YumiKoyuki Cosplay: puku: chidori

Näytetään tekstit, joissa on tunniste puku: chidori. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. huhtikuuta 2011

You are beautiful

Tulin näemmä hämmentävästi kanssabloggaajien keskuudessa kiertävän You are beautiful -tunnustuksen uhriksi (kiitos Kimmyn). Homma toimii siis kutakuinkin näin:

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Toki, otan haasteen vastaan. En voi luvata, etteikö joitakin valitsemistani kuvista jo löydy internetin saloista esimerkiksi jostain flickeristä kuvaajien latomana. Itse en seuraavia ole (muistaakseni ainakaan) aikaisemmin julkistanut.


OrganisaatioXIII!Roxas - Because you're worth it!

Oikeasti kaikki alkoi ensimmäisestä järjestetystä Tsukiconista, mutta ette ihan oikeasti ole niin koskaan milloinkaan näkemässä siellä käyttämästäni puvusta todisteita, ellette satu olemaan hyviä googlettajia. Tämänkin kuvan näyttäminen on vain puhdasta tuskaa.

Itselleni cosplayelämä alkoi kuitenkin tästä: photoshoot-miitistä. Kuvan kyseisen miitin järjesti ystäväiseni Wepi kolme vuotta sitten (2008), mikä käynnisti tradition suuressa cosplay-kaveripiirissämme ja sai tuekseen ihan omat kotisivutkin. Harmiksi porukka on kuitenkin hieman hajaantunut, ja voisi ehkä myös väittää, että ikää on tullut joillekin "liikaa", eikä kyseinen enää niin paljon kiinnosta. Vaihtoehtoisesti on paljon kiireitä, eikä tätä enää muisteta ja ehditä järjestää enää tänä päivänä (viimeisin photoshoot järjestettiin talvella/keväällä/vaihteessa vuosi sitten, 2010, juhlistamaan photoshoot-miittien 2-vuotissyntymäpäiviä). Olisi minusta ihan hirveän kivaa, jos johonkin väliin vielä tällainen saataisiin järjestettyä, itselleni kun moiset ovat olleet ihan hirveän iso ja sydäntä lämmittävä osa elämää.

Kuvaajaa en enää valitettavasti muista.

Neku - Nyuu~!

Saatte kuvan Ropeconista (2009), josta peräisin olevista kuvista tämä on niin kutsutusti kulissien takaa. Kuvia on varsin hilpeä katsella näin jälkeenpäin, kun sitä huomaa, että miltei kaikista photoshooteista liki 80% on niitä vääntelen-naamaani-hassusti-ai-oho-otit-jo-kuvan-ei-se-mitään-on-hirveän-hauskaa-jee -kuvia, ja ne vaivaiset 20% on niitä vakavissaan otettuja.

Cossini hiuskuontalo on herättänyt ihmisissä ilmeisesti kummastusta, mutta ikäväkseni joudun korjaamaan sen suurimman virheoletuksen. Ei, kyseessä ei ole peruukki, vaan ihan oma tukkani.

Kuvaajana Islienne.

Aigis

Otos on 2009 vuoden Tsukiconista - tai no, ei varsinaisesti, sillä karkasimme tapahtumasta Kiasmaan, jossa oli tuolloin lattiassa näyttelyyn kuuluvia ympyröitä. Saimme aivan järkyttävän hienon kuvausidean, mutta kaikista yrityksistä huolimatta kuvista ei saatu tarkkoja valaistuksen heikkoudesta johtuen. Harmi.

Kuvassa kanssani ovat Lefrin, Wooditus ja Lirlys.

Kuvaajana Kangaskasa.

Velvet

Siinä missä miitit ovat vähentyneet, ns. privaattishoottaaminen on lisääntynyt enemmän. Koska minulla ei ennestään ollut kuvia lumisilla maisemilla muutoin kuin omien hahmojen taustoina, sain viime talvena itseäni niskasta kiinni ja suuntasin uhmakkaasti vähäpukeisena ulos kotini läheiseen metsikköpahaseen.. Asteet olivat onneksi jo plussaan päin, enkä hankkinut itselleni edes nuhaa. Tuuli kuitenkin melkoisen pistävästi, ja kyllä siinä raajat violeteiksi menivät ja koko ruumiin valtaavaa hytinää oli mahdotonta kitkeä pois.

En ole vielä ehtinyt julkistaa shootista kuvia, sillä yritän saada käsiini parempaa kuvanmuokkausohjelmaa kuin mitä minulla toistaiseksi on.

Kuvaajana Trinode.

Chidori

Uusimmat cosplay-kuvani on otettu studiossa, mikä oli minulla kokemuksena aivan vieras ja ensimmäinen. Toki sitä on Helsingin kuvataidelukiossa opiskellessa nähnyt ja ollut studiossa, mutta ei koskaan itse kameran edessä. Näitäkään kuvia en ole saanut postattua sopivan kuvanmuokkausohjelman puutteen vuoksi.

Kuvaajana Kimmy.

Vielä olisi se tagaamisen vuoro, ja omiksi uhrikseni joutuvat:

Trinode

Wepi

Rewe

Pahoittelen muuten kovasti tässä päivityksessä ilmaantuvia epäsäännöllisiä "rivivälejä" kuvien ylä- ja alapuolella. Olen yrittänyt asiaa korjata, mutta blogger ei näemmä suostu yhteistyöhön.

perjantai 22. lokakuuta 2010

The enemy's down! Let's finish this!

Voi voi, intoilen ehkä liian monista cosseista samaan aikaan ja en tunnu saavan loppujen lopuksi mitään aikaiseksi, vaikka teen koko ajan jotain.

Aloitin tässä nelisen viikkoa sitten Persona 4:n pelaamisen alusta ja pääsin pelin läpi kolmessa viikossa ja kahdessa päivässä (kaikkia päiviä en tosin käyttänyt pelaamiseen). Onnekseni/ikäväkseni huomasin tarkastella Naoton pukua tarkemmin ja huomasin, että tällä on koulupuvun ohella jalassaan siniset puukengät. Olin ostanut hahmolle kengät vaaleilla pohjilla reffikuvien perusteella ja uhrannut niihin mukavan summan (koska olin hullu ja epätoivoinen). Koska havaitsin virheeni tässä vaiheessa, eksyin netin ihmeelliseen maailmaan ja muutaman tunnin taisin kuluttaa silmäillessäni potentiaalisia puukenkiä oikealla koolla ja - sen suuremmalta vaivalta säästyäkseni - oikealla värillä. Onnekseni löysin mukavat popot ja sattumoisin sinisiä oli eBayssa olemassa vain yhtä ainutta kokoa, joka oli siinä ja siinä, meneekö omaan jalkaani ilman että kantapää on tyrkyllä asfaltille. Paketti saapui alle viikossa ja äärimmäisen suureksi onnekseni kenkä istui kuin nenä päähän (sallinette kulununeen sananlaskun). Harmi vain, että kengät eivät ole sitä kiiltävää nahkaa vaan sitä mokkamaista versiota. Katson jos asialle voi tehdä jotain, mutten aio ottaa siitä turhaa stressiä.

Muuten Naoto ei ole juuri edistynyt. Kokonaisuudessaan olen saanut valmiiksi asti vain ja ainoastaan peruukin. Hattu on yhä vasta puoliksi tehty, univormua en ole edes aloittanut. Cossilla nyt ei onneksi ole mikään kiire, ja teen luultavasti tehokkaammin vasta kun hahmolle saadaan dead line.

Edellisessä merkinnässä mainitsin, etten luultavasti enää Persona 3:n hahmoihin sorru, mutta väärässäpä olin. Olen saanut liikaa kannustusta, ja jos en sitä, niin vähintäänkin innostusta muiden cossien kautta. Ahdistelin jälleen kerran oman naamani sopivuutta Mitsurun eleganttiin olemukseen, mutta halu taitaa peitota stressaamisen 10-0. Tuntuu kyllä hassulta, että vaikka puku vaikuttaa niin yksinkertaiselta, se on aiheuttanut minulle toistaiseksi eniten päänsärkyä pitkään aikaan haastavuudessaan. Hame ei tule tuottamaan mitään ongelmia, olen siitä melkoisen varma, mutta paidan laskokset ja kengät ovat hullun hommaa. Muutama tuttu on jo Mitsurua cossannut ja jokainen on paidan toteuttanut eri tavalla. Kovasti yritän pähkäillä, mikä olisi loppujen lopuksi paras vaihtoehto. Luulen kyllä, että olen päässyt lopputulokseen, mutta aion kokeilla erilaisia toteutuksia vielä tilkuilla. Kengät sitten ovat ihan toinen juttu. Kokeilemisen mahdollisuutta ei kamalasti ole, kun on asettanut max. 60 e budjetiksi niiden ostoa varten. Muuten sallisin korkeintaan 20 e, mutta aikeeni olisi varmaan käyttää kenkiä arkenakin. Mitsurun kenkien mallia on hirvittävän vaikea löytää. Jos on terävää kärkeä, on usein myös piikkikorkoa tai vaihtoehtoisesti kiilakorkoa. Mikäli sen oikean mallin sattuu sitten löytämään, on hinta huimat 200 e. Toinen ongelma on omien pohkeitteni järjetön senttimetrikasauma, joka poistaa monet potentiaaliset saappaat liian tiukan varren vuoksi. En ehkä hyväksy.

Jotain olen kuitenkin jo saanut aikaiseksi. Tilasin Mitsurulle peruukin ja mielestäni väri on mitä loistavin. En ole ehkä ihan tyytyväinen peruukin turhan väljään laineikkuuteen ja mahdollisesti liian ohutkin se on, mutten ehkä kuole. Ajattelin tehdä vastoin niin monen ohjeita, ja käyttää peruukkiin piippausrautaa, vaikka kyseessä ei ole heat resistant -peruukki. En siitä liikaa kuitenkaan maksanut, ja aion ottaa riskin sen tärvelemisestä. Mahdollisimman varovainen kuitenkin olen ja hankin lämpösäädettävän kihartimen yms. yms.

Random kauluspaita ja Aigisilta nyysitty rusetti. Kaulakin hukkuu jonnekin. Mutta: maybe I could pull her off? (Miksi, oi miksi Mitsurun täytyy vetää hiukset korvien taakse ja pakottaa minut paljastamaan cossia haittaavat lävistykset? Lumekorut = :C)

Ja muuten! Olin vallan unohtanut ympätä tänne mukaan kuvan, joka oli osana ranskalaisen kuvaajan, Lorenzon Cosplay Finland Projectissa (kuvat täällä). Kuvauksista on jo melko paljon aikaa, ja sitä suuremmalla syyllä voisin ehkä jo oman kuvani paljastaa. Lisää Personointia~ : D

Chidori Yoshino, Persona 3

Mielestäni kuva on ihan mielettömän hieno. En kommentoi omaa suoritustani, mutta kuvauspäivänä oli mitä omituisin keli: taivas oli täynnä tummia pilviä ja aurinko paistoi täydellä teholla. Oli tosi lämmin, kun vielä kesän puolella taidettiin olla, syksyn vaihteessa korkeintaan. Paikoin sekä satoi kaatamalla että paistoi sokaisevasti. Vaikka kuvausolosuhtet olivat hankalat, lopputuloksesta tuli mielestäni ihan uskomaton. Lisäksi kuvan tunnelma sopii mielestäni hahmoon. En meinannut aluksi edes osallistua koko touhuun, sillä pukusuunnitelmani tekivät kärrynpyörää. Loppupeleissä olen melko tyytyväinen, että valitsin Chidorin.

maanantai 9. elokuuta 2010

CRACK

Lueskelin tässä muutama päivä sitten Wepin blogimerkintää eläytymistaidosta cosplayattaviin hahmoihin (ja mahdollisesti sen puutteesta) ja enpä voinut vastustaa kiusausta kommentoida asiaan itsekin jollain lailla.

Eli siis, olen tosiaan harrastanut cossaamista nyt noin kaksi ja puoli vuotta, mikä ei mielestäni ole kovinkaan kauan. Tämän lisäksi astuin harrastuksessa mukaan melkein ensimmäisenä näihin nyt jo perinteiksi muodostuneisiin photoshootteihin (niihin miittimuotoisiin, tänä kesänä on tosin ollut melkoisen hiljaista sillä suunnalla), joten jonkinlaista naamanhallintaa on ollut syytä ehkä omata. Tosin, ne ensimmäiset shootit eivät ehkä ihan onnistuneet tarkoitusperässään, tapaukset kun olivat melkolailla enemmän miittejä kuin shoottaamista. Mutta hyviä muistoja, hyviä muistoja (ja paljon häpeämistä McDonaldsin pöytien alta). Shooteissa ollaan ehkä tähän päivään asti "hieman" kehitytty ja kasvettu, alettu ottaa asiaa vakavammin. Tästä voinen siirtyä oivallisesti omiin kokemuksiini posettajana.

En ole vakava malli. Lyhyesti ja ytimekkäästi. En koe siis kuitenkaan, että kanssani olisi jotenkin vaikeaa työskennellä, pystyn pysymään ilmeessä jos tilanne sitä vaatii (Lirlys pysyy hiljaa Traconista :D, tilanne oli siellä aivan toinen!), mutta hyvin usein sinne väliin ilmestyy kärsiviä naamoja, derpejä ja durreja. Suurin osa cossattavista hahmoistani on kuitenkin ollut sitä hiljaista, rauhallista, vakavaa tai muuten vain sitä jo loppuun kulutettua kaukaisuuteen katsovaa tyyppiä, että olen siihen jo kovinkin tottunut. Seuraavat eivät ole cossikuvia, mutta edustavat hyvin sitä sanomaa, jota tässä tapauksessa hapuilen.

No eivät katso sinne horisonttiin, mutta esittävät nättiä.

Vain pari hahmoa on ollut niitä hauskempia tapauksia, mutta harmikseni niistä ei ole (koskaan?) saatu postattavia kuvia iloisessa tunnelmassa. Lisäksi haluaisin kovasti joskus saada naamalleni käyttöä aggressiivista hahmoa varten, sillä en ole tainnut myöskään kulmiani kummemmin kurtistella. Selityksestäni huomaan, että edustan tyhjyyteen katsovaa, ilmeetöntä sakkia, jonka ei tarvitse osata oikeastaan sen kummempaa. Komppaan silti Wepiä tässäkin, että siinäkin voi silti olla haastetta, ettei näytä vaan isolta kolmelta pisteeltä ajatuskuplassa. Siihen en itse toisaalta osaa omista kyvyistäni vastata.

Point. Eniten cossailen vakavanaamaisempia hahmoja, mutta oman sosiaalisehkon ja avoimen luonteeni takia on mukava repäistä (usein) ja työntää se kieli sieltä hampaiden ohi ulos lähes joka kerta, kun kuvatessa ei hetkeksi ole aistittavissa äärimmäisen vakavaa keskittymistä. En voi taata kuvaajien tyytyväisyyttä toimenpiteeseeni, mutta itseäni tämä helpottaa, ja on mukava heittää enemmän tai vähemmän huonoa läppää muutaman otoksen väliin, esim. silloin kun voisi vaihtaa posetusta tai kuvakulmaa. Olen mielestäni hirveän huono ideoimaan omia posetuksiani, ja kevennän omaa tunnelmaani ylitsevuotavalta mietinnältä huulen heiton ja derppien merkeissä. Lisäksi minulla on pakonomainen mielleyhtymä sille, että kameralle kuuluu AINA tehdä mitä hehkein ele, jos se linssi sattuu omaan suuntaan osoittamaan.

Pajatan paljon turhuuksia, enkä edes kuulosta siltä, että tietäisin mistä puhun. Kadotin oman pointtini tässä. Ottakaa siis iso läjä loistavia esimerkkejä "kulissien takaa"! Annan itseni alttiiksi, on lupa nauraa. Teen niin itsekin~ Osassa kuvista itselläni ei ehkä ole se koomisin naamari, enkä ole varma mitä mieltä ihmiset ovat oman naamansa näkymisestä kanssani. Joidenkin kuvien tilanne on se, mikä tekee niistä paljon arvokkaampia kuin kansioihini pölyttymään jättämisen.

Niitä "hyviä" kuvia sitten omalla deviantART-tunnuksellani, tai vaihtoehtoisesti muutaman alla listatun nimen takana samaisessa paikassa.

Kuvaajakrediitit etukäteen.

Sora-siu

OC: Nachi