porukalla syömässä kiinalaista ruokaa. Ah, mikä vääryys, että viime kerrasta oli ollut niin pitkä aika, niin kiinalaisen ruoan kuin isolla porukalla syömisen suhteen! Illallisen jälkeen lähdin melkein suorilta tein kotiin tarkoituksena vääntää vielä viimeinen silaus Makolle, jota en ollut lauantaille oikeanlaisten materiaalien puutteen vuoksi voinut vielä toteuttaa. Tulentaitajana tunnettu Mako pystyy (yllätyspyllätys) hallitsemaan tulta, ja minulle oli syntynyt innostus siitä, että kenties voisin oikeasti toteuttaa tämän ominaisuuden jollain jokseenkin vaikuttavalla tavalla. Näin ollen päätin kasata Makolle myös taskukokoisen liekinheittimen. Iskähän tuon kyllä loppujen lopuksi minulle kasasi, sillä en uskaltanut kokemattomana alkaa rakentamaan butaanikaasun ja tulentekovälineiden kanssa itsekseni. Pikkuinen, vajaan metrin matkan tulta puhkuva kapistus olisi valmis ainakin sunnuntaita varten!

--

Sunnuntaille minulla ei siis ollut luvassa muuta kuin ennakkoon sovittua photoshoottailua. Heti aamulla tosin huomasin, että jaa, siellähän sataa ja kaatamalla sataakin. Ennusteen mukaan sadetta olisi luvassa koko päiväksi, joten varauduin heti aamusta jo siihen, ettei sinä päivänä kuvattaisi otostakaan, nyt kun sisätiloissa kuvaamisen mahdollisuudetkin olivat sen verran kehnot. Päätin siis jättää liekinheittimen suosiolla kotiin. Ei siitä olisi ollut hyötyä missään muualla kuin kuvatessa ja nimenomaan ulkona, sillä sellaisen esineen kanssa en tosiaankaan olisi suostunut tekemään yhtikäs mitään sisällä!

Päivä oli jokseenkin pitkä, kun ei ollut juuri tekemistä. Aika kului lähinnä päämäärättömästi haahuillen, mutta sainpa ainakin ostettua ihanalta Lirlysiltä fanarttia Taidekujalta! Olisin halunnut raidata koko pöydän kaikesta Dragon Age -tuotannosta, mutta joku roti sentään. Silti, miten voi ihminen olla näin onnellinen saaliistaan, yhyy!

Aaaaa! ♥

Päivän mittaan aloin tulla kaikesta tekemättömyydestä niin tolkuttoman turraksi ja uupuneeksi, että tarjouduin bäkkärillä cosplayvastaavalle ylimääräiseksi apukädeksi. Herpandurppailin muiden mammojen kanssa niin huolella, että en naurultani saanut henkeä - olette ihania, pyllyt. ♥ Lähempänä päivän kilpailuja, Yksilöesitys- sekä Photoshootkilpailua, oma olo oli kohentunut jo huomattavasti. Esityskilpailujen aikana autoin proppien roudaamisessa lavalle ja pois, ja välishown, Tiny Z:n aikana kulisseissakin oli sellaiset tanssikemut, ettei tosikaan. En itse ole ollut viihteellä jammailemassa sitten syksyn 2013, joten hyvä musiikki, paras seura ja jonkinasteinen hysteerinen väsymyskin sai todellakin tanssijalan vipattamaan. Päivän luontoäänet: sorsapilli, sähköviulu sekä se hassu vasaran näköinen lelu, jota edestakaisin heiluttaessa kuuluu 'tööttäävää' ääntä.

Ja kas, kilpailujen ja koko päivän päätteeksi tuli huomattua, että sade ulkona oli lakannut. Samaan aikaan sekä riemastutti että kismitti, sillä huraa, laatukuvia luvassa, ja yhyy, olisin sittenkin voinut ottaa liekinheittimen mukaan. No, ihan sama, ehtisihän sillä tulellakin leikkiä joskus myöhemmin. Nyt oli otettava säästä muuten ilo irti! Alla vähän esimakua, lisää tulossa joskus myöhemmin!

Kuva: AG

Seuraavana conina minulla lienee Ropecon, joka on tänä vuonna Dipolin tulevan remontin vuoksi siirretty toukokuulle. Tarkoitus on kierrättää Makoa uudemman kerran siellä!

Heissun!

Ps. Aivan muissa uutisissa, saimme jesmon kanssa WCS-portfoliomme valmiiksi ja lähetettyä. Nyt vain sormet ja varpaat ja kaikki raajatkin ristiin, että meidät huolitaan mukaan Suomen karsintaan ensi syksynä. Aaaaaaa!

Desucon Frostbite ja sydämiä kaikkialla!

Jaiks! Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen pitkittänyt conraportin kirjoittamista viikon verran tai kauemmin!

No jos vaikka perjantaista. Koska perjantai on aina tosi lyhyt conpäivä, en viitsinyt sulloa itseäni mihinkään cosplaypukuun. Pääsin Lahteen melkolailla juuri parahiksi seuraamaan Ilonan Cosplayn markkinointiteoria -luentoa. Olin itse vastannut Ilonan molempiin kyselyihin, joita hän käytti suurena osana luentoaan ja oli ihan mielenkiintoista nähdä ja kuulla kyselyiden lopullisia tilastotietoja jne. Noin muuten ohjelma ei tarjonnut minulle juuri sen kummemmin mitään uutta, mutta oli kiva olla kuuntelemassa Ilonaa ihan muutenkin vain. :D

Ohjelman jälkeen lähdimme Elinan, Miron sekä Biitin kanssa käymään kaupassa ja viemään kamojamme autosta (joka oli jätetty Sibeliustalon parkkikselle) Elinan vanhempien kämpälle, jossa majailisin taas conviikonlopun ajan. Olin mennyt kaikessa tohinassa aivan sekaisin kellonajoista, ja hupsheijakkaa, myöhästyin ensimmäisestä vuorostani ja podin siitä huonoa omatuntoa koko kuluvan illan cosplaymamman hommissa. Cosplaykilpailut olisivat vasta seuraavana päivänä, mutta esityskisaajat pääsivät harjoittelemaan esityksiään perjantai-iltana, jolloin mammojen tuli olla myös paikalla. Cosplayvastaava Ilona oli keksinyt ehkä söpöimmän jutun ikinä erottamaan mammat kisaajille muusta porukasta: mooglepallot (josta tulee kyllä ihan kuvaakin myöhemmin tässä postauksessa)! Vuoron jälkeen olin rättiväsynyt ja loppuyö menikin lähinnä Sokan puvun silittämisessä seuraavalle päivälle, hetken hengaillessa majoitusporukan kanssa ja suht ajoissa nukkuessa.

--

Lauantaina oli vuorossa oikeastaan vain töitä. Sen lisäksi, että kaitsin cosplaykisaajia kisaa ennen, sen aikana ja vähän sen jälkeenkin, minulle oltiin nakitettu hommaksi myös ninjailla conikävijöiden seassa aamupäivällä ja haalia Hall Cosplay -kisaan mukaan kisaajia yhdessä Hootin kanssa. Koska Hootti tuntee animet superhyvin, sovimme, että olisi hänen hommanaan Urobuchi-sarjan kisaajat ja minulla ne tavallisen sarjan kisaajat. Töihin ei onneksi tarvinnut nousta ihan heti kukonlaulun aikaan, mutta Sibbe oli todella tyhjillään cossaajista vielä siihen aikaan aamupäivästä. Kisaajien löytäminen oli entistä haastavampaa, sillä vaikka spottasin ihan mielettömän upeita länkkärihahmoja, ei heitä voinut pyytää mukaan. :c Mutta mikä oli erittäin ilahduttavaa, oli se uusien kisaajien määrä. Todella moni pyytämistäni kisaajista ei ollut koskaan kuullutkaan mistään Hall Cosplaysta, joten kyseinen kisakategoria palveli nyt tarkoitustaan todella hyvin. Yksi kisaformaatin tarkoituksistahan on kannustaa cossaajia kokeilemaan kisaamista, jos eivät muuten sitä vaikka tulisi tehneeksi. Kenties he innostuisivat kisaamaan jatkossakin.

Ninjailun jälkeen minulla oli jonkin verran vapaa-aikaa ja ehdin hengata ihmisten kanssa. Sibbellä ei erityisemmin näkynyt ystävänpäivämeininki, mitä nyt siellä oli se sydänlapputervehdyksin koristeltu sermi, mutta minulla itselläni ystävänpäivä todellakin tuntui. Minun ei ole koskaan ollut vaikea sanoa muille, jos pidän heidän asustaan, ulkonäöstään tai heistä itsestään. Kehuminen on minusta hirveän kivaa, mutten kyllä tee sitä aiheettakaan. Lauantaina tuli sanottua monelle kaverille, että tykkään hengata heidän kanssaan, he ovat ihania ihmisiä, olen niin onnellinen, että he ovat elämässäni ja kaikkea muuta lässynläätä, mutta tuli sitä noloiltua ventovieraillekin. Näin esimerkkinä jäin kirjaimellisesti tuijottamaan erästä supernättiä tyttöä, joka käveli ohitseni, hihkaisi vieressäni minulle "Sokka!" ja havahduin vasta siinä vaiheessa, että olin jäänyt pitkät päällä toljottamaan. Vaan eipä mitä, se piti sanoa vielä ääneenkin, että oho-sori-jäin-tuijottamaan-mutta-kun-olet-vain-niin-hurjan-nätti. No, tuntui ilahtuvan. Sulavaa, Ina. Sulavaa. B)

Niin, ja sain itsekin ystävänpäiväkortteja ja -karkkia kanssacossaajilta ja söpön itse tehdyn Pacman-heijastimen Hironilta ja Yokilta. Ja pakko erikseen mainita, että te ihmiset, jotka tulitte juttelemaan minulle ja hehkuttamaan ja kerroitte, että tykkäätte puvuistani ja minusta ja että olen teidän idoli nyt hei hyst mitä ihmettä. Olen ihan hirveän otettu, mutta apua nyt. Ei pieni ihminen kestä eikä ymmärrä. En osaa sanoa muuta kuin kiitos. ;A;

Sain tämmöisen ystävänpäiväkortin ja melkein putosin.

Illemmalla piti luikahtaa takaisin mammahommiin ja oli kyllä uuvuttavin mammailukokemukseni tähän saakka. En ole aiemmin ollut mammana Sibeliustalolla, joten vaikka backstage onkin monien Desujen kautta jo tullut tutuksi, piti tilat yrittää hahmottaa uuden työn takia kokonaan uudestaan ja asioiden opettelu vei oman aikansa ja voimansa. Juu, olin ollut useasti aiemminkin mammana toisissa coneissa, mutta se on aina tapahtumakohtaisesti erilainen työ. Päivän mittaan osoittautui, että mammoja oli hitusen liian vähän. Bäkkärillä oli koko ajan tohina päällä, mikä oli aika ajoin stressaavaa, sillä en voinut revetä kolmeen suuntaan, kun useampi tarvitsi apua samaan aikaan. Toivon silti kovasti, että kisaajilla oli hyvä fiilis! Kiire onneksi helpottui heti kun saatiin itse kisa rullaamaan, ja pääsin itse kyyläämään esityksiä sivusta ja syöttämään (kamala vertauskuva) Hall Cosplay -sarjan kisaajia lavalle.

Jännäkakka kisoja seuratessa. Huomaa mooglepallo (joka oli hienosti ponnarissani kiinni pannan sijasta)!

Ja tässä ohjasin Hall Cosplay -kisaajia lavalle

Kisan jälkeen olin (jälleen) väsynyt ja rojahdin röhnöttämään mahalleni pylly pystyssä rahin päälle bäkkärillä heti töiden perään. Ilmeisesti nukahdinkin, sillä vain hetki tämän jälkeen sain läpsäisyn pehvaani Yacilta ja pelästyin niin ruhtinaallisesti, että tuli itku. Ja hetken päästä sain toisen läpsäisyn jesmolta, joka raukka ei ollut huomannut, että olin pelästynyt edellisestä. :D Tilanne oli oikeasti niin koominen, kun molemmat ihanat puolestaan olivat huolissaan itkiessäni, mutta se itku oli tehnyt tuloaan jo pidemmän aikaa ihan jo pelkästä väsymyksestä. Kaikki oli siis oikeasti hyvin, vaikka en ehkä anna heidän unohtaa tätä episodia. >:D Kosto elää! Anyway, nappasin jesmosta muutaman pikanäpsyn, ja vaikka tarkoitus oli käydä katsomassa iltabileet (en ole koskaan sellaisissa ollut), jalkanikin olivat kaikesta juoksemisesta niin kipeät, että oli pakko paeta suoraan kämpälle.

jesmo: Hellena - Granado Espada
Kuva © YumiKoyuki

Ja joku Niew ehti napata pari kuvaa minusta ennen karkaamistani

--

Sunnuntai oli sitten se päivä, jota olin odottanut viikonlopusta eniten. Uusimme Yukiconin ATLA-ryhmän Frostbitessa tuona päivänä ja olin saanut varattua meille photoshoot-ajankin AG:lta. Oli ihana päästä taas ryhmäilemään, mutta no, oli sinänsä se huono puoli säässä, ettei se sopinut muille kuin minulle ja Biitille, eli Sokalle ja Kataralle. Muut eivät siis päässeet ottamaan täyttä iloa irti photoshootista. Vesiheimosisaruksille sattui kuitenkin täydellisin sää, eli aurinkoa, pakkasta ja puuterilunta. Olin niin tyytyväinen siihen, että olin ottanut Sokan talviversion mukaan, sillä ai kamala, mitä olisin missannut. Lisäksi puku oli ihanan lämmin ulkona, eikä onneksi laisinkaan kuuma sisällä. Kerrankin niin, etten valitse sitä minimalistisinta pukua talviconiin. :D Kirkas, pilvetön taivas on tietysti kuvatessa aina vähän haaste, mutta katsokaa nyt, millaista taikaa siitä voi taitavan kuvaajan käsissä oikeasti syntyä.

Kuva © AG

Niin. Mutta! Saivat muutkin ryhmästämme onneksi kivoja kuvia, joista ensimmäiset on julkaistu Desugalleriassa! Koska Yue puuttui Frostbitessa, olemme suuntaamassa AG:n, Biitin ja Rikon kanssa Lahteen vielä uudemman kerran tulevana viikonloppuna photoshootin merkeissä, että saadaan kaikki vesiheimolaiset kasaan vielä tämän talven aikana. Toivon hirveästi, että edes kohtalainen määrä lunta säilyy vielä siihen saakka! Ja lisää photoshoottailua ihan kunnon ryhmällä seuraa vielä kesällä! Wah, kaikkea kivaa ATLAilua tulossa!

Sunnuntaina Frostbitessa ryhmämme bongasi ehkä maailman söpöimmän Tophin ja Korran, ja Tophista seurasi sellaista supinaa meidän kesken, että tohditaanko kysyä mukaan Team Avatar -pikashoottiin (tiiliseinän eteen, koska se oli vapaa ja meidän oli pakko toimia aikataulujen takia nopeasti). Rohkaistuin itse kysäisemään ja hiphei, hän suostui! Lisäksi ryhmämme lisänä oli ihana Plstcgy, joka cossaili Sukia. Pakkohan sitä oli ottaa vähän Sukka-kuviakin hihihi en pääse yli siitä, miten tyhmä shippausnimi Sukilla ja Sokalla on! Kaikki alla olevat kuvat ovat jesmon käsialaa.

Hitsuwan piti lähteä heti pikashootin jälkeen. Kauas, kauas pois~

Sen päälle, että photoshoottailu ryhmässä oli ollut erittäin odotettua ja kivaa, olin kuullut Lapirinilta lauantaina, että heillä oli Lirlysin ja Taiston kanssa Dragon Age: Inquisition -ryhmä neuvonantajakolmikkona. Naamani oli kuulemma vääntynyt varsin hilpeän tyytyväiseen ilmeeseen, mutta kun sitten näin nämä ihanat pässit näinä ihanina hahmoina sunnuntaina, putosin lattialle. Yhyy, paras pelisarja ikinä ja yhyy, nämä ihanat ihmiset ja ihanat hahmot ja yhyy, kaikki on yhyy. Ja sitten niillä oli mukana vielä Colekin! Otin kuvan kaikista!

--

Ah, olipa kiva Frostbite tänä vuonna! En ole itse menossa Tampere Kupliiseen, tai muihin mahdollisiin coneihin ennen huhtikuuta, mutta Popculttiin olen menossa. Siellä siis seuraavan kerran!

Yukicon 2015, eli Sokka irti!

Koska niin nerokas otsikko!

On kulunut muutama päivä Yukiconista ja alan olla ehkä pikkuhiljaa toipunut sen verran, että jaksan kirjoitella conraporttia. Puuh.

Alustavavana taustatietona kerrottakoon, että vuosi sitten keväällä tulin katsoneeksi Avatar: The Last Airbenderin kokonaisuudessaan ja ihastuin korviani myöten tiettyyn soturinsudenhäntäiseen teinipoikaan, jolla riitti temperamenttia, luovuutta, koomisia tilanteita ja (katkeransuloistakin) söpöä romantiikkaa. Myöhemmin Desuconissa viime kesänä satuin ilmaisemaan ääneen, että haluaisin kovasti cossata Sokkaa. Melkein sillä samalla sekunnilla läheisyyteeni hakeutuivat Yaci ja jesmo, jotka ilmaisivat kiinnostuksensa Azulaa ja Zukoa kohtaan. Meillä olisi siis ilmeisesti puheen alla kolmen hengen ryhmä, johon kysyin itse Rikoakin mukaan, sillä tiesin hänen cossanneen aiemmin Kataraa. Riko puolestaan heitti ilmaan, että hänellä oli ollut aikeena toteuttaa joskus myös Yue, mikä oli aivan yhtä ilahduttavaa. Myöhemmin samana vuonna Avatar-hehkutusta ilmaisivat myös Biitti sekä Kepa, kiikareissaan Katara ja Mai. Pienestä ohi-suun-kommentista oli yhtäkkiä kehkeytynyt kuuden hengen ryhmä, eikä minua harmittanut ollenkaan. Ryhmä sovittiin toteutettavaksi Yukiconissa 2015 sunnuntaina.

Yukicon on siitä minulle hassu tapahtuma, että asun itse pääkaupunkiseudulla ja matkustelun puutteen vuoksi con ei tunnu samalla tavalla conilta kuin ne, jonne pitää matkustaa kauempaa. Oli kieltämättä hurjan mukavaa saada nukkua omassa sängyssä viikonlopun ja lisäksi meillä majoittumassa oli hyvää seuraa, eli Yaci. Lauantaina aamulla minun piti käyttää puolet odotettua kauemmin aikaa meikkaamiseen, sillä itseruskettavani oli mennyt Traconin Chelin jäljiltä vanhaksi, ja sen sijaan ihon päivettyneempi pigmentti piti tehdä kokonaan meikin turvin. En ollut osannut varautua kyseiseen tilanteeseen ja minulta puuttui siihen hommaan oikeasti toimivat meikit ja sen puoleen lauantaipäivän naamani oli mielestäni epäonnistuinein ikinä. Olin puhunut alustavasti photoshoottailusta lauantaina, mutta koska en oikeasti tuntenut oloani hyväksi naamani kanssa, ei kuvaamisesta olisi ollu iloa minulle eikä kuvaajalle. Sovittiin siis myöhemmin päivän aikana, että homma siirretään johonkin toiseen ajankohtaan. Anyway, Sokkan releet kotona päälle, hyppäsimme autoon (isi ajoi ♥) ja nappasimme jesmon mukaan matkalla. Oli niin ihanaa voida jättää kaikki ylimääräinen kotiin, eikä narikkaan tarvinnut jättää muuta kuin takki. Päivän ja koko viikonlopun mittaan oli myös hirveän ilahduttavaa huomata, kuinka paljon ATLA-cossaajia oli löytänyt tiensä Espoon kulttuurikeskukseen. Olin kyllä ollut jo etukäteen tietoinen, että moni olisi siitä pukuilemassa, mutta että niin moni!

Tässä mukana vain pari niistä monista (sunnuntailta)
Kuva: Ada

Coneissa en juuri käy seuraamassa ohjelmia, mutta tällä kertaa tuli käytyä muuallakin kuin cosplaykisoissa. Keskipäivän tienoilla kävin muutaman muun kanssa seuraamassa Elinan, Miron ja Sushiferin keskustelevan luennon Esityskisaamisen ABC: ideasta valmiiksi skitiksi, joka tarjosi kyllä hyviä näkövinkkeleitä ja käteviä niksejä erityisesti tämän vuoden WCS-karsintoihin, jonne olemme tosiaan jesmon kanssa pyrkimässä (katsotaan päästäänkö edes portfoliohausta läpi). Ohjelman jälkeen kävin kuvaamassa Elinaa ja Miroa, kuten olin aiemmin luvannut ja samaan syssyyn otin pari pikaista kuvaa jesmostakin. Elinasta ja Mirosta otettuja kuvia voi käydä katsomassa heidän omilla cosplay-sivuillaan (Elina Cosplay ja Miron linkkasinkin jo aiemmin), jesmosta yksi esimerkki alla.

Azula: jesmo
Kuva © YumiKoyuki

Heti kuvaussession perään kävimme katsomassa Shappin, Puolalaisen kunniavieraan puheohjelman Cosplayer in the gaming industry. Selkeästi suurin osa kaikista cosplaypuvuistani on peleistä peräisin ja pelit ovat muutenkin hirveän lähellä sydäntäni, joten aihe kiinnosti paljon. Paikalle meneminen jännitti kyllä ehkä turhan paljon, sillä olimme vaihtaneet Shappin kanssa aiemmin syksyllä/alkutalvella muutamia sanoja siitä sun tästä internetin puolella ja olimme ilmeisesti molemmat odottaneet, että pääsisimme tapaamaan joskus. Menimme muiden kanssa istumaan eturiviin ja oli niin hullunkurista tavata Shappi siinä ja tervehtiä, kun olimme aiemmin jutelleet vain netissä. :D Tämän kaiken pienen jännäilyn lisäksi itse ohjelmakin oli kiinnostava, kuten olin uumoillutkin.

Puuh, Shappin ohjelman jälkeen odoteltiin vielä NCC- ja Photoshoot-kilpailuun pääsemistä ja olin todella yllättynyt siitä, että ohjelman alkua piti odottaa niin kauan. Olen tottunut Suomessa siihen, etteivät kisat ole koskaan myöhässä, tai korkeintaan ehkä viisi minuuttia. En kuitenkaan koe olleeni mitenkään kärsimätön odottelun kanssa, sillä oli hyvää seuraa mukana ja teknisiä vikoja nyt vaan sattuu silloin tällöin tulemaan ja räyhääminen asiasta ei auta ketään. Kisoissakin oli vielä muutamia ongelmia, mutta kaikenkaikkiaan ongelmista selvittiin hyvin, mitä nyt katsomosta käsin näki. Onnea muuten kaikille kisojen voittajille ja kunniamainituille!

Kivasti Biitiltä adoptoin kisan lopuksi yhden Okami-hauvan!

Päivän päätteeksi kävimme isommalla porukalla Subwayssa syömässä, ja oli ihan hirveän kivaa. Minusta pitäisi melkein joka conin jälkeen, joko lauantaina tai sunnuntaina käydä aina isommalla porukalla syömässä, kun on aikaa oikeasti hengata ja jutustella ja tankata. Suunniteltiin Legend of Korra -juttujakin kivasti Yacin ja Shappin kanssa! >:D

--

Ja ettei lauantai olisi kuulostanut liian kiireiseltä, pistetään sunnuntailla paremmaksi! Kaiken sen ryhmäsuunnittelun keskellä olin udellut muulta porukalta, että olisiko kiinnostusta lähteä mukaan sunnuntaina pidettävään ryhmäkilpailuun. Itse en ollut tavoittelemassa voittoa, vaan lähinnä pitämässä hauskaa ryhmän kanssa samalla kun saisi kisakärpästä hellitettyä ja liput Yukiconiinkin taattua kaikille. :D Mitä muiden ryhmän jäsenten kanssa tuli löpistyä, heistä kukaan muukaan ei ilmeisesti odottanut voittoa, vaan oli pitkälti samoissa kantimissa itseni kanssa. Alun pitäen meitä oli ilmoittautunut ryhmäkisaan kuusi henkeä, mutta harmillisesti Riko ei päässytkään mukaan. Joka tapauksessa, lähestulkoon koko päivä meni kisatohinoissa, kun piti juosta valokuvauspisteellä, tuomaroinnissa ja lopulta lavalla itse kisassa. Toki ryhmän kanssa haluttiin porukalla photoshoottailla, mutta loppupeleissä aikaa shoottaamiseen saatiin yhteensä ehkä reilun tunnin verran ja sekin kahdessa erässä ennen ja jälkeen kilpailun. Ihana Ada kuitenkin jaksoi hengata kanssamme sen verran, että saimme ryhmästä edes vähän todistusaineistoa. Matkan varrella kuvaamaan tempaisimme mukaan myös Hitsuwan, jonka olin jo etukäteen tiennyt cossaavan Aangia, sekä Yuen, Avatar Kyoshin sekä Ty Leen, kaikki tosin eri aikoina sitä mukaan, kun kävelivät vastaan. Erikseen vielä pahoittelut ja kiitokset asianomaisille siitä, että niin randomisti vaan kysyin mukaan pikashoottaamaan ja silti lähditte mukaan! :'D

Kuvat: Ada
Edit: YumiKoyuki

Mutta niin, niistä kisoista. Olimme kokeneiden sarjassa numerolla 10 ja en ollut ajatellut, että minua alkaisi jännittää niin paljon, ottaen huomioon kuinka vähän odotin mitään sijoituksia napsahtavan. Olimme edellisenä iltana sopineet, että vetäisimme Biitin kanssa lavalla sen hykerryttävänkuuluisan vesiheimoläpän, ja minun piti ihan oikeasti muistutella itseäni siitä, että se on "vesiheimo", eikä mikään "vesijengi". :D Olin koko viikonlopun ollut ihan Sokka-fiiliksissa, että kaikki swagailu oli jäänyt päälle ja esimerkiksi posauttelimme vesiheimosiskon kanssa nyrkkipommia, jota seurasivat säpinäsormet ja päälle vielä kalkkunan kotkotus. Tyypillistä jengeilyä siis. Lavalle päästiin ja muistettiin molemmat oikeat repliikit ja sitä rataa! Tietysti lavalla tehtäviä eleitä piti vähän muokata, sillä sarjassa nähdyt versiot eivät olisi toimineet ihan yhtä hyvin. Lyhyt demonstraatio:

A) Emme voineet tietenkään Biitin kanssa kävellä ja sanoa reploja samalla, koska mikki pysyi paikallaan. B) Giffissä näkyy, kuinka Sokka kääntyy pää edellä, mutta jotta mokoma ele näkyisi pidemmälle katsomoon, päätin vetää käännöksen käsi edellä.

Ei siis sen kummempaa. Meillä oli kivaa, ja oli hirveän ilahduttavaa huomata, kuinka monelle yleisöstä veto oli tuttu. :D Asiasta puheen ollen, alla vielä meidän veto kohdasta 9:50 eteenpäin Bardielin taltioimana.

Mutta mitäs himputtia, meidän ryhmä pääsi toiselle sijalle. Jee! :D Viikonloppu oli ollut ihan hurjan hauska, mutta että siihen päälle vielä joku sijoitus, jota ei ollut odottanut ollenkaan? Huippua! Hurjasti onnea muille sijoittuneille ja pakko sanoa erityisonnittelut PunCosin tytöille. Siinähän huomaatte, että ihan turhaan vähättelette itseänne, senkin ihanat, lahjakkaat neidot! ;>

En ole varmaan yhtä sympaattista mitalia nähnytkään!

Olen sanonut tästä jo vaikka missä ja vaikka kuinka paljon, mutta olin Sokkana oikeasti ihan tavattoman onnellinen ja omissa nahoissani. En ole pukuillut miespuolisia hahmoja sitten 2009 ja pitkän tauon vuoksi bindaaminen tuntui niin vieraalta, mutta loppupeleissä en ole koskaan ollut yhtä oma itseni kuin Sokkana ollessa. Kävin varmasti muiden hermoillekin energisyydelläni välillä, mutta oli silti kivaa saada jokin syy purkaa energiaa. Photoshoottaustilanteissa huomasin joutuneeni kuvausohjaajaksi pariin otteeseen, ja hallinnan ottaminen tuntui tunkemiselta, mutta jotta asiat saatiin etenemään koin sen olevan luvallista ja hahmouskollistakin, että ohjaksiin tartuttiin. Photoshoottaillessa oli superhauskaa, enkä muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon. Paras ryhmä ja ihania ihmisiä, en kestä. ♥ Ottakaa vielä video, jonka jesmo kuvasi ja kasasi vielä saman päivän sisällä. ATLA-derppailua sunnuntailta!

Näin ohimennen, olin tehnyt tilaustyönä Eveliinalle Auroran mekon Child of Lightista ja hän sitten cossaili Auroraa Yukiconissa sunnuntaina. Olin lupautunut kuvaajaksi, mutta kisakiireiden vuoksi en kuitenkaan sitten ehtinyt. Onneksi Eveliina on taitava kuvaaja ja sai itse seuraavana päivänä napsaistua muutaman todella nätin otoksen itsestään!

Kuva: Eveliina Kronqvist

Yukin samainen Avatar-ryhmä on muuten tulossa myös Desucon Frostbiteen sunnuntaina, mutta tällä kertaa mukana on myös Riko Yuena ja Hitsuwa Aangina. Hitsuwahan oli toki jo Yukiconissa mukanamme, mutta nyt tieto on jo etukäteen varmaa. Desussa kaikilla on ilmeisesti sunnuntaina täysin tyhjää, joten kuvaamisellekin pitäisi olla ihan reilusti aikaa! :D Ketään muita ATLAlaisia tulossa Frostiin? ;>

Vesiheimoooo~ *tumps*
Kuva: Ada
Edit: YumiKoyuki