Katselmus vuoteen 2012

Voi Ninnu, armaani, minkä teit! Enhän ole jo valmiiksi riehaantunut vallan päivittelemään blogiani niin ulkoasun kuin merkintöjenkin puolesta, ja menit sitten yllyttämään minua pohdiskeluun keskellä yötä (nyt oikolukiessani tosin jo aamua) koskien viime vuoden cosplay-satoa. Toisaalta tämähän olisi pitänyt tehdä jo vuodenvaihteessa, mutta no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä paitsi minun blogini, ähäs!

Mitä hahmoja cosplayasit vuonna 2012?

Klikkaamalla suuremmaksi.

Kuvissa vasemmalta oikealle:

Mercedes – Odin Sphere @ Desucon Frostbite + Ropecon

Catherine – Catherine @ Desucon + Tracon

April May – Phoenix Wright: Ace Attorney @ Desucon

Peukaloliisa – Peukaloliisa @ Animecon

Will Vandom – W.i.t.c.h. @ Tracon

Ellen – Folklore @ ei käytetty conissa (cosplay-haasteen tuotos)

Minua ei yhtään huvita Desuconin infotiskiin kohdistuva panorama.

Mikä asuistasi oli mielestäsi hienoin?

Öm jaa. Varmaankin Mercedes. Siihen taisi ehkä mennä eniten aikaa ja päänvaivaa kaavoituksessa ja siipien rakenteissa. Samaten peruukin kanssa sain hetken taistella, jotta letit asettuisivat loogiseen kohtaan korvien eteen ja tukevasti. Se oli kaikista viime vuoden puvuistani oivaltavin ja koin saaneeni siitä lähelle referenssien mukaisen. Ja mielestäni hahmo sopi minulle.

En nyt ihan voi sanoa, että puku kuitenkaan oli sieltä mukavimmasta päästä. Siipien kanssa oli hankala kulkea ja tiukoista kengistä onnistuin saamaan jonkun pysyvänlaatuisen hermovian varpaaseen, se on tuntunut tähänkin päivään saakka puutuneelta aika ajoin. Mutta on hellittänyt nyt onneksi pikkuhiljaa.

Kuva © Lefrin

Mikä asuista oli mukavin päällä?

No vähän menin jo sanomaan mikä se ei ainakaan ollut. Taistelin kahden puvun välillä ja luulen, että Peukaloliisa asettuu taaemmas painavan peruukkinsa kanssa ja antaa Willin viedä tämän pystin. Syy siihen miksei voitto ollut yksinkertaisen selkeä, johtui Willin housuista. Housut olivat yhden koon liian pienet valmisfarkut, joissa oli sen puoleen liian lyhyt haarakoukku. Jatkuvasti oli sellainen olo, että kiva juttu, saavat muut katsella kahta erillistä pakaraa kivan setin sijaan. Pahoittelen tästä epämiellyttävästä näystä, jos sen jouduitte todistamaan. Ai niin, olipa toinenkin seikka. Koittaa ehkä järkyttävä juonipaljastus, mutta en käyttänyt minkäänlaisia rintaliivejä paitani alla. Tämä johtui siitä, että Will on 14-vuotias esiteini, jolla hädin tuskin on mitään miehustan seudulla, ja minulla nyt sattuu olemaan varustusta hiukan enemmän. Minulla ei ollut binderiä käytössä tuolloin, enkä ideaalisiteistä välitä ollenkaan vyötärölle valumisen vuoksi, joten oli pakko yrittää purra hammasta ja mennä puolikommandona, sekin kun jo auttoi koko-ongelmaa. (En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka tempaisevat kotiin tullessaan rintaliivit kuuseen. Minä pidän niistä. ♥)

Äh, menisikö se Peukaloliisa nyt kuitenkin tuon kaiken vinetyksen edelle? En tiedä. :D Ehkä se Will nyt silti pitää paalupaikkansa, pelkkiä arkivaatteita kun siinä nyt oli käytössä.

Heeeeehehehehe feat. Kizzy
Kuva © Maiju

Yhtään lavakokemuksia?

Kisaamismielessä ei, mutta Elinaa esiintyessä assaroin Desuconissa ja pariin kertaan tuomarina lavalla käyskentelin Desucon Frostbitessa sekä CosplayGaalassa.

Tämä on se assarointitapaus.
Kuva © Kimmy

Ryhmäkuvia!!

No kuulkaas, minä en usein satu samoihin kuviin enemmän kuin yhden ihmisen kanssa! Ette nyt siis ihan oikeita ryhmäkuvia saa kuin ehkä yhden, mutta anti mennä!

Seurustelu on vakavaa liiketoimintaa kera alksndran ja Elinan.
Kuva © Maiju

Elina heiluttaa kopteria, Kizzy pitelee sontsaa ja ihailee näkyä kanssani.
Kuva © Timo Virtanen

Sekalainen kööri. Punainen takaraivo vasemmalla on allekirjoittaneen.
Kuva © Lefrin

Tulevaisuuden suunnitelmia

Aa, apua. No tulossa pitäisi olla tuomarihommia, varmaan muutakin coneissa työskentelyä! Kesällä olisi tarkoitus kisata taas pitkästä aikaa ja syksyllä olisin opetushommissa Cosplay Bootcampilla.

Muutama puku olisi myös tiedossa. Yritän kovasti Desuconiin tehdä kaksi jo kauan odotuslistalla ollutta hahmoa, joista molemmat olen aloittanut noin parisen vuotta sitten, mutta joita en koskaan saanut tehtyä valmiiksi asti. Toivotaan, ettei jää yritykseksi tällä kertaa!

Kingdom Hearts II:n Oletten korut tuli tehtyä joskus kauan, kauan sitten.

Persona 4:n Naoton lätsä, kengät, lasit ja peruukki ovat myös olleet itse puvun
valmistumista odottamassa jo muutaman tovin.
Ai kato oho, sama pose.

Lisäksi Traconiin kisapuvuksi olen tekemässä ehkä jotain hienointa ikinä, mutta asd kun en uskalla oikeasti paljastaa sitä vielä tässä vaiheessa. Aikuisten oikeasti ei ole kyse siitä, etten haluaisi kenenkään muun cossaavan samaa hahmoa (koska kaikella logiikalla jos kyse olisi se, varmaan laukoisin heti puvun kaikelle kansalle. Melko usein tulee sellaisia reaktioita, että: ”Ai se tekeekin sen hahmon, en minä sitten kehtaa...”), vaan ihan vain sen takia, että inhoan kailottaa pukuja, jotka sitten kaatuvatkin jossain välissä. Itselleen tulee tuplasti toimettomampi ja epäonnistuneempi olo, jos siitä tiedetään ulkoisestikin. :'>

Muita tulevaisuuden suunnitelmia minulla ei pukujen kannalta toistaiseksi ole ja olenkin kieltäytynyt tekemästä lupauksia ennen kuin saan kisapukuni tehtyä.

Paitsi että haluaisin aika tosi paljon tehdä pari hahmoa Dangan Ronpasta. Mitään en lupaa! Haaveilen! Joskus!

Wahuu!

CRACK 2

Kevät on taas täällä ja sen myötä koin, että olisi taas aika vaihtaa blogin ulkoasua. Olin muutenkin jo niin kyllästynyt katsomaan edellistä ulkoasua ja erityisesti banneria, että kevät oli itsessään jo täysin validi tekosyy. En hirveästi pitänyt loppupeleissä edellisestä ulkoasusta. Olin ajatellut muuttaa ulkoasua vasta kesällä kun minulla on uusi puku taas kasassa, mutta pyh. Mennään viime vuonna tekemälläni Peukaloliisalla. Kuvan tuolloin napsaisi Kizzy.

Olen ehkä aivan liian innoissani keväästä. Pidän kaikista vuodenajoista kovasti, mutta kun kylmää ja pimeyttä on jatkunut niin kauan, ei energiaa ja positiivisuutta riitä mihinkään. Kaikki mehut menee pelkästään siinä, että yrittää päästä sängystä ylös pimeään aamuun, olla koulussa valoisan ajan ja takaisin kotiin kun on taas pimeää. Kirkas lumi ja kirpakka pakkanen piristää puoliväliin saakka, mutta loppupuolella on jo henkisesti ja fyysisesti lopussa. Kevät on tuonut mukanaan minulle niin paljon uutta energiaa ja pakottavia tarpeita uudistaa itseään. En lannistu ja vaivu alakuloon ollenkaan helposti talven loputtua. Sitä jaksaa paremmin olla tukena ystäville, joilla on vaikeaa, ja ennen kaikkea kestää helpommin itseään. Kaikki on myös paljon hauskempaa kuin ehkä olisi soveliasta.

Tästä aasinsiltana seuraavaan. Tein joskus 2010 kesällä postauksen siitä, miten kameran edessä ollaan, millainen posettaja itse olen ja miten yleensä photoshoot-tilanteissa käyttäydyn. Löysin tuon merkinnän taas tänään ja saatoin nauraa jälleen vatsani kipeäksi. Ja koska itsensä nolaaminen ja itselleen nauraminen aika ajoin on terveellistä ja kehittävää, päätin siis tehdä vastaavanlaisen kuvaspämmin derppailua tämän aikavälin coneista/cosseista/muista. Kaikkia tapauksia en kuitenkaan laita, vain niitä painavimpia. Lupa on tälläkin kertaa nauraa.

Kuvakrediitit etukäteen:

Aidu

Kizzy

Kimmy

Lefrin

Wepi

Maiju

Persona 3: Mitsuru

Derp hurp hörp.

D:
Kuvassa myös Maiju.

D':
Seuraan liittyi Kangaskasa.

Maiju myötähäpeää.

Minä en edes.

Peukaloliisa

Peruukki painaaaa-

LaadidaadaalaaKSHDFKJSDHGJKHAJGH

IHANAA OOOH feat. Kizzy

Odin Sphere: Mercedes

Öääärgh.
Vasemmalla Esa.

Edörr?

Nuut.

IHANA SOMELAINE MUIJA UH.

D:

Ella, mitä teet.

Sovitaanko treffit?

W.i.t.c.h.: Will

Will ei arvosta Mattin helliä rakkausbiisejä.

Ei niin kertakaikkiaan.

Ace Attorney: April May

Bad hair day.

Dat ass feat. fuuuuu

Aurinkoista kevättä!

EDIT// Ai niin, ja koska Elinan koostama video on sisällöltään niin tätä, laitan senkin vielä tähän loppuun. Herpan derpan!

Desucon Frostbite eli kuinka Pakkasukko lisääntyi

On taas con-raportin aika! Pitkä postaus on taas pitkä.

Viime viikonloppuna oli Desucon Frostbiten vuoro Lahden talvessa. Minulla oli ollut edeltävät pari kuukautta koulussa ihan järkyttävän kiireistä ja koska kesäksi olen tekemässä kalleinta pukuani koskaan, ei käynyt juuri mielessäkään tehdä uutta pukua Frostbitea varten. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään kaapista sellaisenaan vedettävää valmista vanhempaa pukua. Oli siis pakko joko tehdä muutoksia ja siistimisiä vanhempiin pukuihin tai mennä siviileissä.

No, olin halunnut kierrättää April Mayta uudelleen jossain, koska kesän Desuconissa ehdin pitää sitä päälläni niin surullisen lyhyen ajan ja ollakseen niin kiva puku siitä oli myös liian vähän kuvia omaan makuuni. April Mayn peruukki oli kuitenkin edelliskerran jälkeen niin huonossa kunnossa, että mokoma kaipasi ehdottomasti pesua ja uudelleenmuotoilua, mikä tiesi puolen päivän työtä. Frostbiten toiseksi puvuksi olin kaavaillut omaa hahmoani Koyukia, jonka olin tehnyt jo vuonna 2009. Puvun hihat eivät olleet tuolloinkaan ihan oikean kokoiset; niissä oli liikaa pituutta ja liian vähän leveyttä. Lisäksi puvun satiininauhat vetivät aivan hillittömästi mekon helmassa, eikä hihoissakaan ommeljälki ollut kauneinta etenkään hihan sisäpuolella. Sisäinen nillittäjäni siis ei voinut jättää näitä seikkoja omaan varjoonsa, vaan oli pakko hankkia tällekin prosessille jostain aikaa. Päätin siis kokeilla rajojani, josko minulla riittäisi aikaa, rahaa ja voimia koulukiireiden ohella ehtiä ajoissa hoitaa homma kotiin – ja jee, onnistuin!

Ennen - Jälkeen
Latvat ovat kyllä huomattavasti kaarevammat, mutta peruukki näyttää huomattavasti luontevammalta nyt.

Esimerkkikuvia Koyukin puvun korjailuista ei nyt ole. Sen sijaan saatte meikkikokeilun.

Minulla kävi niin onnellisesti, että isäni ja veljeni olivat menossa autolla Leville juurikin perjantaina, ja pääsin samalla kyydillä matkan varrella olevaan Lahteen. Olin myös onnistunut saamaan flunssan kuumeineen päivineen saman viikon alussa ja vielä perjantaina aamulla minulla oli ollut lämpöä. Illalla kuitenkaan lämpöä ei enää noussut ja viikonloppukin sujui etukäteen kerrottuna täysissä voimissa.

---

Lauantaina aamulla kiskoin Koyukin kamat mukaan Sibeliustalolle, vaihdoin puvun ihan hillittömässä tungoksessa pukuhuoneessa ja kärsin kuumuudesta saman tien huomattavasti aiempaa Koyukin peruukkia pidemmän version ja niskassa koreilevan turkiksen takia. Yhtään ei auttanut kuumeen jälkeinen ”alilämpö” (35.5°C). Muuten Frostbiten aamupäivä kului kuolettavan tylsästi ja hitaasti. Oli hassua olla kerrankin conissa siihen aikaan aamusta eikä ollut tarvetta rynnätä heti töihin, kuten tavallisesti aiemmissa coneissa. Minun työvuoroni Hall Cosplayn tuomarina alkaisi vasta siinä klo 15.15 aikoihin, ja aamupäivä/päivä oli aikaa agenteilla kierrellä ja etsiä käsiinsä kisaajia.

Pyörähdin taidekujalla hyvin pikaisesti ja sain käsiini Mass Effect -tarrasetin. En kestä miten söpöjä, putoan renegade Shepardeille! Samaten Talin "WTF BRO" (tai "LEMME GRAB DAT ASS") on hulvaton!

Tarrat © Niimonn

Tämän pitkän odottelun ja tuomaroinnin välissä backstagella ehdimme tehdä vartin pikakuvaussession Elinan kanssa hänestä Jack Frost cossissaan. Paikkana oli ahdas mustaseinäinen käytävä ja kuvista tuli ehkä joitain hienoimpia ikinä, imho! Alla muutama taidonnäyte.

Elina: Jack Frost - Rise of the Guardians

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Itse tuomarointi sujui todella kivasti, oli hauska tavata ensikertalaiset tuomaritoverit. Kiitos siis hienosta kokemuksesta kanssanne, Biitti, Jarwes ja plasticgay!

Tämän enempää en lauantaista ehtinyt/jaksanut kokea, ja suuntasimme porukkamme kanssa majapaikalle syömään pizzaa tms. Jostain syystä pizzani sisältö ilmeisesti huvitti muita. Mitä vikaa, jos pizzassa on (kanaa, oliiveja,) mozzarellajuustoa, fetajuustoa, aurajuustoa, sekä sitä tavallista juustoa mikä kaikkiin pizzoihin kuuluu? Juusto on hyvää! (Tajusin vasta illemmalla, etten saanut Koyukistani edes pientä photoshoottia. Sob.)

---

Sunnuntai kului jännästi jotenkin kiireisemmin, vaikkei ollut töitä. Vaihdoin April Mayn puvun päälle huomattavasti väljemmässä pukuhuoneessa ja sieltä juoksujalkaa seuraamaan Cosplay Bootcamp –paneelia. Istahdin eturiviin melko reunaan ja onnellisena kuuntelin panelistien juttuja – kunnes kohdalle tuli dia, jossa oli kirjoitettuna tapahtuman järjestäjien osaamis-/vastuualueet. Arttu istui omaa kulmaani nähden juuri sen verran edessä, että näin alimmalla rivillä vain epäsanan ”olk”, mikä oli mielestäni varsin epätavallinen sukunimen pääte, en ainakaan itse tunne kovin montaa itseni lisäksi. Kun siinä sitten kuikuilin, sain huomata että oma nimenihän se siellä komeili ja vastuualueeksi minulle oli kirjoitettu peruukit. Sen lisäksi, etten ollut tiennyt mitään osallistumisestani (olin kyllä ilmaissut järjestäjätahon puolella olevani halukas osallistumaan, mutten osannut nimetä mitään, missä olisin ihan aidosti oikeasti hyvä ja pätevä opettamaan muita), oli peruukit kyllä se isompi yllätys. Toki, on sitä tehty aika paljon peruukkeja tämän viiden vuoden aikana mitä olen cosplayta harrastanut ja olen leikannut oman tukkani itse viimeiset seitsemän vuotta (lisäksi myös kavereiden hiuksia), niin kai se pitää vaan luottaa, jos muut näkee sen olevan tarpeeksi hyvä meriitti. Paneelissa heräsi toiveita arkimeikkien tyylisistä opetustarpeista. Koska tämän tiedostan omimmaksi taidokseni, tuli luotua kysyviä katseita panelistien kanssa, minkä koin hyväksynnäksi ottamaan arkimeikkien puolen omaksi pestikseni. No, niitä on sitten nyt kai kaksi. :’D Vaikka työpajat ovatkin eri, niin voipa ne nyt ainakin yhteen linkittää nimityksellä kosmetiikka! Ja kosmetiikan jos jonkin koen osaavani.

Likimain heti paneelin jälkeen suuntasimme Maijun kanssa napsimaan kuvia hänen 2009 tekemästään (ylihienosta ja hänen puvuistaan yhdestä suosikistani) Spitfiresta. Koska edellisenä päivänä olin mielestäni ottanut aika tosi muikeita kuvia kiinnostavassa valossa mustaa seinää vasten Elinan kanssa, halusimme kokeilla miten se toimisi Spitfiren lämpimissä väreissä. Sitä varten meidän tosin oli odotettava iltapäivää, jotta bäkkärillä olisi hiljaista ja sinne saisi luvalla mennä. Kuvista tuli aika muikeita, jälleen imho.

Maiju: Spitfire - Air Gear (manga)

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Ennen kuin pääsimme bäkkärille, ensimmäisen Spitfire-session jälkeen Maiju ystävällisesti kuvasi April Maytani. Kuvista tuli lievästi ilmaistuna pehmopornoja, mutta minkäs teet kun April May = pehmoporno. Samaa mustaa seinää vasten kuvasimme sitten myös April Mayn tummempaa luonnetta, mitä olin jo edellisenä kesänä puvultani toivonut (tätä varten olin tehnyt April Mayn sydännapit irroitettaviksi ja ympäri käännettäväksi). Oli muuten vaikeaa, en osaa olla ”ugly pretty”, kuten Tyra Banks sen kuvailee.

Minä: April May - Phoenix Wright: Ace Attorney

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Con meni taas niin nopeasti ja kiirehtien ohi, etten ehtinyt nähdä ihmisiä ja jutella kummempia. :C No, ensi kerralla sitten! >n<

WIPeruukit

Catherinen ja April Maynkin peruukeista tuli yllättäen jokseenkin paljon kysymyksiä Desucon-viikonlopun aikana ja muutama vielä sen jälkeenkin. En yleensä välitä kirjoitella/tehdä tutoriaaleja omista puvuistani tai niiden osista, mutta ajattelin tällä kertaa tehdä poikkeuksen. Onneksi minulla on tapana ottaa WIP-kuvia cosseistani, löytyypä ihan tekovaiheistakin kuvamateriaalia.

Catherine

Tästä lähdettiin liikkeelle. Mietin peruukkia ostaessani, että minun pitää luultavasti leikellä latvoista jonkin verran pois, sillä peruukki näytti turhan pitkältä. Onneksi en ostanut yhtään lyhyempää peruukkia, sillä loppujen lopuksi pituutta olisi kyllä saanut olla enemmänkin. Olin toivonut postista vähän keltaisempaa peruukkia kuin mitä sieltä lopulta tuli, mutta elin asian kanssa. Tilasin siis kaksi samanlaista peruukkia, sillä tulisin tarvitsemaan ylimääräistä kuitua jakauksenteossa.

Minulla ei ollut kuvamateriaalia Catherinen peruukista ennen weftien lisäämistä. Mercedeksen peruukki oli kuitenkin saanut samanlaisen käsittelyn silloin joskus viime vuoden lopussa / tämän vuoden alussa kun kyseistä pukua Frostbiteen tein, ja siitä olen älynnytkin ottaa kuvan. Tältä peruukit siis kutakuinkin aina näyttävät, kun niihin on tehty jakaus mitään lisäämättä. Ei järin kaunista ja toimivaa, kuten ehkä huomata saattaa.

Olin siis kerran aikaisemminkin tehnyt peruukin, jossa on jakaus. Pääpointti on siis vain ommella weftit käsin isomman neulan kanssa jakauskohtaan peruukin nurjalta puolelta. Otin kuitenkin jotain opiksi Mercedeksen peruukista verraten Catherinen peruukkiin.

Mercedeksen peruukissa käytin pidempiä pätkiä kuitua ja ompelin yhden tuollaisen suikaleen yhdestä reiästä läpi. Keino on toimiva, mutta kun kuitua pitäisi saada tiiviisti, jotta jokainen kolo peruukin pohjasta menisi nätisti piiloon, tuli peruukin nurjalle puolelle "ruuhkaa".

Eli weftit menivät noin ruttuun. No, kukaan ei näe peruukin nurjalle puolelle, kun peruukki on päässä, mutta runsas määrä näkyy silti myös ulospäin:

Peruukki nousee jakauskohdasta hassusti koholle. Miten tältä voisi välttyä, se oli siis Catherinen peruukka varten ratkaistava.

Päätin hoitaa homman niin, että ompelisin kolme kerrosta weftejä yhteen, ja pätkisin niitä sitten suunnilleen reilun sentin mittaisiin pätkiin. Näin saisin saman määrän kuitua kuin Mercedeksellä per yksi reikä, mutta koska kuidut olisi jo ommeltu kiinni toisiinsa sidoskohdista, eivät weftit pääsisi menemään ruttuun ja lisäämään turhaa massaa nurjalle puolelle.

Tulos oli paljon siistimpi ja napakampi. Vielä varmistukseksi ompelin weftit tiukasti peruukin pohjaan kiinni. Muutoinhan tämä on siis turhaa, sillä eivät weftit enää karkuun pääse jahka kuidut jaetaan oikealta puolelta jakaukseksi.

En halunnut tunkea ihan järkyttävää määrää ylimääräistä kuitua peruukkiin, vaan halusin päästä mahdollisimman pienellä määrällä välttääkseni turhan kohoamisen. Kaikki vähän turhan suuret aukkokohdat piilotin siten, että nappasin aina pikkuisen määrän kuitua jakauksen "väärältä" puolelta ja heitin vastakkaiselle. Jakauksesta ei tällä tavalla tule aivan supisuora viiva, mutta ei se minusta ruma tai epäluonnollinenkaan ole niin, päinvastoin.

Sitten ne saparot. Pyöritin ponnarin ympärille vahvaa rautalankaa ja siitä pidempi, suora pätkä tukemaan kuituja. Pyöritin rautalangan ympärille "tangoksi" ehkä noin puolet poninhännän kuiduista. Lisäilin aina hiljalleen ohuita kerroksia ja joka kerroksen välissä käytin lakkaa liimaamaan kerrokset toisiinsa kiinni. Tämän jälkeen muotoilin rautalankatangon siihen muotoon saparoksi, jossa sen valmiina tulisi olla.

Loput kuiduista kiepautin nyt saparon muodossa olevan tangon ympärille suorana, sileänä "liuskana" pienissä ja ohuissa erissä lakan kanssa. Myös tässä vaiheessa lakkaa piti laittaa joka kerroksen väliin, jotta kuidut liimautuisivat kiinni toisiinsa ja pysyisivät paikallaan.

Lopuksi leikkasin peruukkiin otsatukan ja muotoilin sen lakalla, samaten siloitin lakan kanssa jakauksesta pursuavat lyhyemmät kuidut ojennukseen. Otsatukan muotoilu osoittautui kuitenkin loppupeleissä turhaksi, sillä päässä naamalla olevat kuidut kutittivat sen verran, että pyyhkäisin ne sivuun ja annoin olla. :D

Kuva © Joonas Forsell

April May

Oli ihan hirveän vaikeaa löytää kohtuuhintaan oikeansävyinen, tarpeeksi pitkä peruukki, jossa ei olisi otsatukkaa. Ei löytynyt, joten jouduin tyytymään sellaiseen, jossa otsatukkaa on jonkin verran. Ei voi mitään.

Ensin peruukki piti tottakai leikata sopivaan mittaansa. Jotta saisin peruukin tasamittaiseksi joka puolelta, laitoin peruukin osiin ponnareilla. Näin olisi helppo mitata jokainen kohta erikseen.

Eli tähän tapaan. Mitta laskettiin siis päälaen korkeimmasta kohdasta, jotta pituus olisi joka puolella sama. Leikkasin kuidun ponnarin yläpuolelta, jotta kaikki ylimääräinen kuitu jäisi niihin ja voisin ommella kuiduista weftejä myöhemmin. Peruukki kun oli mieleeni vähän turhan ohut ja wefteillä paksuutta saisi lisättyä mukavasti. Ja ponnari nyt vain muutenkin sattui olemaan hyvä merkkikohta leikkaamisessa.

Mukavan tasainen. Nyt peruukki pitäisi vain siistiä, eli ohentaa latvoista, jotta ne näyttäisivät luonnollisemmilta. Jos nyt tässä tapauksessa niin voi sanoa. Kuitu oli muutenkin ennen leikkaamista hirvittävän sileää, mikä ei olisi ollut kovin hyvä juttu lakkaamista ja muotoilua ajatellen, sillä kaikki aineet tuppaavat olemaan vähän vähemmän tehokkaita sileään kuituun kuin karheaan. Siistiminen tulisi siis hyvään tarpeeseen. Seuraava video selittää, mikäli ette vielä hoksanneet.

       

(Jos jotakuta kiinnosti niin pätkässä soi Lady Gagan Black Jesus - Amen Fashion osiin leikattuna.)

Suosin leikatessa aina parturiveistä ja jätän mieluusti kaikki kampaamosakset ja ohennussakset laatikkoon. Omassa kädessäni veitsellä tulee hyvää jälkeä hyvinkin nopeasti. Veistäessä on kuitenkin se puoli (puolen laatu riippuu ihan siitä, mitä havittelee), jota videolla yritän näyttää: veistäessä kuitu joutuu pienelle venytykselle ja ponnahtaa terästä vapautuessaan ylös ja muodostaa takkukimppua. Omaan tarkoitukseeni April Mayn peruukissa tämä oli vain ja ainoastaan hyvä ja tarkoituksellista, sillä aina kuitua selvittäessä ja harjatessa kuidun laatu karheutuu ja lakkakin ja muut muotoiluaineet tarttuvat kuituun paremmin. Yllättäen leikatessa tapahtui jotain muutakin mukavaa:

Derp!
Ennen  -  Jälkeen

Peruukki sai leikatessa karheutumisen lisäksi juuri sen verran tuuheutta, ettei minun tarvinnut lisäillä weftejä.

Sitten vain muotoilemaan! Kävin peruukin läpi kerroksittain ja rullailin kuitua pätkittyjen vessa- ja talouspaperihylsyjen ympärille, suihkuttelin paljon lakkaa ja föönasin.

Kun kaikki kerrokset oli rullattu, otin hylsyt pois ja asetin rullat takaisin... no, rulliksi ja suihkuttelin lakkaa vielä rullien sisäpuolelle. Jätin peruukin suunnilleen noin aina Desucon-viikonlopun lauantaille saakka ja avasin ne vasta tuolloin illalla välttyäkseni mahdolliselta taipuisuuden latistumiselta.

Kuva © Maiju

Ja siinä nyt vielä valmis, avattu peruukki. Tuo nyt taitaa olla jo vähän lässähtänyt versio, kuva otettiin päivän loppupuolella. Peruukki joutaa kyllä pesuun ja kuumakäsittelyyn vielä ennen seuraavaa käyttökertaa, niin luulisi pysyvän muodossaan paremmin!

Mutta siinä aikalailla ummet ja lammet noista kahdesta peruukista! Jos jotain kysyttävää vielä ilmenee, tai en ole muistanut vastata johonkin jo aiemmin kysyttyyn, saa laittaa viestiä / nykiä hihasta / tms. :3

Kaunis ja siisti vessa on kaunis ja siisti kaiken lakkailun jälkeen.