Vuoden ensimmäinen, eli Yukicon 2014

Viikonloppuni meni Yukiconissa ja olisi taas conraportin aika.

Oli aika hämmentävää, että con oli pitkästä aikaa niin lähellä omaa asuinseutua (en osaa laskea Fanfestia coniksi). Pääkaupunkilaisena oli kivaa vaihtelua, että saattoi herätä omasta sängystä, kulkea paikalle (iskän kyydissä  ♥) autolla ja ennen kaikkea ei tarvinnut pakata mukaan mitään ylimääräistä. Luonani punkkaamassa olivat Biitti ja Kohva, ja en taas muista milloin olisin viimeksi majoittanut ketään con-viikonloppuna.

Omat työni alkoivat vasta siinä puolenpäivän aikoihin, mutta koska Biitti ja Kohva olivat töissä viikonloppuna kuvauspisteellä ja heidän työnsä alkoivat jo aikaisin aamusta, saavuin minäkin hyvissä ajoin pääkallopaikalle. Eipä siinä mitään, sainpahan vaihtaa Catherinen vermeet päälle kaikessa rauhassa pukuhuoneessa. En juuri ehtinyt pyöriä conissa kun jo piti aloitella työvelvollisuuksia. Odotin mielenkiinnolla aika paljon lauantain pukukisan tuomarointia, sillä kisan teemana olivat pelit ja niiden hahmot, jotka ovat aikalailla se itselleni tutuin ja rakkain viihteen muoto. Omistakin puvuista 61% on peleistä, siinä missä loput prosentit jakautuvat animelle ja mangalle (17%), länsimaalaiselle animaatiolle ja sarjakuvalle (7%), musiikkihahmoille (5%) sekä omille hahmoille (10%). Itse tuomarointi sujui minusta tosi muikeasti Ilonan, Hootin, Lanvin ja Etherealin kanssa. Oli ihana kuulla kisaajilta pukujen toteutuksesta, oivalluksista ja nähdä läheltä kaikkia niitä hienoja yksityiskohtia. Harmi kyllä, että niin moni kisaajista peruutti, mutta no, sellaista sattuu aina enemmän tai vähemmän. Ja vaikka kisaajia olikin niin monta henkeä vähemmän, tuomarointi venyi silti. Pahoittelut tästä. Mutta oli tosi kiva kuulla kisaajilta mukavaa palautetta tuomaroinnista! Jee! :>

Fiilikset tuomaroinnin jälkeen eiku-

Tuomaroinnin jälkeen aika kului lähinnä sitä odotellessa, että pääsisi vilkaisemaan lavaa ja myöhemmin seuraamaan itse kilpailua ja .ZEROn väliaikashowta (jonka näin muuten nyt ensimmäistä kertaa livenä; tykkäsin). Lopuksi tuli vain jakaa palkinnot perusteluineen aloittelijoiden ja kokeneiden sarjojen Top 3:lle. Tiesin jo etukäteen olevani taas Suuri Puolestajännääjä ja mahassa kutkutti hauskasti ja kevyet itkuhytkytykset olivat paikoittain lähellä katsomon penkiltä katsottuna. Lavallakin piti vaihtaa jalkaa koko ajan, sillä ne oikeasti vispasivat tosi uhkaavasti alla. Siihen voi tosin olla vaikuttamassa sekin, että oli vähän kylmä. Ja unohdin ihan kätellä voittajia, joten siinä on vissiin ollut vähän jännäkakka itse kullakin. :D Kuitenkin, kiitokset tässä vaiheessa kaikille osallistuneille ja onnittelut sijoittuneille!

Vasemmalta oikealle ensin aloittelijoiden sarjan kärkikolmikko (3. sija, 2. sija ja 1.sija),
sitten kokeneiden sarjan voittajat (sama järjestys).
Kuva © Biitti

Ja tässä vielä kaikki tuomarit.
Kuva © Biitti

Tuomarit antavat mielellään palautetta ja kehitysideoita kisaajille, ja allekirjoittaneelle suunnatut viestit voipi lähettää osoitteeseen yumi_koyuki(at)hotmail(piste)com. Cosplayvastaava on myös ilmaissut lähettävänsä kaikille kisaajille postia, jossa ilmenee kaikkien tuomareiden sähköpostiosoitteet/jotkin muut yhteydenottokentät.

Sain lauantaina kuulla ehkä jotain ihanimpia kommentteja koskaan yhdeltä kisaajalta, esim. kuinka hän lukee blogiani ja kuinka jännitti tuomarointia entistä enemmän, kun hoksasi, että minä olen siellä. En pysty sanoin kuvaamaan sitä pakahduttavaa, hykerryttävän noloa onnea, jota koin kaikista hänen suomistaan sanoista. Niin sydämestä ottavaa laatua ne olivat, etten kestä. Voisin avautua aiheesta ummet ja lammet, mutta luulen, että nolaisin siinä vain tämän söpöimmän ja ihanimman tyypin ikinä. Jospa siis vain itkeskelen liikutustani yksin ja hiljaa omassa sopessani. Että kiitos taas vielä ehkä tuhannen kerran. ;u;

Pukukilpailun jälkeen pääsin vapaalle ja pyrähdin melkeinpä suoraan katsastamaan Taidekujan tarjonnan. Tälläkin kertaa niimonnilta lähti mukaan pari ihanuutta.

Kirjanmerkki-Morrigan ja Postikortti-Fenris!

EDIT// Ainiin ja hyvänen aika, sainhan minä ostettua kaksi järisyttävän suloista Mass Effect -tarraa Lirlysin ja kumppaneiden pöydältä! Taisivat olla Taiston käsialaa?//

Serious Business Shepard ja ihQ-Joker!

Loppuaika kulutettiin lähinnä Biitin kanssa kuvaamisella. Siinä sivuissa olin myös lyhykäisesti ConTV:n haastateltavana ja höpöttelin lähinnä cosplay-kisasta (ja luultavasti hyvällä lykyllä sanoin ihan epäkorrekteja faktoja kisakategorioista, toisaalta tein sen kyllä selväksi, etten ole ihan varma asioista :D). Vajaan parin tunnin vapaa-ajan jälkeen lähdimme porukalla meille katsomaan Putousta. :D

Catherine

Catherine

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Tässä otoksessa valtaosan jälkikäsittelystä on tehnyt Biitti.

Ja akajsdjahfdka. Nyt oikeasti. Mikä siinä on, että niitä minun vieterikiharoitani pitää näplätä? Vaikka olisit kuinka läheinen kanssani, osoittaa hyviä käytöstapoja ja kunnitoitusta cossaajan pukua kohtaan kysyä ensin eikä yhtäkkiä hyökätä päälle. Olen kolme kertaa pitänyt pukua päälläni ja tätä menoa en sitä enää laita. Se, että kiharoitani lähestytään varoittamatta johtaa automaattisesti siihen, että vetäydyn ulottumattomiin. Ja minua ei sen jälkeen tarvitse taputella päälaelle (senkään takia, että se tuntuu alentavalta :c). Minun on todella vaikea siinä tilanteessa ilmaista ääneen, etten pidä lääppimisestä, sillä en halua loukata toista. En oikein tiedä, miten minun pitäisi sanoa asioita oikein, sillä kun olen sanonut nätisti, ei sitä olla joskus kuunneltu. Siinä tulee aika turhautunut ja epätietoinen olo. Ehkä se olen vain minä, mutta ei porukka tuolla kaduillakaan käy lääppimässä tuntemattomia. Minusta se, että on jonkun hahmon puku päällä, ei oikeuta kosketteluun ja tökkimiseen yhtään sen enempää. En missään nimessä halua sanoa näistä asioista ilkeyttäni, mutta kun tätä tapahtuu koko ajan ja minusta kaikkien pitäisi ymmärtää tämä, ei vain minun vaan kaikkien takia. Pliis, kunnioitusta muita cossaajia ja heidän näkemäänsä työtä kohtaan, oli kyseessä kuka tahansa. Näplätessä kun voi sattua mitä vain ja siinä vaiheessa syytetään tökkijää, ja sitten ei ole kivaa kenelläkään. :c Ja jos minä itse joskus satun koskemaan jonkun pukua ilman lupaa, minua saa oikaista heti (jos on huono). En todellakaan tarkoita sitä! >o< Joka tapauksessa, kiitos ja anteeksi tästä oksennuksesta.

Taisin tökätä Ilonan etumusta luvatta. Hups. Siitä seurasi kollektiivinen tökkiminen. Hups.
Koska onhan se nyt ihan eri asia kun en näplää pukua, eikö? Ai ei? Okei.
Kuva © Marlec

---

Sunnuntaille minulla ei ollut suunnitelmissa mitään tekemistä. Paikalle saavuin tunnin edellistä päivää myöhemmin ja pistin taas pukua päälle kaikessa rauhassa. Koska muut tuttuni olivat lähinnä töissä, meni päiväni likimain yksin hortoillessa ja istuskellessa. Oli todella outoa olla conissa, johon oikeastaan yksikään tavallisesta con-seurueestani ei päässyt. En nyt sanoisi, että se oli kurjaa, mutta todella outoa ja hiljaista minulla Yukiconissa oli.

Myös tänään kuvasimme hetken Biitin kanssa. Tällä kertaa sain (jeejee) mukaani myös Willin äidin, Susan Vandomin, eli mvioletin. Olimme jo Fanfestissa puhuneet cossaavamme yhdessä äitiä ja tytärtä, mutta tuolloin se ei vahinko kyllä onnistunut. Tällä kertaa kuitenkin onnistui, vaikka minulla nyt ei Willin arkikuteita niskassa ollutkaan. Susan ei koskaan sarjakuvassa näe tytärtään noita-asussa saati edes tiedä koko maagisuudesta, mutta emme antaneet sen haitata. Mielestäni saimme silti ihan toimivia kuvia aiheesta. :>

Will Vandom

Magic outfit

&

Susan Vandom

W.I.T.C.H.

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Siinä missä tiesin Willin herättävän huomiota Animeconissa (lue. en kyennyt liikkumaan paikasta A paikkaan B ilman että varaisin siihen tuplasti enemmän aikaa kuin tavallisesti), arvelin että tilanne voisi olla saman kaltainen Yukiconissa, tosin ehkä vähän lievempänä tapauksena. Sainkin liikkua huomattavasti vapaammin, mutta ne jotka pysäyttivät ja pyysivät kuvaa, olivat jotain aivan ainutlaatuista. Ikinä en ole tavannut niin hykerryttävän hysteerisiä W.I.T.C.H.-faneja. Oikeasti. Välillä piti taputella ihmisiä selkään, että rauhoittuisivat ja ottaisivat hengestään kiinni. Oli aivan sydäntä raastavan ihanaa kuulla muilta, miten olin heidän mielestään kuin ilmetty Will ja pompannut sarjakuvasta suoraan henkiin. Kiitos oikeasti, se oli hirveän kivasti sanottu. Anteeksi vielä myös, jos noloilin kauheasti. En vain hahmota sitä, että mitkään puvuistani oikeasti voisivat herättää sellaisia tuntemuksia. Joo. Menen pois. Nolottaa. Kiitos.

Ja sunnuntain yhden erityisen tapauksen haluan mainita myös. Sinä, joka tunnistit minut Traconissa pyörineeksi Dragon Age II:sta tutuksi Flemethiksi: olit ilahduttava ja piristit päivääni. Pahoittelen, että olin niin hämmentynyt, en vain ole tottunut siihen, että minut lukitaan halaukseen (varsinkin kun minun keskivartaloni on paljas ja ihoani kosketaan suoraan) ja että henkilö puhuu minulle niin lähellä kasvojani. :D Mutta oikeasti, kommenttisi ja kehusi ilahduttivat hirveästi. Kiitos.

Ja vielä speshul shout-out Ilonalle ja #lainaspawnille koko viikonlopun söpöimmästä näystä. Hampaat on vieläkin ihan mössöä siitä kaikesta sulamisesta.

Kun kahtokaa nyt niitä! ;A; ♥

---

Viikonlopusta jäi ilmeisesti jälkeen flunssa. Olen koko tämän ja eilisen illan siemaillut (tyytyväisenä, koska niin hyvää) piparminttuteetä ja koittanut kestää kaktuksen kurkussani. Ei vissiin ollut hyvä homma se, että molempina päivinä ei kamalan paljon vaatteita pukuihin kuulunut. Kannoin kyllä koko viikonlopun neuletta ja villahuivia mukana ja koin niitä melko paljon hyödyntäneeni, mutta no, en selvästikään riittävästi. Hyvä siis vain, etten käynyt ollenkaan Espoon kulttuurikeskuksen ovien ulkopuolella, tai olo voisi olla kenties tuhat kertaa huonompi. Silti on viikonlopusta ihan hyvä mieli kaikenkaikkiaan.

Tällaiset terveiset siis Yukiconista feat. Lilli the Con Panda!

Ps. Vielä loppukevennykseksi, koska ei herranpiip!

Susan: "WHAT?! YOU'RE A WITCH?!"
Will: "OH NOEZ you found out!"

Susan: "And when were you going to tell me about this?!"
Will: "Err... Well... I wasn't?"

Susan: "How could you keep something like this a secret from me?! (Also put some decent clothes on!)"
Will: "Ugh, I know! I'm a despicable daughter! You'd be better off without me! *sniffle*"

Katselmus vuoteen 2012

Voi Ninnu, armaani, minkä teit! Enhän ole jo valmiiksi riehaantunut vallan päivittelemään blogiani niin ulkoasun kuin merkintöjenkin puolesta, ja menit sitten yllyttämään minua pohdiskeluun keskellä yötä (nyt oikolukiessani tosin jo aamua) koskien viime vuoden cosplay-satoa. Toisaalta tämähän olisi pitänyt tehdä jo vuodenvaihteessa, mutta no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä paitsi minun blogini, ähäs!

Mitä hahmoja cosplayasit vuonna 2012?

Klikkaamalla suuremmaksi.

Kuvissa vasemmalta oikealle:

Mercedes – Odin Sphere @ Desucon Frostbite + Ropecon

Catherine – Catherine @ Desucon + Tracon

April May – Phoenix Wright: Ace Attorney @ Desucon

Peukaloliisa – Peukaloliisa @ Animecon

Will Vandom – W.i.t.c.h. @ Tracon

Ellen – Folklore @ ei käytetty conissa (cosplay-haasteen tuotos)

Minua ei yhtään huvita Desuconin infotiskiin kohdistuva panorama.

Mikä asuistasi oli mielestäsi hienoin?

Öm jaa. Varmaankin Mercedes. Siihen taisi ehkä mennä eniten aikaa ja päänvaivaa kaavoituksessa ja siipien rakenteissa. Samaten peruukin kanssa sain hetken taistella, jotta letit asettuisivat loogiseen kohtaan korvien eteen ja tukevasti. Se oli kaikista viime vuoden puvuistani oivaltavin ja koin saaneeni siitä lähelle referenssien mukaisen. Ja mielestäni hahmo sopi minulle.

En nyt ihan voi sanoa, että puku kuitenkaan oli sieltä mukavimmasta päästä. Siipien kanssa oli hankala kulkea ja tiukoista kengistä onnistuin saamaan jonkun pysyvänlaatuisen hermovian varpaaseen, se on tuntunut tähänkin päivään saakka puutuneelta aika ajoin. Mutta on hellittänyt nyt onneksi pikkuhiljaa.

Kuva © Lefrin

Mikä asuista oli mukavin päällä?

No vähän menin jo sanomaan mikä se ei ainakaan ollut. Taistelin kahden puvun välillä ja luulen, että Peukaloliisa asettuu taaemmas painavan peruukkinsa kanssa ja antaa Willin viedä tämän pystin. Syy siihen miksei voitto ollut yksinkertaisen selkeä, johtui Willin housuista. Housut olivat yhden koon liian pienet valmisfarkut, joissa oli sen puoleen liian lyhyt haarakoukku. Jatkuvasti oli sellainen olo, että kiva juttu, saavat muut katsella kahta erillistä pakaraa kivan setin sijaan. Pahoittelen tästä epämiellyttävästä näystä, jos sen jouduitte todistamaan. Ai niin, olipa toinenkin seikka. Koittaa ehkä järkyttävä juonipaljastus, mutta en käyttänyt minkäänlaisia rintaliivejä paitani alla. Tämä johtui siitä, että Will on 14-vuotias esiteini, jolla hädin tuskin on mitään miehustan seudulla, ja minulla nyt sattuu olemaan varustusta hiukan enemmän. Minulla ei ollut binderiä käytössä tuolloin, enkä ideaalisiteistä välitä ollenkaan vyötärölle valumisen vuoksi, joten oli pakko yrittää purra hammasta ja mennä puolikommandona, sekin kun jo auttoi koko-ongelmaa. (En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka tempaisevat kotiin tullessaan rintaliivit kuuseen. Minä pidän niistä. ♥)

Äh, menisikö se Peukaloliisa nyt kuitenkin tuon kaiken vinetyksen edelle? En tiedä. :D Ehkä se Will nyt silti pitää paalupaikkansa, pelkkiä arkivaatteita kun siinä nyt oli käytössä.

Heeeeehehehehe feat. Kizzy
Kuva © Maiju

Yhtään lavakokemuksia?

Kisaamismielessä ei, mutta Elinaa esiintyessä assaroin Desuconissa ja pariin kertaan tuomarina lavalla käyskentelin Desucon Frostbitessa sekä CosplayGaalassa.

Tämä on se assarointitapaus.
Kuva © Kimmy

Ryhmäkuvia!!

No kuulkaas, minä en usein satu samoihin kuviin enemmän kuin yhden ihmisen kanssa! Ette nyt siis ihan oikeita ryhmäkuvia saa kuin ehkä yhden, mutta anti mennä!

Seurustelu on vakavaa liiketoimintaa kera alksndran ja Elinan.
Kuva © Maiju

Elina heiluttaa kopteria, Kizzy pitelee sontsaa ja ihailee näkyä kanssani.
Kuva © Timo Virtanen

Sekalainen kööri. Punainen takaraivo vasemmalla on allekirjoittaneen.
Kuva © Lefrin

Tulevaisuuden suunnitelmia

Aa, apua. No tulossa pitäisi olla tuomarihommia, varmaan muutakin coneissa työskentelyä! Kesällä olisi tarkoitus kisata taas pitkästä aikaa ja syksyllä olisin opetushommissa Cosplay Bootcampilla.

Muutama puku olisi myös tiedossa. Yritän kovasti Desuconiin tehdä kaksi jo kauan odotuslistalla ollutta hahmoa, joista molemmat olen aloittanut noin parisen vuotta sitten, mutta joita en koskaan saanut tehtyä valmiiksi asti. Toivotaan, ettei jää yritykseksi tällä kertaa!

Kingdom Hearts II:n Oletten korut tuli tehtyä joskus kauan, kauan sitten.

Persona 4:n Naoton lätsä, kengät, lasit ja peruukki ovat myös olleet itse puvun
valmistumista odottamassa jo muutaman tovin.
Ai kato oho, sama pose.

Lisäksi Traconiin kisapuvuksi olen tekemässä ehkä jotain hienointa ikinä, mutta asd kun en uskalla oikeasti paljastaa sitä vielä tässä vaiheessa. Aikuisten oikeasti ei ole kyse siitä, etten haluaisi kenenkään muun cossaavan samaa hahmoa (koska kaikella logiikalla jos kyse olisi se, varmaan laukoisin heti puvun kaikelle kansalle. Melko usein tulee sellaisia reaktioita, että: ”Ai se tekeekin sen hahmon, en minä sitten kehtaa...”), vaan ihan vain sen takia, että inhoan kailottaa pukuja, jotka sitten kaatuvatkin jossain välissä. Itselleen tulee tuplasti toimettomampi ja epäonnistuneempi olo, jos siitä tiedetään ulkoisestikin. :'>

Muita tulevaisuuden suunnitelmia minulla ei pukujen kannalta toistaiseksi ole ja olenkin kieltäytynyt tekemästä lupauksia ennen kuin saan kisapukuni tehtyä.

Paitsi että haluaisin aika tosi paljon tehdä pari hahmoa Dangan Ronpasta. Mitään en lupaa! Haaveilen! Joskus!

Wahuu!

Tracon seitsemäs

Viude, Traconista on selvittu kotiin! Aika kirjoitella raporttia ja muuta viikonlopusta~

Lyhyesti perjantaista. Ajoimme Helsingistä Tampereelle samalla autolla, joka jätti Desu-matkalla tienvarteen. Kukaan meistä kolmesta ei liiemmin ollut innoissaan tästä ja epäilyt olivat suuret, vaikka auto oli nyt todistettavasti kunnossa (mitä nyt unohdetaan _vanhan_ auton mahdolliset pikkuviat) ja sillä oli ajettu satoja ja taas satoja kilometrejä onnistuneesti ilman mitään ongelmia Desuconin jälkeen. Joten, tällä kertaa pääsimme perille molempiin suuntiin. Great success!

Lauantaina kierrätin viime Desuconiin tekemääni Catherine-pukua. Yhteinen aikamme Desuconissa oli jäänyt niin pieneksi minun työvuorojeni ja lava-avustamiseni vuoksi, että suunnittelimme pistäväme Desussa kanssani pyörineen Katherinen kanssa puvut Traconiin jälleen päälle, seuraan olisi liittynyt myös Vincent. Henkilökohtaisten syiden vuoksi alksndra joutui kuitenkin jäämään kotiin viikonlopuksi. (Pst, Tytti: ingen panik, voidaan varmasti kokeilla joskus toistekin, jos haluat!) Kävipä niin, että heiluin koko lauantain melko lailla itsekseni. Minulla ei ollut minkäänlaista työtä sovittu lauantaille ja kaikki tutut ja muut sen tapaiset olivat joko töihinsä sidottuina tai yksittäinen kaveri oli omien kavereidensa kanssa siten, etten tohtinut häiriköidä sen kummemmin. Vietin lauantaini lähinnä sompaillessa pitkin Tampere-taloa porukasta toiseen, en käynyt katsomassa ojelmia, lukuun ottamatta WCS-karsintoja ja pukukisaa. Toimin myös palkattomana, kävelevänä mainostauluna Miolle, joka myi upeaa taidettaan piirroksien ja avaimenperien muodossa Taidekujalla. Tökkäsin käyntikortin rintojeni väliin pystyyn, ja kaikki jotka Catherinen avuja sattuisivat vilkaisemaan joutuisivat väkisin tekemisiin mainosaivopesun kanssa. Suunnitelma oli tietenkin täysin moitteeton Mion eduksi. Kyseisestä ilmiöstä ei taida olla toivoakseni ainuttakaan kuvaa missään, joten laitetaan nyt vielä kerran se pelkkä käyntikortti tuohon alle.

Jossain illan puolella pyörähdin ehdotuksesta Tilt.tv:n haastateltavana ja kuvattavana (kyseinen lörpötys löytyy täältä kohdasta 9:40 eteenpäin). Ei mitään hajua, millon lähetys valmistuu tai yleensäkään näytetään missään (en tajunnut kysyä), joten saa heittää viestiä, jos tietoa löytyy!

Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin itse jotakin Taidekujalta. Ystävieni taidekujapöydältä irtosi pikkuinen pino tarroja, joista yhden lahjoitin Maijulle (koska tykkää Growlithe-pokémonista. Sääli, että joku ketku vei Maijun ohjelmaoppaan, jonka väliin hän oli tarransa turvaan laittanut. :C) Vastapäätä edellämainittujen ystävien pöytää oli jotain niin vastustamattoman ihanaa, etten voinut vastustaa kiusausta, nyt kun kerrankin sattui olemaan käteistäkin lompakossa. Kuolasin kaikkia korvakoruja, jotka esittivät marjoja, leivonnaisia, karkkeja, yms. ja valinnanvaikeus oli suunnaton. Lopulta päädyin purkillisiin lakuja!

Amaterasu Wepin käsialaa, loput on tehnyt Patonki.

Kahtokaa nyt! ;_; ♥
www.kuusade.net

Myöhemmin illalla, kun kaikki olivat irtautuneet töistään, pääsimme pitämään _hyvin_pikaisen_ Catherine-shoottauksen Artun ja Maijun kanssa Tampereen pimenevään yöhön. Kokeilimme hetken kuvata myös ulkona, mutta jäätymisprosentti meidän olemattomissa puvuissamme oli niin uskomattoman suuri, että aika pian paettiin takaisin sisälle. Itse yritin kovasti koskettaa Arttua kuvatessa edes pikkuisen, jotta saisin kahmittua lämpöä, niin mitättömissä määrin kuin se olikin. Oli aika epätoivoista. :D Pistän alle ihan vaan muutaman muikean otoksen.

Arttu: Vincent - Catherine

Allekirjoittanut: Catherine - Catherine

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Ennen kuin siirryn sepustamaan asioita sunnuntaista, on minulla vielä pieni sana sanottavana cosplayaajana.

En henkilökohtaisesti arvosta erityisemmin (ollenkaan) sitä, että minua/minun pukuani/puvun osia/peruukkia kosketaan/tökitään/yms. kysymättä siihen ensin lupaa. En pidä siitä, että minua halataan kysymättä lupaa, kun minulla on päälläni/päässäni muutakin kuin perus käyttövaatteita. En yhtälailla innostu siitä, että päätäni taputetaan kysymättä lupaa, kun minulla on päässäni peruukki jonka laittamiseen olen kuluttanut enemmän aikaa ja vaivaa kuin laki sallisi. Traconin lauantaina Catherine-pukuni peruukki ilmeisesti ihmetytti ja kiinnosti conittajia kovasti, sillä tällaisia edellämainittuja esimerkkitapauksia peruukkitökkimisistä tapahtui enemmän kuin kolme. Melkein poikkeuksetta annan jokaisen lupaa kysyvän koskettaa pukuni mielenkiintoa herättävää osaa, sillä luvan kysyminen osoittaa minulle sitä, että toisen pukua kunnioitetaan ja että kyseinen henkilö osaa käyttää pikku kätösiään hellän varovasti. Se, että lupaa ei kysytä, osoittaa taas sitä, että ei-kysyvä on käsistään ja toimiltaan kovakourainen eikä kunnioita pukuilijaa ja hänen työtään. Ei-kysyvä voi toki olla yhtälailla helläkätinen siinä missä kysyväkin, mutta eipä siinä yhtäkkiä puun takaa lähestyviä käsiä kauheasti ehdi tulkita ystävällisen helläksi eleeksi, ainakaan allekirjoittaneen toimesta.

Olisi oikeasti ihanaa, jos ihmiset kiinnittäisivät tähän näin yleisesti huomiota ja yrittäisivät ottaa pukuilijoiden näkemän vaivan ja tunnetun "personal space"-käsitteen huomioon.

Puuh, nyt on sekin pois rinnalta!

---

Sunnuntai kului lauantain vastakohtana ihan käsittämättömän hektisesti. Toimin koko päivän mammailemassa esitys-, nettipuku- ja missimittarikisaajia. Nautin ihan törkeästi kyseisestä hommasta ja olin pelännyt aivan turhaan. Mammaaminen oli minulle kertanaan vasta toinen ja tyypiltään aivan erilainen kuin Animeconissa aiemmin tänä vuonna. Animeconissa meno oli bäkkärillä hyvin rauhallista ja meidät mammat oli jaettu pareihin, mikä teki vauhdista hyvin rentoa. Tällä kertaa kullakin mammalla oli omat vastuukisaajansa, joissakin tapauksissa oli myös isompiakin ryhmiä, minulla parhaimmassa tapauksessa kahdeksan hengen ryhmä. Jännitin kovasti sitä, että osaisinko huolehtia siitä, että kaikki ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja olivatko kaikki käyneet tuomaroitavana ja olihan kaikilla kaikki hyvin niin nälän, janon, puvun, lämpöasteen kuin yleisen kisajännityksen kanssa. Omat vastuupalluraiseni vaikuttivat ainakin perusoletukselta hyväntuulisilta ja odottivat kisaa päällisin puolin rauhallisen jännittyneesti, mikä oli minusta juuri niin kuin pitääkin. Toivon kovasti, että minut koettiin helposti lähestyttäväksi ja muuten mukavaksi, sillä se on ikävää, jos kisaajilla jää jotakin kysyttävää tai ahdistaa jokin muuten, eikä siitä uskalleta kysyä mammalta/keneltäkään. Pahoittelen syvästi kaikilta kisaajilta, jos vaikutin jotenkin hermoilevalta. Tarkoitus ei missään nimessä ollut, jännitin vain kovasti puolestanne ja homma oli minulle edelleen uudenlainen ja totuttelua vaativaa. Lisäksi: kiitos oikeasti ihan hirveästi siitä, että olitte niin iloisia ja hyväntuulisia. Kisaajien into tarttui hyvin herkästi ainakin tälle mammalle ja oli helppo hymyillä koko päivän! Vähän (lue: niin paljon että tekoripset irtosivat ja eyelineria oli kulmakarvoissa asti levinneenä) saatoin vetistellä kun olitte niin ihania. Toivottavasti en järkyttänyt ketään, pahoittelut myös siitä.

Muutenkin hei takahuoneen ihmiset, olette kaikki oikeasti niin kultaa. Tiedätte kyllä keitä olette, mutta erityisesti Irtsalle iso kiitos kun olet tommonen ihana ylimamma ja kaikki on jee.

Tästä on moni jo sanonut, mutta pakko se minunkin on. Tänä vuonna esityskisa oli oikeasti jotain ihan tajutonta. Taso oli korkealla ja energisyys ja into käsinkosketeltavaa. Useampikin ryhmä oli kuulemma harjoitellut jopa puoli vuotta ja se oikeasti näkyi selkeästi. Tätä Suomen conit ovat oikeasti tarvinneet ja jatkataa näin! Oikeasti oikeasti oikeasti!! Koitin mammailukiireiltäni kovasti myös katsoa esityksiä bäkkärin puolelta, mutta harmikseni en tietenkään kaikkia voinut nähdä. Toivottavasti/uskon että kisa kuitenkin tulee kokonaisuudessaan nettiin jossain vaiheessa, mikäli se ei siellä vielä jo ole.

Mammailuhommien välissä tauolla ehdimme Kizzyn ja Maijun kanssa shoottaamaan hyvin pikaisesti. Cossasimme Kizzyn kanssa (ähäs!) W.i.t.c.h.-sarjakuvasta Will Vandomia ja Matt Olsenia arkikuteissa. :D Minun oli ollut tarkoitus tehdä ihan se Willin ensimmäinen noitamuoto, mutta postin kettuillessa asioita ei ehtinyt tarpeeksi ajoissa perille, eikä muutenkaan tähän saumaan ollut tarpeeksi aikaa ja intoa tehdä pukua kiireessä valmiiksi. Puku on kyllä edelleen tarkoitus tehdä loppuun viimeistään ensi vuoden puolella! Voin jakaa suuntaa antavan ja keskeneräisen maistiaisen kintuistani.

Höhö. :D

Loppuun vaikka jotain ällösöpöjä Will x Matt -kuvia. :D

 Kizzy: Matt Olsen - W.i.t.c.h.

Allekirjoittanut: Will Vandom - W.i.t.c.h.

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan varsin muikea, mitä nyt lauantaina sattui muutamia TYLSÄÄ-vaiheita. Maanantaina oli niin uskomattoman huono ja väsynyt olo fyysisesti, että sängystä oli oikeasti mahdotonta päästä ylös, vaikka olin nukkunut jopa reilut yhdeksän tuntia. Oli siis vain jätettävä menemättä kouluun ja levättävä, että pääsisin edes seuraavana päivänä. En muista, että olisin koskaan ollut niin väsynyt conin jälkeen, mutta on sentään hyvä mieli siitä että lihaksia särki sunnuntain liikunnastakin menneestä työstä! Uudestaan!

WIPeruukit

Catherinen ja April Maynkin peruukeista tuli yllättäen jokseenkin paljon kysymyksiä Desucon-viikonlopun aikana ja muutama vielä sen jälkeenkin. En yleensä välitä kirjoitella/tehdä tutoriaaleja omista puvuistani tai niiden osista, mutta ajattelin tällä kertaa tehdä poikkeuksen. Onneksi minulla on tapana ottaa WIP-kuvia cosseistani, löytyypä ihan tekovaiheistakin kuvamateriaalia.

Catherine

Tästä lähdettiin liikkeelle. Mietin peruukkia ostaessani, että minun pitää luultavasti leikellä latvoista jonkin verran pois, sillä peruukki näytti turhan pitkältä. Onneksi en ostanut yhtään lyhyempää peruukkia, sillä loppujen lopuksi pituutta olisi kyllä saanut olla enemmänkin. Olin toivonut postista vähän keltaisempaa peruukkia kuin mitä sieltä lopulta tuli, mutta elin asian kanssa. Tilasin siis kaksi samanlaista peruukkia, sillä tulisin tarvitsemaan ylimääräistä kuitua jakauksenteossa.

Minulla ei ollut kuvamateriaalia Catherinen peruukista ennen weftien lisäämistä. Mercedeksen peruukki oli kuitenkin saanut samanlaisen käsittelyn silloin joskus viime vuoden lopussa / tämän vuoden alussa kun kyseistä pukua Frostbiteen tein, ja siitä olen älynnytkin ottaa kuvan. Tältä peruukit siis kutakuinkin aina näyttävät, kun niihin on tehty jakaus mitään lisäämättä. Ei järin kaunista ja toimivaa, kuten ehkä huomata saattaa.

Olin siis kerran aikaisemminkin tehnyt peruukin, jossa on jakaus. Pääpointti on siis vain ommella weftit käsin isomman neulan kanssa jakauskohtaan peruukin nurjalta puolelta. Otin kuitenkin jotain opiksi Mercedeksen peruukista verraten Catherinen peruukkiin.

Mercedeksen peruukissa käytin pidempiä pätkiä kuitua ja ompelin yhden tuollaisen suikaleen yhdestä reiästä läpi. Keino on toimiva, mutta kun kuitua pitäisi saada tiiviisti, jotta jokainen kolo peruukin pohjasta menisi nätisti piiloon, tuli peruukin nurjalle puolelle "ruuhkaa".

Eli weftit menivät noin ruttuun. No, kukaan ei näe peruukin nurjalle puolelle, kun peruukki on päässä, mutta runsas määrä näkyy silti myös ulospäin:

Peruukki nousee jakauskohdasta hassusti koholle. Miten tältä voisi välttyä, se oli siis Catherinen peruukka varten ratkaistava.

Päätin hoitaa homman niin, että ompelisin kolme kerrosta weftejä yhteen, ja pätkisin niitä sitten suunnilleen reilun sentin mittaisiin pätkiin. Näin saisin saman määrän kuitua kuin Mercedeksellä per yksi reikä, mutta koska kuidut olisi jo ommeltu kiinni toisiinsa sidoskohdista, eivät weftit pääsisi menemään ruttuun ja lisäämään turhaa massaa nurjalle puolelle.

Tulos oli paljon siistimpi ja napakampi. Vielä varmistukseksi ompelin weftit tiukasti peruukin pohjaan kiinni. Muutoinhan tämä on siis turhaa, sillä eivät weftit enää karkuun pääse jahka kuidut jaetaan oikealta puolelta jakaukseksi.

En halunnut tunkea ihan järkyttävää määrää ylimääräistä kuitua peruukkiin, vaan halusin päästä mahdollisimman pienellä määrällä välttääkseni turhan kohoamisen. Kaikki vähän turhan suuret aukkokohdat piilotin siten, että nappasin aina pikkuisen määrän kuitua jakauksen "väärältä" puolelta ja heitin vastakkaiselle. Jakauksesta ei tällä tavalla tule aivan supisuora viiva, mutta ei se minusta ruma tai epäluonnollinenkaan ole niin, päinvastoin.

Sitten ne saparot. Pyöritin ponnarin ympärille vahvaa rautalankaa ja siitä pidempi, suora pätkä tukemaan kuituja. Pyöritin rautalangan ympärille "tangoksi" ehkä noin puolet poninhännän kuiduista. Lisäilin aina hiljalleen ohuita kerroksia ja joka kerroksen välissä käytin lakkaa liimaamaan kerrokset toisiinsa kiinni. Tämän jälkeen muotoilin rautalankatangon siihen muotoon saparoksi, jossa sen valmiina tulisi olla.

Loput kuiduista kiepautin nyt saparon muodossa olevan tangon ympärille suorana, sileänä "liuskana" pienissä ja ohuissa erissä lakan kanssa. Myös tässä vaiheessa lakkaa piti laittaa joka kerroksen väliin, jotta kuidut liimautuisivat kiinni toisiinsa ja pysyisivät paikallaan.

Lopuksi leikkasin peruukkiin otsatukan ja muotoilin sen lakalla, samaten siloitin lakan kanssa jakauksesta pursuavat lyhyemmät kuidut ojennukseen. Otsatukan muotoilu osoittautui kuitenkin loppupeleissä turhaksi, sillä päässä naamalla olevat kuidut kutittivat sen verran, että pyyhkäisin ne sivuun ja annoin olla. :D

Kuva © Joonas Forsell

April May

Oli ihan hirveän vaikeaa löytää kohtuuhintaan oikeansävyinen, tarpeeksi pitkä peruukki, jossa ei olisi otsatukkaa. Ei löytynyt, joten jouduin tyytymään sellaiseen, jossa otsatukkaa on jonkin verran. Ei voi mitään.

Ensin peruukki piti tottakai leikata sopivaan mittaansa. Jotta saisin peruukin tasamittaiseksi joka puolelta, laitoin peruukin osiin ponnareilla. Näin olisi helppo mitata jokainen kohta erikseen.

Eli tähän tapaan. Mitta laskettiin siis päälaen korkeimmasta kohdasta, jotta pituus olisi joka puolella sama. Leikkasin kuidun ponnarin yläpuolelta, jotta kaikki ylimääräinen kuitu jäisi niihin ja voisin ommella kuiduista weftejä myöhemmin. Peruukki kun oli mieleeni vähän turhan ohut ja wefteillä paksuutta saisi lisättyä mukavasti. Ja ponnari nyt vain muutenkin sattui olemaan hyvä merkkikohta leikkaamisessa.

Mukavan tasainen. Nyt peruukki pitäisi vain siistiä, eli ohentaa latvoista, jotta ne näyttäisivät luonnollisemmilta. Jos nyt tässä tapauksessa niin voi sanoa. Kuitu oli muutenkin ennen leikkaamista hirvittävän sileää, mikä ei olisi ollut kovin hyvä juttu lakkaamista ja muotoilua ajatellen, sillä kaikki aineet tuppaavat olemaan vähän vähemmän tehokkaita sileään kuituun kuin karheaan. Siistiminen tulisi siis hyvään tarpeeseen. Seuraava video selittää, mikäli ette vielä hoksanneet.

       

(Jos jotakuta kiinnosti niin pätkässä soi Lady Gagan Black Jesus - Amen Fashion osiin leikattuna.)

Suosin leikatessa aina parturiveistä ja jätän mieluusti kaikki kampaamosakset ja ohennussakset laatikkoon. Omassa kädessäni veitsellä tulee hyvää jälkeä hyvinkin nopeasti. Veistäessä on kuitenkin se puoli (puolen laatu riippuu ihan siitä, mitä havittelee), jota videolla yritän näyttää: veistäessä kuitu joutuu pienelle venytykselle ja ponnahtaa terästä vapautuessaan ylös ja muodostaa takkukimppua. Omaan tarkoitukseeni April Mayn peruukissa tämä oli vain ja ainoastaan hyvä ja tarkoituksellista, sillä aina kuitua selvittäessä ja harjatessa kuidun laatu karheutuu ja lakkakin ja muut muotoiluaineet tarttuvat kuituun paremmin. Yllättäen leikatessa tapahtui jotain muutakin mukavaa:

Derp!
Ennen  -  Jälkeen

Peruukki sai leikatessa karheutumisen lisäksi juuri sen verran tuuheutta, ettei minun tarvinnut lisäillä weftejä.

Sitten vain muotoilemaan! Kävin peruukin läpi kerroksittain ja rullailin kuitua pätkittyjen vessa- ja talouspaperihylsyjen ympärille, suihkuttelin paljon lakkaa ja föönasin.

Kun kaikki kerrokset oli rullattu, otin hylsyt pois ja asetin rullat takaisin... no, rulliksi ja suihkuttelin lakkaa vielä rullien sisäpuolelle. Jätin peruukin suunnilleen noin aina Desucon-viikonlopun lauantaille saakka ja avasin ne vasta tuolloin illalla välttyäkseni mahdolliselta taipuisuuden latistumiselta.

Kuva © Maiju

Ja siinä nyt vielä valmis, avattu peruukki. Tuo nyt taitaa olla jo vähän lässähtänyt versio, kuva otettiin päivän loppupuolella. Peruukki joutaa kyllä pesuun ja kuumakäsittelyyn vielä ennen seuraavaa käyttökertaa, niin luulisi pysyvän muodossaan paremmin!

Mutta siinä aikalailla ummet ja lammet noista kahdesta peruukista! Jos jotain kysyttävää vielä ilmenee, tai en ole muistanut vastata johonkin jo aiemmin kysyttyyn, saa laittaa viestiä / nykiä hihasta / tms. :3

Kaunis ja siisti vessa on kaunis ja siisti kaiken lakkailun jälkeen.