Desucon pt.2 eli The Black Wall of Magic

Sibeliustalossa on seinä. Tällä seinällä on aina hyvä valo, oli aurinkoista tai pilvistä. Tämä seinä on puolikiiltävä. Tällä seinällä ei tunnu saavan huonoja kuvia, ainakaan omasta mielestäni.

Eli otin aika tosi monta kuvaa tuolla nimenomaisella seinällä, mutta välistä löytyy myös muualta Sibbe-taloa otettuja kuvia. Tämä entry on omistettu ihan vain ja ainoastaan kaikille Desussa pyörineille malleilleni ja heistä otetuille kuville! Koska kuvia on niin paljon, laitoin kaikki cutin alle viemästä tilaa etusivultani!

Desucon Frostbite eli kuinka Pakkasukko lisääntyi

On taas con-raportin aika! Pitkä postaus on taas pitkä.

Viime viikonloppuna oli Desucon Frostbiten vuoro Lahden talvessa. Minulla oli ollut edeltävät pari kuukautta koulussa ihan järkyttävän kiireistä ja koska kesäksi olen tekemässä kalleinta pukuani koskaan, ei käynyt juuri mielessäkään tehdä uutta pukua Frostbitea varten. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään kaapista sellaisenaan vedettävää valmista vanhempaa pukua. Oli siis pakko joko tehdä muutoksia ja siistimisiä vanhempiin pukuihin tai mennä siviileissä.

No, olin halunnut kierrättää April Mayta uudelleen jossain, koska kesän Desuconissa ehdin pitää sitä päälläni niin surullisen lyhyen ajan ja ollakseen niin kiva puku siitä oli myös liian vähän kuvia omaan makuuni. April Mayn peruukki oli kuitenkin edelliskerran jälkeen niin huonossa kunnossa, että mokoma kaipasi ehdottomasti pesua ja uudelleenmuotoilua, mikä tiesi puolen päivän työtä. Frostbiten toiseksi puvuksi olin kaavaillut omaa hahmoani Koyukia, jonka olin tehnyt jo vuonna 2009. Puvun hihat eivät olleet tuolloinkaan ihan oikean kokoiset; niissä oli liikaa pituutta ja liian vähän leveyttä. Lisäksi puvun satiininauhat vetivät aivan hillittömästi mekon helmassa, eikä hihoissakaan ommeljälki ollut kauneinta etenkään hihan sisäpuolella. Sisäinen nillittäjäni siis ei voinut jättää näitä seikkoja omaan varjoonsa, vaan oli pakko hankkia tällekin prosessille jostain aikaa. Päätin siis kokeilla rajojani, josko minulla riittäisi aikaa, rahaa ja voimia koulukiireiden ohella ehtiä ajoissa hoitaa homma kotiin – ja jee, onnistuin!

Ennen - Jälkeen
Latvat ovat kyllä huomattavasti kaarevammat, mutta peruukki näyttää huomattavasti luontevammalta nyt.

Esimerkkikuvia Koyukin puvun korjailuista ei nyt ole. Sen sijaan saatte meikkikokeilun.

Minulla kävi niin onnellisesti, että isäni ja veljeni olivat menossa autolla Leville juurikin perjantaina, ja pääsin samalla kyydillä matkan varrella olevaan Lahteen. Olin myös onnistunut saamaan flunssan kuumeineen päivineen saman viikon alussa ja vielä perjantaina aamulla minulla oli ollut lämpöä. Illalla kuitenkaan lämpöä ei enää noussut ja viikonloppukin sujui etukäteen kerrottuna täysissä voimissa.

---

Lauantaina aamulla kiskoin Koyukin kamat mukaan Sibeliustalolle, vaihdoin puvun ihan hillittömässä tungoksessa pukuhuoneessa ja kärsin kuumuudesta saman tien huomattavasti aiempaa Koyukin peruukkia pidemmän version ja niskassa koreilevan turkiksen takia. Yhtään ei auttanut kuumeen jälkeinen ”alilämpö” (35.5°C). Muuten Frostbiten aamupäivä kului kuolettavan tylsästi ja hitaasti. Oli hassua olla kerrankin conissa siihen aikaan aamusta eikä ollut tarvetta rynnätä heti töihin, kuten tavallisesti aiemmissa coneissa. Minun työvuoroni Hall Cosplayn tuomarina alkaisi vasta siinä klo 15.15 aikoihin, ja aamupäivä/päivä oli aikaa agenteilla kierrellä ja etsiä käsiinsä kisaajia.

Pyörähdin taidekujalla hyvin pikaisesti ja sain käsiini Mass Effect -tarrasetin. En kestä miten söpöjä, putoan renegade Shepardeille! Samaten Talin "WTF BRO" (tai "LEMME GRAB DAT ASS") on hulvaton!

Tarrat © Niimonn

Tämän pitkän odottelun ja tuomaroinnin välissä backstagella ehdimme tehdä vartin pikakuvaussession Elinan kanssa hänestä Jack Frost cossissaan. Paikkana oli ahdas mustaseinäinen käytävä ja kuvista tuli ehkä joitain hienoimpia ikinä, imho! Alla muutama taidonnäyte.

Elina: Jack Frost - Rise of the Guardians

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Itse tuomarointi sujui todella kivasti, oli hauska tavata ensikertalaiset tuomaritoverit. Kiitos siis hienosta kokemuksesta kanssanne, Biitti, Jarwes ja plasticgay!

Tämän enempää en lauantaista ehtinyt/jaksanut kokea, ja suuntasimme porukkamme kanssa majapaikalle syömään pizzaa tms. Jostain syystä pizzani sisältö ilmeisesti huvitti muita. Mitä vikaa, jos pizzassa on (kanaa, oliiveja,) mozzarellajuustoa, fetajuustoa, aurajuustoa, sekä sitä tavallista juustoa mikä kaikkiin pizzoihin kuuluu? Juusto on hyvää! (Tajusin vasta illemmalla, etten saanut Koyukistani edes pientä photoshoottia. Sob.)

---

Sunnuntai kului jännästi jotenkin kiireisemmin, vaikkei ollut töitä. Vaihdoin April Mayn puvun päälle huomattavasti väljemmässä pukuhuoneessa ja sieltä juoksujalkaa seuraamaan Cosplay Bootcamp –paneelia. Istahdin eturiviin melko reunaan ja onnellisena kuuntelin panelistien juttuja – kunnes kohdalle tuli dia, jossa oli kirjoitettuna tapahtuman järjestäjien osaamis-/vastuualueet. Arttu istui omaa kulmaani nähden juuri sen verran edessä, että näin alimmalla rivillä vain epäsanan ”olk”, mikä oli mielestäni varsin epätavallinen sukunimen pääte, en ainakaan itse tunne kovin montaa itseni lisäksi. Kun siinä sitten kuikuilin, sain huomata että oma nimenihän se siellä komeili ja vastuualueeksi minulle oli kirjoitettu peruukit. Sen lisäksi, etten ollut tiennyt mitään osallistumisestani (olin kyllä ilmaissut järjestäjätahon puolella olevani halukas osallistumaan, mutten osannut nimetä mitään, missä olisin ihan aidosti oikeasti hyvä ja pätevä opettamaan muita), oli peruukit kyllä se isompi yllätys. Toki, on sitä tehty aika paljon peruukkeja tämän viiden vuoden aikana mitä olen cosplayta harrastanut ja olen leikannut oman tukkani itse viimeiset seitsemän vuotta (lisäksi myös kavereiden hiuksia), niin kai se pitää vaan luottaa, jos muut näkee sen olevan tarpeeksi hyvä meriitti. Paneelissa heräsi toiveita arkimeikkien tyylisistä opetustarpeista. Koska tämän tiedostan omimmaksi taidokseni, tuli luotua kysyviä katseita panelistien kanssa, minkä koin hyväksynnäksi ottamaan arkimeikkien puolen omaksi pestikseni. No, niitä on sitten nyt kai kaksi. :’D Vaikka työpajat ovatkin eri, niin voipa ne nyt ainakin yhteen linkittää nimityksellä kosmetiikka! Ja kosmetiikan jos jonkin koen osaavani.

Likimain heti paneelin jälkeen suuntasimme Maijun kanssa napsimaan kuvia hänen 2009 tekemästään (ylihienosta ja hänen puvuistaan yhdestä suosikistani) Spitfiresta. Koska edellisenä päivänä olin mielestäni ottanut aika tosi muikeita kuvia kiinnostavassa valossa mustaa seinää vasten Elinan kanssa, halusimme kokeilla miten se toimisi Spitfiren lämpimissä väreissä. Sitä varten meidän tosin oli odotettava iltapäivää, jotta bäkkärillä olisi hiljaista ja sinne saisi luvalla mennä. Kuvista tuli aika muikeita, jälleen imho.

Maiju: Spitfire - Air Gear (manga)

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Ennen kuin pääsimme bäkkärille, ensimmäisen Spitfire-session jälkeen Maiju ystävällisesti kuvasi April Maytani. Kuvista tuli lievästi ilmaistuna pehmopornoja, mutta minkäs teet kun April May = pehmoporno. Samaa mustaa seinää vasten kuvasimme sitten myös April Mayn tummempaa luonnetta, mitä olin jo edellisenä kesänä puvultani toivonut (tätä varten olin tehnyt April Mayn sydännapit irroitettaviksi ja ympäri käännettäväksi). Oli muuten vaikeaa, en osaa olla ”ugly pretty”, kuten Tyra Banks sen kuvailee.

Minä: April May - Phoenix Wright: Ace Attorney

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Con meni taas niin nopeasti ja kiirehtien ohi, etten ehtinyt nähdä ihmisiä ja jutella kummempia. :C No, ensi kerralla sitten! >n<

Jee, me kehitytään!

Olen ollut taas jonkin aikaa melko vaisu täällä päin, Traconia koskeva merkintä oli kaiketi viimeisin, jossa oikeasti jaksoin asiasta kirjoittaa. Tapanani on yleensä ollut kirjoittaa conraporttia aina kaikista koetuista coneista, mutta tämän vuoden Yamaconista ja CosplayGaalasta ei ole kyllä sellaista tulossa, valitan, lähinnä kokemuksien vaisuuden ja yksitoikkoisuuden vuoksi. Kivaa oli siis molemmissa, mutta kun tapahtumat kokee vain yhdessä paikassa staattisesti istuen/seisten koko päivän, ei siitä hirveästi jaettavaa keksi. Yamaconissa olin siis cosplayneuvonnassa ja CosplayGaalassa tuomarina. Tässä oleellisimmat.

Joka tapauksessa, jotta saisin taas jotain virikettä blogini puolelle (nyt kun se joulukalenteri on ihan mahdoton tehdä tänä vuonna), ajattelin tarttua Kimmyn haasteeseen. Kaikki cosplayni on kylläkin listattu aikajärjestykseen jo valmiiksi blogini oikean palstan linkin taakse, mutta no, antaa nyt mennä. Verrataan sitten ihan vuosi kerrallaan. Pistän kaikki kuvat riviin vanhimmasta uusimpaan, länsimaiseen tapaan.

Klikkaamalla saa kaikki kuvat suuremmiksi.

Ensimmäinen kosketukseni cosplayhin oli toki jo vuonna 2007, mutta itse tekemisen aloitin vasta seuraavana vuonna.

Cosplayn aloitin ihan hirvittävällä ryminällä. Pukuja tuli pidettyä päällä lähemmäs 20 jo pelkästään vuoden 2008 sisällä. Tähän laitoin kuitenkin vain ne kotitekoiset puvut, en niitä muilta lainattuja tai kaappicosseja.

Ehdottomasti rakkain cosplayn aihe oli Kingdom Hearts. Hahmoja tuli pyöriteltyä sieltä jos jonkinmoista, niin alkuperäisellä kuin casualillakin designilla. Ensimmäisen pukuni kanssa sain kaavoitusapua mummiltani ja hän vahti myös puvunteossa ompeluani. Pääpiirteittäin pukuni painottuivat miespuolisiin hahmoihin. Nypin myös kulmani iiiihan tyngiksi viivoiksi cosplayn vuoksi, vaalensin ne myös. Ei ikinä enää. Tykkään kulmistani näin, kiitos vain. Propit olivat mukana cossien teossa alusta saakka ja nautin siitä tuolloin luultavasti huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä.

Cosplay-tahtini rauhoittui hieman, ja aloin kallistua enemmän itse tehtyihin kuin kaapista temmattuihin. Vuonna 2009 löysin myös nettikauppojen ihmeellisen maailman ja aloin hankkia peruukkini vain ja ainoastaan ulkomailta huomattavan laatueron ja edullisuuden vuoksi. Uskalsin tehdä radikaaleja muutoksia omiin hiuksiini cosplayn valossa ja vedin peräkkäisinä cosseina, muutaman viikon erolla tukan shokkisiniseksi, platinaksi ja siitä oranssiksi. Cossieni sukupuolijakauma alkoi tasoittua fifty-fiftyyn. Likimain kaikki cossini olivat olleet tähän vuoteen saakka ryhmä-cosplayn puolella, ja olin täysin tyytyväinen tähän tilanteeseen.

2010 ja siitä eteenpäin jämähdin naispuolisiin hahmoihin, sillä tulin harvinaisen itsetietoiseksi omasta ruumiistani, sen mahdollisuuksista ja puutteista. Viimeistään tässä vaiheessa aloin panostaa pikkuhiljaa enemmän laatuun kuin määrään. Vaikka vuoden 2010 puvut olivatkin yhä ryhmäorientuneita, aloin hiljalleen muuttaa suuntaani itsenäiseen päättämiseen ja työstämiseen.

Kahmaisin itselleni haastavimman cossini koskaan ja työnteon keston skaala muuttui kertaheitolla. Kaikki aiemmat pukuni olin onnistunut tekemään kahden, maksimissaan kolmen viikon sisällä, mutta nyt puvunteon kesto kasvoi peräti puoleen vuoteen. Koska kiinnitin nykyään enemmän huomiota pukuihin kuin proppeihin, alkoi aikataulutus olla ongelma proppien kannalta – en juuri koskaan ehtinyt edes aloittaa propin tekemistä ennen deadlinea ja niin propit jäivät toissijaiseksi. Tänä vuonna tein myös ensimmäistä kertaa puvun, jonka painotus oli kaikessa muussa kuin tekstiileissä ja jouduin ajattelemaan puvun muotoilua uudelta kantilta. Aloin _tosissani_ antaa ajatusta myös kankaan laatuun, en vain väriin. 2011 cosplay-kisasin myös ensimmäistä kertaa.

Jostain ihmeestä sain repäistyä aikaa tehdä peräti neljä pukua jo totutun kahden sijaan, mutta toisaalta puvut olivatkin melko yksinkertaisia eivätkä ihan niin kalliita opiskelijabudjetille (mitä nyt vuoden ensimmäinen puku olikin vielä haastavahkon puolella). Tänä vuonna värjäsin ensimmäistä kertaa kangasta, peräti kolmeen eri pukuun. Uudempia pukuja ei ole vielä tullut, joten on vähän hankala arvioida ja katsoa taaksepäin kulunutta vuotta. :'>

Tähän loppuun pitäisi vissiin laittaa vielä sellainen kuva, missä on vanhin ja uusin puku vierekkäin.

Vähän tylsä laittaa uusin cossi tuohon viereen, kun se nyt on minulla vain tuo Peukaloliisa. Olisin itse halunnut laittaa siihen vertailun vuoksi jonkin puvun, jossa olisin itse kokenut onnistuneeni parhaiten tänä päivänä ja josta olisin muutenkin ylpein. En näe Peukaloliisaa mitenkään erityisen hienona suorituksena vaikka kivaisa onkin. Kaipa sitä olisi voinut vähän luistaa ja tehdä oman pään mukaan, mutta menköön nyt näin. :D

Mutta no, kiitos tästä! Kohti uusia kujeita ja silleen.