Acting Out Cosplay

Koska tässä on itse kukin ollut vähän jännäkakka yllättävästä Cosvisionin cosplaykutsuvieraskisan kutsusta, mietin, millä saisin omaa esiintymisjännitystä karistettua edes vähän. Löysin netissä hortoillessani YouTubesta pari "Blame It on the Cosplay" -nimen alla pyörivää cosplayvideota, ja tokihan siitä sitten piti innostua. Joten tässä viime viikonloppuna suhaisin sellaisen menemään. Olkaa hyvät.

--

En ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa ja omat videokokemukset rajoittuvat lähinnä kotieläinten säheltämisen taltioimiseen. Sai kerrankin videokamera jotain vähän erikoisempaakin käyttöä. Hommaa piti valmistella jonkin verran. Ensinnäkin piti valita sopiva biisi. Halusin välttämättä kappaleen, jonka esittäisi nainen, sillä kaikki hahmoni tulisivat olemaan naissukupuolen edustajia. Löysin lopulta mielestäni enemmän kuin sopivan Ashley Tisdalen arkistoista. Sanoma oli oikein osuva näin cosplayta ajatellen ja biisissä itsessään oli tarvittavaa poveria tarkoitukseeni. Koska asenne on aina tosi jees. Kaikista puvuistani jouduin rajaamaan hahmot kymmeneen yksilöön, sillä liika olisi ollut aina liikaa. Olisi toki ollut siistiä ottaa Flemeth tai Fran messiin, mutta niiden kanssa pyörimisessä olisi ollut niin tuhottoman valtava työ, ettei maksanut vaivaa. Miespuolisia hahmoja ei päässyt mukaan ihan vain siitä syystä, että olen joko cossannut hahmoa omalla tukallani, tai heittänyt huonon peruukin roskiin. Mutta minusta on ihan kiva katsoa tuota videota noinkin, ellei parempikin. Vähän erilainen energia. Lisäksi video edustaa paremmin nykyistä minääni, sillä eipä niitä kaksilahkeisia ole cossilistallani ollut sitten vuoden 2009.

Kuvaamisen aloitin melko aikaisin lauantaiaamuna ja hommaa riitti linssin edessä heilumisessa aina sinne asti kunnes luonnonvalo ei enää riittänyt. Catherine oli viimeinen puku, jonka kuvasin, ja siinä huomaa selvästi valon uupumisen – mitä nyt mustalla taustalla oli myös varmasti osuutta asiaan, sillä tumma väri tuppaa syömään valoa aika paljon. Olin nähnyt niin monta valkoista seinää vasten tai tietokoneen web-kameralla makuuhuonetta kohden kuvattua videota, että halusin tehdä jotain toisin. Backdroppina käytin omaa sänkyäni, johon neulasin kymmenen eriväristä kangasta kerroksittain sen mukaan, missä järjestyksessä tulisin hahmot kuvaamaan. Järjestys määräytyi sen mukaan, minkä väriset piilarit kullekin hahmolle tarvitsisi ja kuinka paljon meikkiä nassuun piti lisätä kuvausten edetessä. Joissakin kohdissa esimerkiksi piilarien värin kanssa piti oikoa kulmia, koska en halunnut vaihtaa piilareita meikatuissa silmissä yhtään sen enempää, kuin oli välttämätöntä.

Kuvausjärjestys ensimmäisestä viimeiseen, vasemmalta oikealle.
Backdropin värin pohtimista kutakin hahmoa kohden.

Nukuin patjalla edeltävän yön, koska tuo laitettiin pystyyn jo perjantaina.

Väsymyskämmi kävi jo tässä vaiheessa, eli neulasin kankaat vahingossa niin, että ensimmäisenä

kuvattavan kangas oli alinna, vaikka tiettyhän sen piti tulla päällimmäiseksi.

Tykkäsin touhusta ihan hirveästi, vaikka tiesin, että tulisin katsomaan jännityksessäni mieluummin vähän (tai paljon) linssin ohi kuin itse linssiin. Mutta tekisin silti uudestaan! En ihan heti, koska hirveä homma, mutta joskus!

--

Summary in English: Made a "Blame It on the Cosplay" kind of video last weekend. Enjoy! :D

Vuoden ensimmäinen, eli Yukicon 2014

Viikonloppuni meni Yukiconissa ja olisi taas conraportin aika.

Oli aika hämmentävää, että con oli pitkästä aikaa niin lähellä omaa asuinseutua (en osaa laskea Fanfestia coniksi). Pääkaupunkilaisena oli kivaa vaihtelua, että saattoi herätä omasta sängystä, kulkea paikalle (iskän kyydissä  ♥) autolla ja ennen kaikkea ei tarvinnut pakata mukaan mitään ylimääräistä. Luonani punkkaamassa olivat Biitti ja Kohva, ja en taas muista milloin olisin viimeksi majoittanut ketään con-viikonloppuna.

Omat työni alkoivat vasta siinä puolenpäivän aikoihin, mutta koska Biitti ja Kohva olivat töissä viikonloppuna kuvauspisteellä ja heidän työnsä alkoivat jo aikaisin aamusta, saavuin minäkin hyvissä ajoin pääkallopaikalle. Eipä siinä mitään, sainpahan vaihtaa Catherinen vermeet päälle kaikessa rauhassa pukuhuoneessa. En juuri ehtinyt pyöriä conissa kun jo piti aloitella työvelvollisuuksia. Odotin mielenkiinnolla aika paljon lauantain pukukisan tuomarointia, sillä kisan teemana olivat pelit ja niiden hahmot, jotka ovat aikalailla se itselleni tutuin ja rakkain viihteen muoto. Omistakin puvuista 61% on peleistä, siinä missä loput prosentit jakautuvat animelle ja mangalle (17%), länsimaalaiselle animaatiolle ja sarjakuvalle (7%), musiikkihahmoille (5%) sekä omille hahmoille (10%). Itse tuomarointi sujui minusta tosi muikeasti Ilonan, Hootin, Lanvin ja Etherealin kanssa. Oli ihana kuulla kisaajilta pukujen toteutuksesta, oivalluksista ja nähdä läheltä kaikkia niitä hienoja yksityiskohtia. Harmi kyllä, että niin moni kisaajista peruutti, mutta no, sellaista sattuu aina enemmän tai vähemmän. Ja vaikka kisaajia olikin niin monta henkeä vähemmän, tuomarointi venyi silti. Pahoittelut tästä. Mutta oli tosi kiva kuulla kisaajilta mukavaa palautetta tuomaroinnista! Jee! :>

Fiilikset tuomaroinnin jälkeen eiku-

Tuomaroinnin jälkeen aika kului lähinnä sitä odotellessa, että pääsisi vilkaisemaan lavaa ja myöhemmin seuraamaan itse kilpailua ja .ZEROn väliaikashowta (jonka näin muuten nyt ensimmäistä kertaa livenä; tykkäsin). Lopuksi tuli vain jakaa palkinnot perusteluineen aloittelijoiden ja kokeneiden sarjojen Top 3:lle. Tiesin jo etukäteen olevani taas Suuri Puolestajännääjä ja mahassa kutkutti hauskasti ja kevyet itkuhytkytykset olivat paikoittain lähellä katsomon penkiltä katsottuna. Lavallakin piti vaihtaa jalkaa koko ajan, sillä ne oikeasti vispasivat tosi uhkaavasti alla. Siihen voi tosin olla vaikuttamassa sekin, että oli vähän kylmä. Ja unohdin ihan kätellä voittajia, joten siinä on vissiin ollut vähän jännäkakka itse kullakin. :D Kuitenkin, kiitokset tässä vaiheessa kaikille osallistuneille ja onnittelut sijoittuneille!

Vasemmalta oikealle ensin aloittelijoiden sarjan kärkikolmikko (3. sija, 2. sija ja 1.sija),
sitten kokeneiden sarjan voittajat (sama järjestys).
Kuva © Biitti

Ja tässä vielä kaikki tuomarit.
Kuva © Biitti

Tuomarit antavat mielellään palautetta ja kehitysideoita kisaajille, ja allekirjoittaneelle suunnatut viestit voipi lähettää osoitteeseen yumi_koyuki(at)hotmail(piste)com. Cosplayvastaava on myös ilmaissut lähettävänsä kaikille kisaajille postia, jossa ilmenee kaikkien tuomareiden sähköpostiosoitteet/jotkin muut yhteydenottokentät.

Sain lauantaina kuulla ehkä jotain ihanimpia kommentteja koskaan yhdeltä kisaajalta, esim. kuinka hän lukee blogiani ja kuinka jännitti tuomarointia entistä enemmän, kun hoksasi, että minä olen siellä. En pysty sanoin kuvaamaan sitä pakahduttavaa, hykerryttävän noloa onnea, jota koin kaikista hänen suomistaan sanoista. Niin sydämestä ottavaa laatua ne olivat, etten kestä. Voisin avautua aiheesta ummet ja lammet, mutta luulen, että nolaisin siinä vain tämän söpöimmän ja ihanimman tyypin ikinä. Jospa siis vain itkeskelen liikutustani yksin ja hiljaa omassa sopessani. Että kiitos taas vielä ehkä tuhannen kerran. ;u;

Pukukilpailun jälkeen pääsin vapaalle ja pyrähdin melkeinpä suoraan katsastamaan Taidekujan tarjonnan. Tälläkin kertaa niimonnilta lähti mukaan pari ihanuutta.

Kirjanmerkki-Morrigan ja Postikortti-Fenris!

EDIT// Ainiin ja hyvänen aika, sainhan minä ostettua kaksi järisyttävän suloista Mass Effect -tarraa Lirlysin ja kumppaneiden pöydältä! Taisivat olla Taiston käsialaa?//

Serious Business Shepard ja ihQ-Joker!

Loppuaika kulutettiin lähinnä Biitin kanssa kuvaamisella. Siinä sivuissa olin myös lyhykäisesti ConTV:n haastateltavana ja höpöttelin lähinnä cosplay-kisasta (ja luultavasti hyvällä lykyllä sanoin ihan epäkorrekteja faktoja kisakategorioista, toisaalta tein sen kyllä selväksi, etten ole ihan varma asioista :D). Vajaan parin tunnin vapaa-ajan jälkeen lähdimme porukalla meille katsomaan Putousta. :D

Catherine

Catherine

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Tässä otoksessa valtaosan jälkikäsittelystä on tehnyt Biitti.

Ja akajsdjahfdka. Nyt oikeasti. Mikä siinä on, että niitä minun vieterikiharoitani pitää näplätä? Vaikka olisit kuinka läheinen kanssani, osoittaa hyviä käytöstapoja ja kunnitoitusta cossaajan pukua kohtaan kysyä ensin eikä yhtäkkiä hyökätä päälle. Olen kolme kertaa pitänyt pukua päälläni ja tätä menoa en sitä enää laita. Se, että kiharoitani lähestytään varoittamatta johtaa automaattisesti siihen, että vetäydyn ulottumattomiin. Ja minua ei sen jälkeen tarvitse taputella päälaelle (senkään takia, että se tuntuu alentavalta :c). Minun on todella vaikea siinä tilanteessa ilmaista ääneen, etten pidä lääppimisestä, sillä en halua loukata toista. En oikein tiedä, miten minun pitäisi sanoa asioita oikein, sillä kun olen sanonut nätisti, ei sitä olla joskus kuunneltu. Siinä tulee aika turhautunut ja epätietoinen olo. Ehkä se olen vain minä, mutta ei porukka tuolla kaduillakaan käy lääppimässä tuntemattomia. Minusta se, että on jonkun hahmon puku päällä, ei oikeuta kosketteluun ja tökkimiseen yhtään sen enempää. En missään nimessä halua sanoa näistä asioista ilkeyttäni, mutta kun tätä tapahtuu koko ajan ja minusta kaikkien pitäisi ymmärtää tämä, ei vain minun vaan kaikkien takia. Pliis, kunnioitusta muita cossaajia ja heidän näkemäänsä työtä kohtaan, oli kyseessä kuka tahansa. Näplätessä kun voi sattua mitä vain ja siinä vaiheessa syytetään tökkijää, ja sitten ei ole kivaa kenelläkään. :c Ja jos minä itse joskus satun koskemaan jonkun pukua ilman lupaa, minua saa oikaista heti (jos on huono). En todellakaan tarkoita sitä! >o< Joka tapauksessa, kiitos ja anteeksi tästä oksennuksesta.

Taisin tökätä Ilonan etumusta luvatta. Hups. Siitä seurasi kollektiivinen tökkiminen. Hups.
Koska onhan se nyt ihan eri asia kun en näplää pukua, eikö? Ai ei? Okei.
Kuva © Marlec

---

Sunnuntaille minulla ei ollut suunnitelmissa mitään tekemistä. Paikalle saavuin tunnin edellistä päivää myöhemmin ja pistin taas pukua päälle kaikessa rauhassa. Koska muut tuttuni olivat lähinnä töissä, meni päiväni likimain yksin hortoillessa ja istuskellessa. Oli todella outoa olla conissa, johon oikeastaan yksikään tavallisesta con-seurueestani ei päässyt. En nyt sanoisi, että se oli kurjaa, mutta todella outoa ja hiljaista minulla Yukiconissa oli.

Myös tänään kuvasimme hetken Biitin kanssa. Tällä kertaa sain (jeejee) mukaani myös Willin äidin, Susan Vandomin, eli mvioletin. Olimme jo Fanfestissa puhuneet cossaavamme yhdessä äitiä ja tytärtä, mutta tuolloin se ei vahinko kyllä onnistunut. Tällä kertaa kuitenkin onnistui, vaikka minulla nyt ei Willin arkikuteita niskassa ollutkaan. Susan ei koskaan sarjakuvassa näe tytärtään noita-asussa saati edes tiedä koko maagisuudesta, mutta emme antaneet sen haitata. Mielestäni saimme silti ihan toimivia kuvia aiheesta. :>

Will Vandom

Magic outfit

&

Susan Vandom

W.I.T.C.H.

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Siinä missä tiesin Willin herättävän huomiota Animeconissa (lue. en kyennyt liikkumaan paikasta A paikkaan B ilman että varaisin siihen tuplasti enemmän aikaa kuin tavallisesti), arvelin että tilanne voisi olla saman kaltainen Yukiconissa, tosin ehkä vähän lievempänä tapauksena. Sainkin liikkua huomattavasti vapaammin, mutta ne jotka pysäyttivät ja pyysivät kuvaa, olivat jotain aivan ainutlaatuista. Ikinä en ole tavannut niin hykerryttävän hysteerisiä W.I.T.C.H.-faneja. Oikeasti. Välillä piti taputella ihmisiä selkään, että rauhoittuisivat ja ottaisivat hengestään kiinni. Oli aivan sydäntä raastavan ihanaa kuulla muilta, miten olin heidän mielestään kuin ilmetty Will ja pompannut sarjakuvasta suoraan henkiin. Kiitos oikeasti, se oli hirveän kivasti sanottu. Anteeksi vielä myös, jos noloilin kauheasti. En vain hahmota sitä, että mitkään puvuistani oikeasti voisivat herättää sellaisia tuntemuksia. Joo. Menen pois. Nolottaa. Kiitos.

Ja sunnuntain yhden erityisen tapauksen haluan mainita myös. Sinä, joka tunnistit minut Traconissa pyörineeksi Dragon Age II:sta tutuksi Flemethiksi: olit ilahduttava ja piristit päivääni. Pahoittelen, että olin niin hämmentynyt, en vain ole tottunut siihen, että minut lukitaan halaukseen (varsinkin kun minun keskivartaloni on paljas ja ihoani kosketaan suoraan) ja että henkilö puhuu minulle niin lähellä kasvojani. :D Mutta oikeasti, kommenttisi ja kehusi ilahduttivat hirveästi. Kiitos.

Ja vielä speshul shout-out Ilonalle ja #lainaspawnille koko viikonlopun söpöimmästä näystä. Hampaat on vieläkin ihan mössöä siitä kaikesta sulamisesta.

Kun kahtokaa nyt niitä! ;A; ♥

---

Viikonlopusta jäi ilmeisesti jälkeen flunssa. Olen koko tämän ja eilisen illan siemaillut (tyytyväisenä, koska niin hyvää) piparminttuteetä ja koittanut kestää kaktuksen kurkussani. Ei vissiin ollut hyvä homma se, että molempina päivinä ei kamalan paljon vaatteita pukuihin kuulunut. Kannoin kyllä koko viikonlopun neuletta ja villahuivia mukana ja koin niitä melko paljon hyödyntäneeni, mutta no, en selvästikään riittävästi. Hyvä siis vain, etten käynyt ollenkaan Espoon kulttuurikeskuksen ovien ulkopuolella, tai olo voisi olla kenties tuhat kertaa huonompi. Silti on viikonlopusta ihan hyvä mieli kaikenkaikkiaan.

Tällaiset terveiset siis Yukiconista feat. Lilli the Con Panda!

Ps. Vielä loppukevennykseksi, koska ei herranpiip!

Susan: "WHAT?! YOU'RE A WITCH?!"
Will: "OH NOEZ you found out!"

Susan: "And when were you going to tell me about this?!"
Will: "Err... Well... I wasn't?"

Susan: "How could you keep something like this a secret from me?! (Also put some decent clothes on!)"
Will: "Ugh, I know! I'm a despicable daughter! You'd be better off without me! *sniffle*"

Vanhoistakin kuvista saa uusia

Muutinpa taas ulkoasua, hiphei!

Olisiko jo kuukauden päivät, kun siivosin koko DeviantART-tunnukseni cosplay-kuvat. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kävin jokaisen valokuvan yksitellen läpi ja jos koin tarvetta uudelleenmuokkaamiselle, sen myös tein. Oli huvittavaa katsoa, miten ihan vain parikin vuotta taaksepäin en osannut tehdä Photoshopilla jotain, mikä nyt sujuu kuin leikki. En missään nimessä väitä, että olisin maailman paras kuvakäsittelijä, herttinen ei, mutta tuntuu kyllä ehdottomasti siltä, että analyyttinen silmä on harjaantunut. Jotkin kuvat olivat jopa alle vuoden vanhoja ja koin silti tarvetta katsoa niitä eri tavalla, mikä oli oikeasti tosi ilahduttavaa.

Pidän hirveästi kuvien käsittelystä, mutta minulle on myös tärkeää kuunnella itsensä kuvaajan mielipide asiasta; saako hänen kuviinsa koskea, vai haluaako hän valita itse kuvansa ja muokata ne mieleisekseen. Olen hirveän kiitollinen siitä, että yleensäkään joku suostuu/haluaa kuvata minua/pukuani ja yhtälailla olen kiitollinen heidän näkemästään vaivasta kuvien muokkaamisen suhteen. Kuitenkin olen itse myös kovin kiinnostunut valokuvaamisesta ja kuvakäsittelystä, siitä ei pääse mihinkään, joten nautin aivan suunnattomasti, kun pääsen itse räpeltämään kuvien parissa.

Anyway, ajattelin tässä näyttää muutamia esimerkkejä kuvista ennen-jälkeen -meiningillä. Kaikkia kuvia on käsitelty, mikään kuva ei ole alkuperäisessä kuosissan suoraan kamerasta, vaan tarkoitus on ehkä näyttää lähinnä sitä, miten itse teen asioita eritavalla aiempaan nähden. En tiedä? Kuvissa ylempi on alkuperäisellä käsittelyllä, alempi tämän vuoden versiolla.

Vuonna 2010 otetussa kuvassa on kaikki pielessä, mihin itse olen päässyt koskemaan. Lirlys otti ihanan kuvan ja ei pylly mitä olen tehnyt sille. Reilut kolme vuotta myöhemmin koen osanneeni hoitaa homman lievästi paremmin. Tunnelma on pehmeämpi ja rauhallisempi.

Pidimme Maijun kanssa pienen photoshootin vuonna 2011, jossa Maiju kuvasi Velvetiäni. Halusin uudella käsittelyllä saada väreihin kirkkautta ja samalla kuvaan myös pehmeyttä.

Kangaskasa napsaisi tämän kuvan Nekoconissa 2011. Kuvan muokkaukset eivät vaivanneet minua kovin, mutta halusin kokeilla mitä saisin aikaan maalaamalla taustaan enemmän väriä ja muuttamalla muutenkin kuvan väriarvoja.

Desucon Frostbite, 2012. Kuvasimme Maijun kanssa mustan kangassermin takana vastapäätä suuria ulos lumiseen maisemaan antavia ikkunoita. Valo oli sen mukainen: kylmä ja kalsea. En tehnyt kuvalle kamalasti tuolloin, enkä oikeastaan kyllä nytkään. Parantelin värejä kirkkaammiksi ja poistin vaatteesta likatahran.

Muokkaus oli minusta jo ensimmäisessä ihan okei, mutta kuva antoi mahdollisuuden johonkin intensiivisempään. Kokeilin siis, miltä kuva näyttäisi hitusen kirkkaammilla väreillä ja hohtavalla efektillä. Kuvan otti Maiju Desuconissa 2012.

Kuvasta sai niin paljon satumaisemman maalaamalla taustaan kirkasta väriä. Kuva on Kizzyn käsialaa. Animecon, 2012.

Maijun ottama kuva Traconissa vuonna 2012, kuvassa Matt Olsenina myös Kizzy. Muokkasin kuvan uudelleen samalla periaatteella kuin Peukaloliisan kohdalla: satumaisempi tunnelma. Ylemmän kuvan värit kun tuntuivat aika karuilta suhteessa tarkoitettuun fiilikseen.

Minun ottama kuva Desuconissa 2013, kuvassa Jesmo. Vaikka Kasumi onkin mestarivaras ja osaa piilottaa itsensä kokonaan näkyvistä, tässä kuvassa minusta taustan mustaan seinään hukkuminen ei ollut eduksi. Lisäksi Jesmon kasvojen piirteet hukkuivat täysin hupun varjoon.

Kuten sanottu, aina on varaa parantaa, mutta on sitä kuitenkin jostakin lähdetty ja jonnekin päästy. Ehkä. :D

Jee, me kehitytään!

Olen ollut taas jonkin aikaa melko vaisu täällä päin, Traconia koskeva merkintä oli kaiketi viimeisin, jossa oikeasti jaksoin asiasta kirjoittaa. Tapanani on yleensä ollut kirjoittaa conraporttia aina kaikista koetuista coneista, mutta tämän vuoden Yamaconista ja CosplayGaalasta ei ole kyllä sellaista tulossa, valitan, lähinnä kokemuksien vaisuuden ja yksitoikkoisuuden vuoksi. Kivaa oli siis molemmissa, mutta kun tapahtumat kokee vain yhdessä paikassa staattisesti istuen/seisten koko päivän, ei siitä hirveästi jaettavaa keksi. Yamaconissa olin siis cosplayneuvonnassa ja CosplayGaalassa tuomarina. Tässä oleellisimmat.

Joka tapauksessa, jotta saisin taas jotain virikettä blogini puolelle (nyt kun se joulukalenteri on ihan mahdoton tehdä tänä vuonna), ajattelin tarttua Kimmyn haasteeseen. Kaikki cosplayni on kylläkin listattu aikajärjestykseen jo valmiiksi blogini oikean palstan linkin taakse, mutta no, antaa nyt mennä. Verrataan sitten ihan vuosi kerrallaan. Pistän kaikki kuvat riviin vanhimmasta uusimpaan, länsimaiseen tapaan.

Klikkaamalla saa kaikki kuvat suuremmiksi.

Ensimmäinen kosketukseni cosplayhin oli toki jo vuonna 2007, mutta itse tekemisen aloitin vasta seuraavana vuonna.

Cosplayn aloitin ihan hirvittävällä ryminällä. Pukuja tuli pidettyä päällä lähemmäs 20 jo pelkästään vuoden 2008 sisällä. Tähän laitoin kuitenkin vain ne kotitekoiset puvut, en niitä muilta lainattuja tai kaappicosseja.

Ehdottomasti rakkain cosplayn aihe oli Kingdom Hearts. Hahmoja tuli pyöriteltyä sieltä jos jonkinmoista, niin alkuperäisellä kuin casualillakin designilla. Ensimmäisen pukuni kanssa sain kaavoitusapua mummiltani ja hän vahti myös puvunteossa ompeluani. Pääpiirteittäin pukuni painottuivat miespuolisiin hahmoihin. Nypin myös kulmani iiiihan tyngiksi viivoiksi cosplayn vuoksi, vaalensin ne myös. Ei ikinä enää. Tykkään kulmistani näin, kiitos vain. Propit olivat mukana cossien teossa alusta saakka ja nautin siitä tuolloin luultavasti huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä.

Cosplay-tahtini rauhoittui hieman, ja aloin kallistua enemmän itse tehtyihin kuin kaapista temmattuihin. Vuonna 2009 löysin myös nettikauppojen ihmeellisen maailman ja aloin hankkia peruukkini vain ja ainoastaan ulkomailta huomattavan laatueron ja edullisuuden vuoksi. Uskalsin tehdä radikaaleja muutoksia omiin hiuksiini cosplayn valossa ja vedin peräkkäisinä cosseina, muutaman viikon erolla tukan shokkisiniseksi, platinaksi ja siitä oranssiksi. Cossieni sukupuolijakauma alkoi tasoittua fifty-fiftyyn. Likimain kaikki cossini olivat olleet tähän vuoteen saakka ryhmä-cosplayn puolella, ja olin täysin tyytyväinen tähän tilanteeseen.

2010 ja siitä eteenpäin jämähdin naispuolisiin hahmoihin, sillä tulin harvinaisen itsetietoiseksi omasta ruumiistani, sen mahdollisuuksista ja puutteista. Viimeistään tässä vaiheessa aloin panostaa pikkuhiljaa enemmän laatuun kuin määrään. Vaikka vuoden 2010 puvut olivatkin yhä ryhmäorientuneita, aloin hiljalleen muuttaa suuntaani itsenäiseen päättämiseen ja työstämiseen.

Kahmaisin itselleni haastavimman cossini koskaan ja työnteon keston skaala muuttui kertaheitolla. Kaikki aiemmat pukuni olin onnistunut tekemään kahden, maksimissaan kolmen viikon sisällä, mutta nyt puvunteon kesto kasvoi peräti puoleen vuoteen. Koska kiinnitin nykyään enemmän huomiota pukuihin kuin proppeihin, alkoi aikataulutus olla ongelma proppien kannalta – en juuri koskaan ehtinyt edes aloittaa propin tekemistä ennen deadlinea ja niin propit jäivät toissijaiseksi. Tänä vuonna tein myös ensimmäistä kertaa puvun, jonka painotus oli kaikessa muussa kuin tekstiileissä ja jouduin ajattelemaan puvun muotoilua uudelta kantilta. Aloin _tosissani_ antaa ajatusta myös kankaan laatuun, en vain väriin. 2011 cosplay-kisasin myös ensimmäistä kertaa.

Jostain ihmeestä sain repäistyä aikaa tehdä peräti neljä pukua jo totutun kahden sijaan, mutta toisaalta puvut olivatkin melko yksinkertaisia eivätkä ihan niin kalliita opiskelijabudjetille (mitä nyt vuoden ensimmäinen puku olikin vielä haastavahkon puolella). Tänä vuonna värjäsin ensimmäistä kertaa kangasta, peräti kolmeen eri pukuun. Uudempia pukuja ei ole vielä tullut, joten on vähän hankala arvioida ja katsoa taaksepäin kulunutta vuotta. :'>

Tähän loppuun pitäisi vissiin laittaa vielä sellainen kuva, missä on vanhin ja uusin puku vierekkäin.

Vähän tylsä laittaa uusin cossi tuohon viereen, kun se nyt on minulla vain tuo Peukaloliisa. Olisin itse halunnut laittaa siihen vertailun vuoksi jonkin puvun, jossa olisin itse kokenut onnistuneeni parhaiten tänä päivänä ja josta olisin muutenkin ylpein. En näe Peukaloliisaa mitenkään erityisen hienona suorituksena vaikka kivaisa onkin. Kaipa sitä olisi voinut vähän luistaa ja tehdä oman pään mukaan, mutta menköön nyt näin. :D

Mutta no, kiitos tästä! Kohti uusia kujeita ja silleen.

Tracon seitsemäs

Viude, Traconista on selvittu kotiin! Aika kirjoitella raporttia ja muuta viikonlopusta~

Lyhyesti perjantaista. Ajoimme Helsingistä Tampereelle samalla autolla, joka jätti Desu-matkalla tienvarteen. Kukaan meistä kolmesta ei liiemmin ollut innoissaan tästä ja epäilyt olivat suuret, vaikka auto oli nyt todistettavasti kunnossa (mitä nyt unohdetaan _vanhan_ auton mahdolliset pikkuviat) ja sillä oli ajettu satoja ja taas satoja kilometrejä onnistuneesti ilman mitään ongelmia Desuconin jälkeen. Joten, tällä kertaa pääsimme perille molempiin suuntiin. Great success!

Lauantaina kierrätin viime Desuconiin tekemääni Catherine-pukua. Yhteinen aikamme Desuconissa oli jäänyt niin pieneksi minun työvuorojeni ja lava-avustamiseni vuoksi, että suunnittelimme pistäväme Desussa kanssani pyörineen Katherinen kanssa puvut Traconiin jälleen päälle, seuraan olisi liittynyt myös Vincent. Henkilökohtaisten syiden vuoksi alksndra joutui kuitenkin jäämään kotiin viikonlopuksi. (Pst, Tytti: ingen panik, voidaan varmasti kokeilla joskus toistekin, jos haluat!) Kävipä niin, että heiluin koko lauantain melko lailla itsekseni. Minulla ei ollut minkäänlaista työtä sovittu lauantaille ja kaikki tutut ja muut sen tapaiset olivat joko töihinsä sidottuina tai yksittäinen kaveri oli omien kavereidensa kanssa siten, etten tohtinut häiriköidä sen kummemmin. Vietin lauantaini lähinnä sompaillessa pitkin Tampere-taloa porukasta toiseen, en käynyt katsomassa ojelmia, lukuun ottamatta WCS-karsintoja ja pukukisaa. Toimin myös palkattomana, kävelevänä mainostauluna Miolle, joka myi upeaa taidettaan piirroksien ja avaimenperien muodossa Taidekujalla. Tökkäsin käyntikortin rintojeni väliin pystyyn, ja kaikki jotka Catherinen avuja sattuisivat vilkaisemaan joutuisivat väkisin tekemisiin mainosaivopesun kanssa. Suunnitelma oli tietenkin täysin moitteeton Mion eduksi. Kyseisestä ilmiöstä ei taida olla toivoakseni ainuttakaan kuvaa missään, joten laitetaan nyt vielä kerran se pelkkä käyntikortti tuohon alle.

Jossain illan puolella pyörähdin ehdotuksesta Tilt.tv:n haastateltavana ja kuvattavana (kyseinen lörpötys löytyy täältä kohdasta 9:40 eteenpäin). Ei mitään hajua, millon lähetys valmistuu tai yleensäkään näytetään missään (en tajunnut kysyä), joten saa heittää viestiä, jos tietoa löytyy!

Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin itse jotakin Taidekujalta. Ystävieni taidekujapöydältä irtosi pikkuinen pino tarroja, joista yhden lahjoitin Maijulle (koska tykkää Growlithe-pokémonista. Sääli, että joku ketku vei Maijun ohjelmaoppaan, jonka väliin hän oli tarransa turvaan laittanut. :C) Vastapäätä edellämainittujen ystävien pöytää oli jotain niin vastustamattoman ihanaa, etten voinut vastustaa kiusausta, nyt kun kerrankin sattui olemaan käteistäkin lompakossa. Kuolasin kaikkia korvakoruja, jotka esittivät marjoja, leivonnaisia, karkkeja, yms. ja valinnanvaikeus oli suunnaton. Lopulta päädyin purkillisiin lakuja!

Amaterasu Wepin käsialaa, loput on tehnyt Patonki.

Kahtokaa nyt! ;_; ♥
www.kuusade.net

Myöhemmin illalla, kun kaikki olivat irtautuneet töistään, pääsimme pitämään _hyvin_pikaisen_ Catherine-shoottauksen Artun ja Maijun kanssa Tampereen pimenevään yöhön. Kokeilimme hetken kuvata myös ulkona, mutta jäätymisprosentti meidän olemattomissa puvuissamme oli niin uskomattoman suuri, että aika pian paettiin takaisin sisälle. Itse yritin kovasti koskettaa Arttua kuvatessa edes pikkuisen, jotta saisin kahmittua lämpöä, niin mitättömissä määrin kuin se olikin. Oli aika epätoivoista. :D Pistän alle ihan vaan muutaman muikean otoksen.

Arttu: Vincent - Catherine

Allekirjoittanut: Catherine - Catherine

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Ennen kuin siirryn sepustamaan asioita sunnuntaista, on minulla vielä pieni sana sanottavana cosplayaajana.

En henkilökohtaisesti arvosta erityisemmin (ollenkaan) sitä, että minua/minun pukuani/puvun osia/peruukkia kosketaan/tökitään/yms. kysymättä siihen ensin lupaa. En pidä siitä, että minua halataan kysymättä lupaa, kun minulla on päälläni/päässäni muutakin kuin perus käyttövaatteita. En yhtälailla innostu siitä, että päätäni taputetaan kysymättä lupaa, kun minulla on päässäni peruukki jonka laittamiseen olen kuluttanut enemmän aikaa ja vaivaa kuin laki sallisi. Traconin lauantaina Catherine-pukuni peruukki ilmeisesti ihmetytti ja kiinnosti conittajia kovasti, sillä tällaisia edellämainittuja esimerkkitapauksia peruukkitökkimisistä tapahtui enemmän kuin kolme. Melkein poikkeuksetta annan jokaisen lupaa kysyvän koskettaa pukuni mielenkiintoa herättävää osaa, sillä luvan kysyminen osoittaa minulle sitä, että toisen pukua kunnioitetaan ja että kyseinen henkilö osaa käyttää pikku kätösiään hellän varovasti. Se, että lupaa ei kysytä, osoittaa taas sitä, että ei-kysyvä on käsistään ja toimiltaan kovakourainen eikä kunnioita pukuilijaa ja hänen työtään. Ei-kysyvä voi toki olla yhtälailla helläkätinen siinä missä kysyväkin, mutta eipä siinä yhtäkkiä puun takaa lähestyviä käsiä kauheasti ehdi tulkita ystävällisen helläksi eleeksi, ainakaan allekirjoittaneen toimesta.

Olisi oikeasti ihanaa, jos ihmiset kiinnittäisivät tähän näin yleisesti huomiota ja yrittäisivät ottaa pukuilijoiden näkemän vaivan ja tunnetun "personal space"-käsitteen huomioon.

Puuh, nyt on sekin pois rinnalta!

---

Sunnuntai kului lauantain vastakohtana ihan käsittämättömän hektisesti. Toimin koko päivän mammailemassa esitys-, nettipuku- ja missimittarikisaajia. Nautin ihan törkeästi kyseisestä hommasta ja olin pelännyt aivan turhaan. Mammaaminen oli minulle kertanaan vasta toinen ja tyypiltään aivan erilainen kuin Animeconissa aiemmin tänä vuonna. Animeconissa meno oli bäkkärillä hyvin rauhallista ja meidät mammat oli jaettu pareihin, mikä teki vauhdista hyvin rentoa. Tällä kertaa kullakin mammalla oli omat vastuukisaajansa, joissakin tapauksissa oli myös isompiakin ryhmiä, minulla parhaimmassa tapauksessa kahdeksan hengen ryhmä. Jännitin kovasti sitä, että osaisinko huolehtia siitä, että kaikki ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja olivatko kaikki käyneet tuomaroitavana ja olihan kaikilla kaikki hyvin niin nälän, janon, puvun, lämpöasteen kuin yleisen kisajännityksen kanssa. Omat vastuupalluraiseni vaikuttivat ainakin perusoletukselta hyväntuulisilta ja odottivat kisaa päällisin puolin rauhallisen jännittyneesti, mikä oli minusta juuri niin kuin pitääkin. Toivon kovasti, että minut koettiin helposti lähestyttäväksi ja muuten mukavaksi, sillä se on ikävää, jos kisaajilla jää jotakin kysyttävää tai ahdistaa jokin muuten, eikä siitä uskalleta kysyä mammalta/keneltäkään. Pahoittelen syvästi kaikilta kisaajilta, jos vaikutin jotenkin hermoilevalta. Tarkoitus ei missään nimessä ollut, jännitin vain kovasti puolestanne ja homma oli minulle edelleen uudenlainen ja totuttelua vaativaa. Lisäksi: kiitos oikeasti ihan hirveästi siitä, että olitte niin iloisia ja hyväntuulisia. Kisaajien into tarttui hyvin herkästi ainakin tälle mammalle ja oli helppo hymyillä koko päivän! Vähän (lue: niin paljon että tekoripset irtosivat ja eyelineria oli kulmakarvoissa asti levinneenä) saatoin vetistellä kun olitte niin ihania. Toivottavasti en järkyttänyt ketään, pahoittelut myös siitä.

Muutenkin hei takahuoneen ihmiset, olette kaikki oikeasti niin kultaa. Tiedätte kyllä keitä olette, mutta erityisesti Irtsalle iso kiitos kun olet tommonen ihana ylimamma ja kaikki on jee.

Tästä on moni jo sanonut, mutta pakko se minunkin on. Tänä vuonna esityskisa oli oikeasti jotain ihan tajutonta. Taso oli korkealla ja energisyys ja into käsinkosketeltavaa. Useampikin ryhmä oli kuulemma harjoitellut jopa puoli vuotta ja se oikeasti näkyi selkeästi. Tätä Suomen conit ovat oikeasti tarvinneet ja jatkataa näin! Oikeasti oikeasti oikeasti!! Koitin mammailukiireiltäni kovasti myös katsoa esityksiä bäkkärin puolelta, mutta harmikseni en tietenkään kaikkia voinut nähdä. Toivottavasti/uskon että kisa kuitenkin tulee kokonaisuudessaan nettiin jossain vaiheessa, mikäli se ei siellä vielä jo ole.

Mammailuhommien välissä tauolla ehdimme Kizzyn ja Maijun kanssa shoottaamaan hyvin pikaisesti. Cossasimme Kizzyn kanssa (ähäs!) W.i.t.c.h.-sarjakuvasta Will Vandomia ja Matt Olsenia arkikuteissa. :D Minun oli ollut tarkoitus tehdä ihan se Willin ensimmäinen noitamuoto, mutta postin kettuillessa asioita ei ehtinyt tarpeeksi ajoissa perille, eikä muutenkaan tähän saumaan ollut tarpeeksi aikaa ja intoa tehdä pukua kiireessä valmiiksi. Puku on kyllä edelleen tarkoitus tehdä loppuun viimeistään ensi vuoden puolella! Voin jakaa suuntaa antavan ja keskeneräisen maistiaisen kintuistani.

Höhö. :D

Loppuun vaikka jotain ällösöpöjä Will x Matt -kuvia. :D

 Kizzy: Matt Olsen - W.i.t.c.h.

Allekirjoittanut: Will Vandom - W.i.t.c.h.

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan varsin muikea, mitä nyt lauantaina sattui muutamia TYLSÄÄ-vaiheita. Maanantaina oli niin uskomattoman huono ja väsynyt olo fyysisesti, että sängystä oli oikeasti mahdotonta päästä ylös, vaikka olin nukkunut jopa reilut yhdeksän tuntia. Oli siis vain jätettävä menemättä kouluun ja levättävä, että pääsisin edes seuraavana päivänä. En muista, että olisin koskaan ollut niin väsynyt conin jälkeen, mutta on sentään hyvä mieli siitä että lihaksia särki sunnuntain liikunnastakin menneestä työstä! Uudestaan!