Näytetään tekstit, joissa on tunniste peukaloliisa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste peukaloliisa. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vanhoistakin kuvista saa uusia

Muutinpa taas ulkoasua, hiphei!

Olisiko jo kuukauden päivät, kun siivosin koko DeviantART-tunnukseni cosplay-kuvat. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kävin jokaisen valokuvan yksitellen läpi ja jos koin tarvetta uudelleenmuokkaamiselle, sen myös tein. Oli huvittavaa katsoa, miten ihan vain parikin vuotta taaksepäin en osannut tehdä Photoshopilla jotain, mikä nyt sujuu kuin leikki. En missään nimessä väitä, että olisin maailman paras kuvakäsittelijä, herttinen ei, mutta tuntuu kyllä ehdottomasti siltä, että analyyttinen silmä on harjaantunut. Jotkin kuvat olivat jopa alle vuoden vanhoja ja koin silti tarvetta katsoa niitä eri tavalla, mikä oli oikeasti tosi ilahduttavaa.

Pidän hirveästi kuvien käsittelystä, mutta minulle on myös tärkeää kuunnella itsensä kuvaajan mielipide asiasta; saako hänen kuviinsa koskea, vai haluaako hän valita itse kuvansa ja muokata ne mieleisekseen. Olen hirveän kiitollinen siitä, että yleensäkään joku suostuu/haluaa kuvata minua/pukuani ja yhtälailla olen kiitollinen heidän näkemästään vaivasta kuvien muokkaamisen suhteen. Kuitenkin olen itse myös kovin kiinnostunut valokuvaamisesta ja kuvakäsittelystä, siitä ei pääse mihinkään, joten nautin aivan suunnattomasti, kun pääsen itse räpeltämään kuvien parissa.

Anyway, ajattelin tässä näyttää muutamia esimerkkejä kuvista ennen-jälkeen -meiningillä. Kaikkia kuvia on käsitelty, mikään kuva ei ole alkuperäisessä kuosissan suoraan kamerasta, vaan tarkoitus on ehkä näyttää lähinnä sitä, miten itse teen asioita eritavalla aiempaan nähden. En tiedä? Kuvissa ylempi on alkuperäisellä käsittelyllä, alempi tämän vuoden versiolla.



Vuonna 2010 otetussa kuvassa on kaikki pielessä, mihin itse olen päässyt koskemaan. Lirlys otti ihanan kuvan ja ei pylly mitä olen tehnyt sille. Reilut kolme vuotta myöhemmin koen osanneeni hoitaa homman lievästi paremmin. Tunnelma on pehmeämpi ja rauhallisempi.



Pidimme Maijun kanssa pienen photoshootin vuonna 2011, jossa Maiju kuvasi Velvetiäni. Halusin uudella käsittelyllä saada väreihin kirkkautta ja samalla kuvaan myös pehmeyttä.



Kangaskasa napsaisi tämän kuvan Nekoconissa 2011. Kuvan muokkaukset eivät vaivanneet minua kovin, mutta halusin kokeilla mitä saisin aikaan maalaamalla taustaan enemmän väriä ja muuttamalla muutenkin kuvan väriarvoja.



Desucon Frostbite, 2012. Kuvasimme Maijun kanssa mustan kangassermin takana vastapäätä suuria ulos lumiseen maisemaan antavia ikkunoita. Valo oli sen mukainen: kylmä ja kalsea. En tehnyt kuvalle kamalasti tuolloin, enkä oikeastaan kyllä nytkään. Parantelin värejä kirkkaammiksi ja poistin vaatteesta likatahran.



Muokkaus oli minusta jo ensimmäisessä ihan okei, mutta kuva antoi mahdollisuuden johonkin intensiivisempään. Kokeilin siis, miltä kuva näyttäisi hitusen kirkkaammilla väreillä ja hohtavalla efektillä. Kuvan otti Maiju Desuconissa 2012.



Kuvasta sai niin paljon satumaisemman maalaamalla taustaan kirkasta väriä. Kuva on Kizzyn käsialaa. Animecon, 2012.



Maijun ottama kuva Traconissa vuonna 2012, kuvassa Matt Olsenina myös Kizzy. Muokkasin kuvan uudelleen samalla periaatteella kuin Peukaloliisan kohdalla: satumaisempi tunnelma. Ylemmän kuvan värit kun tuntuivat aika karuilta suhteessa tarkoitettuun fiilikseen.



Minun ottama kuva Desuconissa 2013, kuvassa Jesmo. Vaikka Kasumi onkin mestarivaras ja osaa piilottaa itsensä kokonaan näkyvistä, tässä kuvassa minusta taustan mustaan seinään hukkuminen ei ollut eduksi. Lisäksi Jesmon kasvojen piirteet hukkuivat täysin hupun varjoon.


Kuten sanottu, aina on varaa parantaa, mutta on sitä kuitenkin jostakin lähdetty ja jonnekin päästy. Ehkä. :D

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Photoshoot: Peukaloliisa

Joskus parisen kuukautta sitten minua lähestyttiin Cosplay.comin kautta ja muuan henkilö osoitti kiinnostusta yhteistä kuvaussessiota kohtaan. Olin hiukan kiinnostunut, mutta kohtalaisen ujona ja ennakkoluuloisena tyyppinä ehdotin kuvaajakandidaatille, että joku ystäväni tulisi mukaan, kuvattavaksi tai ei. Asia jäi muutamaksi viikoksi taka-alalle, kunnes samainen kuvaaja otti yhteyttä ja ehdotti kuvauspäivää. Tempaisin pikana Ninnun mukaan hommaan, kun hän sattumoisin olisi tuolloin pääkaupunkiseudulla päin. Homma saatiin sovittua ja jokunen viikko sitten juhannusviikonloppuna saatiin aikaan lyhykäinen kuvaussessio. Kuvat sain itselleni tällä viikolla ja nyt ajattelin niitä muutaman blogiini laittaa. Ihan muikeita tuli.


Peukaloliisa
Kuvaaja: Alberto Mardegan Photography
Käykääs tykkäämässä kuvaajan FB yllä!











perjantai 29. maaliskuuta 2013

CRACK 2

Kevät on taas täällä ja sen myötä koin, että olisi taas aika vaihtaa blogin ulkoasua. Olin muutenkin jo niin kyllästynyt katsomaan edellistä ulkoasua ja erityisesti banneria, että kevät oli itsessään jo täysin validi tekosyy. En hirveästi pitänyt loppupeleissä edellisestä ulkoasusta. Olin ajatellut muuttaa ulkoasua vasta kesällä kun minulla on uusi puku taas kasassa, mutta pyh. Mennään viime vuonna tekemälläni Peukaloliisalla. Kuvan tuolloin napsaisi Kizzy.

Olen ehkä aivan liian innoissani keväästä. Pidän kaikista vuodenajoista kovasti, mutta kun kylmää ja pimeyttä on jatkunut niin kauan, ei energiaa ja positiivisuutta riitä mihinkään. Kaikki mehut menee pelkästään siinä, että yrittää päästä sängystä ylös pimeään aamuun, olla koulussa valoisan ajan ja takaisin kotiin kun on taas pimeää. Kirkas lumi ja kirpakka pakkanen piristää puoliväliin saakka, mutta loppupuolella on jo henkisesti ja fyysisesti lopussa. Kevät on tuonut mukanaan minulle niin paljon uutta energiaa ja pakottavia tarpeita uudistaa itseään. En lannistu ja vaivu alakuloon ollenkaan helposti talven loputtua. Sitä jaksaa paremmin olla tukena ystäville, joilla on vaikeaa, ja ennen kaikkea kestää helpommin itseään. Kaikki on myös paljon hauskempaa kuin ehkä olisi soveliasta.

Tästä aasinsiltana seuraavaan. Tein joskus 2010 kesällä postauksen siitä, miten kameran edessä ollaan, millainen posettaja itse olen ja miten yleensä photoshoot-tilanteissa käyttäydyn. Löysin tuon merkinnän taas tänään ja saatoin nauraa jälleen vatsani kipeäksi. Ja koska itsensä nolaaminen ja itselleen nauraminen aika ajoin on terveellistä ja kehittävää, päätin siis tehdä vastaavanlaisen kuvaspämmin derppailua tämän aikavälin coneista/cosseista/muista. Kaikkia tapauksia en kuitenkaan laita, vain niitä painavimpia. Lupa on tälläkin kertaa nauraa.

Kuvakrediitit etukäteen:


Persona 3: Mitsuru

Derp hurp hörp.

D:
Kuvassa myös Maiju.

D':
Seuraan liittyi Kangaskasa.

Maiju myötähäpeää.

Minä en edes.


Peukaloliisa

Peruukki painaaaa-

LaadidaadaalaaKSHDFKJSDHGJKHAJGH

IHANAA OOOH feat. Kizzy


Odin Sphere: Mercedes

Öääärgh.
Vasemmalla Esa.

Edörr?

Nuut.

IHANA SOMELAINE MUIJA UH.

D:

Ella, mitä teet.

Sovitaanko treffit?


W.i.t.c.h.: Will

Will ei arvosta Mattin helliä rakkausbiisejä.

Ei niin kertakaikkiaan.


Ace Attorney: April May

Bad hair day.

Dat ass feat. fuuuuu


Aurinkoista kevättä!

EDIT// Ai niin, ja koska Elinan koostama video on sisällöltään niin tätä, laitan senkin vielä tähän loppuun. Herpan derpan!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Jee, me kehitytään!

Olen ollut taas jonkin aikaa melko vaisu täällä päin, Traconia koskeva merkintä oli kaiketi viimeisin, jossa oikeasti jaksoin asiasta kirjoittaa. Tapanani on yleensä ollut kirjoittaa conraporttia aina kaikista koetuista coneista, mutta tämän vuoden Yamaconista ja CosplayGaalasta ei ole kyllä sellaista tulossa, valitan, lähinnä kokemuksien vaisuuden ja yksitoikkoisuuden vuoksi. Kivaa oli siis molemmissa, mutta kun tapahtumat kokee vain yhdessä paikassa staattisesti istuen/seisten koko päivän, ei siitä hirveästi jaettavaa keksi. Yamaconissa olin siis cosplayneuvonnassa ja CosplayGaalassa tuomarina. Tässä oleellisimmat.

Joka tapauksessa, jotta saisin taas jotain virikettä blogini puolelle (nyt kun se joulukalenteri on ihan mahdoton tehdä tänä vuonna), ajattelin tarttua Kimmyn haasteeseen. Kaikki cosplayni on kylläkin listattu aikajärjestykseen jo valmiiksi blogini oikean palstan linkin taakse, mutta no, antaa nyt mennä. Verrataan sitten ihan vuosi kerrallaan. Pistän kaikki kuvat riviin vanhimmasta uusimpaan, länsimaiseen tapaan.

Klikkaamalla saa kaikki kuvat suuremmiksi.




Ensimmäinen kosketukseni cosplayhin oli toki jo vuonna 2007, mutta itse tekemisen aloitin vasta seuraavana vuonna.
Cosplayn aloitin ihan hirvittävällä ryminällä. Pukuja tuli pidettyä päällä lähemmäs 20 jo pelkästään vuoden 2008 sisällä. Tähän laitoin kuitenkin vain ne kotitekoiset puvut, en niitä muilta lainattuja tai kaappicosseja.
Ehdottomasti rakkain cosplayn aihe oli Kingdom Hearts. Hahmoja tuli pyöriteltyä sieltä jos jonkinmoista, niin alkuperäisellä kuin casualillakin designilla. Ensimmäisen pukuni kanssa sain kaavoitusapua mummiltani ja hän vahti myös puvunteossa ompeluani. Pääpiirteittäin pukuni painottuivat miespuolisiin hahmoihin. Nypin myös kulmani iiiihan tyngiksi viivoiksi cosplayn vuoksi, vaalensin ne myös. Ei ikinä enää. Tykkään kulmistani näin, kiitos vain. Propit olivat mukana cossien teossa alusta saakka ja nautin siitä tuolloin luultavasti huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä.




Cosplay-tahtini rauhoittui hieman, ja aloin kallistua enemmän itse tehtyihin kuin kaapista temmattuihin. Vuonna 2009 löysin myös nettikauppojen ihmeellisen maailman ja aloin hankkia peruukkini vain ja ainoastaan ulkomailta huomattavan laatueron ja edullisuuden vuoksi. Uskalsin tehdä radikaaleja muutoksia omiin hiuksiini cosplayn valossa ja vedin peräkkäisinä cosseina, muutaman viikon erolla tukan shokkisiniseksi, platinaksi ja siitä oranssiksi. Cossieni sukupuolijakauma alkoi tasoittua fifty-fiftyyn. Likimain kaikki cossini olivat olleet tähän vuoteen saakka ryhmä-cosplayn puolella, ja olin täysin tyytyväinen tähän tilanteeseen.




2010 ja siitä eteenpäin jämähdin naispuolisiin hahmoihin, sillä tulin harvinaisen itsetietoiseksi omasta ruumiistani, sen mahdollisuuksista ja puutteista. Viimeistään tässä vaiheessa aloin panostaa pikkuhiljaa enemmän laatuun kuin määrään. Vaikka vuoden 2010 puvut olivatkin yhä ryhmäorientuneita, aloin hiljalleen muuttaa suuntaani itsenäiseen päättämiseen ja työstämiseen.




Kahmaisin itselleni haastavimman cossini koskaan ja työnteon keston skaala muuttui kertaheitolla. Kaikki aiemmat pukuni olin onnistunut tekemään kahden, maksimissaan kolmen viikon sisällä, mutta nyt puvunteon kesto kasvoi peräti puoleen vuoteen. Koska kiinnitin nykyään enemmän huomiota pukuihin kuin proppeihin, alkoi aikataulutus olla ongelma proppien kannalta en juuri koskaan ehtinyt edes aloittaa propin tekemistä ennen deadlinea ja niin propit jäivät toissijaiseksi. Tänä vuonna tein myös ensimmäistä kertaa puvun, jonka painotus oli kaikessa muussa kuin tekstiileissä ja jouduin ajattelemaan puvun muotoilua uudelta kantilta. Aloin _tosissani_ antaa ajatusta myös kankaan laatuun, en vain väriin. 2011 cosplay-kisasin myös ensimmäistä kertaa.




Jostain ihmeestä sain repäistyä aikaa tehdä peräti neljä pukua jo totutun kahden sijaan, mutta toisaalta puvut olivatkin melko yksinkertaisia eivätkä ihan niin kalliita opiskelijabudjetille (mitä nyt vuoden ensimmäinen puku olikin vielä haastavahkon puolella). Tänä vuonna värjäsin ensimmäistä kertaa kangasta, peräti kolmeen eri pukuun. Uudempia pukuja ei ole vielä tullut, joten on vähän hankala arvioida ja katsoa taaksepäin kulunutta vuotta. :'>


Tähän loppuun pitäisi vissiin laittaa vielä sellainen kuva, missä on vanhin ja uusin puku vierekkäin.




Vähän tylsä laittaa uusin cossi tuohon viereen, kun se nyt on minulla vain tuo Peukaloliisa. Olisin itse halunnut laittaa siihen vertailun vuoksi jonkin puvun, jossa olisin itse kokenut onnistuneeni parhaiten tänä päivänä ja josta olisin muutenkin ylpein. En näe Peukaloliisaa mitenkään erityisen hienona suorituksena vaikka kivaisa onkin. Kaipa sitä olisi voinut vähän luistaa ja tehdä oman pään mukaan, mutta menköön nyt näin. :D

Mutta no, kiitos tästä! Kohti uusia kujeita ja silleen.