Katsaus vuoteen 2013

Vuoden 2013 loppu on tänään, höhö. Blogissa on ollut taas ehkä turhan pitkään hiljaista, joten sitäkin suuremmalla syyllä voisin tehdä katsauksen kuluneeseen vuoteen cosplayn kannalta.

Conit, joihin osallistuin

+ Cosplay tanssiaiset

Puvut

Tuntuu tosi hassulta laittaa Hanji (Shingeki no Kyojin) tuonne, kun minulla nyt vain on oikeastaan peruukki ja lasit, jotka voi kytkeä hahmoon; muu osa puvusta oli kauppakamaa Cosplay tanssiaisia varten. (Ja tietenkään minulla ei ole esityskelpoista kuvaa vielä käsissäni. Pahoittelen kotiolojen peilikuvaa; loppuja kuvauspalvelun kuvia odotellessa :D) Uusia pukuja tuli tälle vuodelle kolme kappaletta. Minusta on oikeasti aivan ihanaa, että teen niinkin "vähän" pukuja vuodessa, sillä minulla on melkein poikkeuksetta rauha niiden tekemisessä. Joo, kyllä niiden kanssa silti kiire yleensä tulee, mutta puuhaamiseni on vuosien varrella mennyt reilusti siihen suuntaan, että tekemisessä on varmuutta ja seesteisyyttä. Olen nauttinut tämän vuoden pukujen kasaamisesta mahdollisesti eniten kaikista tähän mennessä tehdyistäni. Sekä Oletten (Kingdom Hearts II) että Willin (W.I.T.C.H.) puvut olivat aivan käsittämättömän rentoa kyhäämistä, eikä hosumista missään. Ja vaikka Flemethin (Dragon Age II) kanssa työtunteja kuluikin 14-16 kappaletta per päivä kaksi kuukautta putkeen ilman viikonloppulepoja, nautin puvun parissa olemisesta aivan laittoman paljon enkä koskaan joutunut tinkimään yöunien mitasta.

Vanhojakin pukuja tuli kierrätettyä viiden kappaleen verran. Koyukia (originaali hahmo), April Mayta (Phoenix Wright: Ace Attorney) ja FemQuest-mallistooni kuuluvaa kokonaisuutta käytin coneissa, Peukaloliisaa studiokuvauksissa ja Mitsurua YLE:n ohjelmasarja NEO:n haastattelussa. April Mayn peruukki sai edellisen kerran jälkeen kokonaan uudelleen muokatun peruukin ja osa muistakin puvuista taisi saada jotain paranteluja/korjauksia.

Videoita

Nämä nyt lähinnä ne, joista tiedän. Ei mitään käsitystä tai muistikuvaa muista. Toki erikseen pitää mainita ihan vartavasten photoshootin ohella tehty derputus:

Pukusuunnitelmat, jotka eivät toteutuneet

Olikohan oikeasti mitään? Eikun joo! Naoto (Persona 4) ja Akane Owari (Super Dangan Ronpa 2) olivat ihan tekeillä Desuun, mutta päätin ruveta järkeväksi ja jättää turhan stressaamisen ja kiireessä tekemisen kokonaan pois ja keskityin vain yhteen pukuun, eli Oletteen. Desussa olisi kuitenkin vain ollut kuuma Naoton syyskauden koulupuvussa. :'D Harmittaahan se silti, sillä Naoto on pitänyt tehdä jo muutaman vuoden ajan. Joskus minä vielä!

Naoton kaulusmerkit

Akanen hame ja kengät

Innostuksen kourissa minun ja monen muun oli pakko ilmoittaa itsensä mukaan Gleen Cheerios-ryhmään, jossa olisin ollut Quinn Fabray. Minulla oli tuolloin melko pitkä tukka, mutta koska en halunnut alkaa värjäilemään ja kasvattamaan omaa tukkaani (keesin jäljiltä hiukset olivat sivuilta juuri niin lyhyet, etteivät yltäneet ponnarille) Quinnin mukaan, piti asioiden tärkeysjärjestystä tutkia – päätä pitkin nuolevaa poninhäntää kun en rupea ikinä peruukilla tekemään. Ei mennyt viikkoakaan kun jo tulin järkiini ja päätin sanoa itseni irti ennen kuin homma paisuisi puoliläpällä tehdystä innostussopimuksesta joksikin paljon vakavammaksi.

Tein silti meikki- ja tukka/peruukkitestin, vaikka haaveet äkkiä kaatuivatkin.

Kilpailut

Vain yksi kappale kisaajan saappaissa. Traconissa käväisin lavalla Flemethillä ja onnekkaasti mukaan lähti ensimmäisen sijan pytty kokeneiden sarjasta.

Kuva © Tapio Matikainen

Tuomarina toimin sekä talven että kesän Desuconin Hall Cosplayssa. Mammana en tainnut toimia kertaakaan tänä vuonna.

Frostbiten tuomarikavalkadi: plasticgay, Jarwes, Biitti ja minä
Kuva © Esa Ala-Petäys

Ja Desuconin porukka: Nukkelapsi, Jesmo, Fainttos ja allekirjoittanut
Kuva © NIEW Photography

Vuoden 2013 ”ensimmäiset”

Perustin tammikuussa Facebookiin oman cosplay-sivun, jonne on kuluneen vuoden aikana iskeytynyt näemmä aivan rimaa hipoen 400 tykkäystä. Mitä. Saanko vaan sanoa mitä.

Kokeilin Worblaa. Rakastuin.

Minulle maksettiin siitä, että opetan juttuja cosplaysta. Hämmennyin pyynnöstä aivan tautisesti, mutta olipahan hirveän kivaa.

Suunnitelmia vuodelle 2014

Yukiconissa kulutan osan päivästäni tuomaroiden pukukisaa. Tarkoituksenani oli ollut tehdä Aarreplaneetan Jim Hawkins kyseiseen tapahtumaan, mutta elämä on heitellyt kärrynpyörää suuntaan ja toiseen, ja koen itselleni tärkeämmäksi henkisen tasapainon ja levon. Olen silti hahmosta aivan liian innoissani, koska olen cossannut miespuolista hahmoa viimeksi vuonna 2009. Vääryys siis tapahtuu, jos en hahmoa joskus ensi vuoden aikana myöhemmin tee.

Desucon Frostbiteen on tulossa pienimuotoinen, parin kaverin kanssa jo muinaishistoriassa sovittu W.I.T.C.H.in Meridian-posse, jossa allekirjoittanut panee hujoppijätkille, Phobokselle ja Cedricille, hanttiin Elyonina. 

Kesän Desuconiin minulla on suunnitteilla jälleen uusi huomattavasti suuritöisempi puku, mutta ähäs, en ole ehkä aivan valmis puhumaan siitä vielä julkisesti suoraan. Jos suunnitelmat menevätkin uusiksi, tulisi vain paha mieli kun olisin turhaan iloinnut ääneen. You know. Kisaamaan sillä puvulla kuitenkin pyrin, oli se sitten Desussa tai joskus myöhemmin ensi vuonna. Ei, en ole edelleenkään pyrkimässä EuroCosplayhin, joten jos päädyn Desussa kisaamaan, se tapahtuu Hall Cosplayn kautta jos on tapahtuakseen.

Puheen tasolla on myös ollut parin kanssa osallistua esityskisaan, mikä jännittää minua jo nyt ehkä ihan liikaa. En ole vielä koskaan kisatessani tehnyt muuta kuin kävellyt lavalle, tehnyt pari posea ja tullut pois. Haluaisin silti kokeilla tätäkin konseptia joskus. Jos menee hyvin, niin kynnykseni yrittää ulkomaiden suurempiin kisoihin on varmasti huomattavasti matalampi.

Minun on ehkä aivan välttämätön pakko kyetä tekemään joku hahmo The Wolf Among Us -pelistä. Olen pelannut ensimmäisen chapterin yhden päivän sisään kolme kertaa. Vielä en ole näin alussa kyennyt valitsemaan kutkuttavaa – vaihtoehtoja siis on kyllä jo, mutta en suostu laatikoitumaan yhteen hahmoon näin aikaisessa vaiheessa, kun olen nähnyt pelistä ja sen tarjonnasta vasta murto-osan – mutta pakko sieltä on joku löytyä jossain välissä. En kestä. Paras peli vähään aikaan.

Tadaa, antoisa vuosi takana. Hyvää Uutta Vuotta 2014! Jatkakaa.

Pakollinen päivitys

Koska taas olen ollut julma ja ollut päivittämättä kolmeen kuukauteen, keksin väkisin jotain päivitettävää: asetin blogiini tunnistepilven ja lisäsin teksteihin tunnisteet. Toivottavasti näin on teille helpompi etsiä... jotain... peräti 10 (nyt 11) blogimerkintäni lomasta.

Huomasin tunnistepilveä lisätessäni, että tagaan paljon Personaa. En tiedä pitäisikö sitä vähän hävetä, mutta itseäni kalvaa pieni mörri jossain taka-alalla. Etenkin nyt, kun keksin tässä muutamia viikkoja sitten, että lisäänpä Persona-listaani vielä yhden hahmon! Tällä kertaa kyseessä ei ole kummankaan kukaan pelien pelastuskahdeksikkojen jäsenistä, eikä kukaan Stregasta. Ehei, minä haluan tehdä shadown, yhden niistä oi niin monista:

Clotho, Shin Megami Tensei

Käsiini on joutunut Clotho, yksi pelisarjan kohtalottarista. Minua kiinnostivat Moiraen sisaruksista kaikki ja puin, minkä niistä haluaisin lopulta tehdä. Atropos (vanhin sisar, vas.) oli mielestäni pukunsa puolesta erikoisin, sillä kenellä nyt yleensä on päänsä ympärillä hirveä sermi. Olisi kiva olla välillä extreme, mutta pakko myöntää, että minua ahdistaa ajatus siitä, etten oikeasti näe muualle kuin eteeni ja vain kaitaleen verran. Lachesis (keskimmäinen sisar, kesk.) puhutteli minua punaisella makkarankuorellaan hieman, mutta siihen se oikeastaan jäi. Ei ollut lopulta vaikeaa valita Clotho (nuorin sisar, oik.), jolla on virtaviivainen valkoinen puku, jossa näkyy saumat yms. mielestäni parhaiten myös ihan elävän kehon päällä. Lisäksi tykkään hirveästi tukan muodosta, vihreistä "raidoista" ja letityksen ideoinnista. Jotkut saattavat ilahtua siitä, että Clotholla on aika nam lannevaate, eräs kun ei koskaan kutsu minua lempinimellä Lantio. Eniten tykkään valkoisen body suitin ja mustien hansikkaiden luomasta kontrastista, niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Koska olen jo aikoja sitten päättänyt luopua Final Fantasy X:n Tiduksen tekemisestä (syitä sen enempää paljastamatta), uskallan ehkä sanoa, että Clotho olisi toteutumassa jo ensi kesänä. Ensisijaisesti olen yhä tekemässä Final Fantasy XII:n Frania Desuconiin, siitä en ole luopunut missään vaiheessa, ja toivon tosiaan, että ehdin sen sinne tehdä kaiken tämän yliopistohakuhärdellin keskellä. Kun Fran on tehty, aion loikata Clothon kimppuun, ellei kuumottavampia hahmoja satu ennen sitä vastaan.

Ja kyllä, Naoto on ollut ihan hillittömällä tauolla, mutta kyllä sekin hissuksiin tästä taas lähtee.

Boom!

Jotain päivitettävää voisi mahdollisesti taas puskea läpi, vaikka kirjoitukset ovat parhaillaan menossa ja olisi jopa hyvä avata se oppikirja ja vähän päntätä. Noh, vähän hermolomaa toiseen keinolla tai erillä hermoja raastavaan asiaan, eli cossaamiseen!

No, mitään varsinaisesti rasittavaa vaihetta cosplayn puolella ei ole havaittavissa tällä hetkellä. Projekti Naoto on ollut jonkin aikaa pienellä lounastauolla, eikä muuta ns. ajankohtaista (ainakaan toistaiseksi) ole. Ainahan olisi hyvä aloittaa cossit ajoissa etc., esim. ensi vuoden pukuja voisi jo alkaa hahmottelemaan mielessä. Tästä puheen ollen ensi vuoden cosseihin. Olen aiheesta jo aiemmin entryn kirjoittanut, mutta jos kirjoittaisin siitä paremmin.

Minulla on tapana listata kaikki mahdolliset, vähänkin kiinnostusta herättävän potentiaaliset pukuiluvaihtoehdot ylös kirjallisena, jotta voisin hyödyntää niitä tulevaisuudessa, mikäli tulisi tänka på ja hiljaista uusien pukujen kanssa. Näin tapahtui, kun joskus kesän lopussa / syksyn alussa aloin pohtia ensi vuoden cosplaysuunnitelmia. En ollut luvannut itseäni mihinkään ryhmään, eikä minua käsittääkseni oltu sellaisiin kovasti kysyttykään. Tähän mennessä olen ollut lähes joka ikinen kerta edes paricossissa mukana, ja nyt tuntui siis tavattoman omituiselta miettiä cossia täysin puhtaalta pöydältä. Voisin kerrankin oikeasti tarttua jo listattuihin hahmoihin ja tehdä omaan tahtiin muista riippumatta. Olen muutenkin sitä tyyppiä, että jos ryhmään lupaudutaan, siitä pidetään kiinni, ja stressaan muiden pukujen valmistumisen puolesta, teen muille lupaamani puvut ensin ja jätän oman asuni vasta viimeiseksi = valvon vielä viimeisenä yönä ennen tapahtumaa vääntämässä omaa cossiani. Ironia, mikä se on? On siis ihan mukavaa vaihtelua olla itse itsensä herra ja päättää milloin tekee ja minne, millä aikataululla ja haluaako tehdä puvun edes loppuun saakka. Kyllä aina haluan, mutta ymmärtänette pointin.

Syntyi ongelma: mikä hahmo valita!

Osa hahmoista - liki puolet, itseasiassa - on sellaisia, joista olen sopinut muodostavani ryhmän joskus ihmisten kanssa, joten näitä pukuja katselin ensi vuotta ajatellen sokeammin kuin niitä, joissa en olisi riippuvainen muiden panostuksesta. ...Äh, jos vain typerästi kerron kaikista - en ehkä nyt ihan kaikista, mutta (isosta) osasta - hahmoista, joita olen edes joskus harkinnut pukuilevani. Varoituksena siis: jos ei jaksa lukea tämän tavallisen, nyhvön ihmishenkilön listauksia typeristä ja vähemmän typeristä listauksista, kannattaa jättää lukematta.

Yuuki Cross, Vampire Knight

Aloitetaan vaikka eeppisistä suunnitelmista, joiden luulen toteutuvan esimerkiksi ei koskaan, syystä tai toisesta. Kun aloitin pukuilun, ensimmäinen cosplay-suunnitelmani oli Vampire Knightin päähenkilö Yuuki Cross. Ostin puvun valmiina, sillä en tiennyt cosplayaamisesta vielä yhtään mitään ja puvun sai ensimmäisestä kokemastani conista ostettua. Jälkikäteen olen alkanut (luojan kiitos, sallinette minun sanovan) hahmottaa, että itse tekeminen on huomattavasti palkitsevampaa niin oman kehittymisen puolesta kuin, no, skenenkin silmissä. Yuukiin minulla olisi myöhemmin ollut mahdollisuus tehdä paricossi erään henkilön kanssa, joka olisi itse cossannut Zero Kiryuuta. Jälkikäteen Yuuki ei enää juuri ollenkaan innosta, sillä ko. sarjan tahkottuani läpi huomasin sen olevan ei-niin-kiinnostava kuin alussa, ja petyin loppua kohden. Lisäksi kun minulla on jo käytännössä puku tehtynä, ei innostus sen "uudelleen tekemiseen" ole järin suuri, oli puku itseni tekemä tai ei.

Seuraavana mainittakoon vaikkapa Mitsuko Souma, oppilas nro 11 elokuvasta Battle Royale. Tämä on normaaliin cossaamistottumukseeni nähden melkoisen poikkeava hahmo, sillä kyseessä on live action versio. Innostuimme muutaman kaverin kanssa elokuvasta ja kehittelimme suuret suunnitelmat eeppiseen metsäseikkailuun (ja Megazone-otteluun!). Suunnitelmasta on kuitenkin kulunut jo vuosi, ja yksinään cossaaminen elokuvasta olisi itselleni tavattoman tylsää.

Cloud of Darkness, Final Fantasy Dissidia
Ajatella, että tämän hahmon olen jo suunnitellut tekemisen kannalta.

Muita enemmän tai vähemmän eeppisiä ryhmiä olisivat olleet mm. se ikuinen Final Fantasy, oli se sitten VII, Dissidia tai vaikka kaikki pelit sekaisin. Kokonaisuudessaan olen onnistunut kiinnostumaan aikojen saatossa edellä mainitun pelisarjan hahmoista Cloud Strifesta, Rufus Shinrasta (tähän olisi ollut jopa pyörätuoli ja se olisi ollut mahdollista modata), Genesiksestä, Rikkusta, Cloud of Darknessista (le SHOCK!!! Once again, hahmo ei ole itse itselleni keksitty, vaan muiden ehdottama), Franista ja Tiduksesta. Jotkin hahmot polttelevat yhä melkoisella kuumuudella, osa taas ei enää juuri ollenkaan. Osaa näistä hahmoista olisin cossannut ryhmässä, osaa en ollut/ole miettinyt sen kummemmin.

Entäpä sitten Silent Hill? Kyllä, itsekin olin suunnitellut työstäväni sen kuuluisan Bubblehead Nursen, ja alkuperäinen suunnitelma tälle hahmolle oli - uskokaa tai älkää - lukion penkkarit. Talvella. Kuorma-auton lavalla. Tuivertavassa pakkasessa. Tulin ehkä kuitenkin järkiini. Toinen SH-hahmo olisi mahdollisesti ollut neljännen osan Henry Townshend. En itse asiassa tiedä, miksi ko. hahmo on listassani, se kun ei oikeasti sytyttänyt minua itseäni kamalasti alun pitäenkään. Oli hieno suunnitelma cossata kolmen muun henkilön kanssa pelien päähahmoja, mutta se on tainnut unohtua tykkänään.

Kingdom Hearts on ollut kauan lähellä sydäntäni, mutta olen jumahtanut cossimaan vain Roxasin eri variaatioita ja olisin kovasti halunnut (ja oi, kun haluaisin oikeastaan vieläkin) vetää ylleni Oletten pirteät vaatteet. Tähänkin olisi kovin muikeaa saada muita Twilight Townin asukkaita ryhmään, mutta tänä päivänä kovin montaa ei taida enää kamalasti innostaa koohoilu? Minusta olisi hauskaa, aloitinhan cossaamisen KH:lla. Vaihtelua toisi mukavasti se, ettei cossisi aina niitä samoja organisaatiolaisia, tai iän ikuista Soraa + Rikua (+ Kairia).

Rui Yamase, Lux-Pain

Tästä voisin siirtyä oivasti söpöistä tytöistä söpöihin, isorintaisiin tyttöihin ja siitä edelleen vähäpukeisiin, seksuaalista virikettä nostattaviin naisiin. Lux-Pain on pelinä minusta tavattoman pitkäveteinen ja jouduin pelaamaan sen oikeastaan väkisin, sillä en pidä DS-pelien jättämisestä kesken, ne kun eivät tavallisesti kovin pitkiä loppujen lopuksi ole. Pelin grafiikka on kuitenkin omaa silmääni miellyttävä ja yksi sivuhahmoista, Rui Yamase kiehtoo minua visuaalisesti. Peli ei ole kovin tunnettu, eikä tästä olisi ryhmää, mutta puku on yksinkertainen, ja mietin, että voisi olla riemukasta vain huvikseen vääntää se ankeiden iltapäivien vietoksi ja kuvata joskus jossain kaupunkinäkymässä. Rintavien naisten kategoriassa Yoko Tengen Toppa Gurren Lagannista on toisaalta sitten taas hahmo, jonka uskon olevani kykenevä vetämään uskottavasti, mutta silti hahmon vähäpukeisuus mietityttää. Lisäksi sarja ei ole minulle millään asteella tuttu, mikä lisää hieman vastahakoisuuttani. Kun nyt mietin, en aina ota selkoa kriteereistäni hahmojen vähäpukeisuudesta, sillä onhan FF X-2 Rikkukin tavattoman pienissä hepenissä, ja em. cossaaminen taas ei tuottaisi mitään paljastavuusongelmia itselleni. En aina itsekään ymmärrä. Tähän nopeana lisänä yksi ihan ultimate-hienous projektina olisi ollut Digimonin Angewomon, ihan btw. Olisi hieno, kuuma nainen/enkeli/örri/whatnot. Jos kuitenkin ihan äärimmäisyyksiin halutaan mennä (sanaa sen kummemmin väistelemättä) pornoudessa, yksi erittäin hyvä vaihtoehto olisi Shin Megami Tensein - ehkä paremmin tunnettu Persona-sarjana - Angel, shadow. Uskokaa täi älkää, mietin joskus haluavani tehdä tuon. Syrjäytin sen kuitenkin hillittömän nopeasti.

Angel, Shin Megami Tensei
Bondage, anyone?

Tissibejbeistä miehekkäisiin miehiin. Bleachin Bankai!Ichigo on nyt jo muutaman vuoden ollut vakavassa harkinnassa, erityisesti nyt kun olen elänyt lyhyellä tukalla vuoden verran (parin millin siilistä kasvanut, tosin kesällä taas lyhyeksi leikattu), sillä haluaisin tehdä Ichigon omalla hiuskuontalollani. Nyt olisi vain syytä kasvattaa vähän, jos minulla on rahkeita tukan kasvattamiseen cosplayn vuoksi. Leikkaaminen sujuu helposti, voisin helposti vetäistä kaljun jos eeppinen hahmo sitä vaatisi, mutta kasvattaminen, sitä en osaa, maltti kun ei kuulu sanavarastooni. Lisää miehekkäitä miehiä, ja luultavasti nimenomaan näille tapauksille adoniksista sydämeni on kirkunut Hallelujahia: Altaïr ja Ezio Assassin's Creed -pelisarjasta. Pelien juoni, grafiikat, hahmodesign, hahmojen luonne (erityisesti Ezio, huumori ja aksentti pauhaa)... Sanonpahan vaan, ah. Ezion puku kuumottelisi niin paljon, sillä oi, ah, renessanssi, Italia ja kieli (Fottiti!), assassiinit, casanovamaisuus. Uh ja ah. Taidan orgioi- Ei kun siis mitä. Olin puhuttua pukua tekemässä tämän vuoden Ropeconiin, mutta taloudellinen tilanne veti aika tiukan stopin sille suunnitelmalle.

Altaïr - Assassin's Creed  ja  Ezio - Assassin's Creed II
Marry me, yes?

Kyle Hyde, Hotel Dusk: Room 215
Hiomatonta karismaa.

Toisesta laidasta oleva miehekäs tapaus olisi vasta hiljattain päähäni putkahtanut Hotel Dusk: Room 215 -pelin päähenkilö Kyle Hyde. Peli on ollut yksi suosikeistani siitä lähtien kun sen ostin, eli noin kolmisen vuotta taaksepäin. Rakastan erityisesti sen niin erilaista visuaalisuutta (mustavalkoisuus, elävä piirrosjälki, se nimittäin liikkuu vaikkei hahmo itse liikkuisi). En ollut ajatellut pelistä cossaamista, sillä se ei ollut kenellekään ystäväpiiristäni tuttu, ja hahmojen vaatetus on niin arkipäiväistä, että yksin cossaaminen olisi tavattoman tylsää. Nyt kun olen saanut tuputettua peliä ainakin yhdelle henkilölle, innostuin lisäämään Hyden cossattavien listalleni. Jälleen hahmo, jonka omalla tukallani tekisin. Nyt olisi mitä otollisin hetki, kun se kerta on pituudeltaan ja väriltään liki kaikin puolin passeli.

Mitsuru Kirijo, Persona 3

Ehkä viimeisimpänä voisin sitten mainita itselleni muodostuneen kirouksen; Persona -pelisarjan, josta en tunnu pääsevän eroon koskaan. Ei sillä että valittaisin, mutta alkaa uhkaavasti mennä siihen, että cossaan kaikki hahmot joku päivä. No, ehken sentään, mutta nyt kun olen jo pukenut päälleni Chidorin ja Aigisin kyborgi-version ja tarkastelen suunnittelemaani listaa, tilanne näyttää uhkaavalta. Huomaan, että Aigisista on tulossa itselleni Roxasin kaltainen invaasio, eli jumitun yhteen hahmoon ja sen moniin variaatioihin. Aigisista minulla on nimittäin kirjattuna ylös koulupuku-versio, se vaaleansininen mekko saarelta ja vielä lisäksi FES. Ajattelin jättää Persona 3 -hahmojen tahkoamisen tähän, vaikka esim. Mitsuru ja Minato/MC olisivat myös kiinnostaneet. Eräs oli sitäpaitsi jo tehnyt MC:n ja eräs toinen Mitsurun, niin ehkä oli hyvä vaan tyytyä siihen eniten omaan juttuun, eli Aigisiin. Tilanne sai kuitenkin uuden suunnan, kun elämääni astui kolmas eräs, joka oli miettinyt tekevänsä joskus Akihikon, elämäni miehen (taistelee Ezion kanssa kilpaa kivasti!), joten Mitsuru on nyt saanut yhtäkkiä aivan uutta painoarvoa suunnitelmissani.

Persona -aiheesta viimeisimpänä mainittakoon se work-in-progress, eli Naoto, joka on vaan, no, hieno ja itselleni passeliksi miellettävä, ja intoani ei yhtään lisää hiljaksiin kasautuva ryhmä, jossa olisi (oih) mahdollisesti Kanjikin mukana. Minä en ikinä koukutu ihaniin miehiin.

Hahmoja olisi lisääkin, mutta jätettäköön ne omaan arvoonsa.

Ihan näin sivuhuomautuksena itseäni huvittaa se seikka, että harvoin valitsen itselleni niitä oi-niin-ihania miehiä, vaan poimin itselleni sen henkilön, joka on kontaktissa tähän ihanaan herkkuun. Minä en koskaan suunnittele esim. photoshootteja, jossa voisin seistä/istua/maata(-siis mitä?) sen ihanan puoliskon kanssa. Persona 4:ää pelanneet tietävät mitä tarkoitan tässä tilanteessa Naoton ja Kanjin kohdalla. Sitäpaitsi olen melko lyhyt, tavallaan, ja itselleni sopii se ei-adonis.

Kuitenkin, ihan äärimmäisenä yhteenvetona, koko entryn pääpointtina, sanon nyt sen mitä tarkoituksenani oli alun pitäenkin sanoa. Ensi vuoden cosplay-suunnitelmat ovat selvinneet ainakin kahden, tai kolmen puvun osalta. Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, miten haluaisin tehdä FF XII:n Franin, ja tämä päätös on vielä toistaiseksi pitänyt. Puku olisi tulossa mitä luultavimmin Desuconiin, tai sen jälkeiseen seuraavaan coniin. Kesällä kuitenkin, muttei sinä kuumimpana aikana, toivottavasti. Toiseksi puvuksi olen uskaltanut nimittää FF X:n Tiduksen, jonka tässä entryssä mainitsin vain ohimennen. Olen hirveän kauan cossannut pelkkiä tyttöjä, ja se itseäni suoraan sanoen tympii. Olen ollut jo pitkään tietoinen kropastani ja sen naisellisuudesta ja olen ollut siksi äärimmäisen estynyt tekemään miespuolisien hahmojen vaatekertaimistoa. Lisäksi naamani on yhä vain kovin lapsenomainen, ja harvempi mies naamaani toimii. Aloitinpa kuitenkin FF X:n kun sen lainaksi sain, ja kohtasin viimein uroksen/koltiaisen/idiootin, joka sopisi minulle kropastani ja naamastani huolimatta. Lisäksi puku on monipuolinen ja vaatii aivotyöskentelyä.

Haastava ensi vuosi siis näillä näkymin tulossa, mitä omista kyvyistäni voin sanoa.

EDIT/ Olin ihan tyystin unohtanut lisätä mukaan vielä yhden hahmon.

Kitty-N, Bust A Groove
Internetistä ei yksinkertaisesti löytynyt ainuttakaan kuvaa, joten joudutte kärsimään yläasteaikaisesti piirroksestani.

Kuten kuvasta jo siis näkyy, puhe on PlayStationille - sille ensimmäiselle - tehdyn pelin, Bust A Grooven, Kitty Nakajimasta, eli Kitty-N:sta. Kun aloitin cossaamisen, pieni hetkellinen unelmani oli tehdä kyseisen hahmon puku, mutta pidin haastetta aivan liian vaikeana. Tänä päivänä en enää asiaa niin näe, vaan ajattelin, josko ehtisin/kykenisin asettamaan hahmon jomman kumman puvun ompelukoneen paininjalan alle. Ensisijaisesti olen kuitenkin kiinni Franissa ja Tiduksessa, mutta aion pitää tämän hahmon mielessä. /EDIT