Näytetään tekstit, joissa on tunniste odin sphere. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste odin sphere. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Desucon 2015, ihan liekeis!

Perjantaina oli taas aika lähteä Desuconiin! Kuten omiin tapoihini yleensä kuuluu, en laittanut pukua perjantaille. Minulle perjantai on vähän liian lyhyt päivä sille, että jaksaisin jotenkin muutaman tunnin vuoksi pukeutua. Lisäksi minulla on usein se tilanne, että lähden Desuun joko suoraan töistä tai koulusta, eikä sen vuoksi aikaa kummempaan laittautumiseen edes olisi. Joka tapauksessa, casualit niskassa pääsimme autoporukan kanssa perjantaina paikalle joskus kuuden aikoihin illasta. Minulla ei ollut perjantaille sovittuna kummempaa menoa ja aika niukasti tuttujakin oli löydettävissä Sibeliustalolta. Olin hankkiutunut töihin mammaksi myös tällä kertaa ja käynnissä oli noihin aikoihin EuroCosplayn harjoitukset. Minun ei kuulunut välttämättä olla paikalla, mutta seuran puutteessa lähdin viettämään iltaa muiden mammojen luokse backstagelle. Halailin onnessani tuttuja, joita oli ollut ikäväkin, ja intoilin lähinnä seuraavan päivän ryhmästä muiden The Legend of Korralaisten kanssa. Lopummasta iltaa lähdimme Yacin kanssa kiertelemään conia ja uloskin bongailemaan potentiaalisia kuvauspaikkoja seuraavan päivän TLoK-photoshoottia varten. Oli muuten aivan tajuton auringonlasku! Myöhemmin kävimme Yacin ja jesmon kanssa vielä hyödyntämässä green roomin antimia ja olin tosi ilahtunut onigireista, joita sai itse tehdä mieleisikseen. En ole pistänyt merkille, onko onigiripöytä ollut olemassa aiemmissa Desuissa, mutta no, tällä kertaa otin siitä todellakin ilon irti. Omnomnom, niin hyvää riisipalloa! Siinä tulikin iltapala syötyä ja pääsin tuttuun majapaikkaan onnellisena vinkumaan Elinan upealle Anders-puvulle (Dragon Age 2, act 3), pistämään Makon puvun valmiiksi seuraavalle päivälle, katsomaan PewDiePien uusimmat videot (kuten minulla on ennen nukkumaanmenoa tapana yleensä ollut) ja nukkumaan.

--

Lauantai alkoi heti puvun päällekiskomisen jälkeen lähinnä töillä, tai edes niihin valmistautumisella. Olimme molemmat Yacin kanssa mammoina ja treffasimme ennen töitä Sibeliustalolla. Koska päivästä olisi tulossa superkiireinen aina kisan loppuun asti, kävimme syömässä tässä välissä (ah, miten rakastan Lastun perunamuusia ja lihapullia) ja lähdimme sitten omaan vuoroomme infoon jakamaan lippuja cosplaykilpailuihin. Kahdentoista aikoihin livahdimme bäkkärille. Jokaiselle mammalle oli sovittu oma työtehtävä, ja Frostiin nähden olin aivan valtavan iloinen tästä lisästä. Olin itse valvomassa molempien kilpailujen tuomarointiaikatauluja, eli lähettämässä kilpailijoita vuorollaan tuomarointihuoneeseen tuomaroitavaksi (voiko tähän liittää sanan "tuomari" vielä jollain muullakin tapaa?), kun taas muut mammat pitivät joko huolen siitä, että kisaajat ovat käyneet kuvattavana kuvauspalvelussa, tutustuneet lavaan (Hall Cosplay -kisaajat) tai olleet harjoittelemassa esitystään (ECC-kisaajat; perjantain lisäksi myös lauantaina oli mahdollisuus harjoitella). Omasta näkövinkkelistä kaikki toimi enemmän tai vähemmän mutkattomasti ja olen ymmärtänyt näin olevan myös muiden mammojen osalla. Sen lisäksi, että bäkkärillä kisaajien apuna pyörivät mammat sekä cosplayvastaava, harjoituksiin mukaan oli otettu Miro, jonka tarkoitus oli antaa viime hetken parannusehdotuksia kullekin ECC-kisaajalle kilpailua varten. En ole kuullut, että tällaista käytöntöä on aiemmissa cosplaykisoissa ollut, mutta minusta tulevissakin kisoissa olisi aihetta olla. Mitä olen näin jälkeenpäin kisaajilta kuullut, neuvot olivat todella hyödyllisiä ja auttoivat hiomaan esityksiä entistä paremmiksi, etenkin kun sitä itse niin helposti sokeutuu omille jutuilleen ja se ulkopuolisen visio voi selkeyttää ja sysätä oikeaan suuntaan. Tätä lisää! Kaikenkaikkiaan siis, jäätävän iso kiitos ja peukutus cosplayvastaava Ilonalle tosi hyvistä järjestelyistä!


Kauniit cosplaytyöntekijät Kifia, Ilona ja Kizzy. Ja naama.


Vähän ennen kilpailuja ilmaisin Lydialle aka Effie Trinketille olevani vapaaehtoinen ("I volunteer as tribute!" taisi olla se mitä suustani päästin) tulemaan hänelle maljanpitelijäksi juontoa varten. Lavalle menemistä ajatellen aloin miettiä, että siellä kai pitäisi olla olevinaan jotenkin roolissa, ja pohdin peilin ääressä, millainen Makon habitus voisi olla, hahmo kun oli vähän jämptimpää ja kurinalaisempaa sorttia. Oli jotenkin eriskummallista, että piti yhtäkkiä yrittää kävellä vähän tavallista ryhdikkäämmin, ottaa vähän tukevampaa haara-asentoa ja pitää rintakehää auki, kun tavallisesti olen tottunut vähän "feminiinisempiin" tai rennompiin "oleskeluhabituksiin". Tuntui kuitenkin aika kivalta olla hetken aikaa joku muu ja eläytyä vähän matchompaan ruumiinkieleen. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tehdä vähän enemmän, mutta ei voi sanoa, etteikö olisi ollut hauskaa ihan noinkin.


Tuima Mako on tuima.
Kuva: Nyymix

Kuva: Tytti Levänen


Noin muuten pääsin seuraamaan kisoja kulissien takaa ja voi hyvä luoja miten upeita juttuja lavalla tapahtui! Olin tietysti aivan fiiliksissä Hitsuwan esityksestä jo ennen sen alkua, ihan vaan koska TLoK, mutta esityksen suosikkihetkeni oli ehdottomasti maantaitaminen. Puhuinkin asiasta Hitsuwalle jälkikäteen muiden TLok-ryhmäläisten kanssa, miten kivasti kohta oli toteutettu. Nähtyämme veden- ja ilmantaitamismomentit ja maan ollessa seuraavana vuorossa, olimme pohtineet miten maan voisi oikein toteuttaa. Kun Hitsuwa otti pari tukevampaa askelta lattiaan, jäi siitä vähän ihmettynyt olo. Tässäkö se oli? Mutta kun Hitsuwa jatkoikin polkaisemalla kiven ilmaan (laudan avulla), minulla meni ihan kylmät väreet selässä. Noinhan se sarjassakin tehtiin! Miten nerokasta! Toinen aivan erityistä hilpeyttä aiheuttanut esitys oli Miran suorittama vihainen leipominen. En oikeasti saa muodostettua sanoiksi sitä, miten täydellinen se kokonaisuus oli. Arvostin vain ihan kaikkea. Ja eipä se Miran pukukaan mikään pöllömpi ollut. Ehkä saa sanoa, että Mira oli oma ennakkosuosikkini jo pelkästään pukunsa takia. Esitys siihen päälle, ja voi hyvä tavaton.

Tähän väliin, hahmouskollisuuteni lavalla tippui ehkä täysin, kun Lydia pyysi yleisöä antamaan taputukset "stud muffinilleen" osuuteni ollessa lavalla viimeisen kerran vuorossa. En niin osannut odottaa. :D Sain siinä kai tehtyä jotain kumarruksen tapaista, mutta nauruksihan se muuten meni.

Kisahan kulki niillä tavallisilla uomillaan ja Hall Cosplay -kisaajienkin käytyä lavalla päästiin näkemään Retan ihastuttava laulumontaasi! Esitys oli niin hyväntuulinen, fiksu ja riemastuttava, ja vaikka laulujen aiheet olivatkin kauttaaltaan somessa puituja, niitä käsiteltiin mielestäni nyt virkistävällä tavalla. Huolisin katsoa Retaa lavalla esim. aina! Vielä kuultiin julkistukset kisojen voittajista (onnea kaikille sijoittuneille ja erityisen isosti Miralle! ), vähän siivoamista bäkkärillä kisojen jälkeen, ja conin puolelle viettämään loppupäivää vapaana. Ensimmäinen homma töiden jälkeen oli etsiä käsiini Lirlys, Lapirin ja muu poppoo ja napata heistä kuva. Olin taannoin kuullut heillä olevan Dragon Age 2 -ryhmä, joka tapahtuisi Desuconissa lauantaina. Saatoin päästää suustani taas joitain epäinhimillisiä ääniä, sillä ihan oli taas rumia kaikki, voisivat pistää paperipussit päähänsä joka iikka. All dem feels!


Klik suuremmaksi!
Kuva: YumiKoyuki


Olimme muiden Korralaisten (Yaci = Korra, jesmo = Asami, Biitti = Bolin ja Hitsuwa = Wan) kanssa sopineet photoshootin ajankohdaksi myöhäisillan ja hetken hengailun jälkeen rohkenimme lähteä ulos napakkaan tuuleen. Kifia sai napattua meistä jokusen kuvan ennen kuin hänen piti lähteä. Hienoja giffejäkin tuli taas! Tällä kertaa olin ottanut taskukokoisen liekinheittimeni mukaan ja sitä kyllä päästiin kokeilemaan, mutta eihän siitä tullut mitään, kun ulkona tuuli niin vietävästi. Vielä minä saan mahdollisuuteni! o9


Kuva: Kifia
Edit: YumiKoyuki

All aboard!


Loppuilta meni jälleen hetken hengailulla Metsähallissa, jossa minulle esitettiin ehkä se imelin iskulause: "Oliko sun vanhemmat simpukoita, kun sä olet tollainen helmi?" mikä puolestaan aiheutti sen, että päästin suustani mahdollisesti rumimman nauruni ikinä. Vaikka kysymys oli viereisen ringin pullonpyörityksen käskytyksen seuraus, tilanne oli itselleni niin koominen, että nauroin kovaa ja paljon ja kyyneleetkin siinä virtasivat. Tämän jälkeen lähdimme jälleen Yacin ja jesmon kanssa viettämään loppuiltaa green roomissa onigireja mussuttaen (niin hyvää!) ja sitten majapaikkaan. Jäi tällä kertaa kaikki seuraavan päivän pukufiksailut tekemättä ja PewDiePiet katsomatta, kun lähestulkoon kaaduin väsymyksestä suoraan sänkyyn.


Vähän saattoi Mako nukkua lasien takana green roomissa.
Kuva: jesmo


Sunnuntaina coniin lähteminen kesti edellisen illan laiskottelusta johtuen pidempään ja pääsin Sibeliustalolle vasta lähempänä puoltapäivää. Olin ennen viikonloppua kysynyt Mialiinalta, josko hän haluaisi kuvata sunnuntaina Odin Sphere -ryhmäämme, ja olimme sopineet shootin. Meitä oli aluksi puhuttu olevan neljä: Gwendolyn, Velvet, Cornelius (pooka) ja Ingway, mutta valitettavasti Cornelius joutui perumaan tällä kertaa. Shootti saatiin onneksi kuitenkin järjestettyä ja saimmekin mielestäni varsin muikeita kuvia. Alla ensimmäinen esimerkki!


Kuva: Mialiina

Kauniita ollaan kaikki feat. Fanki-Kitsune, jesmo ja Mialiina


Photoshootin jälkeen olimme vapaita hengaamaan ja minusta ja jesmosta otettiin yllättävänkin paljon kuvia. Vaikka Odin Sphere ei ole välttämättä kovin monelle tuttu peli, hahmojen design ja värimaailma on ilmeisesti niin huomiota herättävä ja kiinnostava, että puvuista tohti ottaa kuvia tietämättömyydestä huolimatta. Iloitsen. Minusta on tosi mukavaa, että tätäkin kautta ihmisten on mahdollista tutustua uusiin peleihin/mangoihin/animeihin/jne. Jokin puku näyttää kiinnostavalta, hahmon lähdettä voi tiedustella ja myöhemmin tutustua siihen itse. Jee! Erityisesti mieleen minulle jäi kuitenkin herttainen keski-ikäinen rouvashenkilö Japanista, joka kysyi kuvaa ja antoi meille kummallekin kiitokseksi kaksi pientä pussia matcha vihreää teetä. En osaa itse kuin satunnaisia sanoja japania, mutta onneksi tässä kohtaa pärjäsi ehkä kumartelemalla ja toistelemalla "arigatoa". Tapauksen jälkeen kävin pyörähtämässä taidekujalla Lirlysin pöydällä ja nappasin mukaani printin uguu-Fenrisistä!




Olin muuten kauhean hämmentynyt ja otettu siitä, että joku halusi kanssani kuvan; ei siis vain minusta, vaan minun kanssani. Koko tyttö oli aivan järkyttävän sympaattinen ja nättikin, ettei mitään rajaa ja voi hyvä tavaton nyt.




Vielä ennen päättäjäisiä Niewkin sai otettua jesmosta ja minusta muutamat kuvat. Niitä luultavasti joudutaan taas pidempi tovi odottelemaan, mutta se mitä näimme kameran näytöltä vaikutti huisilta! Emme menneet katsomaan päättäjäisiä, vaan sen sijaan lähdimme jesmon kanssa ottamaan salamana pukuja pois ja syömään Lastuun nyt kun vielä ehti. Koska jesmolla oli vielä sovittua menoa conissa päättäjäisten jälkeen ja jaoimme kyydin kolmen muun kanssa, odotellessani osallistuin ensimmäistä kertaa purkuun. Oli kiva tuntea itsensä hyödylliseksi. Siinä ohessa tuli halailtua isoa määrää ihmisiä, tunnustin rakkauttani heitä kohtaan ja sain vastarakkautta, ja kuulin taas jotain ihanimpia kehuja. Koko viikonlopun aikana minulle oltiin sanottu niin hirveästi kauniita asioita milloin mistäkin, että purun aikana asiaa ajatellessani aloin aivan varoittamatta itkeä jokseenkin hysteerisesti. Minusta oikeasti tuntuu, etten ansaitse puoliakaan niistä kehuista, joita ihmisiltä sain, mutta siitä huolimatta ne osuivat sydämeen ja merkitsevät aivan järkyttävästi. Ette oikeasti voi käsittää, miten paljon minua lämmittää se, jos joku haluaa vartavasten tulla juttelemaan minulle, kysyä kuvaa kanssaan, pyytää halia (johon kykenen vastaamaan aina tietenkin pukuni sallimissa rajoissa), kertoa seuraavansa minua somessa tai muuten vain kertoa olevani jotakin mukavaa asiaa x. Kiitos ihan mielettömästi kaikille niille, jotka siis sanoivat minulle kauniita asioita viikonloppuna. Harmitti, etten ehtinyt nähdä joitakin tuttuja kuin häviävän hetken (Wolf, muistelen erityisesti sinua nyt), mutta kaikin puolin oli aika tosi hyvä olo conin jälkeen. Voi hitsi nyt, tätä ajatellessakin näemmä pato on heikosti muurattu!

--

Näillä puheilla olin ajatellut meneväni Hypeconiin pyörähtämään ja siitä seuraava etappi onkin Animecon! Pukusuunnitelmat on rahtusen vielä auki, mutta ainakin toiselle päivälle olen laittamassa Maxia pelistä Life is Strange. Olen ehkä tosi innoissani etenkin Maxille hankkimastani kamerasta ja filmistä. Pitää koittaa ottaa jotain taiteellisia kuvia!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Acting Out Cosplay

Koska tässä on itse kukin ollut vähän jännäkakka yllättävästä Cosvisionin cosplaykutsuvieraskisan kutsusta, mietin, millä saisin omaa esiintymisjännitystä karistettua edes vähän. Löysin netissä hortoillessani YouTubesta pari "Blame It on the Cosplay" -nimen alla pyörivää cosplayvideota, ja tokihan siitä sitten piti innostua. Joten tässä viime viikonloppuna suhaisin sellaisen menemään. Olkaa hyvät.




--

En ole koskaan aiemmin tehnyt vastaavaa ja omat videokokemukset rajoittuvat lähinnä kotieläinten säheltämisen taltioimiseen. Sai kerrankin videokamera jotain vähän erikoisempaakin käyttöä. Hommaa piti valmistella jonkin verran. Ensinnäkin piti valita sopiva biisi. Halusin välttämättä kappaleen, jonka esittäisi nainen, sillä kaikki hahmoni tulisivat olemaan naissukupuolen edustajia. Löysin lopulta mielestäni enemmän kuin sopivan Ashley Tisdalen arkistoista. Sanoma oli oikein osuva näin cosplayta ajatellen ja biisissä itsessään oli tarvittavaa poveria tarkoitukseeni. Koska asenne on aina tosi jees. Kaikista puvuistani jouduin rajaamaan hahmot kymmeneen yksilöön, sillä liika olisi ollut aina liikaa. Olisi toki ollut siistiä ottaa Flemeth tai Fran messiin, mutta niiden kanssa pyörimisessä olisi ollut niin tuhottoman valtava työ, ettei maksanut vaivaa. Miespuolisia hahmoja ei päässyt mukaan ihan vain siitä syystä, että olen joko cossannut hahmoa omalla tukallani, tai heittänyt huonon peruukin roskiin. Mutta minusta on ihan kiva katsoa tuota videota noinkin, ellei parempikin. Vähän erilainen energia. Lisäksi video edustaa paremmin nykyistä minääni, sillä eipä niitä kaksilahkeisia ole cossilistallani ollut sitten vuoden 2009.

Kuvaamisen aloitin melko aikaisin lauantaiaamuna ja hommaa riitti linssin edessä heilumisessa aina sinne asti kunnes luonnonvalo ei enää riittänyt. Catherine oli viimeinen puku, jonka kuvasin, ja siinä huomaa selvästi valon uupumisen  mitä nyt mustalla taustalla oli myös varmasti osuutta asiaan, sillä tumma väri tuppaa syömään valoa aika paljon. Olin nähnyt niin monta valkoista seinää vasten tai tietokoneen web-kameralla makuuhuonetta kohden kuvattua videota, että halusin tehdä jotain toisin. Backdroppina käytin omaa sänkyäni, johon neulasin kymmenen eriväristä kangasta kerroksittain sen mukaan, missä järjestyksessä tulisin hahmot kuvaamaan. Järjestys määräytyi sen mukaan, minkä väriset piilarit kullekin hahmolle tarvitsisi ja kuinka paljon meikkiä nassuun piti lisätä kuvausten edetessä. Joissakin kohdissa esimerkiksi piilarien värin kanssa piti oikoa kulmia, koska en halunnut vaihtaa piilareita meikatuissa silmissä yhtään sen enempää, kuin oli välttämätöntä.


Kuvausjärjestys ensimmäisestä viimeiseen, vasemmalta oikealle.
Backdropin värin pohtimista kutakin hahmoa kohden.


Nukuin patjalla edeltävän yön, koska tuo laitettiin pystyyn jo perjantaina.
Väsymyskämmi kävi jo tässä vaiheessa, eli neulasin kankaat vahingossa niin, että ensimmäisenä
kuvattavan kangas oli alinna, vaikka tiettyhän sen piti tulla päällimmäiseksi.


Tykkäsin touhusta ihan hirveästi, vaikka tiesin, että tulisin katsomaan jännityksessäni mieluummin vähän (tai paljon) linssin ohi kuin itse linssiin. Mutta tekisin silti uudestaan! En ihan heti, koska hirveä homma, mutta joskus!

--

Summary in English: Made a "Blame It on the Cosplay" kind of video last weekend. Enjoy! :D

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vanhoistakin kuvista saa uusia

Muutinpa taas ulkoasua, hiphei!

Olisiko jo kuukauden päivät, kun siivosin koko DeviantART-tunnukseni cosplay-kuvat. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kävin jokaisen valokuvan yksitellen läpi ja jos koin tarvetta uudelleenmuokkaamiselle, sen myös tein. Oli huvittavaa katsoa, miten ihan vain parikin vuotta taaksepäin en osannut tehdä Photoshopilla jotain, mikä nyt sujuu kuin leikki. En missään nimessä väitä, että olisin maailman paras kuvakäsittelijä, herttinen ei, mutta tuntuu kyllä ehdottomasti siltä, että analyyttinen silmä on harjaantunut. Jotkin kuvat olivat jopa alle vuoden vanhoja ja koin silti tarvetta katsoa niitä eri tavalla, mikä oli oikeasti tosi ilahduttavaa.

Pidän hirveästi kuvien käsittelystä, mutta minulle on myös tärkeää kuunnella itsensä kuvaajan mielipide asiasta; saako hänen kuviinsa koskea, vai haluaako hän valita itse kuvansa ja muokata ne mieleisekseen. Olen hirveän kiitollinen siitä, että yleensäkään joku suostuu/haluaa kuvata minua/pukuani ja yhtälailla olen kiitollinen heidän näkemästään vaivasta kuvien muokkaamisen suhteen. Kuitenkin olen itse myös kovin kiinnostunut valokuvaamisesta ja kuvakäsittelystä, siitä ei pääse mihinkään, joten nautin aivan suunnattomasti, kun pääsen itse räpeltämään kuvien parissa.

Anyway, ajattelin tässä näyttää muutamia esimerkkejä kuvista ennen-jälkeen -meiningillä. Kaikkia kuvia on käsitelty, mikään kuva ei ole alkuperäisessä kuosissan suoraan kamerasta, vaan tarkoitus on ehkä näyttää lähinnä sitä, miten itse teen asioita eritavalla aiempaan nähden. En tiedä? Kuvissa ylempi on alkuperäisellä käsittelyllä, alempi tämän vuoden versiolla.



Vuonna 2010 otetussa kuvassa on kaikki pielessä, mihin itse olen päässyt koskemaan. Lirlys otti ihanan kuvan ja ei pylly mitä olen tehnyt sille. Reilut kolme vuotta myöhemmin koen osanneeni hoitaa homman lievästi paremmin. Tunnelma on pehmeämpi ja rauhallisempi.



Pidimme Maijun kanssa pienen photoshootin vuonna 2011, jossa Maiju kuvasi Velvetiäni. Halusin uudella käsittelyllä saada väreihin kirkkautta ja samalla kuvaan myös pehmeyttä.



Kangaskasa napsaisi tämän kuvan Nekoconissa 2011. Kuvan muokkaukset eivät vaivanneet minua kovin, mutta halusin kokeilla mitä saisin aikaan maalaamalla taustaan enemmän väriä ja muuttamalla muutenkin kuvan väriarvoja.



Desucon Frostbite, 2012. Kuvasimme Maijun kanssa mustan kangassermin takana vastapäätä suuria ulos lumiseen maisemaan antavia ikkunoita. Valo oli sen mukainen: kylmä ja kalsea. En tehnyt kuvalle kamalasti tuolloin, enkä oikeastaan kyllä nytkään. Parantelin värejä kirkkaammiksi ja poistin vaatteesta likatahran.



Muokkaus oli minusta jo ensimmäisessä ihan okei, mutta kuva antoi mahdollisuuden johonkin intensiivisempään. Kokeilin siis, miltä kuva näyttäisi hitusen kirkkaammilla väreillä ja hohtavalla efektillä. Kuvan otti Maiju Desuconissa 2012.



Kuvasta sai niin paljon satumaisemman maalaamalla taustaan kirkasta väriä. Kuva on Kizzyn käsialaa. Animecon, 2012.



Maijun ottama kuva Traconissa vuonna 2012, kuvassa Matt Olsenina myös Kizzy. Muokkasin kuvan uudelleen samalla periaatteella kuin Peukaloliisan kohdalla: satumaisempi tunnelma. Ylemmän kuvan värit kun tuntuivat aika karuilta suhteessa tarkoitettuun fiilikseen.



Minun ottama kuva Desuconissa 2013, kuvassa Jesmo. Vaikka Kasumi onkin mestarivaras ja osaa piilottaa itsensä kokonaan näkyvistä, tässä kuvassa minusta taustan mustaan seinään hukkuminen ei ollut eduksi. Lisäksi Jesmon kasvojen piirteet hukkuivat täysin hupun varjoon.


Kuten sanottu, aina on varaa parantaa, mutta on sitä kuitenkin jostakin lähdetty ja jonnekin päästy. Ehkä. :D

perjantai 29. maaliskuuta 2013

CRACK 2

Kevät on taas täällä ja sen myötä koin, että olisi taas aika vaihtaa blogin ulkoasua. Olin muutenkin jo niin kyllästynyt katsomaan edellistä ulkoasua ja erityisesti banneria, että kevät oli itsessään jo täysin validi tekosyy. En hirveästi pitänyt loppupeleissä edellisestä ulkoasusta. Olin ajatellut muuttaa ulkoasua vasta kesällä kun minulla on uusi puku taas kasassa, mutta pyh. Mennään viime vuonna tekemälläni Peukaloliisalla. Kuvan tuolloin napsaisi Kizzy.

Olen ehkä aivan liian innoissani keväästä. Pidän kaikista vuodenajoista kovasti, mutta kun kylmää ja pimeyttä on jatkunut niin kauan, ei energiaa ja positiivisuutta riitä mihinkään. Kaikki mehut menee pelkästään siinä, että yrittää päästä sängystä ylös pimeään aamuun, olla koulussa valoisan ajan ja takaisin kotiin kun on taas pimeää. Kirkas lumi ja kirpakka pakkanen piristää puoliväliin saakka, mutta loppupuolella on jo henkisesti ja fyysisesti lopussa. Kevät on tuonut mukanaan minulle niin paljon uutta energiaa ja pakottavia tarpeita uudistaa itseään. En lannistu ja vaivu alakuloon ollenkaan helposti talven loputtua. Sitä jaksaa paremmin olla tukena ystäville, joilla on vaikeaa, ja ennen kaikkea kestää helpommin itseään. Kaikki on myös paljon hauskempaa kuin ehkä olisi soveliasta.

Tästä aasinsiltana seuraavaan. Tein joskus 2010 kesällä postauksen siitä, miten kameran edessä ollaan, millainen posettaja itse olen ja miten yleensä photoshoot-tilanteissa käyttäydyn. Löysin tuon merkinnän taas tänään ja saatoin nauraa jälleen vatsani kipeäksi. Ja koska itsensä nolaaminen ja itselleen nauraminen aika ajoin on terveellistä ja kehittävää, päätin siis tehdä vastaavanlaisen kuvaspämmin derppailua tämän aikavälin coneista/cosseista/muista. Kaikkia tapauksia en kuitenkaan laita, vain niitä painavimpia. Lupa on tälläkin kertaa nauraa.

Kuvakrediitit etukäteen:


Persona 3: Mitsuru

Derp hurp hörp.

D:
Kuvassa myös Maiju.

D':
Seuraan liittyi Kangaskasa.

Maiju myötähäpeää.

Minä en edes.


Peukaloliisa

Peruukki painaaaa-

LaadidaadaalaaKSHDFKJSDHGJKHAJGH

IHANAA OOOH feat. Kizzy


Odin Sphere: Mercedes

Öääärgh.
Vasemmalla Esa.

Edörr?

Nuut.

IHANA SOMELAINE MUIJA UH.

D:

Ella, mitä teet.

Sovitaanko treffit?


W.i.t.c.h.: Will

Will ei arvosta Mattin helliä rakkausbiisejä.

Ei niin kertakaikkiaan.


Ace Attorney: April May

Bad hair day.

Dat ass feat. fuuuuu


Aurinkoista kevättä!

EDIT// Ai niin, ja koska Elinan koostama video on sisällöltään niin tätä, laitan senkin vielä tähän loppuun. Herpan derpan!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Jee, me kehitytään!

Olen ollut taas jonkin aikaa melko vaisu täällä päin, Traconia koskeva merkintä oli kaiketi viimeisin, jossa oikeasti jaksoin asiasta kirjoittaa. Tapanani on yleensä ollut kirjoittaa conraporttia aina kaikista koetuista coneista, mutta tämän vuoden Yamaconista ja CosplayGaalasta ei ole kyllä sellaista tulossa, valitan, lähinnä kokemuksien vaisuuden ja yksitoikkoisuuden vuoksi. Kivaa oli siis molemmissa, mutta kun tapahtumat kokee vain yhdessä paikassa staattisesti istuen/seisten koko päivän, ei siitä hirveästi jaettavaa keksi. Yamaconissa olin siis cosplayneuvonnassa ja CosplayGaalassa tuomarina. Tässä oleellisimmat.

Joka tapauksessa, jotta saisin taas jotain virikettä blogini puolelle (nyt kun se joulukalenteri on ihan mahdoton tehdä tänä vuonna), ajattelin tarttua Kimmyn haasteeseen. Kaikki cosplayni on kylläkin listattu aikajärjestykseen jo valmiiksi blogini oikean palstan linkin taakse, mutta no, antaa nyt mennä. Verrataan sitten ihan vuosi kerrallaan. Pistän kaikki kuvat riviin vanhimmasta uusimpaan, länsimaiseen tapaan.

Klikkaamalla saa kaikki kuvat suuremmiksi.




Ensimmäinen kosketukseni cosplayhin oli toki jo vuonna 2007, mutta itse tekemisen aloitin vasta seuraavana vuonna.
Cosplayn aloitin ihan hirvittävällä ryminällä. Pukuja tuli pidettyä päällä lähemmäs 20 jo pelkästään vuoden 2008 sisällä. Tähän laitoin kuitenkin vain ne kotitekoiset puvut, en niitä muilta lainattuja tai kaappicosseja.
Ehdottomasti rakkain cosplayn aihe oli Kingdom Hearts. Hahmoja tuli pyöriteltyä sieltä jos jonkinmoista, niin alkuperäisellä kuin casualillakin designilla. Ensimmäisen pukuni kanssa sain kaavoitusapua mummiltani ja hän vahti myös puvunteossa ompeluani. Pääpiirteittäin pukuni painottuivat miespuolisiin hahmoihin. Nypin myös kulmani iiiihan tyngiksi viivoiksi cosplayn vuoksi, vaalensin ne myös. Ei ikinä enää. Tykkään kulmistani näin, kiitos vain. Propit olivat mukana cossien teossa alusta saakka ja nautin siitä tuolloin luultavasti huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä.




Cosplay-tahtini rauhoittui hieman, ja aloin kallistua enemmän itse tehtyihin kuin kaapista temmattuihin. Vuonna 2009 löysin myös nettikauppojen ihmeellisen maailman ja aloin hankkia peruukkini vain ja ainoastaan ulkomailta huomattavan laatueron ja edullisuuden vuoksi. Uskalsin tehdä radikaaleja muutoksia omiin hiuksiini cosplayn valossa ja vedin peräkkäisinä cosseina, muutaman viikon erolla tukan shokkisiniseksi, platinaksi ja siitä oranssiksi. Cossieni sukupuolijakauma alkoi tasoittua fifty-fiftyyn. Likimain kaikki cossini olivat olleet tähän vuoteen saakka ryhmä-cosplayn puolella, ja olin täysin tyytyväinen tähän tilanteeseen.




2010 ja siitä eteenpäin jämähdin naispuolisiin hahmoihin, sillä tulin harvinaisen itsetietoiseksi omasta ruumiistani, sen mahdollisuuksista ja puutteista. Viimeistään tässä vaiheessa aloin panostaa pikkuhiljaa enemmän laatuun kuin määrään. Vaikka vuoden 2010 puvut olivatkin yhä ryhmäorientuneita, aloin hiljalleen muuttaa suuntaani itsenäiseen päättämiseen ja työstämiseen.




Kahmaisin itselleni haastavimman cossini koskaan ja työnteon keston skaala muuttui kertaheitolla. Kaikki aiemmat pukuni olin onnistunut tekemään kahden, maksimissaan kolmen viikon sisällä, mutta nyt puvunteon kesto kasvoi peräti puoleen vuoteen. Koska kiinnitin nykyään enemmän huomiota pukuihin kuin proppeihin, alkoi aikataulutus olla ongelma proppien kannalta en juuri koskaan ehtinyt edes aloittaa propin tekemistä ennen deadlinea ja niin propit jäivät toissijaiseksi. Tänä vuonna tein myös ensimmäistä kertaa puvun, jonka painotus oli kaikessa muussa kuin tekstiileissä ja jouduin ajattelemaan puvun muotoilua uudelta kantilta. Aloin _tosissani_ antaa ajatusta myös kankaan laatuun, en vain väriin. 2011 cosplay-kisasin myös ensimmäistä kertaa.




Jostain ihmeestä sain repäistyä aikaa tehdä peräti neljä pukua jo totutun kahden sijaan, mutta toisaalta puvut olivatkin melko yksinkertaisia eivätkä ihan niin kalliita opiskelijabudjetille (mitä nyt vuoden ensimmäinen puku olikin vielä haastavahkon puolella). Tänä vuonna värjäsin ensimmäistä kertaa kangasta, peräti kolmeen eri pukuun. Uudempia pukuja ei ole vielä tullut, joten on vähän hankala arvioida ja katsoa taaksepäin kulunutta vuotta. :'>


Tähän loppuun pitäisi vissiin laittaa vielä sellainen kuva, missä on vanhin ja uusin puku vierekkäin.




Vähän tylsä laittaa uusin cossi tuohon viereen, kun se nyt on minulla vain tuo Peukaloliisa. Olisin itse halunnut laittaa siihen vertailun vuoksi jonkin puvun, jossa olisin itse kokenut onnistuneeni parhaiten tänä päivänä ja josta olisin muutenkin ylpein. En näe Peukaloliisaa mitenkään erityisen hienona suorituksena vaikka kivaisa onkin. Kaipa sitä olisi voinut vähän luistaa ja tehdä oman pään mukaan, mutta menköön nyt näin. :D

Mutta no, kiitos tästä! Kohti uusia kujeita ja silleen.