Desucon pt.1

Desu tuli, Desu meni. Olen viikonlopun jäljiltä ollut yllättävän onnellinen ja väsynyt samaan aikaan, mutta en ole kokenut minkäänlaista con-morkkista. En koskaan pode con-morkkista, mutta en liioin ole juuri hykerryttävän tyytyväinenkään conien jälkeen. Tämä on siis aika muikea olo, tämä.

Minun oli alustavasti ollut tarkoitus tehdä Desuconin perjantaille Super Dangan Ronpa 2:sta tuttu Akane Owari, sillä minulta löytyi kotopuolesta noin puolet puvun materiaaleista likimain valmiina ja pukuna se olisi hyvin nopea ja yksinkertainen tehdä. Akane oli kuitenkin ehdottomasti toissijainen puku, ja tekisin sen vain jos ehtisin saada pari muuta pukua ensin alta pois. Lauantaita varten olin kaavaillut Persona 4:n Naoto Shiroganea ja puku oli suht hyvällä mallilla vielä viime viikon alussa, kunnes keksin, että puku olisi Desuconissa aivan tautisen kuuma kokomustalla univormulla, pitkillä hihoilla ja lahkeilla, sekä kauttaaltaan vuoritettuna. Päätin tehdä jotain ennenkuulumatonta ja ruveta fiksuksi sääpukuilijaksi, minkä seurauksena jätin Naoton tietoisesti kesken. Koin, että Naoton paikka on lähempänä syksyä. Oli ihan hauska huomata Desussa, että olin ilmeisesti tehnyt ihan hyvän päätöksen jättämällä molemmat yllä mainituista puvuista kotiin. Minulla oli aika tosi kuuma pelkässä topissa ja capreissakin, enkä olisi millään jaksanut tehdä itselleni päivettynyttä ihoa Akanea varten.

No, olin hommannut itselleni viime viikon alussa hattaran värisen tukan ja päätin ottaa siitä ilon irti heittäytymällä ”gyaruksi”, jos niin nyt voi tässä kohtaa sanoa. Kiskoin päälleni Japanista tuliaisena saamani mekon, tekoripset naamaan ja kynsiin koristeluja siinä mittakaavassa kuin oli mahdollista. Olisin ehkä halunnut laittaa sellaiset käsittämättömät tekokynnet, jotka suorastaan tursuavat erilaisia koruja, mutta sellaisten ostaminen saatika kynsistä repiminen seuraavaa päivää varten ei houkuttanut kovinkaan paljon. Päädyin perjantaina näyttämään tältä:

Ihan on Sims mod-meikki!

Iskä: "Ihan ku sulla ois kasvaimia kynsissä."

Saavuin perjantaina paikalle kuudeksi ja suoraan töihin Cosplay Bootcampin ylläpitämään Cosplay kritiikki -pajaan. Koko tuona kolmena tuntina ei juuri tapahtunut mitään; vain muutama kävijä eksyi Koivuun luoksemme. Pohdimme muiden Bootcampilaisten kanssa, että hiljaiselo oli hyvin todennäköisesti seuraus melko huonosta mainonnasta ja sitäkin huonommasta pajan nimestä. Kritiikki on jostain syystä melko ikävän kuuloinen sana ja mielletään haukkumiseksi enemmän kuin rakentavaksi palautteeksi. Mahdollisesti esimerkiksi ”Cosplay-tuomarointi -simulaattori” tms. olisi kuulostanut hauskemmalta. Minusta ainakin kuulosti ehdotuksena kutsuvammalta.

Kritiikki oli kutakuinkin tätä. Kuva © Elina

Noin muuten lauantai kului mukavan leppoisasti ja siinä yhden aikoihin oli aika siirtyä Hall Cosplay -tuomarointihommiin ihanien uusien ensikertalaisten kanssa. Tällä kertaa kanssani tuomaroimassa olivat Jesmo, Nukkelapsi sekä Fainttos, ja meni taas tosi hyvin. Oli kiva huomata myös itsestään, ettei jännitä tuomarointia läheskään niin paljon kuin on aiemmin tottunut. Meille sattui kyllä todella epätoimiva paikka tuomaroinnille; ensimmäisessä loossissa oli järkyttävän huono kellansävyinen valo, joka vääristi kaikki värit, minkä vuoksi piti tuomaroidessa hyppiä tiloista toisiin oikean värin näkemiseksi. Kolmen ensimmäisen tuomaroitavan jälkeen tämä kehnokin valo sitten sammui ja tuomarointi piti siirtää käytävään, jossa kulki jatkuvasti porukkaa ohi, eikä tuomaroinnissa ollut juuri rauhaa. Onneksi tällä kertaa tuomaroinnille oli kuitenkin varattu niin reilusti aikaa, että nämä epämukavuudet saatiin päätöksiä varten kompensoitua. Lähinnä eniten harmittaa kuitenkin kisaajien puolesta tämä häslinki ympärillä. Toisaalta se saattoi ehkä olla rentouttavampaa kuin pieneen huoneeseen ahdettuna yksin? Ken tietää. Tässä välissä vielä iso kiitos kaikille Hall Cosplayhin osallistuneille ja onnittelut sijoittuneille! Hyvin teitte! Jos joku kisaajista kaipaa palautetta puvustaan, annamme sitä mielellämme muiden tuomareiden kanssa!

Kuva © Niew Photography

Kuva © Kifia

Erikseen pitää mainita vielä EuroCosplay-kisaajat. Olin aika tosi tyytyväinen ECC:n tasoon ja kärkikolmikkoon. Kylmät väreet kulki useaan otteeseen ja tulihan se tippakin linssiin välillä onnesta ja liikutuksesta. Onnea vaan ihan simona kaikille! Buhuu, ootte hienoja! Ja perään voi vielä jatkaa sillä sunnuntain esityskisalla. Kävin potkimassa Elinaa polveen esityskisan alussa ja jäin katsomaan itse kisan ja taas voi että, onnea vaan sinnekin kärkikolmikolle. Oli ihan järkyttävän hauskoja, pelottavia ja koskettavia esityksiä. En kestä.

Muuta sen kummempaa en viikonloppuna käynyt katsomassa/seuraamassa/tekemässä. Vaikka hommaa riitti jokaiselle päivälle, oli minulla todella paljon vapaa-aikaa, jonka kulutin valokuvaamalla. Ihan hirveästi ja koko ajan. En ole koskaan saanut conista niin paljon kuvia kuin mitä nyt on jäänyt käteen. Ulkona tuuli niin voimakkaasti, että pelkäsin peruukkini puolesta, joten kaikki vähäiset kuvat itsestäni ovat sisältä. Ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, Oletten taustaksi sopii muutenkin vähän parempi ympäristö kuin pilvinen satama keskipäivällä. Sainpahan muista ihmisistä kuvia otettua senkin edestä. En pidä itseäni mitenkään kummoisena valokuvaajana, mutta tämän viikonlopun sato on jotain aivan upeaa, jos nyt saan sanoa. Olen käynyt kuvia läpi nyt kaksi päivää putkeen non stop, ja nyt on kaikki kuvat valmiina. Kuvia tuli kuitenkin niin paljon, että päätin laittaa ne aivan omaan entryynsä. Siispä laitan alle vain minusta otetut muutamat kuvat ja minun ottamani sitten siihen myöhempään.

Minä: Olette - Kingdom Hearts II

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Koska tämä on niin oleellinen osa viikonlopun kulkua, koen alle laittamani kuvat nimenomaan tähän entryyn kuuluviksi:

Yojilla on pakottava tarve naisien kanssa. (Kuvat eivät ole tarkoitettu vastustamaan Cosplay =/= Consent -aatetta. Emme oikeasti tue lääppimistä.) Kuvaajana toimin minä.

Helga ei arvosta.

Pahaa aavistamaton Kaine.

Yojia ei kiinnosta alaikäinen Wakaba vaan täysi-ikäinen cosplay-vastaava.

Kikyo (Myrtha) on hämmentyneen paheksuva.

Miku taitaa yrittää sanoa jotain.

Joskus Yoji erehtyy. Kronkia ei haittaa.

Ja aaa. Jossain hassussa välissä se aiemmin puhuttu 100 lukijan kynnys on ylitetty ja minun on siis tehtävä sitä varten teille jotain kivaa! Muutama toive on tänne päin heitetty ja otan mielelläni haasteen vastaan. Joudutte kuitenkin odottamaan sitä vielä tovin, mutta saatte jotain heti kunhan keksin jotain tarpeeksi kivaa!

Iloinen yumi kuittaa!

Project Naoto continues...

Seuraa hyvin lyhykäinen merkintä. Kesti taas esim. ikuisuus, että sain aikaiseksi väsätä Naoton lätsän. Nolottaa ehkä, että olin sitä viime vuonna aloittanut tekemään ja vieläpä uskaltanut väittää, että nopeastihan tuo tuosta pyörähtää. Pff. Ehkä laiskuus sen suhteen voidaan antaa anteeksi, kun on ollut kirjoituksia ja ennakkotehtäviä (joita muuten yhä vain pitäisi tehdä).

Ottakaa siitä Sienipäämoe.

Kuvat otetaan luonnollisesti myöhään ja ainoa mahdollisesti menettelevä valo on taulun edessä.

The enemy's down! Let's finish this!

Voi voi, intoilen ehkä liian monista cosseista samaan aikaan ja en tunnu saavan loppujen lopuksi mitään aikaiseksi, vaikka teen koko ajan jotain.

Aloitin tässä nelisen viikkoa sitten Persona 4:n pelaamisen alusta ja pääsin pelin läpi kolmessa viikossa ja kahdessa päivässä (kaikkia päiviä en tosin käyttänyt pelaamiseen). Onnekseni/ikäväkseni huomasin tarkastella Naoton pukua tarkemmin ja huomasin, että tällä on koulupuvun ohella jalassaan siniset puukengät. Olin ostanut hahmolle kengät vaaleilla pohjilla reffikuvien perusteella ja uhrannut niihin mukavan summan (koska olin hullu ja epätoivoinen). Koska havaitsin virheeni tässä vaiheessa, eksyin netin ihmeelliseen maailmaan ja muutaman tunnin taisin kuluttaa silmäillessäni potentiaalisia puukenkiä oikealla koolla ja - sen suuremmalta vaivalta säästyäkseni - oikealla värillä. Onnekseni löysin mukavat popot ja sattumoisin sinisiä oli eBayssa olemassa vain yhtä ainutta kokoa, joka oli siinä ja siinä, meneekö omaan jalkaani ilman että kantapää on tyrkyllä asfaltille. Paketti saapui alle viikossa ja äärimmäisen suureksi onnekseni kenkä istui kuin nenä päähän (sallinette kulununeen sananlaskun). Harmi vain, että kengät eivät ole sitä kiiltävää nahkaa vaan sitä mokkamaista versiota. Katson jos asialle voi tehdä jotain, mutten aio ottaa siitä turhaa stressiä.

Muuten Naoto ei ole juuri edistynyt. Kokonaisuudessaan olen saanut valmiiksi asti vain ja ainoastaan peruukin. Hattu on yhä vasta puoliksi tehty, univormua en ole edes aloittanut. Cossilla nyt ei onneksi ole mikään kiire, ja teen luultavasti tehokkaammin vasta kun hahmolle saadaan dead line.

Edellisessä merkinnässä mainitsin, etten luultavasti enää Persona 3:n hahmoihin sorru, mutta väärässäpä olin. Olen saanut liikaa kannustusta, ja jos en sitä, niin vähintäänkin innostusta muiden cossien kautta. Ahdistelin jälleen kerran oman naamani sopivuutta Mitsurun eleganttiin olemukseen, mutta halu taitaa peitota stressaamisen 10-0. Tuntuu kyllä hassulta, että vaikka puku vaikuttaa niin yksinkertaiselta, se on aiheuttanut minulle toistaiseksi eniten päänsärkyä pitkään aikaan haastavuudessaan. Hame ei tule tuottamaan mitään ongelmia, olen siitä melkoisen varma, mutta paidan laskokset ja kengät ovat hullun hommaa. Muutama tuttu on jo Mitsurua cossannut ja jokainen on paidan toteuttanut eri tavalla. Kovasti yritän pähkäillä, mikä olisi loppujen lopuksi paras vaihtoehto. Luulen kyllä, että olen päässyt lopputulokseen, mutta aion kokeilla erilaisia toteutuksia vielä tilkuilla. Kengät sitten ovat ihan toinen juttu. Kokeilemisen mahdollisuutta ei kamalasti ole, kun on asettanut max. 60 e budjetiksi niiden ostoa varten. Muuten sallisin korkeintaan 20 e, mutta aikeeni olisi varmaan käyttää kenkiä arkenakin. Mitsurun kenkien mallia on hirvittävän vaikea löytää. Jos on terävää kärkeä, on usein myös piikkikorkoa tai vaihtoehtoisesti kiilakorkoa. Mikäli sen oikean mallin sattuu sitten löytämään, on hinta huimat 200 e. Toinen ongelma on omien pohkeitteni järjetön senttimetrikasauma, joka poistaa monet potentiaaliset saappaat liian tiukan varren vuoksi. En ehkä hyväksy.

Jotain olen kuitenkin jo saanut aikaiseksi. Tilasin Mitsurulle peruukin ja mielestäni väri on mitä loistavin. En ole ehkä ihan tyytyväinen peruukin turhan väljään laineikkuuteen ja mahdollisesti liian ohutkin se on, mutten ehkä kuole. Ajattelin tehdä vastoin niin monen ohjeita, ja käyttää peruukkiin piippausrautaa, vaikka kyseessä ei ole heat resistant -peruukki. En siitä liikaa kuitenkaan maksanut, ja aion ottaa riskin sen tärvelemisestä. Mahdollisimman varovainen kuitenkin olen ja hankin lämpösäädettävän kihartimen yms. yms.

Random kauluspaita ja Aigisilta nyysitty rusetti. Kaulakin hukkuu jonnekin. Mutta: maybe I could pull her off? (Miksi, oi miksi Mitsurun täytyy vetää hiukset korvien taakse ja pakottaa minut paljastamaan cossia haittaavat lävistykset? Lumekorut = :C)

Ja muuten! Olin vallan unohtanut ympätä tänne mukaan kuvan, joka oli osana ranskalaisen kuvaajan, Lorenzon Cosplay Finland Projectissa (kuvat täällä). Kuvauksista on jo melko paljon aikaa, ja sitä suuremmalla syyllä voisin ehkä jo oman kuvani paljastaa. Lisää Personointia~ : D

Chidori Yoshino, Persona 3

Mielestäni kuva on ihan mielettömän hieno. En kommentoi omaa suoritustani, mutta kuvauspäivänä oli mitä omituisin keli: taivas oli täynnä tummia pilviä ja aurinko paistoi täydellä teholla. Oli tosi lämmin, kun vielä kesän puolella taidettiin olla, syksyn vaihteessa korkeintaan. Paikoin sekä satoi kaatamalla että paistoi sokaisevasti. Vaikka kuvausolosuhtet olivat hankalat, lopputuloksesta tuli mielestäni ihan uskomaton. Lisäksi kuvan tunnelma sopii mielestäni hahmoon. En meinannut aluksi edes osallistua koko touhuun, sillä pukusuunnitelmani tekivät kärrynpyörää. Loppupeleissä olen melko tyytyväinen, että valitsin Chidorin.

Project Naoto

En olisi uskonut että edellisessä entryssäni mainitsemani Naoto olisi saanut alkunsa alle 24 tuntia päivityksen jälkeen. Paremman tekemisen puutteessa (emme tiedä mitään kirjoituksiin lukemisista, hys hys) asetin peruukin päähäni/peruukkipäähän ja työstin peruukin alusta loppuun. Hyvin lyhyeksi entryksi tämä jää, mutta ajattelin postata pari kuvaa tuloksesta.

Miltä peruukki näyttää tulevan hatun kanssa. Ja olipa minulla valmiina kauluspaita koulupukua varten. Mitä, rypyssäkö? Eeei, miten niin?~

Käytännössä minulla olisi Naotolle silmälasitkin, voisin käyttää omia ensimmäisiä silmälasejani, niissä olisi vahvuudetkin kohdillaan itseäni ajatellen. Toisaalta, tulen varmasti käyttämään piilolinssejä, eikä tuplatehot ole hyväksi. Lisäksi olen perfektionisti eikä linssien muoto ole tismalleen oikea. Lasit siis täten hylätty.

Muutoksia suunnitelmiin

Jos nyt tästä pienen päivityksen rupastuksen vääntäisin~

Olin aikaisemmin uhannut tekeväni Risen Persona 4 -pelistä, mutta sen taidan työntää pimeään nurkkaan ajatuksieni perukoille enkä sitä luukkua aio enää avata (ainakaan pitkään aikaan). Juttuhan on nyt niin, että suunnitelmat MCM London Expoon menemisestä peruuntuivat tyystin. Mahdollisuus menemiseen olisi yhä olemassa, tosin erittäin pieni, joten näin paremmaksi jättää mahdollisuuden pois ja paneutua cosplayhin nyt kun siihen kerrankin olisi varaa kesällä tehtyjen töiden jälkeen. Olisin tehnyt Risen pääosin ryhmää varten, ja vaikka ehdotin hahmoa itselleni omaehtoisesti, oli syy siihen se, ettei kukaan muu siihen tuntunut olevan halukas ryhtymään.

P4:sta tuli uudestaan puhetta tänään Cosplay-viikon aloittavalla piknikillä (jossa oli "huimasti" porukkaa :D olin odottanut samanlaista ilmiötä kuin hanamissa mutta aina ei voi voittaa :DD) ja hivenen valittavaan sävyyn jaoin ajatuksiani siitä, että olisin tekemässä Riseä ja kerroin kuinka todellisuudessa olisin hirveästi alunalkaenkin halunnut tehdä Naoto Shiroganen (kuvassa oikealla) tästä samaisesta pelistä.

Aloittaessani pelin pelaamisen olin liikkeellä sillä pohjalla, että kunpa pelistä löytyisi edes joku, joka jotenkin nappaisi itselleni cosplayattavaksi. En tuntunut lämpenevän millekään hahmolle, vaikka kaikki kovin muikeita olivatkin omalla tavallaan. Niissä ei vaan missään ollut itselleni "sitä juttua". Odotukseni kuitenkin palkittiin, ja kuvioon astui edellä mainittu Naoto. En ehkä jaa julkisesti syitä siihen, miksi Naoto tuntui itselleni sopivalta (vuotaisin julki suuria paljastuksia pelistä derp), mutta ehkä ne lähimmät ihmiset mielleyhtymistäni jo tietävät.

Piknikiltä tänään kotiin päästyäni tarkistin peruukkitilanteeni, sillä olin juuri kesän alussa ostanut Vocaloidien Kaitoa varten sinisen peruukin, joka oli kotona osoittautunut aivan liian tummaksi siihen tarkoitukseen. Onni potkaisi lujalla otteella, ja väri on täydellinen Naoton tukkaa ajatellen.

Koska tiedän teidän rakastavan naamaani <3
Sanokaa mitä sanotte värin sopivuudesta nyt kun kuvauspaikkana on vessa ja valaistuksena hehkulamput. I tells you, it ish purrfect.

Lisäksi muistelin, että hattuhyllyltäni saattaisi löytyä mitä oivallisin tekele Naoton pään peitoksi, eikä muistini pettänyt minua. Väri on luonnollisesti väärä (ruskea) ja lippa ehkä hieman liian iso, mutta pieniä vikoja! Tästä erään ihmisen kanssa tänään olikin puhetta, että miksi ei voisi muka hyödyntää valmiita vaatekappaleita cossatessa, jos se vain on oman kukkaron ja lopputuloksen mukaista? Omasta mielestäni saa hyväksikäyttää niin paljon valmista kuin haluaa - eri asia sitten jos täysillä kauppatuotteella aikoo mennä kisaamaan. Tässä tapauksessa aion käyttää valmista hattua vain pohjana; joko mahdollisesti päällystää hatun oikean värisellä kankaalla, tai vaihtoehtoisesti parsia tuon ja leikata kaavat sen tilkkuja hyväksikäyttäen. Lisäksi mitä luultavimmin leikkaan lippaa rahtusen pienemmäksi.

Olen luova ja postaan mustavalkoisena.

Tätä olisi siis tarkoitus alkaa kyhäämään seuraavana ja aikomuksenani olisi saada se päivänvaloon vielä tämän vuoden puolella, jos onni, innostus ja jaksaminen on myöten.

Yours truly

Sillä jostainhan se on pakko aloittaa. Suurena pyrkimyksenäni oli muodostaa tästä arvoisan Rimpun tavoin videoblogi, mutta tietokoneeni ei suostunut yhteistyöhön videotaltiointini kanssa. Siispä kirjoitan nyt puhtaaksi sen, minkä jo ylväin elkein digikamerani linssille tarinoin.

Eli hei, olen Ina, internetin hulppeassa maailmassa paremmin tunnettu YumiKoyukina, lyhyemmin Yumina (jumitus on siitä yleinen huulen heitto meillä päin). Olen 19-kesäinen nuorehko tyttö ja harrastanut ihmeellistäkin ihmeellisempää cosplayta vuodesta 2008. Olen tosin ollut ensimmäisessä conissani vuonna 2007, Jyväskylässä järjestetyssä Animeconissa, jossa koko viikonloppu meni myyntipöydän takana. Olin tuolloin kuvittajana Anime-lehdessä, ja sitä hiukan häpeän näin jälkikäteen ajatellen. Mutta, kovin nuori olin, sillä voi kaiken korvata. Takaisin varsinaiseen aiheeseen siis; en vielä tuolloin Animeconissa tietänyt cosplaysta yhtään mitään, en edes sen sanan varsinaista merkitystä, ja kokemus oli minulle erittäin uusi, niin uusi kuin uusi tosiaan vain voi olla. Pariin otteeseen sain poistua työpisteeltäni ja haltioissani menin kysymään ujona tyttönä kuvia henkilöistä, jotka vaikuttivat minusta visuaalisesti kiinnostavilta, cossasivat tai ei, ja viihdyin kovasti.

Samasena vuotena pääsin opiskelemaan Helsingin kuvataidelukioon ja tutustuin pieneen määrään samanhenkisiä ihmisiä ja tutustuin termiin "cosplay" astetta paremmin. Siitä seuraten minut temmattiin mukaan paricossiin 2007 vuoden Tsukiconiin, joka oli Suomen historian ensimmäinen laatuaan, (hävettää myöntää) Tokio Hotelin Billinä. Vastaanotto siinä puvussa oli huikaiseva, en odottanut mitään vastaavaa, ja jäin koukkuun cossaamiseen. Koska tämä tapaus oli milteinpä täysin kaapista repäisty ja lisäksi lainavaatteilla suoritettu, en kykene laskemaan sitä virallisesti cossaamiseksi. Sen sijaan siis aloitin virallisen cossaamisen seuraavassa järjestettävässä conissa, joka sattui olemaan Tracon III vuonna 2008. Tällöin cossasin OrganizationXIII!Roxasia. Voisin ehkä jopa näyttää kuvan siitä järkytyksestä, mutta silmäni syöpyvät jo ennen kuin ehdin edes avata sen kansion koneeltani, joka niin surullisesti cossikuviani sisältää.

Yhteenvetona tästä pläjäyksestä siis sanottakoon, että cossausvuosia on takana noin kaksi ja puoli.

Suuresti nautin cossaamisesta ja se on itselleni läheisin harrastus taiteen ohessa (ei, en pidä taidehistoriasta ja ei, en ole opiskellut piirtämistä koskaan ennen kuvataidepainotteista yläastetta, olen siis aloittanut piirtämisenkin vasta kuusi vuotta sitten). Olen opetellut ompelemisen jalon taidon ja muut käsityöt lähinnä itse omassa pimeässä luolassani, mutta toisinaan myös kavereiden vinkkejä olen hyödyntänyt. Sen verran jääräpäinen tapaus olen, että pyrin keksimään ratkaisut kaikkeen aina itse, mutta todettu on myös se, että muiden mielipiteistä kannattaa ottaa vaari ajoissa. Lisäksi voisin luokitella itseäni myös wannabe-mysteerikoksi mitä tietovuotoihin tekemisvaiheista tulee: jos keksin jotain hienoa aivan itse, en ole kovin innokkaasti paljastamassa sitä muille lähteille. Toki autan mielelläni jos minulta neuvoa kysytään, mutta nihkeämmin kun asia käsittelee omia superyksityisiä laboratoriokokeilujani. Ymmärtänette vertauskuvan.

Tulevista cosplaysuunnitelmistani voisi mainita seuraavaksi. Pitkästä aikaa on kerrankin niin, ettei minulla ole _mitään_ akuutteja ja pakollisia suunnitelmia cosplayn varalle. Seuraavana tosin olisi tulossa Rise Kujikawa Persona 4 -pelistä (kuvassa vasemmalla), hiukan hermoilleni käyvä nasaaliääninen koulutyttö. Tämä olisi tarkoitus tehdä pari-/ryhmäcossin merkeissä Lontoossa järjestettävään MCM London Expoon, jonne olisi (vielä toistaiseksi ainakin) aikomus mennä pienenä joukkona kannustamaan Trinodea hänen (varmasti upeassa) suorituksessaan edustaa Suomea Eurocosplaykisassa. Lisäksi olisi tavattoman huippua päästä ensimmäistä kertaa ulkomaiseen coniin, ei ihan kaikki pääse. Mikäli tämänhetkinen suunnitelma kuitenkin syystä tai toisesta kaatuu, olen mitä luultavimmin jättämässä Risen pidemmäksi aikaa cosplaylistan pohjalle.

Paljon suurempi ja palavampi haaveeni seuraavana pukuna olisi vallan toisenlainen, unelmanani jo peräti kolmatta vuotta ollut Fran Final Fantasy XII:sta (kuvassa oikealla ja alhaalla). En ole aiemmin tosin uskaltanut edes harkita kyseessä olevaa pukua, sillä olen mielestäni ollut vajaa niin taitojen kuin kroppanikin puolesta. Mutta nyt olen saanut ehkä riittävästi kokemusta ja itseluottamusta, että uskaltaisin sen repäistä. Sitäpaitsi olen pitkään tuntenut cossieni olevan liian yksinkertaisia designin kannalta ja päädyn liian yksinkertaisiin ratkaisuihin sen kummemmin miettimättä, niin Franin design tuottaisi niin suurta aivoriiheä ja kädellisen taidon testausta, että uskon sen täyttävän vaatimukseni paremmin kuin hyvin. Ainoina huolta nostattavina aiheina vain se miten puku onnistuu käsissäni - ja se Franin kuuluisaakin kuuluisampi takapuoli.

(Paremman kuvan puutteessa: )
Tsädääm, there it is~

Ja pieni välirant/whine/lol/whatnot. Olen tässä jo sievoisesti kerännyt cossattavien hahmojeni listaan mukavan määrän tiettyä kaavaa noudattavia naishahmoja. Luettelenpa joitakin:

- Rikku, FF X-2
- Angewomon, Digimon
- Bubblehead nurse, Silent Hill
- Cloud of Darkness, FF Dissidia
- Yoko, Tengen Toppa Gurren Lagann

Näihin lisänä vielä jo tehdyt cossit

- Aigis, Persona 3
- Velvet, Odin Sphere

ja vielä seuraavat, jo mainitut kaksi cossia

- Rise, Persona 4
- Fran, FF XII

Onko yhtäläisyys löydettävissä? Itselleni jokaisesta paistaa tavalla tai toisella vähävaatteisuus tai muuten vain kroppaa imarteleva design. Näistä osa joko on tai ei ole itse valitsemiani cosseja, mutta suurin osa on muiden ehdotuksia. Olen kovin otettu, että ihmiset mieltävät minua sopiviksi vetämään näitä, mutta alan pikkuhiljaa ahdistua siitä, että cossisuunnitelmani valtaavat vähäpukeiset, asteella tai toisella seksuaalista intohimoa herättävät naiset. Haluaisin isolla kädellä saada aikaiseksi jonkun miespuolen edustajan johonkin väliin, mutta en koe olevani sopiva tekemään niitä, kun oma uumani on niin naisellinen kuin kuvitella saattaa. Lisänä olen babyface, gotta know the facts. Mutta silti, palava halu on palava.

Näihin tunnelmiin siis sen kummempia esittelyrykäyksiä lisäämättä. Kiitän ja olen iloinen jos jaksoit tätäkin lukea~