Vuoden ensimmäinen, eli Yukicon 2014

Viikonloppuni meni Yukiconissa ja olisi taas conraportin aika.

Oli aika hämmentävää, että con oli pitkästä aikaa niin lähellä omaa asuinseutua (en osaa laskea Fanfestia coniksi). Pääkaupunkilaisena oli kivaa vaihtelua, että saattoi herätä omasta sängystä, kulkea paikalle (iskän kyydissä  ♥) autolla ja ennen kaikkea ei tarvinnut pakata mukaan mitään ylimääräistä. Luonani punkkaamassa olivat Biitti ja Kohva, ja en taas muista milloin olisin viimeksi majoittanut ketään con-viikonloppuna.

Omat työni alkoivat vasta siinä puolenpäivän aikoihin, mutta koska Biitti ja Kohva olivat töissä viikonloppuna kuvauspisteellä ja heidän työnsä alkoivat jo aikaisin aamusta, saavuin minäkin hyvissä ajoin pääkallopaikalle. Eipä siinä mitään, sainpahan vaihtaa Catherinen vermeet päälle kaikessa rauhassa pukuhuoneessa. En juuri ehtinyt pyöriä conissa kun jo piti aloitella työvelvollisuuksia. Odotin mielenkiinnolla aika paljon lauantain pukukisan tuomarointia, sillä kisan teemana olivat pelit ja niiden hahmot, jotka ovat aikalailla se itselleni tutuin ja rakkain viihteen muoto. Omistakin puvuista 61% on peleistä, siinä missä loput prosentit jakautuvat animelle ja mangalle (17%), länsimaalaiselle animaatiolle ja sarjakuvalle (7%), musiikkihahmoille (5%) sekä omille hahmoille (10%). Itse tuomarointi sujui minusta tosi muikeasti Ilonan, Hootin, Lanvin ja Etherealin kanssa. Oli ihana kuulla kisaajilta pukujen toteutuksesta, oivalluksista ja nähdä läheltä kaikkia niitä hienoja yksityiskohtia. Harmi kyllä, että niin moni kisaajista peruutti, mutta no, sellaista sattuu aina enemmän tai vähemmän. Ja vaikka kisaajia olikin niin monta henkeä vähemmän, tuomarointi venyi silti. Pahoittelut tästä. Mutta oli tosi kiva kuulla kisaajilta mukavaa palautetta tuomaroinnista! Jee! :>

Fiilikset tuomaroinnin jälkeen eiku-

Tuomaroinnin jälkeen aika kului lähinnä sitä odotellessa, että pääsisi vilkaisemaan lavaa ja myöhemmin seuraamaan itse kilpailua ja .ZEROn väliaikashowta (jonka näin muuten nyt ensimmäistä kertaa livenä; tykkäsin). Lopuksi tuli vain jakaa palkinnot perusteluineen aloittelijoiden ja kokeneiden sarjojen Top 3:lle. Tiesin jo etukäteen olevani taas Suuri Puolestajännääjä ja mahassa kutkutti hauskasti ja kevyet itkuhytkytykset olivat paikoittain lähellä katsomon penkiltä katsottuna. Lavallakin piti vaihtaa jalkaa koko ajan, sillä ne oikeasti vispasivat tosi uhkaavasti alla. Siihen voi tosin olla vaikuttamassa sekin, että oli vähän kylmä. Ja unohdin ihan kätellä voittajia, joten siinä on vissiin ollut vähän jännäkakka itse kullakin. :D Kuitenkin, kiitokset tässä vaiheessa kaikille osallistuneille ja onnittelut sijoittuneille!

Vasemmalta oikealle ensin aloittelijoiden sarjan kärkikolmikko (3. sija, 2. sija ja 1.sija),
sitten kokeneiden sarjan voittajat (sama järjestys).
Kuva © Biitti

Ja tässä vielä kaikki tuomarit.
Kuva © Biitti

Tuomarit antavat mielellään palautetta ja kehitysideoita kisaajille, ja allekirjoittaneelle suunnatut viestit voipi lähettää osoitteeseen yumi_koyuki(at)hotmail(piste)com. Cosplayvastaava on myös ilmaissut lähettävänsä kaikille kisaajille postia, jossa ilmenee kaikkien tuomareiden sähköpostiosoitteet/jotkin muut yhteydenottokentät.

Sain lauantaina kuulla ehkä jotain ihanimpia kommentteja koskaan yhdeltä kisaajalta, esim. kuinka hän lukee blogiani ja kuinka jännitti tuomarointia entistä enemmän, kun hoksasi, että minä olen siellä. En pysty sanoin kuvaamaan sitä pakahduttavaa, hykerryttävän noloa onnea, jota koin kaikista hänen suomistaan sanoista. Niin sydämestä ottavaa laatua ne olivat, etten kestä. Voisin avautua aiheesta ummet ja lammet, mutta luulen, että nolaisin siinä vain tämän söpöimmän ja ihanimman tyypin ikinä. Jospa siis vain itkeskelen liikutustani yksin ja hiljaa omassa sopessani. Että kiitos taas vielä ehkä tuhannen kerran. ;u;

Pukukilpailun jälkeen pääsin vapaalle ja pyrähdin melkeinpä suoraan katsastamaan Taidekujan tarjonnan. Tälläkin kertaa niimonnilta lähti mukaan pari ihanuutta.

Kirjanmerkki-Morrigan ja Postikortti-Fenris!

EDIT// Ainiin ja hyvänen aika, sainhan minä ostettua kaksi järisyttävän suloista Mass Effect -tarraa Lirlysin ja kumppaneiden pöydältä! Taisivat olla Taiston käsialaa?//

Serious Business Shepard ja ihQ-Joker!

Loppuaika kulutettiin lähinnä Biitin kanssa kuvaamisella. Siinä sivuissa olin myös lyhykäisesti ConTV:n haastateltavana ja höpöttelin lähinnä cosplay-kisasta (ja luultavasti hyvällä lykyllä sanoin ihan epäkorrekteja faktoja kisakategorioista, toisaalta tein sen kyllä selväksi, etten ole ihan varma asioista :D). Vajaan parin tunnin vapaa-ajan jälkeen lähdimme porukalla meille katsomaan Putousta. :D

Catherine

Catherine

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Tässä otoksessa valtaosan jälkikäsittelystä on tehnyt Biitti.

Ja akajsdjahfdka. Nyt oikeasti. Mikä siinä on, että niitä minun vieterikiharoitani pitää näplätä? Vaikka olisit kuinka läheinen kanssani, osoittaa hyviä käytöstapoja ja kunnitoitusta cossaajan pukua kohtaan kysyä ensin eikä yhtäkkiä hyökätä päälle. Olen kolme kertaa pitänyt pukua päälläni ja tätä menoa en sitä enää laita. Se, että kiharoitani lähestytään varoittamatta johtaa automaattisesti siihen, että vetäydyn ulottumattomiin. Ja minua ei sen jälkeen tarvitse taputella päälaelle (senkään takia, että se tuntuu alentavalta :c). Minun on todella vaikea siinä tilanteessa ilmaista ääneen, etten pidä lääppimisestä, sillä en halua loukata toista. En oikein tiedä, miten minun pitäisi sanoa asioita oikein, sillä kun olen sanonut nätisti, ei sitä olla joskus kuunneltu. Siinä tulee aika turhautunut ja epätietoinen olo. Ehkä se olen vain minä, mutta ei porukka tuolla kaduillakaan käy lääppimässä tuntemattomia. Minusta se, että on jonkun hahmon puku päällä, ei oikeuta kosketteluun ja tökkimiseen yhtään sen enempää. En missään nimessä halua sanoa näistä asioista ilkeyttäni, mutta kun tätä tapahtuu koko ajan ja minusta kaikkien pitäisi ymmärtää tämä, ei vain minun vaan kaikkien takia. Pliis, kunnioitusta muita cossaajia ja heidän näkemäänsä työtä kohtaan, oli kyseessä kuka tahansa. Näplätessä kun voi sattua mitä vain ja siinä vaiheessa syytetään tökkijää, ja sitten ei ole kivaa kenelläkään. :c Ja jos minä itse joskus satun koskemaan jonkun pukua ilman lupaa, minua saa oikaista heti (jos on huono). En todellakaan tarkoita sitä! >o< Joka tapauksessa, kiitos ja anteeksi tästä oksennuksesta.

Taisin tökätä Ilonan etumusta luvatta. Hups. Siitä seurasi kollektiivinen tökkiminen. Hups.
Koska onhan se nyt ihan eri asia kun en näplää pukua, eikö? Ai ei? Okei.
Kuva © Marlec

---

Sunnuntaille minulla ei ollut suunnitelmissa mitään tekemistä. Paikalle saavuin tunnin edellistä päivää myöhemmin ja pistin taas pukua päälle kaikessa rauhassa. Koska muut tuttuni olivat lähinnä töissä, meni päiväni likimain yksin hortoillessa ja istuskellessa. Oli todella outoa olla conissa, johon oikeastaan yksikään tavallisesta con-seurueestani ei päässyt. En nyt sanoisi, että se oli kurjaa, mutta todella outoa ja hiljaista minulla Yukiconissa oli.

Myös tänään kuvasimme hetken Biitin kanssa. Tällä kertaa sain (jeejee) mukaani myös Willin äidin, Susan Vandomin, eli mvioletin. Olimme jo Fanfestissa puhuneet cossaavamme yhdessä äitiä ja tytärtä, mutta tuolloin se ei vahinko kyllä onnistunut. Tällä kertaa kuitenkin onnistui, vaikka minulla nyt ei Willin arkikuteita niskassa ollutkaan. Susan ei koskaan sarjakuvassa näe tytärtään noita-asussa saati edes tiedä koko maagisuudesta, mutta emme antaneet sen haitata. Mielestäni saimme silti ihan toimivia kuvia aiheesta. :>

Will Vandom

Magic outfit

&

Susan Vandom

W.I.T.C.H.

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Siinä missä tiesin Willin herättävän huomiota Animeconissa (lue. en kyennyt liikkumaan paikasta A paikkaan B ilman että varaisin siihen tuplasti enemmän aikaa kuin tavallisesti), arvelin että tilanne voisi olla saman kaltainen Yukiconissa, tosin ehkä vähän lievempänä tapauksena. Sainkin liikkua huomattavasti vapaammin, mutta ne jotka pysäyttivät ja pyysivät kuvaa, olivat jotain aivan ainutlaatuista. Ikinä en ole tavannut niin hykerryttävän hysteerisiä W.I.T.C.H.-faneja. Oikeasti. Välillä piti taputella ihmisiä selkään, että rauhoittuisivat ja ottaisivat hengestään kiinni. Oli aivan sydäntä raastavan ihanaa kuulla muilta, miten olin heidän mielestään kuin ilmetty Will ja pompannut sarjakuvasta suoraan henkiin. Kiitos oikeasti, se oli hirveän kivasti sanottu. Anteeksi vielä myös, jos noloilin kauheasti. En vain hahmota sitä, että mitkään puvuistani oikeasti voisivat herättää sellaisia tuntemuksia. Joo. Menen pois. Nolottaa. Kiitos.

Ja sunnuntain yhden erityisen tapauksen haluan mainita myös. Sinä, joka tunnistit minut Traconissa pyörineeksi Dragon Age II:sta tutuksi Flemethiksi: olit ilahduttava ja piristit päivääni. Pahoittelen, että olin niin hämmentynyt, en vain ole tottunut siihen, että minut lukitaan halaukseen (varsinkin kun minun keskivartaloni on paljas ja ihoani kosketaan suoraan) ja että henkilö puhuu minulle niin lähellä kasvojani. :D Mutta oikeasti, kommenttisi ja kehusi ilahduttivat hirveästi. Kiitos.

Ja vielä speshul shout-out Ilonalle ja #lainaspawnille koko viikonlopun söpöimmästä näystä. Hampaat on vieläkin ihan mössöä siitä kaikesta sulamisesta.

Kun kahtokaa nyt niitä! ;A; ♥

---

Viikonlopusta jäi ilmeisesti jälkeen flunssa. Olen koko tämän ja eilisen illan siemaillut (tyytyväisenä, koska niin hyvää) piparminttuteetä ja koittanut kestää kaktuksen kurkussani. Ei vissiin ollut hyvä homma se, että molempina päivinä ei kamalan paljon vaatteita pukuihin kuulunut. Kannoin kyllä koko viikonlopun neuletta ja villahuivia mukana ja koin niitä melko paljon hyödyntäneeni, mutta no, en selvästikään riittävästi. Hyvä siis vain, etten käynyt ollenkaan Espoon kulttuurikeskuksen ovien ulkopuolella, tai olo voisi olla kenties tuhat kertaa huonompi. Silti on viikonlopusta ihan hyvä mieli kaikenkaikkiaan.

Tällaiset terveiset siis Yukiconista feat. Lilli the Con Panda!

Ps. Vielä loppukevennykseksi, koska ei herranpiip!

Susan: "WHAT?! YOU'RE A WITCH?!"
Will: "OH NOEZ you found out!"

Susan: "And when were you going to tell me about this?!"
Will: "Err... Well... I wasn't?"

Susan: "How could you keep something like this a secret from me?! (Also put some decent clothes on!)"
Will: "Ugh, I know! I'm a despicable daughter! You'd be better off without me! *sniffle*"

Animecon 1/2

Jahuu, pari päivää conin jälkeen on taas aika kirjoitella.

Matka kohti Kuopion Animeconia alkoi perjantai-iltapäivänä ja suunnilleen samassa seurassa kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa automatkalla ei sattunut väliin ruuhkia, ainakaan pysäyttävän laatuisia. Saavuimme Kuopioon siinä ilta-yön taitteessa. Olin saanut pukuni periaatteessa valmiiksi jo edeltävänä päivänä, mutta koska en pariin kohtaan ollut tyytyväinen, tiesi se vielä hyvin pikaista käsin ompelua perjantai-iltana. Olisin muuten tehnyt homman jo matkalla, mutta voin hyvin herkästi pahoin autoissa.

Matka oli suunnilleen tätä. Olen kaunis.
Kuva © Kifia

Ompeluhomma ei onneksi kestänyt kovinkaan pitkään, ja pääsimme majapaikkaporukan kanssa viettämään iltaa Ilonan sponsoroimaan, ei-niin-viralliseen Ilonaconiin. :D Ohjelmaan kuului lähinnä grillausta ja saunomista, mutta myös yritystä uimaankin löytyi, allekirjoittaneella veden viileyden vuoksi tosin heikoin tuloksin. Emme viipyneet kolmen koplallamme kovinkaan pitkään ja painuimme jo parin tunnin päästä nukkumaan.

Lauantaiaamuna releet niskaan ja ennen puoltapäivää Musiikkitalolle conittamaan. Kenelläkään ei ollut kummempia suunnitelmia ohjelmistoa ajatellen, mutta ainakin molempien päivien cosplaykisat oli tavan vuoksi nähtävä, samaten Irtsan Käyttäisikö kuningatar tätä? - Kankaat cosplayssa –paneeliin voisi suunnistaa. Palavaa innostusta ei lähtökohtaisesti illan Animekonserttia kohtaan ollut, mutta päädyimme kuitenkin siihen, ettei siinä nyt mitään menetäkään, euron lippuhinta ei ollut millään muotoa paha.

Yaci pääsi hommiin heti Musiikkitalon pihalla.
Siinä on peili. Yaci ei esitä minulle "sitä kysymystä".
Kuva © Kizzy

Animeconissa lippuhommat eivät kuitenkaan onnistuneet toivotusti. Lippuja ei ollut hoidettu valmiiksi ajoissa ja useampi tunti päivästä kului sisällä paahtuessa, kun piti olla kuulolla lippuinfoilmoituksia varten, tämän vuoksi aiemmin mainittu paneelikin missattiin. Lisäksi sekä konsertin että kisan liput tulivat jakoon eri aikoihin ja aulaan syntyi valtavan pitkä ja sekava epätiedon jono, jossa kisaan jonottaneet joutuivat pettymään pitkän odotuksen jälkeen. Jono kun oli tarkoitettu vain konserttilipuille ja kisaliput tulisivat jakoon vasta tuntia tai paria myöhemmin. Molempien ohjelmien liput kuitenkin lopulta saatiin, eikä kummempia sekavuuksia tämän päivän aikana enää taidettu kohdata.

Will Vandom -cossini saama huomio oli valehtelematta pieni järkytys. Olin saanut kyllä alustavasti sen käsityksen, että mokoma tulisi ilahduttamaan joitakin päätellen WIP-postaukseeni tulleista kommenteista, mutta se, etten ehtisi edes syödä rauhassa, oli kyllä aika odottamatonta. Lisäksi päädyin näemmä myös pariin con-videoon ja haastatteluun. Olin lievästi tunnelmissa kaikista ihanista kommenteista ja kehuista, ihan sydämestä otti. Haluaisin kuitenkin taas painottaa sitä, että kiltit, muistakaa ottaa huomioon cossaajan mahdollisesti pukuunsa näkemä vaiva ja yrittäkää olla kunnioittavia tätä kohtaan. Enemmän kuin kerran sain muistuttaa ihmisiä, etten välttämättä ilahdu siipiin luvattomasti kajoamisesta, sillä en näe kuinka hellästi niitä lähestytään. Muut eivät voisi mitenkään tietää, josko siivet vaikka yhtäkkiä putoaisivatkin ja menisivät rikki. Luvan kysyminen on siis erittäin toivottua ja osoittaa kohteliasta arvostusta. Myös muihin puvun osiin kajottiin ja harmistuin tästä erityisesti siinä vaiheessa kun tämän seurauksena minun piti etsiä käsiini liimaa, jotta irronnut osa saataisiin takaisin paikoilleen. Mitään vakavaa nyt ei todellakaan onneksi sattunut enkä missään nimessä kanna kaunaa kenellekään, mutta pointti. Olkaa toki huomaavaisia! :>

Iltapäivän Animekonsertti oli todellakin menemisen arvoinen. Permannon toiseen riviin istuessa mahanpohjaa kutkutti ja ensimmäisen kappaleen ensimmäisellä nuotilla kyyneleet lähtivät vuolaasti virtaamaan. Niiskutin aika avoimesti hihaani, sillä nenäliinoja ei mukaan oltu tajuttu ottaa. Siinä vähän puolivälin jälkeen parin rauhallisemman biisin aikana alkoi silmät raukeasti lupsua silkkaa hyvää oloa, ei suinkaan kyllästymistään, ja vajosin jonnekin koomatilaan enkä tiedostanut yhtään mitään. Konsertin loputtua oli niin henkisesti kuin fyysisestikin aivan lopussa ja tuntui, että seuraavana yönä nukutaan hyvin.

Lauantai ei kuitenkaan vielä ollut pulkassa, vaan vuorossa oli Animecon vs. Desucon –korisottelu. Kunnian kisasta itselleen kiskoi lopulta Desuconin porukka, vaikka hyvin tasoissa lähes koko peli oltiinkin.

Ilona kannustaa.

Tästä lähdimme jatkamaan iltaa jälleen Ilonaconiin. Tällä kertaa jätin saunavuoron käyttämättä ja uskaltauduin kunnolla heittämään talviturkin pois. Pulahdus oli kuitenkin vain kerran homma ja istuskelin loppuillan lähinnä laiturin nokassa.

Tämä jäi jälkeen kun nousin ylös.

Lauantain Cosplaykilpailu oli tuntunut melko... no, ei nyt voi sanoa ”tylsältä”, mutta se hurahti hyvin nopeasti ohi eikä jättänyt mieleensä oikeastaan mitään. Tästä poiketen sunnuntain Esityskilpailu oli jotain aivan muuta. NaruDossu veti tämän päivän juonnon mielestäni pääpiirteittäin varsin onnistuneesti. Palkintojenjaon välittömyys heti kisan jälkeen oli ilmeisesti ollut yllätys sekä juontajalle että koko kisaporukalle, mitä olen jälkipuheista ymmärtänyt. Juontaja onnistui kuitenkin paikkaamaan tämän välin hyvin. Läppä ei tuntunut pakotetulta ja oikeasti nauroin ääneen. Odotteluaika ei tuntunut odottelulta ja aika vierähti nopeasti. Olen kuitenkin loppupeleissä tukemassa sitä ajatusta, että tällaisia yllättäviä tilanteita ei sattuisi, ja keksittäisiin väliin joku suunnitellumpi väliaikashow, jos palkinnot kerran halutaan jakaa heti kisan jälkeen. Hyvin kuitenkin pelastit, Nartsa!

Viikonlopulta jäi käteen myös todistus Taidekujalla käymisestä. Olen aivan hulluna pupujuttuihin (se tuskin tulee enää yllätyksenä kenellekään) ja kun kiikaroidessani bongasin kaulanauhaan pujotetun valkoisen pupun pään, oli minun saatava se hyppysiini.

Ihana tekele peräisin KuMustan pöydältä.

Ja vielä loppuun erityinen maininta. Heti perjantaina Kizzyllä (majapaikka) edellä mainittu tyrkkäsi käteeni WWF:lta ostamansa pehmopandan, jonka oli kuuleman mukaan ”muuten vain” minulle ostanut. Samaisessa paikassa punkannut Yaci oli myös saanut vastaavanlaisen ja toki Kizzy oli itselleenkin yhden poloisen hankkinut. Kukin on niin persoonallisen näköinen etten kestä ja täytyihän kaikille antaa nimetkin.

Vasemmalta oikealle: Kizzyn Lille, minun Lilli ja Yacin Lenni.

Lilli siis liittyi sunnuntaina bensamaksun pulittavien joukkoon Kifian autoon ja saimme pallerosta riemua ehkä liiaksikin matkalle. Lillin seikkailuja on voinut seurata Twitteristä Kifian profiilista. Itse en (ainakaan toistaiseksi) tunnuksia sivustolle omista.

Kuva © Kifia

Kuvat Willistäni laittelen erikseen, sillä niitä on taas sen verran. :D Seuraava kerta taitaa sitten olla Tracon, mikäli en Ropeconiin eksy!