Desucon 2014 ja kuinka sydän ei taas vaihteeksi kestä

Jo etukäteen on varoitettava, että jos odotitte näkevänne kuvia Desuconin puvuistani, joudutte valitettavasti pettymään. Minulla oli viikonloppuna niin kiire ja syystä tai toisesta photoshoottailua ei juuri tapahtunut, joten kuvatodisteet ovat vähissä. Napsin tosin itse muutamia kuvia, joten edes niitä saan ympättyä mukaan.

Jo viime vuonna minun oli ollut tarkoitus cossailla Akane Owaria pelistä Super Dangan Ronpa 2, mutta silloisten kiireiden vuoksi jouduin tiputtamaan puvun listaltani pois ja priorisoimaan muita pukujani. Puku tuli tehtyä puolivalmiiksi hameen ja kenkien verran ja jäi vain odottamaan lopullista valmistumista. Kun tänä vuonna Facebookissa syntyi keskustelua mahdollisesta SDR2-ryhmästä, oli minulla hyvä syy mahdollisesti saada Akane vihdoin vuotta myöhemmin valmiiksi. Kuitenkin Akane ei tulisi olemaan prioriteettini tänäkään vuonna, sillä muut puvut menivät edelle, ja teinkin tämän selväksi jo ilmoittautuessani mukaan välttääkseni turhan mielensä pahoittamisen peruutustilanteen mahdollisesti sattuessa.

Mihin hommat vuonna 2013 jäivät

Se, mikä tulisi sitten olemaan Desuconin puvuistani prioriteettina, oli Mia Fey pelisarjasta Phoenix Wright: Ace Attorney. Tykkäsin Miasta hahmona aivan jäätävästi, mutta en sinällään kummemmin ollut miettinyt hahmon cossaamista. Olinhan jo kerran aiemmin cossannut samasta sarjasta jotain muuta hahmoa. Kuitenkin kun Elffi meni tekemään pelistä tutun Godotin, heräsi minulle pakko toteuttaa aiemmin mainittu neiti joskus (koska Godot on paras ja hahmot on ihan otp). Puvun aloittamista piti lykkäillä aika pitkään muiden projektien vuoksi, mutta Desuun saimme sovittua cossaavamme yhdessä ja tuolloin olisin vapaa muista pukuvelvollisuuksistani sen verran, että aikaa riittäisi yksinkertaiseen cossiin. Oli sekä siunaus että harmi, että Mian puku oli niinkin yksinkertainen. Cosvisionissa käyttämäni Ellenin puku oli ollut niin työläs ja stressaava tehdä, että kaipasin pitkän loman puvuista ja mikä sen parempaa kuin yksinkertainen puku ilman sen kummempaa aivotyöskentelyä. Kuitenkin kaipaan puvuissa aina jotakin haastetta, enkä oikein uskonut Mian sitä minulle tarjoavan. Onneksi sentään pääsin tyydyttämään nillittämisen tarvettani ja tekemään pikkutarkkaa hiomista Mian magataman kohdalla ja sen tekemisestä nautinkin puvussa eniten.

Paperclayta hiottuna vesihiomapaperilla, Citadel-miniatyyrimaalia ja kiiltävä spraylakkaa

Olisin pärjännyt viikonloppuna kahdella puvulla vallan mainiosti, mutta päätin ottaa mukaan myös Ellenin ulkoilutukselle sunnuntaita varten. Olikin ollut pitkä aika siitä, kun conin joka päivälle olisi eri puku, oli tapahtuma sitten kaksi- tai kolmipäiväinen!

No sattui sitten niin, että tarvitsin Cosvisionin jälkeen pidemmän loman puvuista kuin olin kuvitellut ja Mian sain aloitettua vasta viikko ennen conia. Puolivälissä viikkoa pohdin jo ankarasti sitä, yrittäisinkö saada sekä Mian että Akanen valmiiksi ajoissa coniin uhraten yöuniani ja jaksamista noin muuten, vai tulisiko Akane tiputtaa vain suosiolla jo toistamiseen pois. Koska olin ollut vuoden sisään jo kahdesti sairaalan päivystyksessä cosplaysta aiheutuvan stressin ja sen mukana tulevien ruumiillisten vajaatoimintareaktioiden kanssa, aloin kallistua aika vahvasti siihen suuntaan, ettei se ollut oikeasti sen arvoista, jos joutuisinkin samaan jamaan jo kolmannen kerran. Sen lisäksi että ajattelin omaa terveyttäni, minua ei rehellisesti sanottuna inspannut Akanen pukeminen niin yhtään. Olin laihtunut viime vuodesta niin paljon, ettei hame ollut minulle juuri enää mini ja helmaa olisi pitänyt lyhentää, sekä minun olisi vaikea saada hahmoa vastaavaa rintavarustusta sellaisen paidan ja rintaliivimallin kanssa (Mialla onnistui kohtalaisesti, koska siltarintaliivit, joihin sai kolmet toppaukset mahtumaan hyvin). Akanella on myös selkeästi omaa ihoani päivettyneempi iho, minkä ajatteleminenkin meikin ja siihen kuluvan ajan puolesta tuntui vastenmieliseltä. Joten no, se siitä sitten. Päätin mennä perjantaina enemmän tai vähemmän siviileissä. Mia Feyn puku valmistui pari päivää ennen conia, mistä olin aivan tavattoman onnellinen.

--

Itse conista minulla on aika vähän kerrottavaa. Perjantaina pyörähdin paikalla parin tunnin ajan siviileissä. Olin kuitenkin halunnut panostaa ulkonäkööni, kun se kerran oli hyvällä syyllä mahdollista. Vajaan parin tunnin Sibeliustalolla hengailun jälkeen päätimme Maijun kanssa käydä kaupassa hakemassa ruokaa ennen kuin mokomat menisivät kiinni ja viedä lastin majapaikkaamme Elinan porukoille, missä Elina itse soturin elkein väänsi EC-pukuaan. Maiju lähti vielä kavereidensa seuraksi takaisin Sibbelle, mutta koska paikalla ei juuri ollut minulle mitään tapahtumarikasta ja olin jo sen verran uupunutkin, päätin jäädä mieluummin Elinan seuraksi tsemppaamaan. Loppuilta kului lähinnä hiljaa seuraavaa päivää jännittäessä, 30 päivän lihastreenihaastetta suorittaessa ja Mandarin Morningia lipittäessä.

Perjantain look (plus klassiset haalarit ja korot) ja ankat puussa

Lauantaille olimme sopineet Elffin ja Niew Photographyn kanssa photoshootin aamupäivälle ennen muita töitä ja on kyllä pakko sanoa, että oli ehkä siisteintä ikinä. Jännäsin aika paljon, koska valokuvaaja on yksi suosikeistani ja olin ensimmäistä kertaa hänen mallinaan. Ja koska hei, ette voi väittää, etteikö Elffi olisi aika hahmonsa näköinen Godot. Ja kun yhyhy Godot x Mia ♥ mutta kun voiko sen mukaisia kuvia ottaa vai pitääkö vaan mennä täysin asiallisesti koko ajan vai voiko tehdä canonin mukaista jotain ~spessumpaa~ apua suorituspaineeeeet. //// Kuvaustilanne oli kuitenkin onneksi varsin kuumottava hilpeä ja se mitä sain kameran näytöltä nähdä oli jotain ihan mieletöntä. Kuvia pitää vielä tosin odottaa tovi jos toinenkin (voi oikeasti mennä muutama kuukausikin), mutta en niin malttaisi! Tiedän odotuksen kuitenkin olevan sen arvoista ja se sentään tekee odotuksesta helpompaa. :>

Töissä vaikutin jälleen yhtenä Hall Cosplayn tuomarina ja oli muikeaa. Olimme vissiin aika tehokkaita, sillä aikaa jäi mukavasti perusteluiden kirjoittamiseenkin ja rentoutumiseen/valmistautumiseen ennen kilpailun alkua. Sain odottaessa myös napsaistua sekä Kifiasta että Elinasta parit kuvat tutulla mustalla seinällä.

Kifia: Chocola Meilleure - Sugar Sugar Rune

Elina: Yurick - The Last Story

Pääsimme muun tuomariston kanssa istumaan permannon eturiviin, jossa jänskäsin koko kisan ihan penkin reunalla. Olin odottanut EuroCosplay -kisoja kuin kuuta nousevaa ja ei hemmetti sentään miten sydämestä otti se odottaminen, että näen Elinan lavalla. Olin nähnyt esityksen taustanauhan aiemmin ja jo silloin se oli aiheuttanut kylmiä väreitä ja ankaraa liikutusta, mutta nyt lavalla se tuntuisi varmasti erilaiselta. Olin mennyt vähän lupailemaan, että itken aika varmasti jo ennen kuin Elina edes pääse lavalle ja no, oikeassapa olin. Koitin muistaa jatkuvasti, että minulla on vielä meikit naamassa ja ripset liimattuna ja jos itkisinkin niin se piti suorittaa hillitysti (olisi pitänyt tajuta varautua vedenkestävällä ja nenäliinoilla). Toimi ihan kohtalaisen hyvin koko esityksen ajan jopa! Hall Cosplayta ihastelimme kovasti myös, vaikka olimmehan toki nähneet kisaajat jo aiemmin esituomaroinnissa. Kisaajien puvut vain näyttivät erityisesti lavan valoissa niin häikäiseviltä, että meinasi ihan henki salpautua.

Olin etukäteen, taas vaihteeksi, jännännyt mitä tulisi sanoa lavalla. Olen toki ollut lavalla tuomarin roolissa aiemmin, mutta jotenkin nyt tuntui jännittävän enemmän kuin tavallisesti. Kun Cosvisionissa esiinnyin ensimmäistä kertaa ja minun piti esittää olevani jotain muuta kuin oikeasti olen, tajusin miten hyvältä oikeasti tuntui olla lavalla juuri nyt, kun saattoi olla ihan oma nolo, jännittävä itsensä esittämättä turhaan mitään muuta. Mokia ei tarvinnut yrittää piilotella ja olo tuntui vain suunnattoman luontevalta. Lisäksi olin kamalan heltynyt, kun sekä Hansku että Zerokin olivat kamalan symppiksiä omassa jännityksessään. Ja vaikken henkilökohtaisesti tuntenut yhtäkään sijoittuneista kasvoja ja nimeä paremmin, ei se estänyt minua vinkumasta koska hyvänen aika millaisia asuja porukka tekee. Ja muutenkin koko Hall Cosplayn kisaajajoukko täynnä niin taitavia ja sympaattisia ihmisiä, ettei pieni ihminen kestä. Kiitos oikeasti tästä kokemuksesta ja oikein paljon onnea sijoittuneille!

Hall Cosplay -tuomarit jännän äärellä
Kuva © Tytti Levänen

Hall Cosplay kisaajille sellaista infoa, että meiltä tuomareilta saa pyytää palautetetta, jos sellaista puvustaan kaipaa! Vastaamme mielellämme! Allekirjoittaneelle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen yumi_koyuki[at]hotmail[piste]com.

No se EuroCosplayn tulosten julkistaminen. Ei herranjumala. Väänsin paperia käsissäni hermostuksissani ja itkin jo valmiiksi, kävi miten kävi. Minulla oli kutina, että Elina voisi ihan hyvin sijoittua, mutta koitin pysyä rauhallisena ja vain keskittyä kuuntelemaan perusteluja, vaikka silmät vuotivatkin täyttä häkää. Kun toisen sijan perusteluja kerrottiin, aloin hokea päässäni ei-oo-tottaa ja vihdoin ykkössijan julkistuksen kohdalla reaktioni oli tätä luokkaa:

"YYYYEEESSSS!!"
Giffin kuvasi Kifia

...Olisikin ollut edes noin viehkeää.

Muistan suorastaan kirkuneeni itkusta ja hytisevän ja ei hyvänen aika millainen ihmisraunio olin ja miten ylpeä olin Elinasta ja olen yhäkin. Olin kuullut ja nähnyt pidemmän ajan, miten paljon Elina oli raatanut pukunsa sekä esityksensä eteen ja hän niin ansaitsi kaiken kunnian. Halusin päästä halaamaan Elinaa niin pian kuin suinkin ja teki tiukkaa pysyä paikallaan tuolilla. Zero oli kamalan ihastuttava "Sä voit mennä varmaan jo noni!" -kehotteluillaan, mutta pystyin onneksi pitämään pehvani penkissä niin kauan kunnes Elina pääsi lavan keskeltä vähän sivummalle. Heti tilaisuuden tullen juoksin siis pää kolmantena jalkana välittämättä siitä oliko se soveliasta vai ei kirmata niin lavalle MUTKU EI NYT OIKEESTI. ;__; ♥ Kuulin myöhemmin Elinalta, että yleisöstä oli kuulunut aika kehaistava "Awww", mikä oli mennyt minulta tärinäitkukohinoissani aika hyvin ohi. Joku muistikuva oli, mutta ei sen kummemmin. :D

Onnea vielä kamalasti plstcgylle toisesta ja Saarazille kolmannesta sijasta!

Koko loppuilta meni itkeskellessä oikeastaan vähän joka asiasta monen ihanan ihmisen kanssa, kaikki tosin vallan positiivisten asioiden vuoksi. Olin herkässä tilassa, okei. Vielä ennen conipaikalta poistumista nappasin muutamat kuvat Jesmosta!

Jesmo: Major Motoko Kusanagi - Ghost in the Shell: Stand Alone Complex

Olen oikeasti ehkä vähän pahoillani siitä, että blogiani lukevat tuntevat minut kohta lähinnä siitä millainen itkupilli olen melkein joka merkinnässä. Mutta sitten taas muistan, että itkeminen ja ~tunteet~ ovat ehkä se minun suurin ydin ja että ilman niitä en olisi mitään. CRYING GIVES ME POWER eiku-

--

Sunnuntai oli mielestäni vähän surullisen tylsä päivä lukuun ottamatta Esityskilpalua. Olin toki pahoillani suuresta kisaajakadosta, mutta iloisesti yllättynyt muiden kisaajien esitysten tasosta. Ehdoton suosikkini oli toki ensimmäisen ryhmän hulvaton Pokémon-esitys (ja missasin päättäjäiset, mutta olin aika varma, että pojat sen voiton nappaisivat kumminkin). Ellenin takki päällä oli tavattoman kuuma ja tekemistä ei juuri tuntunut olevan. Olin jotenkin niin uuvuksista edellisestä päivästä, ettei photoshoottailukaan innostanut juuri. Eipä sillä, minulla oli kyllä Cosvisionistakin jo aika paljon kuvia. Päivän kohokohta taisi olla se, että minuun viitattiin (leikkimielisesti) Rva Williamsina sen sijaan, että käytettäisiin etunimeä tai nimimerkkiä. :D Minulle oli ilmoitettu aiemmin samalla viikolla, että Tampere Kupliin cosplay kilpailun pokaalit sai noutaa Kyuu Eturautilta kuvauspisteeltä, ja yllätyin miten hienot pystit meidän W.I.T.C.H.-porukka sai.

Se on niin suuri ja kaunis!

Seuraavana conina vuorossa olisi Hypecon Hyvinkäällä ja sitä seuraavana Animecon Kuopiossa. Seuraava pukuprojektini tosin sijoittuu Traconiin, ja vaikka sinne onkin vielä aikaa, on minun aloitettava hommat jo nyt. NCC kutsuu, jos aikataulu ja budjetti pitävät.

--

Summary in English: I had a pretty busy Desucon this year as I was one of the Hall Cosplay judges. Also I'm super proud and happy for Elina, who won the Finnish EuroCosplay Championship preliminaries this year and will be representing Finland next fall in London! Next up for me is Hypecon in less than a week, Animecon a month from now and it's also time for me to start my costume for Nordic Cosplay Championships this fall.

Desucon Frostbite 1/2, eli "Ain't no party like a Meridian party!"

Väsymys on aika huima, mutta tästä lähtee, kun vielä ehkä muistaa jotain!

Minulla oli koko viikonlopulle suunniteltu ja tehty ainoastaan yksi puku, prinsessa Elyon Disneyn sarjakuvasta W.I.T.C.H. Meridian-ryhmän olimme sopineet Elinan, Kizzyn ja Miron kanssa vuoden 2014 Frostbiteen pidettäväksi jo pitkälle reilu vuosi aiemmin. Perjantaina olisin siviileissä, koska parin tunnin con-hengailu puvussa ei ollut vaivan arvoista, etenkään suoraan koulusta, mutta Elyonin puku olisi päällä lauantaina ja sunnuntaina. 

Asuun käytin aikaa noin kaksi viikkoa hyvin laiskalla tahdilla, lukuunottamatta viimeisien päivien tahatonta kiirettä ja menetettyjä yöunia. Olin aika innostunut siitä, että puvussa oli paljon kerroksia ja saumoja ja puvun funktionaalisuutta piti oikeasti miettiä. Epävarmuutta ja itseluottamuksen paikoittaista totaalipuutetta pintaan nosti kuitenkin se seikka, että puku oli oikeasti ensimmäinen sellainen, joka ei nuollut ihoa mistään kohti. Lähestulkoon kaikki pukuni tähän mennessä ovat olleet tyköistuvia, jos eivät kokonaan, niin ehdottomasti vähintään 50% puvun kaikista osista. Osaan mielestäni sen homman hyvin, mutta selvästi väljät puvut ovat minulle uusi juttu. Toki olen tehnyt pidempiä ja leveämpiä hameita ja mekkoja , mutta ne ovat aina kavenneet vyötärölle ja kehon muoto on puvussa ollut näkyvissä. Tässä tapauksessa kyseessä oli täysin muodot piilottava kolttu. Oli siis haasteen takana saada puku näyttämään istuvalta ja kehoa hyvin liikeessä myötäilevältä sen sijaan, että se olisi näyttänyt vain ylisuurelta säkiltä. Tiedä nyt sitten, miten siinä onnistuin. Ei ole oikein mitään mihin itse verrata, joten minulle jäi Elyonin puvusta päälimmäisenä käteen vain epävarmuus ja oman taitotason surullinen saavuttamattomuus. Toki puvussa oli sentään ykistyiskohtia, joista pidin paljon, esimerkiksi mekon kaulus ja hyvin kohdistetut saumat, sekä omin kätösin sorvatut alumiinirenkaat peruukissa! Valmistin myös Kizzylle Worblasta ja softiksesta Phoboksen lakin/kypärän/headdressin/asian, jonka hän sai pintakäsitellä ja maalata itse.

--

Itse Frostbite-viikonloppuni alkoi perjantaina melkein heti koulun jälkeen. Lähdimme Maijun, Hannan ja Sallan kanssa Helsingistä autolla liikkelle joskus vähän viiden jälkeen, jotta ehtisimme viettää aikaa conissakin jonkin verran. Minä ja Maiju majoituimme tuttuun tapaan Elinan porukoilla, jotka tosin olivat muuttaneet kävelymatkan päähän Sibeliustaloon nähden, mikä oli kieltämättä aika mukavaa. Frostbiteen olivat tulossa myös tanskalaiset Samie ja Yoshu, jotka saapuisivat Helsinki-Vantaan lentokentälle siinä klo 22.30 maissa. Maiju ja Elina hoitivat hakureissun auton turvin ja minä jäin kämpälle laulamaan naapurien iloksi railakkaasti Tangledin ja Frozenin kappaleita melkein kahden tunnin verran. Erityisen useaan kertaan tuli kulutettua At Last I See The Light -kappaletta samalla kun erittäin kotiäitimäisesti silitin Elyonin alusmekon vekkejä ja lakkailin kynsiä. Melkein meinasin tunkea kanelia uuniin, jotta paluumatkalaisilla olisi vastassa (feikisti) pullantuoksuinen keittiö ja visio tehostamaan mammailua entisestään. Se sitten unohtui siinä hoilottaessa. Ja en nyt tiedä, olisiko pokka kuitenkaan lopulta riittänyt vieraassa asunnossa. Ehkä ensi kerralla! (Tanskalaiset olivat muuten ehkä supermukavia. Sniisk.)

--

Lauantai alkoi lähinnä minun kämmäillessä aikataulujen kanssa ja sillä, että olin aivan suora fallos otsassa koko aamun. Oikeasti, aivan vilpitön anteeksipyyntö ihan kaikille, jotka sitä joutuivat seuraamaan. Elina, Miro ja minä olimme olleet haastateltavana VR:n Matkaan-lehteä varten edellisellä viikolla. Keskustelimme cosplaysta ja Frostbitessa oli tarkoitus ottaa kuvat parhaassa mahdollisessa ympäristössä juttua ajatellen. (Pst, kyseinen lehti ilmestyy 6.3!) Myöhästyin itse sovitusta aikataulusta ja sen vuoksi podin lähinnä huonoa omatuntoa hyvän tovin. Kuvaajaa itseään ei onneksi tuntunut haittaavan, mutta vähän se sotki myös muita kuvausaikatauluja Meridian-ryhmäämme ajatellen. Koko aamupäivä ja päiväsaikakin tuntui tavattoman hektiseltä aina töiden alkamiseen saakka. Ennen töitä saimme revittyä hieman aikaa kuvaamiseen Elinan ja Miron kanssa. Kizzy oli etsimässä Hall Cosplayhin kisaajia, joten hänen kanssaan kuvaamiset oli pidettävä sunnuntaina. Olimme sopineet Kifian kanssa jo ennen Frostia, että hän hoitaisi kuvaamisen. Photoshootissa napattuja kuvia varten teen erikseen toisen blogimerkinnän.

Töissä olin jälleen Hall Cosplayn tuomaristossa, kanssani ihanat Kifia, Mira, Yoki ja Fukka. Toivon valtavasti, että kisaajille itselleen ja muille tuomareille jäi hommasta hyvä maku suuhun. Itse nautin tosi kovasti kisaajien kanssa jutustelusta ja toivon, että ensikertalaisetkin kisaajat saivat kokemuksesta puhtia ja kiinnostusta kokeilla myöhemminkin kisaamista. Erityistä hyvää mieltä aiheuttivat kisaajat, joille puku oli ensimmäinen koskaan. Leuka ihan putosi lattiaan kun kisaajilta asiasta kuuli, sillä hyvänen aika millaisia neroja maailmalla on. Olette ihan hirveän taitavia kaikki! Älkää ikinä lopettako!

Minua on aina jännittänyt lavalle meneminen ihan hirveästi, kun tuloksia on ollut aika julkistaa. Nytkin minulla vispasi mahassa jotkin pienimuotoiset bileet, mutta lavalle päästyä oli yllättäen ekaa kertaa ikinä ihan hirveän rento ja hyvä olo. Kenties asiaan vaikutti hetkellinen itsensä nolaaminen tai muu läpän heitto. Olihan se nyt pakko niitä tukan rinkuloita kilauttaa, kun ne kerran olivat niin suurta hilpeyttä koko päivänä muissa aiheuttaneet. Ajattelin jättää sen yhteen kertaan, mutta Elinan tuodessa mikkiä lähelle tehtiin tietysti toinen kerta. Metalli jäi aina soimaan hieman kun renkaita kopsautettiin yhteen ja tiesin niin tapahtuvan nytkin, mutta järkytyin miten kauan sen pystyi kuulemaan kaiuttimien kautta. Toivottavasti kenenkään korvat eivät kärsineet! (Joku muuten huusi yleisöstä: "Olet ihana!" Kuulin sinut ja kiitos! :>) Voittajat sai kunnian julistaa Yoki, joka veti niin upean lavashown jo pelkällä perustelujen luettelemisella, ettei tosikaan.

Kuva © Nyymix

Hall Cosplayn tuomaristo. Vasemmalta oikealle allekirjoittanut, Yoki, Kifia, Mira ja Fukka.
Kuva © Nyymix

Joka tapauksessa, tähän väliin suuret onnittelut Hall Cosplayn sijoittuneille. Olitte upeita! Kiitokset myös muille osallistuneille!

Hall Cosplayn kolmen kärki. Vasemmalta oikealle 2. sija (Elina Laine), 1. sija (Jesmo) ja 3. sija. (Nahvi)
Kuva © Nyymix

Hall Cosplayn tuomarit antavat jälleen mielellään palautetta kisaajille, jotka sitä toivovat! Lähetä rohkeasti postia allekirjoittaneelle osoitteeseen yumi_koyuki[at]hotmail[piste]com. :>

Desucon Frostbitessa valittiin myös Nordic Cosplay Championship 2014 -arvokisojen kolmas jäsen Suomen tiimiin. Onnittelut Päivi Asikaiselle ja muille sijoittuneille!

NCC:n voittajakolmikko. Vasemmalta oikealle 2. sija, 1. sija (Päivi) ja 3. sija.
Kuva © Nyymix

Illan puolella lauantaina kävin katsomassa paneelin ”From NCC to ECC to WCS – international cosplay competitions and why they're nothing like those at home”, (myönnettäköön,) lähinnä sen takia, että seurani oli pöydän takana puhumassa. Kuitenkin aihe oli mielestäni kiinnostava ja sellaisena tyyppinä, joka kaavailee joskus kaukaisessa tulevaisuudessa osallistuvansa arvokisakarsintoihin, oli todella hyödyllistä ja kiehtovaa kuulla eri maiden kisojen tavoista ja arvioinneista. Paneeli oli mielestäni hyvin kannettu ja porrastettu, mutta olisin toivonut ehkä rahtusen enemmän aktiivisuutta yleisöltä. (Irtsa, ei koske sinua.) Eipä sillä, hyvä minun on sanoa, sillä en keksinyt mitään kysyttävää tai kommentoitavaa itsekään. Paneelia olisi voinut kuunnella pidempäänkin, vaikka siihen aikaan väsymys jo painoikin ja huolella.

--

Sunnuntai oli paljon rauhallisempi edellispäivään nähden, kuten usein tavallista onkin. Lähes koko päivä oli aikaa pyhittää kuvaamiselle ja sen mukaan myös toimimme. Kuvaajaksi Kifian seuraan littyi Samie ja Yoshu pyöri yleisenä assistenttina/herpanderpanseuralaisena. Kuvat seuraavat jälleen perästä, mutta alla on kuva, joka valaisee ehkä koko photoshootin laatua.

Eli oli liian hauskaa.
Kuva © Samie

Vaikka minulle jäikin sellainen olo, että olisin tällä kertaa itse kuvannut hirveän vähän jos ollenkaan, löytyy kamerani muistikortilta kuitenkin kuvia niin Elinasta, Maijusta, Hironista, Mirasta, Asagista kuin Kifiastakin. Nekin kuvat laitan seuraavaan merkintään, jotta tämä ei venyisi yhtään enempää kuin on jo venynyt ja tulee venymään. :'D

Itse conissa K-18 ikärajan puitteissa huomasin joitakin eroja. Con tuntui hiljaisemmalta ja tilaa oli liikkumista ajatellen paljon enemmän. Käsittääkseni ohjelmatarjonnassa oli hitusen enemmän aiheeseen liittyvää sisältöä, mutta sekin kulki vain parin ekstraohjelman puitteissa. Perjantaina ikäraja näkyi parissa pukuilijassa (lue. esim. fallospuku). Myyntipöytäsalissa kuulemma näkyi muutamia tissejä myytävissä tuotteissa, mutta sitä en itse päässyt todistamaan. Ei loppupeleissä minulle siis mitenkään kamalan mullistavan erilainen con.

Viikonlopusta kuitenkin merkittävimmin jäi mieleen Cosvisionilta kuulemani uutinen (sain luvan ölistä tästä ääneen vähän). Minulle ei syystä X ilmeisesti ollut tullut viikko aiemmin lähetetty sähköposti oikeaan osoitteeseen ja Cosvisionin cosplaykisavastaava Miro kertoi paikan päällä, että olin kutsuttu kisaamaan Cosvisionin cosplaykutsuvieraskilpailuun. Rehellisesti sanottuna reaktioni oli puhdas epätoivo. Olin ihan hirveän otettu moisesta kunniasta, mutta olin kuvitellut olevani tapahtumassa aivan muissa tehtävissä ja uutinen tuli aivan puun takaa. Ette voi kuvitella, kuinka usein minulta kysytään, miksen kisaa, kun pukuni ovat ilmeisesti sen verran hyviä, että voisin. Minä olen ihan aikuisten oikeasti vain niin syntisen vaativa pukujeni kanssa, etten halua antaa niitä tuomariston syynättäväksi ja arvosteltavaksi, jos en itse luota omiin taitoihini ja tarkkuuteeni tarpeeksi. En ole koskaan ollut sellainen, että hakisin kokemusta ja tuntumaa. Minä olen sitä tyyppiä, että minä teen homman hyvin tai en ollenkaan. Eli tavoittenani on valita hyvä ja haastetta antava puku, toteuttaa se kunnialla ja oikeasti ansaita sijoitus näkemäni työn ja antaumuksen perusteella. Tämän takia olen kisannut vain kahdesti. Minulla on ollut luotto omaan pukuun vain kahdesti. Esitykseen minulla ei ole vielä tullut luottoa vastaan kertaakaan, enkä siksi ole kisannut muualla kuin Traconin lavalla, jossa esitystä ei ole. Cosvisionin cosplaykutsuvieraskilpailussa kuitenkin vaaditaan myös esitys. Minä päätän kisaamisesta yleensä jo vuosi etukäteen ja puvun tekeminen on pitkä ja mietitty prosessi. Vuoden sijaan minulla on varoitusaikaa tällä kertaa vain kolme kuukautta ja koko tänä aikana päälle painaa myös koulu, joten hommia voisin tehdä vain iltaisin ja viikonloppuisin. Prosessi pitäisi supistaa hyvin pieneen tilaan ja asioista päätettävä erittäin nopeasti. Täytyisi valita hahmo, joka minua kiinnostaisi ja johon voisin samaistua, jolla olisi tarpeeksi helppo mutta merkittävää taitoa vaativa puku ja jonka ympärille tuntuisi mukavalta sitoa kiinnostava esitys ensi kertaa esitystä tekevän toimesta. Helppo puku siksi, että varmasti ehtisin ajoissa; taitoa vaativa puku siksi, että saavuttaisin omat kehitysvaatimukseni.

Vaikka pitkä ylempi angstaaminen tuntuukin... no, angstaamiselta, olen tällä hetkellä vähän sillä kannalla, että lähden kokeilemaan. Minulla on idea hahmosta ja pukukin voisi olla tarpeeksi erikoinen, jotta voisin sen tason kokea yhä vaativaksi, mutta jonka toimivuuteen ja käytännöllisyyteen en joutuisi kuluttamaan niin paljon ajatuksellista aikaa kuin esimerkiksi. Flemethin armorien kanssa. Puku on sellainen, että tiedän kykeneväni tekemään siitä superkauniin ja siistin, mutta joka tarjoaa silti jotain erikoista ja minulle uutta. Kuten olen aiemmin jo sanonut, haluan joskus kisata EuroCosplayssa. Ehkä nyt siis on aika ottaa seuraava askel, jotta sinnekin joskus uskaltautuisi.

--

Viikonlopusta jäi jälkeen sellainen olo kuin olisin ollut risteilyllä. Viikonloppu sisälsi paljon touhotusta ja kiirettä ja enemmän tai vähemmän riehumista parhaiden tyyppien kanssa. Väsymyksen taso on aivan valtava ja lihaksiin koskee aivan kuin olisin ollut baarissa ja vetänyt vettä vahvempaa, vaikka mitään sellaiseen tunteeseen johtavaa en mielestäni tehnyt. Lisäksi lahtasin matkalaukussa kotiin aika tosi paljon ruokaa ja juotavaa lähinnä siksi, että Kizzy heitti päälleni läjän herkkuja kiitokseksi lätsän tekemisestä. Nyt olen oikeastaan viettänyt maanantain (aamulla verikokeissa käyden,) läskiä mussuttaen ja puoliksi koneen ääreen väsymyksestä nukahtaen. Kouluhommia pitäisi tehdä ja takaraivossa kuumottelee jo tulevaisuuden kisajutut. Hämmentynyt olen siitä, että joo, olen kisannut ensimmäisen kerran vuonna 2011, seuraava kisani oli kaksi vuotta myöhemmin 2013, mutta vuoden 2014 kalenterissa näkyy sen sijaan jo (ainakin) kolme cosplaykisaa. Vauhti kiihtyy, hui!

Ps.

Lupaan, että harjasin vain tukkaa! Cedriciä ei satutettu (tarkoituksellisesti).
Kuva © Samie

--

Summary in English: I was at Desucon Frostbite last weekend and had a blast. I was dressed up as Elyon from the Italian Disney comic W.I.T.C.H. and with me there were also Phobos, Cedric and the Oracle. I worked as one of the judges for the Hall Cosplay contest. Also had a photoshoot or two with various people and the results from those are going to be submitted here later on.

Desucon pt.1

Desu tuli, Desu meni. Olen viikonlopun jäljiltä ollut yllättävän onnellinen ja väsynyt samaan aikaan, mutta en ole kokenut minkäänlaista con-morkkista. En koskaan pode con-morkkista, mutta en liioin ole juuri hykerryttävän tyytyväinenkään conien jälkeen. Tämä on siis aika muikea olo, tämä.

Minun oli alustavasti ollut tarkoitus tehdä Desuconin perjantaille Super Dangan Ronpa 2:sta tuttu Akane Owari, sillä minulta löytyi kotopuolesta noin puolet puvun materiaaleista likimain valmiina ja pukuna se olisi hyvin nopea ja yksinkertainen tehdä. Akane oli kuitenkin ehdottomasti toissijainen puku, ja tekisin sen vain jos ehtisin saada pari muuta pukua ensin alta pois. Lauantaita varten olin kaavaillut Persona 4:n Naoto Shiroganea ja puku oli suht hyvällä mallilla vielä viime viikon alussa, kunnes keksin, että puku olisi Desuconissa aivan tautisen kuuma kokomustalla univormulla, pitkillä hihoilla ja lahkeilla, sekä kauttaaltaan vuoritettuna. Päätin tehdä jotain ennenkuulumatonta ja ruveta fiksuksi sääpukuilijaksi, minkä seurauksena jätin Naoton tietoisesti kesken. Koin, että Naoton paikka on lähempänä syksyä. Oli ihan hauska huomata Desussa, että olin ilmeisesti tehnyt ihan hyvän päätöksen jättämällä molemmat yllä mainituista puvuista kotiin. Minulla oli aika tosi kuuma pelkässä topissa ja capreissakin, enkä olisi millään jaksanut tehdä itselleni päivettynyttä ihoa Akanea varten.

No, olin hommannut itselleni viime viikon alussa hattaran värisen tukan ja päätin ottaa siitä ilon irti heittäytymällä ”gyaruksi”, jos niin nyt voi tässä kohtaa sanoa. Kiskoin päälleni Japanista tuliaisena saamani mekon, tekoripset naamaan ja kynsiin koristeluja siinä mittakaavassa kuin oli mahdollista. Olisin ehkä halunnut laittaa sellaiset käsittämättömät tekokynnet, jotka suorastaan tursuavat erilaisia koruja, mutta sellaisten ostaminen saatika kynsistä repiminen seuraavaa päivää varten ei houkuttanut kovinkaan paljon. Päädyin perjantaina näyttämään tältä:

Ihan on Sims mod-meikki!

Iskä: "Ihan ku sulla ois kasvaimia kynsissä."

Saavuin perjantaina paikalle kuudeksi ja suoraan töihin Cosplay Bootcampin ylläpitämään Cosplay kritiikki -pajaan. Koko tuona kolmena tuntina ei juuri tapahtunut mitään; vain muutama kävijä eksyi Koivuun luoksemme. Pohdimme muiden Bootcampilaisten kanssa, että hiljaiselo oli hyvin todennäköisesti seuraus melko huonosta mainonnasta ja sitäkin huonommasta pajan nimestä. Kritiikki on jostain syystä melko ikävän kuuloinen sana ja mielletään haukkumiseksi enemmän kuin rakentavaksi palautteeksi. Mahdollisesti esimerkiksi ”Cosplay-tuomarointi -simulaattori” tms. olisi kuulostanut hauskemmalta. Minusta ainakin kuulosti ehdotuksena kutsuvammalta.

Kritiikki oli kutakuinkin tätä. Kuva © Elina

Noin muuten lauantai kului mukavan leppoisasti ja siinä yhden aikoihin oli aika siirtyä Hall Cosplay -tuomarointihommiin ihanien uusien ensikertalaisten kanssa. Tällä kertaa kanssani tuomaroimassa olivat Jesmo, Nukkelapsi sekä Fainttos, ja meni taas tosi hyvin. Oli kiva huomata myös itsestään, ettei jännitä tuomarointia läheskään niin paljon kuin on aiemmin tottunut. Meille sattui kyllä todella epätoimiva paikka tuomaroinnille; ensimmäisessä loossissa oli järkyttävän huono kellansävyinen valo, joka vääristi kaikki värit, minkä vuoksi piti tuomaroidessa hyppiä tiloista toisiin oikean värin näkemiseksi. Kolmen ensimmäisen tuomaroitavan jälkeen tämä kehnokin valo sitten sammui ja tuomarointi piti siirtää käytävään, jossa kulki jatkuvasti porukkaa ohi, eikä tuomaroinnissa ollut juuri rauhaa. Onneksi tällä kertaa tuomaroinnille oli kuitenkin varattu niin reilusti aikaa, että nämä epämukavuudet saatiin päätöksiä varten kompensoitua. Lähinnä eniten harmittaa kuitenkin kisaajien puolesta tämä häslinki ympärillä. Toisaalta se saattoi ehkä olla rentouttavampaa kuin pieneen huoneeseen ahdettuna yksin? Ken tietää. Tässä välissä vielä iso kiitos kaikille Hall Cosplayhin osallistuneille ja onnittelut sijoittuneille! Hyvin teitte! Jos joku kisaajista kaipaa palautetta puvustaan, annamme sitä mielellämme muiden tuomareiden kanssa!

Kuva © Niew Photography

Kuva © Kifia

Erikseen pitää mainita vielä EuroCosplay-kisaajat. Olin aika tosi tyytyväinen ECC:n tasoon ja kärkikolmikkoon. Kylmät väreet kulki useaan otteeseen ja tulihan se tippakin linssiin välillä onnesta ja liikutuksesta. Onnea vaan ihan simona kaikille! Buhuu, ootte hienoja! Ja perään voi vielä jatkaa sillä sunnuntain esityskisalla. Kävin potkimassa Elinaa polveen esityskisan alussa ja jäin katsomaan itse kisan ja taas voi että, onnea vaan sinnekin kärkikolmikolle. Oli ihan järkyttävän hauskoja, pelottavia ja koskettavia esityksiä. En kestä.

Muuta sen kummempaa en viikonloppuna käynyt katsomassa/seuraamassa/tekemässä. Vaikka hommaa riitti jokaiselle päivälle, oli minulla todella paljon vapaa-aikaa, jonka kulutin valokuvaamalla. Ihan hirveästi ja koko ajan. En ole koskaan saanut conista niin paljon kuvia kuin mitä nyt on jäänyt käteen. Ulkona tuuli niin voimakkaasti, että pelkäsin peruukkini puolesta, joten kaikki vähäiset kuvat itsestäni ovat sisältä. Ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, Oletten taustaksi sopii muutenkin vähän parempi ympäristö kuin pilvinen satama keskipäivällä. Sainpahan muista ihmisistä kuvia otettua senkin edestä. En pidä itseäni mitenkään kummoisena valokuvaajana, mutta tämän viikonlopun sato on jotain aivan upeaa, jos nyt saan sanoa. Olen käynyt kuvia läpi nyt kaksi päivää putkeen non stop, ja nyt on kaikki kuvat valmiina. Kuvia tuli kuitenkin niin paljon, että päätin laittaa ne aivan omaan entryynsä. Siispä laitan alle vain minusta otetut muutamat kuvat ja minun ottamani sitten siihen myöhempään.

Minä: Olette - Kingdom Hearts II

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Koska tämä on niin oleellinen osa viikonlopun kulkua, koen alle laittamani kuvat nimenomaan tähän entryyn kuuluviksi:

Yojilla on pakottava tarve naisien kanssa. (Kuvat eivät ole tarkoitettu vastustamaan Cosplay =/= Consent -aatetta. Emme oikeasti tue lääppimistä.) Kuvaajana toimin minä.

Helga ei arvosta.

Pahaa aavistamaton Kaine.

Yojia ei kiinnosta alaikäinen Wakaba vaan täysi-ikäinen cosplay-vastaava.

Kikyo (Myrtha) on hämmentyneen paheksuva.

Miku taitaa yrittää sanoa jotain.

Joskus Yoji erehtyy. Kronkia ei haittaa.

Ja aaa. Jossain hassussa välissä se aiemmin puhuttu 100 lukijan kynnys on ylitetty ja minun on siis tehtävä sitä varten teille jotain kivaa! Muutama toive on tänne päin heitetty ja otan mielelläni haasteen vastaan. Joudutte kuitenkin odottamaan sitä vielä tovin, mutta saatte jotain heti kunhan keksin jotain tarpeeksi kivaa!

Iloinen yumi kuittaa!

Desucon Frostbite eli kuinka Pakkasukko lisääntyi

On taas con-raportin aika! Pitkä postaus on taas pitkä.

Viime viikonloppuna oli Desucon Frostbiten vuoro Lahden talvessa. Minulla oli ollut edeltävät pari kuukautta koulussa ihan järkyttävän kiireistä ja koska kesäksi olen tekemässä kalleinta pukuani koskaan, ei käynyt juuri mielessäkään tehdä uutta pukua Frostbitea varten. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään kaapista sellaisenaan vedettävää valmista vanhempaa pukua. Oli siis pakko joko tehdä muutoksia ja siistimisiä vanhempiin pukuihin tai mennä siviileissä.

No, olin halunnut kierrättää April Mayta uudelleen jossain, koska kesän Desuconissa ehdin pitää sitä päälläni niin surullisen lyhyen ajan ja ollakseen niin kiva puku siitä oli myös liian vähän kuvia omaan makuuni. April Mayn peruukki oli kuitenkin edelliskerran jälkeen niin huonossa kunnossa, että mokoma kaipasi ehdottomasti pesua ja uudelleenmuotoilua, mikä tiesi puolen päivän työtä. Frostbiten toiseksi puvuksi olin kaavaillut omaa hahmoani Koyukia, jonka olin tehnyt jo vuonna 2009. Puvun hihat eivät olleet tuolloinkaan ihan oikean kokoiset; niissä oli liikaa pituutta ja liian vähän leveyttä. Lisäksi puvun satiininauhat vetivät aivan hillittömästi mekon helmassa, eikä hihoissakaan ommeljälki ollut kauneinta etenkään hihan sisäpuolella. Sisäinen nillittäjäni siis ei voinut jättää näitä seikkoja omaan varjoonsa, vaan oli pakko hankkia tällekin prosessille jostain aikaa. Päätin siis kokeilla rajojani, josko minulla riittäisi aikaa, rahaa ja voimia koulukiireiden ohella ehtiä ajoissa hoitaa homma kotiin – ja jee, onnistuin!

Ennen - Jälkeen
Latvat ovat kyllä huomattavasti kaarevammat, mutta peruukki näyttää huomattavasti luontevammalta nyt.

Esimerkkikuvia Koyukin puvun korjailuista ei nyt ole. Sen sijaan saatte meikkikokeilun.

Minulla kävi niin onnellisesti, että isäni ja veljeni olivat menossa autolla Leville juurikin perjantaina, ja pääsin samalla kyydillä matkan varrella olevaan Lahteen. Olin myös onnistunut saamaan flunssan kuumeineen päivineen saman viikon alussa ja vielä perjantaina aamulla minulla oli ollut lämpöä. Illalla kuitenkaan lämpöä ei enää noussut ja viikonloppukin sujui etukäteen kerrottuna täysissä voimissa.

---

Lauantaina aamulla kiskoin Koyukin kamat mukaan Sibeliustalolle, vaihdoin puvun ihan hillittömässä tungoksessa pukuhuoneessa ja kärsin kuumuudesta saman tien huomattavasti aiempaa Koyukin peruukkia pidemmän version ja niskassa koreilevan turkiksen takia. Yhtään ei auttanut kuumeen jälkeinen ”alilämpö” (35.5°C). Muuten Frostbiten aamupäivä kului kuolettavan tylsästi ja hitaasti. Oli hassua olla kerrankin conissa siihen aikaan aamusta eikä ollut tarvetta rynnätä heti töihin, kuten tavallisesti aiemmissa coneissa. Minun työvuoroni Hall Cosplayn tuomarina alkaisi vasta siinä klo 15.15 aikoihin, ja aamupäivä/päivä oli aikaa agenteilla kierrellä ja etsiä käsiinsä kisaajia.

Pyörähdin taidekujalla hyvin pikaisesti ja sain käsiini Mass Effect -tarrasetin. En kestä miten söpöjä, putoan renegade Shepardeille! Samaten Talin "WTF BRO" (tai "LEMME GRAB DAT ASS") on hulvaton!

Tarrat © Niimonn

Tämän pitkän odottelun ja tuomaroinnin välissä backstagella ehdimme tehdä vartin pikakuvaussession Elinan kanssa hänestä Jack Frost cossissaan. Paikkana oli ahdas mustaseinäinen käytävä ja kuvista tuli ehkä joitain hienoimpia ikinä, imho! Alla muutama taidonnäyte.

Elina: Jack Frost - Rise of the Guardians

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Itse tuomarointi sujui todella kivasti, oli hauska tavata ensikertalaiset tuomaritoverit. Kiitos siis hienosta kokemuksesta kanssanne, Biitti, Jarwes ja plasticgay!

Tämän enempää en lauantaista ehtinyt/jaksanut kokea, ja suuntasimme porukkamme kanssa majapaikalle syömään pizzaa tms. Jostain syystä pizzani sisältö ilmeisesti huvitti muita. Mitä vikaa, jos pizzassa on (kanaa, oliiveja,) mozzarellajuustoa, fetajuustoa, aurajuustoa, sekä sitä tavallista juustoa mikä kaikkiin pizzoihin kuuluu? Juusto on hyvää! (Tajusin vasta illemmalla, etten saanut Koyukistani edes pientä photoshoottia. Sob.)

---

Sunnuntai kului jännästi jotenkin kiireisemmin, vaikkei ollut töitä. Vaihdoin April Mayn puvun päälle huomattavasti väljemmässä pukuhuoneessa ja sieltä juoksujalkaa seuraamaan Cosplay Bootcamp –paneelia. Istahdin eturiviin melko reunaan ja onnellisena kuuntelin panelistien juttuja – kunnes kohdalle tuli dia, jossa oli kirjoitettuna tapahtuman järjestäjien osaamis-/vastuualueet. Arttu istui omaa kulmaani nähden juuri sen verran edessä, että näin alimmalla rivillä vain epäsanan ”olk”, mikä oli mielestäni varsin epätavallinen sukunimen pääte, en ainakaan itse tunne kovin montaa itseni lisäksi. Kun siinä sitten kuikuilin, sain huomata että oma nimenihän se siellä komeili ja vastuualueeksi minulle oli kirjoitettu peruukit. Sen lisäksi, etten ollut tiennyt mitään osallistumisestani (olin kyllä ilmaissut järjestäjätahon puolella olevani halukas osallistumaan, mutten osannut nimetä mitään, missä olisin ihan aidosti oikeasti hyvä ja pätevä opettamaan muita), oli peruukit kyllä se isompi yllätys. Toki, on sitä tehty aika paljon peruukkeja tämän viiden vuoden aikana mitä olen cosplayta harrastanut ja olen leikannut oman tukkani itse viimeiset seitsemän vuotta (lisäksi myös kavereiden hiuksia), niin kai se pitää vaan luottaa, jos muut näkee sen olevan tarpeeksi hyvä meriitti. Paneelissa heräsi toiveita arkimeikkien tyylisistä opetustarpeista. Koska tämän tiedostan omimmaksi taidokseni, tuli luotua kysyviä katseita panelistien kanssa, minkä koin hyväksynnäksi ottamaan arkimeikkien puolen omaksi pestikseni. No, niitä on sitten nyt kai kaksi. :’D Vaikka työpajat ovatkin eri, niin voipa ne nyt ainakin yhteen linkittää nimityksellä kosmetiikka! Ja kosmetiikan jos jonkin koen osaavani.

Likimain heti paneelin jälkeen suuntasimme Maijun kanssa napsimaan kuvia hänen 2009 tekemästään (ylihienosta ja hänen puvuistaan yhdestä suosikistani) Spitfiresta. Koska edellisenä päivänä olin mielestäni ottanut aika tosi muikeita kuvia kiinnostavassa valossa mustaa seinää vasten Elinan kanssa, halusimme kokeilla miten se toimisi Spitfiren lämpimissä väreissä. Sitä varten meidän tosin oli odotettava iltapäivää, jotta bäkkärillä olisi hiljaista ja sinne saisi luvalla mennä. Kuvista tuli aika muikeita, jälleen imho.

Maiju: Spitfire - Air Gear (manga)

Kuvaus ja jälkikäsittely: minä

Ennen kuin pääsimme bäkkärille, ensimmäisen Spitfire-session jälkeen Maiju ystävällisesti kuvasi April Maytani. Kuvista tuli lievästi ilmaistuna pehmopornoja, mutta minkäs teet kun April May = pehmoporno. Samaa mustaa seinää vasten kuvasimme sitten myös April Mayn tummempaa luonnetta, mitä olin jo edellisenä kesänä puvultani toivonut (tätä varten olin tehnyt April Mayn sydännapit irroitettaviksi ja ympäri käännettäväksi). Oli muuten vaikeaa, en osaa olla ”ugly pretty”, kuten Tyra Banks sen kuvailee.

Minä: April May - Phoenix Wright: Ace Attorney

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Con meni taas niin nopeasti ja kiirehtien ohi, etten ehtinyt nähdä ihmisiä ja jutella kummempia. :C No, ensi kerralla sitten! >n<