Tampere Kuplii ja "oho"

Päivitystä aiempaan tekemääni Tampere Kupliin merkintään!

Lauantai 29.3.2014
"Huhhei, olin Tampere Kupliissa yhden lyhykäisen päivän verran ja eipä ole pitkään aikaan ollut näin väsynyt olo cosplay-tapahtuman jälkeen. Joskus vähän Desucon Frostbiten jälkeen Elina ehdotti kisakärpäsen pureman kuulemma saaneena, että osallistuisimme Meridian-porukallamme Kupliin cosplay-kilpailuun, ja se passasi toki sekä Kizzylle että minulle. Siispä tänään pakkasimme kimpsut ja kampsut ja hyppäsimme Tampereen suuntaan kulkevaan aamujunaan (hyi, aikainen herätys). Päivän ohjelmaan kuului oikeastaan vain ja ainoastaan kisaaminen. Kävimme tuomaroinnissa ja kuvauspisteellä ja pian sitä pitkin jo lampsia "lavalle" valkokankaan eteen. Kilpailu siis oli ja meni.

Joo. OLLAAN SEITSEMÄN PARHAAN JOUKOSSA!

Nyt olisi vielä vuorossa Aamulehden sivuilla pidettävä nettiäänestys. ÄÄNESTÄKÄÄ siis Meridianin porukkaa, joka on W.I.T.C.H.:stä, kaikkien aikojen nostalgiapommisarjakuvasta! Olemme ne kolme telttaa siinä äänestyssivun ylimmässä kuvassa. Jee!

Äänestykseen pääset tästä!"


Perjantai 18.4.2014
Kilpailun tulokset selvisivät viikko sitten perjantaina Aamulehdestä ja joo. Oho. Meidän Meridian-ryhmä voitti tosi kiperästi yhden äänen erolla (eli tavallaan kahden, koska muuten oltaisiin oltu tasoissa kakkossijan kanssa) ja tuli vähän puun takaa. Tai ei, jos ihan rehellisiä ollaan, mutta tuli silti. Koska W.I.T.C.H. on aivan jäätävä nostalgiapommi monelle, uskoin mahdollisuuteemme päästä sijoille, mutta ensimmäinen sija oli tosi kiva yllätys. Sen lisäksi, että tietysti toivoi meidän porukan pärjäävän, myös ne omat kaksi suosikkiani pääsivät sijoille. Jee, onnea siis Hiccupille ja Astridille (How to Train Your Dragon 2) toisesta sijasta ja Thorinille ja Smaugille (Hobitti) kolmannesta! Olette parhaita! Palkinnoksi kaikki saavat kuulemma pystejä yksi per naama. Jänskättää nähdä kyllä, miltä mokomä näyttää. Meidän porukka saa omansa vasta Cosvisionissa kädestä käteen postin mahdollisten vahinkojen välttämisen vuoksi.

Eli asd. Ihan hirveästi kiitos kaikille äänestäneille! ♥

Muuten tosiaan Kuplii sujui kisaa odotellen ja Meridianin salaisia päiväkirjoja päivitellen. Ensimmäinen osa nähtiin Frostbiten jälkimainingeissa ja jatkoa seurasi heti Kupliin jälkeen. Tässä siis se.

Acting Out Cosplay

Koska tässä on itse kukin ollut vähän jännäkakka yllättävästä Cosvisionin cosplaykutsuvieraskisan kutsusta, mietin, millä saisin omaa esiintymisjännitystä karistettua edes vähän. Löysin netissä hortoillessani YouTubesta pari "Blame It on the Cosplay" -nimen alla pyörivää cosplayvideota, ja tokihan siitä sitten piti innostua. Joten tässä viime viikonloppuna suhaisin sellaisen menemään. Olkaa hyvät.

--

En ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa ja omat videokokemukset rajoittuvat lähinnä kotieläinten säheltämisen taltioimiseen. Sai kerrankin videokamera jotain vähän erikoisempaakin käyttöä. Hommaa piti valmistella jonkin verran. Ensinnäkin piti valita sopiva biisi. Halusin välttämättä kappaleen, jonka esittäisi nainen, sillä kaikki hahmoni tulisivat olemaan naissukupuolen edustajia. Löysin lopulta mielestäni enemmän kuin sopivan Ashley Tisdalen arkistoista. Sanoma oli oikein osuva näin cosplayta ajatellen ja biisissä itsessään oli tarvittavaa poveria tarkoitukseeni. Koska asenne on aina tosi jees. Kaikista puvuistani jouduin rajaamaan hahmot kymmeneen yksilöön, sillä liika olisi ollut aina liikaa. Olisi toki ollut siistiä ottaa Flemeth tai Fran messiin, mutta niiden kanssa pyörimisessä olisi ollut niin tuhottoman valtava työ, ettei maksanut vaivaa. Miespuolisia hahmoja ei päässyt mukaan ihan vain siitä syystä, että olen joko cossannut hahmoa omalla tukallani, tai heittänyt huonon peruukin roskiin. Mutta minusta on ihan kiva katsoa tuota videota noinkin, ellei parempikin. Vähän erilainen energia. Lisäksi video edustaa paremmin nykyistä minääni, sillä eipä niitä kaksilahkeisia ole cossilistallani ollut sitten vuoden 2009.

Kuvaamisen aloitin melko aikaisin lauantaiaamuna ja hommaa riitti linssin edessä heilumisessa aina sinne asti kunnes luonnonvalo ei enää riittänyt. Catherine oli viimeinen puku, jonka kuvasin, ja siinä huomaa selvästi valon uupumisen – mitä nyt mustalla taustalla oli myös varmasti osuutta asiaan, sillä tumma väri tuppaa syömään valoa aika paljon. Olin nähnyt niin monta valkoista seinää vasten tai tietokoneen web-kameralla makuuhuonetta kohden kuvattua videota, että halusin tehdä jotain toisin. Backdroppina käytin omaa sänkyäni, johon neulasin kymmenen eriväristä kangasta kerroksittain sen mukaan, missä järjestyksessä tulisin hahmot kuvaamaan. Järjestys määräytyi sen mukaan, minkä väriset piilarit kullekin hahmolle tarvitsisi ja kuinka paljon meikkiä nassuun piti lisätä kuvausten edetessä. Joissakin kohdissa esimerkiksi piilarien värin kanssa piti oikoa kulmia, koska en halunnut vaihtaa piilareita meikatuissa silmissä yhtään sen enempää, kuin oli välttämätöntä.

Kuvausjärjestys ensimmäisestä viimeiseen, vasemmalta oikealle.
Backdropin värin pohtimista kutakin hahmoa kohden.

Nukuin patjalla edeltävän yön, koska tuo laitettiin pystyyn jo perjantaina.

Väsymyskämmi kävi jo tässä vaiheessa, eli neulasin kankaat vahingossa niin, että ensimmäisenä

kuvattavan kangas oli alinna, vaikka tiettyhän sen piti tulla päällimmäiseksi.

Tykkäsin touhusta ihan hirveästi, vaikka tiesin, että tulisin katsomaan jännityksessäni mieluummin vähän (tai paljon) linssin ohi kuin itse linssiin. Mutta tekisin silti uudestaan! En ihan heti, koska hirveä homma, mutta joskus!

--

Summary in English: Made a "Blame It on the Cosplay" kind of video last weekend. Enjoy! :D

Desucon Frostbite Extra: ELYON SHIPS IT!

Jos joku Frostbiten aikana tai sen jälkeen väitti, että Meridiann porukkaa cossaavat tyypit olivat valinneet itselleen nappihahmot ja saivat hahmouskollisia kuvia, täytyy ehkä tässä vaiheessa pirstaloida vähän sitä kuvitelmaa. Desucon Frostbite oli K-18 con, mutta henkilökohtaisesti tuntuu, että minä ja muut idioottipossestani taannuimme vähintäänkin 15-vuotiaan Henkistä Tuskaa kärsivän teinin tasolle, jonka mielestä kaikki glomppailu ja pusupiireily on ok. Ei, emme luojan kiitos oikeasti ole mitään noista. Meillä oli kuitenkin Frostissa aivan käsittämättömän kivaa ja meininki oli suorastaan sormi-nenään-ja-menoksi. Photoshoottasimme melkoisen paljon, mutta käyttökelpoisia "laatukuvia" oli kätettävissä shoottien kestoon ja kuvien määrään nähden melko vähän. Karkeasti arvioituna photoshootista noin 90% oli aivan jäätävää herpanderppailua eikä kuvaamisesta meinannut sen vuoksi tulla mitään. Miksi sitä siis suotta säästelemään sellaista laatukamaa kansion kätköissä? Elinaa lainatakseni: "Kukaan ei enää ikinä ota ketään meistä vakavasti. Ja se on oikein."

Kuvat ovat tuttuun tapaan sekaisin Kifialta ja Samielta. Roolitus on jälleen sama, eli Cedric = Elina, Phobos = Kizzy, Oraakkeli = Miro ja Elyon = minä.

Cedric on oikeasti taikatyttö feat. Phoboksen hihat.

Huilut soi ja linnut visertää.

Elyon: "Not bad."

Elyon: "Eww no- yyyeeesssss >:D"

Jazz hands!

Wiggle wiggle

HUGGLE SNUGGLE

Miten asioiden kuuluisi Elyonin mielestä edetä.

Cedric on niin epätoivoinen, etten kestä.
Elyon: "Jos et sinä kohta niin minä tästä kivasti vähän-"
Phobos: "MUN."

Suunnitelma: SUCCESS.

Elyon: "I approve of dis ship!"
Oraakkeli on järkyttynyt moisista hävyttömyyksistä.

Kyllä Oraakkelikin shippaa. Salaa.
Kaunis muokkaus on Elinan käsialaa.

Ja ihan vaan kaiken tämän vajaavaisuuden palanpainikkeeksi Elinan koostama video, joka on ehkä kaiken (pahan) alku ja juuri. Jos ette ole jo tätä kauneuden multihuipentumaa nähneet, nyt viimeistään on sen aika. Olen katsonut videon ehkä noin kymmenen kertaa ja nauran yhä vedet silmissä. Aijai.

Desucon Frostbite 2/2, "Cuz the Meridian party don't stop!"

Eli nyt on sen edeltävässä merkinnässä luvattu kuvaspämmipostauksen vuoro! Kuvia oli esim. ihan liikaa ja sateli tällä kertaa useammalta kuin yhdeltä, joten kuvia sai hetken odottaa ja parhaiden valitsemiseen ja käsittelyyn kului tovi jos toinenkin. Kaikki kuvat on kuitenkin nyt siinä kunnossa, että antaa mennä.

Siispä jee, ensin kuvia Meridianin kolmikosta ja Kandrakarin rauhanvalvojasta. Allekirjoittanut Elyonina, Kizzy Phoboksena, Elina Cedricinä ja Miro Oraakkelina. Huomasin Elyonin asun olevan hieman tylsä poseeraamista ajatellen. Käsien liikkuvuus oli hieman rajoitettua, sillä ponchon tuli pysyä nätisti paikoillaan. W.I.T.C.H.-kuvien jälkeen kuvia, jotka itse otin Frostbiten aikana. Jokaisesta kuvasta löytyy vesileima jostakin kohti, joten lienee turhaa laittaa jokaisen kuvan alle erikseen kuvaajan nimeä.

Elyon, Phobos, Cedric & Oraakkeli

W.I.T.C.H.

Kuvat: Kifia & Samie

Jälkikäsittely: YumiKoyuki

Elina:

Cedric

W.I.T.C.H.

Kifia:

Stocking

Panty & Stocking with Garterbelt

Asagi:

Simon

Tengen Toppa Gurren Lagann

Mira:

Nia Teppelin

Tengen Toppa Gurren Lagann

Hiron:

Death

The Sandman

Maiju:

Erwin Smith

Shingeki no Kyojin

--

Tässä siis Desucon Frostbiten osuus! Seuraava tapahtuma osaltani taitaa olla Tampere Kuplii, jossa en olekaan ollut sitten vuoden 2009. Hah! 

Desucon Frostbite 1/2, eli "Ain't no party like a Meridian party!"

Väsymys on aika huima, mutta tästä lähtee, kun vielä ehkä muistaa jotain!

Minulla oli koko viikonlopulle suunniteltu ja tehty ainoastaan yksi puku, prinsessa Elyon Disneyn sarjakuvasta W.I.T.C.H. Meridian-ryhmän olimme sopineet Elinan, Kizzyn ja Miron kanssa vuoden 2014 Frostbiteen pidettäväksi jo pitkälle reilu vuosi aiemmin. Perjantaina olisin siviileissä, koska parin tunnin con-hengailu puvussa ei ollut vaivan arvoista, etenkään suoraan koulusta, mutta Elyonin puku olisi päällä lauantaina ja sunnuntaina. 

Asuun käytin aikaa noin kaksi viikkoa hyvin laiskalla tahdilla, lukuunottamatta viimeisien päivien tahatonta kiirettä ja menetettyjä yöunia. Olin aika innostunut siitä, että puvussa oli paljon kerroksia ja saumoja ja puvun funktionaalisuutta piti oikeasti miettiä. Epävarmuutta ja itseluottamuksen paikoittaista totaalipuutetta pintaan nosti kuitenkin se seikka, että puku oli oikeasti ensimmäinen sellainen, joka ei nuollut ihoa mistään kohti. Lähestulkoon kaikki pukuni tähän mennessä ovat olleet tyköistuvia, jos eivät kokonaan, niin ehdottomasti vähintään 50% puvun kaikista osista. Osaan mielestäni sen homman hyvin, mutta selvästi väljät puvut ovat minulle uusi juttu. Toki olen tehnyt pidempiä ja leveämpiä hameita ja mekkoja , mutta ne ovat aina kavenneet vyötärölle ja kehon muoto on puvussa ollut näkyvissä. Tässä tapauksessa kyseessä oli täysin muodot piilottava kolttu. Oli siis haasteen takana saada puku näyttämään istuvalta ja kehoa hyvin liikeessä myötäilevältä sen sijaan, että se olisi näyttänyt vain ylisuurelta säkiltä. Tiedä nyt sitten, miten siinä onnistuin. Ei ole oikein mitään mihin itse verrata, joten minulle jäi Elyonin puvusta päälimmäisenä käteen vain epävarmuus ja oman taitotason surullinen saavuttamattomuus. Toki puvussa oli sentään ykistyiskohtia, joista pidin paljon, esimerkiksi mekon kaulus ja hyvin kohdistetut saumat, sekä omin kätösin sorvatut alumiinirenkaat peruukissa! Valmistin myös Kizzylle Worblasta ja softiksesta Phoboksen lakin/kypärän/headdressin/asian, jonka hän sai pintakäsitellä ja maalata itse.

--

Itse Frostbite-viikonloppuni alkoi perjantaina melkein heti koulun jälkeen. Lähdimme Maijun, Hannan ja Sallan kanssa Helsingistä autolla liikkelle joskus vähän viiden jälkeen, jotta ehtisimme viettää aikaa conissakin jonkin verran. Minä ja Maiju majoituimme tuttuun tapaan Elinan porukoilla, jotka tosin olivat muuttaneet kävelymatkan päähän Sibeliustaloon nähden, mikä oli kieltämättä aika mukavaa. Frostbiteen olivat tulossa myös tanskalaiset Samie ja Yoshu, jotka saapuisivat Helsinki-Vantaan lentokentälle siinä klo 22.30 maissa. Maiju ja Elina hoitivat hakureissun auton turvin ja minä jäin kämpälle laulamaan naapurien iloksi railakkaasti Tangledin ja Frozenin kappaleita melkein kahden tunnin verran. Erityisen useaan kertaan tuli kulutettua At Last I See The Light -kappaletta samalla kun erittäin kotiäitimäisesti silitin Elyonin alusmekon vekkejä ja lakkailin kynsiä. Melkein meinasin tunkea kanelia uuniin, jotta paluumatkalaisilla olisi vastassa (feikisti) pullantuoksuinen keittiö ja visio tehostamaan mammailua entisestään. Se sitten unohtui siinä hoilottaessa. Ja en nyt tiedä, olisiko pokka kuitenkaan lopulta riittänyt vieraassa asunnossa. Ehkä ensi kerralla! (Tanskalaiset olivat muuten ehkä supermukavia. Sniisk.)

--

Lauantai alkoi lähinnä minun kämmäillessä aikataulujen kanssa ja sillä, että olin aivan suora fallos otsassa koko aamun. Oikeasti, aivan vilpitön anteeksipyyntö ihan kaikille, jotka sitä joutuivat seuraamaan. Elina, Miro ja minä olimme olleet haastateltavana VR:n Matkaan-lehteä varten edellisellä viikolla. Keskustelimme cosplaysta ja Frostbitessa oli tarkoitus ottaa kuvat parhaassa mahdollisessa ympäristössä juttua ajatellen. (Pst, kyseinen lehti ilmestyy 6.3!) Myöhästyin itse sovitusta aikataulusta ja sen vuoksi podin lähinnä huonoa omatuntoa hyvän tovin. Kuvaajaa itseään ei onneksi tuntunut haittaavan, mutta vähän se sotki myös muita kuvausaikatauluja Meridian-ryhmäämme ajatellen. Koko aamupäivä ja päiväsaikakin tuntui tavattoman hektiseltä aina töiden alkamiseen saakka. Ennen töitä saimme revittyä hieman aikaa kuvaamiseen Elinan ja Miron kanssa. Kizzy oli etsimässä Hall Cosplayhin kisaajia, joten hänen kanssaan kuvaamiset oli pidettävä sunnuntaina. Olimme sopineet Kifian kanssa jo ennen Frostia, että hän hoitaisi kuvaamisen. Photoshootissa napattuja kuvia varten teen erikseen toisen blogimerkinnän.

Töissä olin jälleen Hall Cosplayn tuomaristossa, kanssani ihanat Kifia, Mira, Yoki ja Fukka. Toivon valtavasti, että kisaajille itselleen ja muille tuomareille jäi hommasta hyvä maku suuhun. Itse nautin tosi kovasti kisaajien kanssa jutustelusta ja toivon, että ensikertalaisetkin kisaajat saivat kokemuksesta puhtia ja kiinnostusta kokeilla myöhemminkin kisaamista. Erityistä hyvää mieltä aiheuttivat kisaajat, joille puku oli ensimmäinen koskaan. Leuka ihan putosi lattiaan kun kisaajilta asiasta kuuli, sillä hyvänen aika millaisia neroja maailmalla on. Olette ihan hirveän taitavia kaikki! Älkää ikinä lopettako!

Minua on aina jännittänyt lavalle meneminen ihan hirveästi, kun tuloksia on ollut aika julkistaa. Nytkin minulla vispasi mahassa jotkin pienimuotoiset bileet, mutta lavalle päästyä oli yllättäen ekaa kertaa ikinä ihan hirveän rento ja hyvä olo. Kenties asiaan vaikutti hetkellinen itsensä nolaaminen tai muu läpän heitto. Olihan se nyt pakko niitä tukan rinkuloita kilauttaa, kun ne kerran olivat niin suurta hilpeyttä koko päivänä muissa aiheuttaneet. Ajattelin jättää sen yhteen kertaan, mutta Elinan tuodessa mikkiä lähelle tehtiin tietysti toinen kerta. Metalli jäi aina soimaan hieman kun renkaita kopsautettiin yhteen ja tiesin niin tapahtuvan nytkin, mutta järkytyin miten kauan sen pystyi kuulemaan kaiuttimien kautta. Toivottavasti kenenkään korvat eivät kärsineet! (Joku muuten huusi yleisöstä: "Olet ihana!" Kuulin sinut ja kiitos! :>) Voittajat sai kunnian julistaa Yoki, joka veti niin upean lavashown jo pelkällä perustelujen luettelemisella, ettei tosikaan.

Kuva © Nyymix

Hall Cosplayn tuomaristo. Vasemmalta oikealle allekirjoittanut, Yoki, Kifia, Mira ja Fukka.
Kuva © Nyymix

Joka tapauksessa, tähän väliin suuret onnittelut Hall Cosplayn sijoittuneille. Olitte upeita! Kiitokset myös muille osallistuneille!

Hall Cosplayn kolmen kärki. Vasemmalta oikealle 2. sija (Elina Laine), 1. sija (Jesmo) ja 3. sija. (Nahvi)
Kuva © Nyymix

Hall Cosplayn tuomarit antavat jälleen mielellään palautetta kisaajille, jotka sitä toivovat! Lähetä rohkeasti postia allekirjoittaneelle osoitteeseen yumi_koyuki[at]hotmail[piste]com. :>

Desucon Frostbitessa valittiin myös Nordic Cosplay Championship 2014 -arvokisojen kolmas jäsen Suomen tiimiin. Onnittelut Päivi Asikaiselle ja muille sijoittuneille!

NCC:n voittajakolmikko. Vasemmalta oikealle 2. sija, 1. sija (Päivi) ja 3. sija.
Kuva © Nyymix

Illan puolella lauantaina kävin katsomassa paneelin ”From NCC to ECC to WCS – international cosplay competitions and why they're nothing like those at home”, (myönnettäköön,) lähinnä sen takia, että seurani oli pöydän takana puhumassa. Kuitenkin aihe oli mielestäni kiinnostava ja sellaisena tyyppinä, joka kaavailee joskus kaukaisessa tulevaisuudessa osallistuvansa arvokisakarsintoihin, oli todella hyödyllistä ja kiehtovaa kuulla eri maiden kisojen tavoista ja arvioinneista. Paneeli oli mielestäni hyvin kannettu ja porrastettu, mutta olisin toivonut ehkä rahtusen enemmän aktiivisuutta yleisöltä. (Irtsa, ei koske sinua.) Eipä sillä, hyvä minun on sanoa, sillä en keksinyt mitään kysyttävää tai kommentoitavaa itsekään. Paneelia olisi voinut kuunnella pidempäänkin, vaikka siihen aikaan väsymys jo painoikin ja huolella.

--

Sunnuntai oli paljon rauhallisempi edellispäivään nähden, kuten usein tavallista onkin. Lähes koko päivä oli aikaa pyhittää kuvaamiselle ja sen mukaan myös toimimme. Kuvaajaksi Kifian seuraan littyi Samie ja Yoshu pyöri yleisenä assistenttina/herpanderpanseuralaisena. Kuvat seuraavat jälleen perästä, mutta alla on kuva, joka valaisee ehkä koko photoshootin laatua.

Eli oli liian hauskaa.
Kuva © Samie

Vaikka minulle jäikin sellainen olo, että olisin tällä kertaa itse kuvannut hirveän vähän jos ollenkaan, löytyy kamerani muistikortilta kuitenkin kuvia niin Elinasta, Maijusta, Hironista, Mirasta, Asagista kuin Kifiastakin. Nekin kuvat laitan seuraavaan merkintään, jotta tämä ei venyisi yhtään enempää kuin on jo venynyt ja tulee venymään. :'D

Itse conissa K-18 ikärajan puitteissa huomasin joitakin eroja. Con tuntui hiljaisemmalta ja tilaa oli liikkumista ajatellen paljon enemmän. Käsittääkseni ohjelmatarjonnassa oli hitusen enemmän aiheeseen liittyvää sisältöä, mutta sekin kulki vain parin ekstraohjelman puitteissa. Perjantaina ikäraja näkyi parissa pukuilijassa (lue. esim. fallospuku). Myyntipöytäsalissa kuulemma näkyi muutamia tissejä myytävissä tuotteissa, mutta sitä en itse päässyt todistamaan. Ei loppupeleissä minulle siis mitenkään kamalan mullistavan erilainen con.

Viikonlopusta kuitenkin merkittävimmin jäi mieleen Cosvisionilta kuulemani uutinen (sain luvan ölistä tästä ääneen vähän). Minulle ei syystä X ilmeisesti ollut tullut viikko aiemmin lähetetty sähköposti oikeaan osoitteeseen ja Cosvisionin cosplaykisavastaava Miro kertoi paikan päällä, että olin kutsuttu kisaamaan Cosvisionin cosplaykutsuvieraskilpailuun. Rehellisesti sanottuna reaktioni oli puhdas epätoivo. Olin ihan hirveän otettu moisesta kunniasta, mutta olin kuvitellut olevani tapahtumassa aivan muissa tehtävissä ja uutinen tuli aivan puun takaa. Ette voi kuvitella, kuinka usein minulta kysytään, miksen kisaa, kun pukuni ovat ilmeisesti sen verran hyviä, että voisin. Minä olen ihan aikuisten oikeasti vain niin syntisen vaativa pukujeni kanssa, etten halua antaa niitä tuomariston syynättäväksi ja arvosteltavaksi, jos en itse luota omiin taitoihini ja tarkkuuteeni tarpeeksi. En ole koskaan ollut sellainen, että hakisin kokemusta ja tuntumaa. Minä olen sitä tyyppiä, että minä teen homman hyvin tai en ollenkaan. Eli tavoittenani on valita hyvä ja haastetta antava puku, toteuttaa se kunnialla ja oikeasti ansaita sijoitus näkemäni työn ja antaumuksen perusteella. Tämän takia olen kisannut vain kahdesti. Minulla on ollut luotto omaan pukuun vain kahdesti. Esitykseen minulla ei ole vielä tullut luottoa vastaan kertaakaan, enkä siksi ole kisannut muualla kuin Traconin lavalla, jossa esitystä ei ole. Cosvisionin cosplaykutsuvieraskilpailussa kuitenkin vaaditaan myös esitys. Minä päätän kisaamisesta yleensä jo vuosi etukäteen ja puvun tekeminen on pitkä ja mietitty prosessi. Vuoden sijaan minulla on varoitusaikaa tällä kertaa vain kolme kuukautta ja koko tänä aikana päälle painaa myös koulu, joten hommia voisin tehdä vain iltaisin ja viikonloppuisin. Prosessi pitäisi supistaa hyvin pieneen tilaan ja asioista päätettävä erittäin nopeasti. Täytyisi valita hahmo, joka minua kiinnostaisi ja johon voisin samaistua, jolla olisi tarpeeksi helppo mutta merkittävää taitoa vaativa puku ja jonka ympärille tuntuisi mukavalta sitoa kiinnostava esitys ensi kertaa esitystä tekevän toimesta. Helppo puku siksi, että varmasti ehtisin ajoissa; taitoa vaativa puku siksi, että saavuttaisin omat kehitysvaatimukseni.

Vaikka pitkä ylempi angstaaminen tuntuukin... no, angstaamiselta, olen tällä hetkellä vähän sillä kannalla, että lähden kokeilemaan. Minulla on idea hahmosta ja pukukin voisi olla tarpeeksi erikoinen, jotta voisin sen tason kokea yhä vaativaksi, mutta jonka toimivuuteen ja käytännöllisyyteen en joutuisi kuluttamaan niin paljon ajatuksellista aikaa kuin esimerkiksi. Flemethin armorien kanssa. Puku on sellainen, että tiedän kykeneväni tekemään siitä superkauniin ja siistin, mutta joka tarjoaa silti jotain erikoista ja minulle uutta. Kuten olen aiemmin jo sanonut, haluan joskus kisata EuroCosplayssa. Ehkä nyt siis on aika ottaa seuraava askel, jotta sinnekin joskus uskaltautuisi.

--

Viikonlopusta jäi jälkeen sellainen olo kuin olisin ollut risteilyllä. Viikonloppu sisälsi paljon touhotusta ja kiirettä ja enemmän tai vähemmän riehumista parhaiden tyyppien kanssa. Väsymyksen taso on aivan valtava ja lihaksiin koskee aivan kuin olisin ollut baarissa ja vetänyt vettä vahvempaa, vaikka mitään sellaiseen tunteeseen johtavaa en mielestäni tehnyt. Lisäksi lahtasin matkalaukussa kotiin aika tosi paljon ruokaa ja juotavaa lähinnä siksi, että Kizzy heitti päälleni läjän herkkuja kiitokseksi lätsän tekemisestä. Nyt olen oikeastaan viettänyt maanantain (aamulla verikokeissa käyden,) läskiä mussuttaen ja puoliksi koneen ääreen väsymyksestä nukahtaen. Kouluhommia pitäisi tehdä ja takaraivossa kuumottelee jo tulevaisuuden kisajutut. Hämmentynyt olen siitä, että joo, olen kisannut ensimmäisen kerran vuonna 2011, seuraava kisani oli kaksi vuotta myöhemmin 2013, mutta vuoden 2014 kalenterissa näkyy sen sijaan jo (ainakin) kolme cosplaykisaa. Vauhti kiihtyy, hui!

Ps.

Lupaan, että harjasin vain tukkaa! Cedriciä ei satutettu (tarkoituksellisesti).
Kuva © Samie

--

Summary in English: I was at Desucon Frostbite last weekend and had a blast. I was dressed up as Elyon from the Italian Disney comic W.I.T.C.H. and with me there were also Phobos, Cedric and the Oracle. I worked as one of the judges for the Hall Cosplay contest. Also had a photoshoot or two with various people and the results from those are going to be submitted here later on.

Vuoden ensimmäinen, eli Yukicon 2014

Viikonloppuni meni Yukiconissa ja olisi taas conraportin aika.

Oli aika hämmentävää, että con oli pitkästä aikaa niin lähellä omaa asuinseutua (en osaa laskea Fanfestia coniksi). Pääkaupunkilaisena oli kivaa vaihtelua, että saattoi herätä omasta sängystä, kulkea paikalle (iskän kyydissä  ♥) autolla ja ennen kaikkea ei tarvinnut pakata mukaan mitään ylimääräistä. Luonani punkkaamassa olivat Biitti ja Kohva, ja en taas muista milloin olisin viimeksi majoittanut ketään con-viikonloppuna.

Omat työni alkoivat vasta siinä puolenpäivän aikoihin, mutta koska Biitti ja Kohva olivat töissä viikonloppuna kuvauspisteellä ja heidän työnsä alkoivat jo aikaisin aamusta, saavuin minäkin hyvissä ajoin pääkallopaikalle. Eipä siinä mitään, sainpahan vaihtaa Catherinen vermeet päälle kaikessa rauhassa pukuhuoneessa. En juuri ehtinyt pyöriä conissa kun jo piti aloitella työvelvollisuuksia. Odotin mielenkiinnolla aika paljon lauantain pukukisan tuomarointia, sillä kisan teemana olivat pelit ja niiden hahmot, jotka ovat aikalailla se itselleni tutuin ja rakkain viihteen muoto. Omistakin puvuista 61% on peleistä, siinä missä loput prosentit jakautuvat animelle ja mangalle (17%), länsimaalaiselle animaatiolle ja sarjakuvalle (7%), musiikkihahmoille (5%) sekä omille hahmoille (10%). Itse tuomarointi sujui minusta tosi muikeasti Ilonan, Hootin, Lanvin ja Etherealin kanssa. Oli ihana kuulla kisaajilta pukujen toteutuksesta, oivalluksista ja nähdä läheltä kaikkia niitä hienoja yksityiskohtia. Harmi kyllä, että niin moni kisaajista peruutti, mutta no, sellaista sattuu aina enemmän tai vähemmän. Ja vaikka kisaajia olikin niin monta henkeä vähemmän, tuomarointi venyi silti. Pahoittelut tästä. Mutta oli tosi kiva kuulla kisaajilta mukavaa palautetta tuomaroinnista! Jee! :>

Fiilikset tuomaroinnin jälkeen eiku-

Tuomaroinnin jälkeen aika kului lähinnä sitä odotellessa, että pääsisi vilkaisemaan lavaa ja myöhemmin seuraamaan itse kilpailua ja .ZEROn väliaikashowta (jonka näin muuten nyt ensimmäistä kertaa livenä; tykkäsin). Lopuksi tuli vain jakaa palkinnot perusteluineen aloittelijoiden ja kokeneiden sarjojen Top 3:lle. Tiesin jo etukäteen olevani taas Suuri Puolestajännääjä ja mahassa kutkutti hauskasti ja kevyet itkuhytkytykset olivat paikoittain lähellä katsomon penkiltä katsottuna. Lavallakin piti vaihtaa jalkaa koko ajan, sillä ne oikeasti vispasivat tosi uhkaavasti alla. Siihen voi tosin olla vaikuttamassa sekin, että oli vähän kylmä. Ja unohdin ihan kätellä voittajia, joten siinä on vissiin ollut vähän jännäkakka itse kullakin. :D Kuitenkin, kiitokset tässä vaiheessa kaikille osallistuneille ja onnittelut sijoittuneille!

Vasemmalta oikealle ensin aloittelijoiden sarjan kärkikolmikko (3. sija, 2. sija ja 1.sija),
sitten kokeneiden sarjan voittajat (sama järjestys).
Kuva © Biitti

Ja tässä vielä kaikki tuomarit.
Kuva © Biitti

Tuomarit antavat mielellään palautetta ja kehitysideoita kisaajille, ja allekirjoittaneelle suunnatut viestit voipi lähettää osoitteeseen yumi_koyuki(at)hotmail(piste)com. Cosplayvastaava on myös ilmaissut lähettävänsä kaikille kisaajille postia, jossa ilmenee kaikkien tuomareiden sähköpostiosoitteet/jotkin muut yhteydenottokentät.

Sain lauantaina kuulla ehkä jotain ihanimpia kommentteja koskaan yhdeltä kisaajalta, esim. kuinka hän lukee blogiani ja kuinka jännitti tuomarointia entistä enemmän, kun hoksasi, että minä olen siellä. En pysty sanoin kuvaamaan sitä pakahduttavaa, hykerryttävän noloa onnea, jota koin kaikista hänen suomistaan sanoista. Niin sydämestä ottavaa laatua ne olivat, etten kestä. Voisin avautua aiheesta ummet ja lammet, mutta luulen, että nolaisin siinä vain tämän söpöimmän ja ihanimman tyypin ikinä. Jospa siis vain itkeskelen liikutustani yksin ja hiljaa omassa sopessani. Että kiitos taas vielä ehkä tuhannen kerran. ;u;

Pukukilpailun jälkeen pääsin vapaalle ja pyrähdin melkeinpä suoraan katsastamaan Taidekujan tarjonnan. Tälläkin kertaa niimonnilta lähti mukaan pari ihanuutta.

Kirjanmerkki-Morrigan ja Postikortti-Fenris!

EDIT// Ainiin ja hyvänen aika, sainhan minä ostettua kaksi järisyttävän suloista Mass Effect -tarraa Lirlysin ja kumppaneiden pöydältä! Taisivat olla Taiston käsialaa?//

Serious Business Shepard ja ihQ-Joker!

Loppuaika kulutettiin lähinnä Biitin kanssa kuvaamisella. Siinä sivuissa olin myös lyhykäisesti ConTV:n haastateltavana ja höpöttelin lähinnä cosplay-kisasta (ja luultavasti hyvällä lykyllä sanoin ihan epäkorrekteja faktoja kisakategorioista, toisaalta tein sen kyllä selväksi, etten ole ihan varma asioista :D). Vajaan parin tunnin vapaa-ajan jälkeen lähdimme porukalla meille katsomaan Putousta. :D

Catherine

Catherine

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Tässä otoksessa valtaosan jälkikäsittelystä on tehnyt Biitti.

Ja akajsdjahfdka. Nyt oikeasti. Mikä siinä on, että niitä minun vieterikiharoitani pitää näplätä? Vaikka olisit kuinka läheinen kanssani, osoittaa hyviä käytöstapoja ja kunnitoitusta cossaajan pukua kohtaan kysyä ensin eikä yhtäkkiä hyökätä päälle. Olen kolme kertaa pitänyt pukua päälläni ja tätä menoa en sitä enää laita. Se, että kiharoitani lähestytään varoittamatta johtaa automaattisesti siihen, että vetäydyn ulottumattomiin. Ja minua ei sen jälkeen tarvitse taputella päälaelle (senkään takia, että se tuntuu alentavalta :c). Minun on todella vaikea siinä tilanteessa ilmaista ääneen, etten pidä lääppimisestä, sillä en halua loukata toista. En oikein tiedä, miten minun pitäisi sanoa asioita oikein, sillä kun olen sanonut nätisti, ei sitä olla joskus kuunneltu. Siinä tulee aika turhautunut ja epätietoinen olo. Ehkä se olen vain minä, mutta ei porukka tuolla kaduillakaan käy lääppimässä tuntemattomia. Minusta se, että on jonkun hahmon puku päällä, ei oikeuta kosketteluun ja tökkimiseen yhtään sen enempää. En missään nimessä halua sanoa näistä asioista ilkeyttäni, mutta kun tätä tapahtuu koko ajan ja minusta kaikkien pitäisi ymmärtää tämä, ei vain minun vaan kaikkien takia. Pliis, kunnioitusta muita cossaajia ja heidän näkemäänsä työtä kohtaan, oli kyseessä kuka tahansa. Näplätessä kun voi sattua mitä vain ja siinä vaiheessa syytetään tökkijää, ja sitten ei ole kivaa kenelläkään. :c Ja jos minä itse joskus satun koskemaan jonkun pukua ilman lupaa, minua saa oikaista heti (jos on huono). En todellakaan tarkoita sitä! >o< Joka tapauksessa, kiitos ja anteeksi tästä oksennuksesta.

Taisin tökätä Ilonan etumusta luvatta. Hups. Siitä seurasi kollektiivinen tökkiminen. Hups.
Koska onhan se nyt ihan eri asia kun en näplää pukua, eikö? Ai ei? Okei.
Kuva © Marlec

---

Sunnuntaille minulla ei ollut suunnitelmissa mitään tekemistä. Paikalle saavuin tunnin edellistä päivää myöhemmin ja pistin taas pukua päälle kaikessa rauhassa. Koska muut tuttuni olivat lähinnä töissä, meni päiväni likimain yksin hortoillessa ja istuskellessa. Oli todella outoa olla conissa, johon oikeastaan yksikään tavallisesta con-seurueestani ei päässyt. En nyt sanoisi, että se oli kurjaa, mutta todella outoa ja hiljaista minulla Yukiconissa oli.

Myös tänään kuvasimme hetken Biitin kanssa. Tällä kertaa sain (jeejee) mukaani myös Willin äidin, Susan Vandomin, eli mvioletin. Olimme jo Fanfestissa puhuneet cossaavamme yhdessä äitiä ja tytärtä, mutta tuolloin se ei vahinko kyllä onnistunut. Tällä kertaa kuitenkin onnistui, vaikka minulla nyt ei Willin arkikuteita niskassa ollutkaan. Susan ei koskaan sarjakuvassa näe tytärtään noita-asussa saati edes tiedä koko maagisuudesta, mutta emme antaneet sen haitata. Mielestäni saimme silti ihan toimivia kuvia aiheesta. :>

Will Vandom

Magic outfit

&

Susan Vandom

W.I.T.C.H.

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Siinä missä tiesin Willin herättävän huomiota Animeconissa (lue. en kyennyt liikkumaan paikasta A paikkaan B ilman että varaisin siihen tuplasti enemmän aikaa kuin tavallisesti), arvelin että tilanne voisi olla saman kaltainen Yukiconissa, tosin ehkä vähän lievempänä tapauksena. Sainkin liikkua huomattavasti vapaammin, mutta ne jotka pysäyttivät ja pyysivät kuvaa, olivat jotain aivan ainutlaatuista. Ikinä en ole tavannut niin hykerryttävän hysteerisiä W.I.T.C.H.-faneja. Oikeasti. Välillä piti taputella ihmisiä selkään, että rauhoittuisivat ja ottaisivat hengestään kiinni. Oli aivan sydäntä raastavan ihanaa kuulla muilta, miten olin heidän mielestään kuin ilmetty Will ja pompannut sarjakuvasta suoraan henkiin. Kiitos oikeasti, se oli hirveän kivasti sanottu. Anteeksi vielä myös, jos noloilin kauheasti. En vain hahmota sitä, että mitkään puvuistani oikeasti voisivat herättää sellaisia tuntemuksia. Joo. Menen pois. Nolottaa. Kiitos.

Ja sunnuntain yhden erityisen tapauksen haluan mainita myös. Sinä, joka tunnistit minut Traconissa pyörineeksi Dragon Age II:sta tutuksi Flemethiksi: olit ilahduttava ja piristit päivääni. Pahoittelen, että olin niin hämmentynyt, en vain ole tottunut siihen, että minut lukitaan halaukseen (varsinkin kun minun keskivartaloni on paljas ja ihoani kosketaan suoraan) ja että henkilö puhuu minulle niin lähellä kasvojani. :D Mutta oikeasti, kommenttisi ja kehusi ilahduttivat hirveästi. Kiitos.

Ja vielä speshul shout-out Ilonalle ja #lainaspawnille koko viikonlopun söpöimmästä näystä. Hampaat on vieläkin ihan mössöä siitä kaikesta sulamisesta.

Kun kahtokaa nyt niitä! ;A; ♥

---

Viikonlopusta jäi ilmeisesti jälkeen flunssa. Olen koko tämän ja eilisen illan siemaillut (tyytyväisenä, koska niin hyvää) piparminttuteetä ja koittanut kestää kaktuksen kurkussani. Ei vissiin ollut hyvä homma se, että molempina päivinä ei kamalan paljon vaatteita pukuihin kuulunut. Kannoin kyllä koko viikonlopun neuletta ja villahuivia mukana ja koin niitä melko paljon hyödyntäneeni, mutta no, en selvästikään riittävästi. Hyvä siis vain, etten käynyt ollenkaan Espoon kulttuurikeskuksen ovien ulkopuolella, tai olo voisi olla kenties tuhat kertaa huonompi. Silti on viikonlopusta ihan hyvä mieli kaikenkaikkiaan.

Tällaiset terveiset siis Yukiconista feat. Lilli the Con Panda!

Ps. Vielä loppukevennykseksi, koska ei herranpiip!

Susan: "WHAT?! YOU'RE A WITCH?!"
Will: "OH NOEZ you found out!"

Susan: "And when were you going to tell me about this?!"
Will: "Err... Well... I wasn't?"

Susan: "How could you keep something like this a secret from me?! (Also put some decent clothes on!)"
Will: "Ugh, I know! I'm a despicable daughter! You'd be better off without me! *sniffle*"