YumiKoyuki Cosplay: puku: koyuki

tiistai 19. helmikuuta 2013

Desucon Frostbite eli kuinka Pakkasukko lisääntyi

On taas con-raportin aika! Pitkä postaus on taas pitkä.

Viime viikonloppuna oli Desucon Frostbiten vuoro Lahden talvessa. Minulla oli ollut edeltävät pari kuukautta koulussa ihan järkyttävän kiireistä ja koska kesäksi olen tekemässä kalleinta pukuani koskaan, ei käynyt juuri mielessäkään tehdä uutta pukua Frostbitea varten. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään kaapista sellaisenaan vedettävää valmista vanhempaa pukua. Oli siis pakko joko tehdä muutoksia ja siistimisiä vanhempiin pukuihin tai mennä siviileissä.

No, olin halunnut kierrättää April Mayta uudelleen jossain, koska kesän Desuconissa ehdin pitää sitä päälläni niin surullisen lyhyen ajan ja ollakseen niin kiva puku siitä oli myös liian vähän kuvia omaan makuuni. April Mayn peruukki oli kuitenkin edelliskerran jälkeen niin huonossa kunnossa, että mokoma kaipasi ehdottomasti pesua ja uudelleenmuotoilua, mikä tiesi puolen päivän työtä. Frostbiten toiseksi puvuksi olin kaavaillut omaa hahmoani Koyukia, jonka olin tehnyt jo vuonna 2009. Puvun hihat eivät olleet tuolloinkaan ihan oikean kokoiset; niissä oli liikaa pituutta ja liian vähän leveyttä. Lisäksi puvun satiininauhat vetivät aivan hillittömästi mekon helmassa, eikä hihoissakaan ommeljälki ollut kauneinta etenkään hihan sisäpuolella. Sisäinen nillittäjäni siis ei voinut jättää näitä seikkoja omaan varjoonsa, vaan oli pakko hankkia tällekin prosessille jostain aikaa. Päätin siis kokeilla rajojani, josko minulla riittäisi aikaa, rahaa ja voimia koulukiireiden ohella ehtiä ajoissa hoitaa homma kotiin – ja jee, onnistuin!

Ennen - Jälkeen
Latvat ovat kyllä huomattavasti kaarevammat, mutta peruukki näyttää huomattavasti luontevammalta nyt.

Esimerkkikuvia Koyukin puvun korjailuista ei nyt ole. Sen sijaan saatte meikkikokeilun.

Minulla kävi niin onnellisesti, että isäni ja veljeni olivat menossa autolla Leville juurikin perjantaina, ja pääsin samalla kyydillä matkan varrella olevaan Lahteen. Olin myös onnistunut saamaan flunssan kuumeineen päivineen saman viikon alussa ja vielä perjantaina aamulla minulla oli ollut lämpöä. Illalla kuitenkaan lämpöä ei enää noussut ja viikonloppukin sujui etukäteen kerrottuna täysissä voimissa.

---

Lauantaina aamulla kiskoin Koyukin kamat mukaan Sibeliustalolle, vaihdoin puvun ihan hillittömässä tungoksessa pukuhuoneessa ja kärsin kuumuudesta saman tien huomattavasti aiempaa Koyukin peruukkia pidemmän version ja niskassa koreilevan turkiksen takia. Yhtään ei auttanut kuumeen jälkeinen ”alilämpö” (35.5°C). Muuten Frostbiten aamupäivä kului kuolettavan tylsästi ja hitaasti. Oli hassua olla kerrankin conissa siihen aikaan aamusta eikä ollut tarvetta rynnätä heti töihin, kuten tavallisesti aiemmissa coneissa. Minun työvuoroni Hall Cosplayn tuomarina alkaisi vasta siinä klo 15.15 aikoihin, ja aamupäivä/päivä oli aikaa agenteilla kierrellä ja etsiä käsiinsä kisaajia.

Pyörähdin taidekujalla hyvin pikaisesti ja sain käsiini Mass Effect -tarrasetin. En kestä miten söpöjä, putoan renegade Shepardeille! Samaten Talin "WTF BRO" (tai "LEMME GRAB DAT ASS") on hulvaton!

Tarrat © Niimonn

Tämän pitkän odottelun ja tuomaroinnin välissä backstagella ehdimme tehdä vartin pikakuvaussession Elinan kanssa hänestä Jack Frost cossissaan. Paikkana oli ahdas mustaseinäinen käytävä ja kuvista tuli ehkä joitain hienoimpia ikinä, imho! Alla muutama taidonnäyte.

Elina: Jack Frost - Rise of the Guardians

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Itse tuomarointi sujui todella kivasti, oli hauska tavata ensikertalaiset tuomaritoverit. Kiitos siis hienosta kokemuksesta kanssanne, Biitti, Jarwes ja plasticgay!

Tämän enempää en lauantaista ehtinyt/jaksanut kokea, ja suuntasimme porukkamme kanssa majapaikalle syömään pizzaa tms. Jostain syystä pizzani sisältö ilmeisesti huvitti muita. Mitä vikaa, jos pizzassa on (kanaa, oliiveja,) mozzarellajuustoa, fetajuustoa, aurajuustoa, sekä sitä tavallista juustoa mikä kaikkiin pizzoihin kuuluu? Juusto on hyvää! (Tajusin vasta illemmalla, etten saanut Koyukistani edes pientä photoshoottia. Sob.)

---

Sunnuntai kului jännästi jotenkin kiireisemmin, vaikkei ollut töitä. Vaihdoin April Mayn puvun päälle huomattavasti väljemmässä pukuhuoneessa ja sieltä juoksujalkaa seuraamaan Cosplay Bootcamp –paneelia. Istahdin eturiviin melko reunaan ja onnellisena kuuntelin panelistien juttuja – kunnes kohdalle tuli dia, jossa oli kirjoitettuna tapahtuman järjestäjien osaamis-/vastuualueet. Arttu istui omaa kulmaani nähden juuri sen verran edessä, että näin alimmalla rivillä vain epäsanan ”olk”, mikä oli mielestäni varsin epätavallinen sukunimen pääte, en ainakaan itse tunne kovin montaa itseni lisäksi. Kun siinä sitten kuikuilin, sain huomata että oma nimenihän se siellä komeili ja vastuualueeksi minulle oli kirjoitettu peruukit. Sen lisäksi, etten ollut tiennyt mitään osallistumisestani (olin kyllä ilmaissut järjestäjätahon puolella olevani halukas osallistumaan, mutten osannut nimetä mitään, missä olisin ihan aidosti oikeasti hyvä ja pätevä opettamaan muita), oli peruukit kyllä se isompi yllätys. Toki, on sitä tehty aika paljon peruukkeja tämän viiden vuoden aikana mitä olen cosplayta harrastanut ja olen leikannut oman tukkani itse viimeiset seitsemän vuotta (lisäksi myös kavereiden hiuksia), niin kai se pitää vaan luottaa, jos muut näkee sen olevan tarpeeksi hyvä meriitti. Paneelissa heräsi toiveita arkimeikkien tyylisistä opetustarpeista. Koska tämän tiedostan omimmaksi taidokseni, tuli luotua kysyviä katseita panelistien kanssa, minkä koin hyväksynnäksi ottamaan arkimeikkien puolen omaksi pestikseni. No, niitä on sitten nyt kai kaksi. :’D Vaikka työpajat ovatkin eri, niin voipa ne nyt ainakin yhteen linkittää nimityksellä kosmetiikka! Ja kosmetiikan jos jonkin koen osaavani.

Likimain heti paneelin jälkeen suuntasimme Maijun kanssa napsimaan kuvia hänen 2009 tekemästään (ylihienosta ja hänen puvuistaan yhdestä suosikistani) Spitfiresta. Koska edellisenä päivänä olin mielestäni ottanut aika tosi muikeita kuvia kiinnostavassa valossa mustaa seinää vasten Elinan kanssa, halusimme kokeilla miten se toimisi Spitfiren lämpimissä väreissä. Sitä varten meidän tosin oli odotettava iltapäivää, jotta bäkkärillä olisi hiljaista ja sinne saisi luvalla mennä. Kuvista tuli aika muikeita, jälleen imho.

Maiju: Spitfire - Air Gear (manga)

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Ennen kuin pääsimme bäkkärille, ensimmäisen Spitfire-session jälkeen Maiju ystävällisesti kuvasi April Maytani. Kuvista tuli lievästi ilmaistuna pehmopornoja, mutta minkäs teet kun April May = pehmoporno. Samaa mustaa seinää vasten kuvasimme sitten myös April Mayn tummempaa luonnetta, mitä olin jo edellisenä kesänä puvultani toivonut (tätä varten olin tehnyt April Mayn sydännapit irroitettaviksi ja ympäri käännettäväksi). Oli muuten vaikeaa, en osaa olla ”ugly pretty”, kuten Tyra Banks sen kuvailee.

Minä: April May - Phoenix Wright: Ace Attorney

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Con meni taas niin nopeasti ja kiirehtien ohi, etten ehtinyt nähdä ihmisiä ja jutella kummempia. :C No, ensi kerralla sitten! >n<

maanantai 9. elokuuta 2010

CRACK

Lueskelin tässä muutama päivä sitten Wepin blogimerkintää eläytymistaidosta cosplayattaviin hahmoihin (ja mahdollisesti sen puutteesta) ja enpä voinut vastustaa kiusausta kommentoida asiaan itsekin jollain lailla.

Eli siis, olen tosiaan harrastanut cossaamista nyt noin kaksi ja puoli vuotta, mikä ei mielestäni ole kovinkaan kauan. Tämän lisäksi astuin harrastuksessa mukaan melkein ensimmäisenä näihin nyt jo perinteiksi muodostuneisiin photoshootteihin (niihin miittimuotoisiin, tänä kesänä on tosin ollut melkoisen hiljaista sillä suunnalla), joten jonkinlaista naamanhallintaa on ollut syytä ehkä omata. Tosin, ne ensimmäiset shootit eivät ehkä ihan onnistuneet tarkoitusperässään, tapaukset kun olivat melkolailla enemmän miittejä kuin shoottaamista. Mutta hyviä muistoja, hyviä muistoja (ja paljon häpeämistä McDonaldsin pöytien alta). Shooteissa ollaan ehkä tähän päivään asti "hieman" kehitytty ja kasvettu, alettu ottaa asiaa vakavammin. Tästä voinen siirtyä oivallisesti omiin kokemuksiini posettajana.

En ole vakava malli. Lyhyesti ja ytimekkäästi. En koe siis kuitenkaan, että kanssani olisi jotenkin vaikeaa työskennellä, pystyn pysymään ilmeessä jos tilanne sitä vaatii (Lirlys pysyy hiljaa Traconista :D, tilanne oli siellä aivan toinen!), mutta hyvin usein sinne väliin ilmestyy kärsiviä naamoja, derpejä ja durreja. Suurin osa cossattavista hahmoistani on kuitenkin ollut sitä hiljaista, rauhallista, vakavaa tai muuten vain sitä jo loppuun kulutettua kaukaisuuteen katsovaa tyyppiä, että olen siihen jo kovinkin tottunut. Seuraavat eivät ole cossikuvia, mutta edustavat hyvin sitä sanomaa, jota tässä tapauksessa hapuilen.

No eivät katso sinne horisonttiin, mutta esittävät nättiä.

Vain pari hahmoa on ollut niitä hauskempia tapauksia, mutta harmikseni niistä ei ole (koskaan?) saatu postattavia kuvia iloisessa tunnelmassa. Lisäksi haluaisin kovasti joskus saada naamalleni käyttöä aggressiivista hahmoa varten, sillä en ole tainnut myöskään kulmiani kummemmin kurtistella. Selityksestäni huomaan, että edustan tyhjyyteen katsovaa, ilmeetöntä sakkia, jonka ei tarvitse osata oikeastaan sen kummempaa. Komppaan silti Wepiä tässäkin, että siinäkin voi silti olla haastetta, ettei näytä vaan isolta kolmelta pisteeltä ajatuskuplassa. Siihen en itse toisaalta osaa omista kyvyistäni vastata.

Point. Eniten cossailen vakavanaamaisempia hahmoja, mutta oman sosiaalisehkon ja avoimen luonteeni takia on mukava repäistä (usein) ja työntää se kieli sieltä hampaiden ohi ulos lähes joka kerta, kun kuvatessa ei hetkeksi ole aistittavissa äärimmäisen vakavaa keskittymistä. En voi taata kuvaajien tyytyväisyyttä toimenpiteeseeni, mutta itseäni tämä helpottaa, ja on mukava heittää enemmän tai vähemmän huonoa läppää muutaman otoksen väliin, esim. silloin kun voisi vaihtaa posetusta tai kuvakulmaa. Olen mielestäni hirveän huono ideoimaan omia posetuksiani, ja kevennän omaa tunnelmaani ylitsevuotavalta mietinnältä huulen heiton ja derppien merkeissä. Lisäksi minulla on pakonomainen mielleyhtymä sille, että kameralle kuuluu AINA tehdä mitä hehkein ele, jos se linssi sattuu omaan suuntaan osoittamaan.

Pajatan paljon turhuuksia, enkä edes kuulosta siltä, että tietäisin mistä puhun. Kadotin oman pointtini tässä. Ottakaa siis iso läjä loistavia esimerkkejä "kulissien takaa"! Annan itseni alttiiksi, on lupa nauraa. Teen niin itsekin~ Osassa kuvista itselläni ei ehkä ole se koomisin naamari, enkä ole varma mitä mieltä ihmiset ovat oman naamansa näkymisestä kanssani. Joidenkin kuvien tilanne on se, mikä tekee niistä paljon arvokkaampia kuin kansioihini pölyttymään jättämisen.

Niitä "hyviä" kuvia sitten omalla deviantART-tunnuksellani, tai vaihtoehtoisesti muutaman alla listatun nimen takana samaisessa paikassa.

Kuvaajakrediitit etukäteen.

Sora-siu

OC: Nachi