Katsaus cosplayvuoteen 2015

Conit (tai vastaavat), joihin osallistuin

Puvut

Tänä vuonna tuli tehtyä viisi uutta pukua ja ohhoi, olipahan vuosi. :D Avatar oli selvästi tämän vuoden se-juttu, mistä olen oikeasti onnellisin ikinä. Olen tyypillisesti sitä lajia, että hurahtaessani johonkin asiaan fanitan sitä lähinnä itse omassa hiljaisuudessani, mutta Avatar toi mukanaan ihan valtavan ihanan porukan ja ryhmän, jonka kanssa tuli vietettyä aikaa tänä vuonna paljon. Sokka (Avatar: The Last Airbender) oli tämän vuoden avaava hahmo pukujeni kannalta ja saan kiittää Avataria siitä, että pääsin yli nihkeydestäni cossailla poikahahmoja. Sokan puvut olivat myös aivan ihastuttavan simppeleitä ja nopeita valmistaa, minkä vuoksi niitä tuli tehtyä jopa kolme kappaletta. Tai no, lähinnä en vain saanut Sokka-cossailusta tarpeekseni. Sokkaa on kyllä tultu cossattua niin valtavasti tänä vuonna, että se jää nyt kaappiin, jos nyt ei kokonaan eläkkeelle niin ainakin pitkälle tauolle (lukuun ottamatta vielä yhtä viimeistä tilaisuutta tänä talvena).

Mako (The Legend of Korra) oli omalla tavallaan myös aivan järisyttävä aluevaltaus - tai ei sentään valtaus, pikemminkin aluetestaus hieman miehekkäämpien poikien parissa. Vaikka en ole rehellisesti sanottuna ihan sillä omimmalla mukavuusasteella Makoa cossatessani, on hahmo niin käsittämättömän tärkeä, etten voinut jättää välistä. Toivon saavani tilaisuuden cossata Makoa uudestaan ensi vuonna.

Kaiken Avatar-cossailun lomassa valmistelin Pariyaa pitkin vuotta syksyn WCS-karsintoja varten ja vaikka kisoihin osallistuminen hermostuttikin, oli ihan hurjan mielekästä tehdä pidemmästä aikaa puku, joka vaati oikeasti enemmän aikaa ja vaivaa kuin muut "peruspuvut". Vielä puku vaatii mielestäni työstämistä, mutta olen aikaansaamaani kyllä varsin tyytyväinen.

Tämän vuoden lempparipuku on ehdottomasti Pariyan kokonaisuus, mutta Sokka vetää kyllä maton alta, jos pitää päättää vuoden lempparihahmo.

Muita käytettyjä pukuja tänä vuonna taisi olla neljä kappaletta, jos en ihan väärin muista. Vuonna 2010 tekemäni Velvet (Odin Sphere) sai uuden kierroksen kesällä joillakin parannuksilla, mm. vaihdoin hunnun pitsin kokonaan uuteen, paremman malliseen, vahdoin hupun ja hunnun softistähden pvc-muovista tehtyihin, muotoilin lanteelle laskostetun kankaan uudestaan, tein sukkiin uuden röyhelöt ja käytin puvussa pidempää peruukkia, joka laskeutui paremmin hupun ulkopuolelle. Lisäksi lisäsin pukuun joitakin pieniä käyttömukavuutta tai pukemista helpottavia yksityiskohtia. On varsin mukavaa pystyä katsomaan viidwen vuoden takaista pukuaan ja todeta, että hyvin sitä kehtaa vielä tänäkin päivänä käyttää. Peukaloliisaa käytiin pelkästään photoshoottaamassa, Will lähti simppelinä pukuna mukaan Ruotsiin. Kaappicosplayna toteutin Wolfin sarjakuvasta tutun Tainan.

Meikit ja maskitestailut

Tänä vuonna ei tullut tehtyä mitään kovin kummoista, mutta tavallisten tänä vuonna toteutettujen cossien meikkitestien (joita en lisännyt tähän) lisäksi tein myös testejä sellaisille hahmoille, jotka eivät kuuluneet cosplay-listaani, tässä esimerkkinä Vivian ja Snow (The Wolf Among Us). Oli kiva nähdä, miten pienillä jutuilla saisi erilaisia juttuja esiin kasvoista. Kokeilin myös meikkiä Maxille (Life Is Strange), joka on toistaiseksi jäähyllä WCS-juttujen vuoksi, sekä uutta maskia Flemethille (Dragon Age II) sitä odotellessa, että saisin puvun vielä puettua päälleni.

Vuoden suosikkikuvat

Nämä otokset on kyllä sellaisia että itkeä tekisi mieli. AG'n ottamassa talvisessa kuvassa tunnelma on ihan uskomattoman maaginen, ihanan raikas ja kirpeä. Talvisesta keskipäivän jälkeisestä auringosta tuli ihan todella ihanat kontrastiset sävyt ja en kestä mitä taikuuksia AG saa kuviensa kanssa aikaan, herranjumala. Mialiinan nappaamassa kuvassa tunnelma on jotenkin todella pinnassa. Tuntuu älyttömältä sanoa, että tekisi mieli päästä mukaan kuvan hartaaseen tilaan, jossa Pariya tuntuu olevan, kun minähän siinä tilassa olen istunutkin kuvaa otettaessa. Mutta kun tämä kuvan kokonaisuus, apua. Lämpimät sävyt ja iltapäiväaurinko, niisk. Tykkään näistä kahdesta kuvasta myös tosi paljon vierekkäin.

Kilpailut

No pylly, tämän vuoden kisat oli huikeita. Yukiconissa oli ihan huisin kivaa mennä kisaamaan kivalla porukalla Avatar-ryhmänä vähän lennosta ja kaikilla oli kauhean kivaa! Traconin WCS-kisoista en edes ala. Aaaaaa.

Kuva © Teppo Suominen

Tänä vuonna tuomaroin näemmä vain kerran (Popcult), pukudesignkilpailussa. Kokemus oli aivan todella nautinnollinen, sillä kyseisessä kilpailussa se mitä tuomaroin oli juuri sitä mitä opiskelin (ja josta minulla nyt on tutkinto, huraa). Lisäksi mammasin kahdesti (Frostbite ja Desucon). Jos halutaan lisätä mukaan vähän ekstraa, toimin myös juontajan assistenttina Desuconin cosplay-kilpailuissa.

Tuomarikollegoina Yoki ja Shewon

Mamma-Sokka vahtii kilpailun kulkua kulisseista

Mamma/juontaja-assistentti Mako ja ihana Lydia
Kuva © Nyymix

Vuoden 2015 huippukohdat

Koko vuosi hurahti ohi pelkästään ryhmäcossien parissa, mikä on tällaiselta erakkocossaajalta ihan järkyttävä suoritus. Iso kasa uusia cosplay-tuttavuuksia!

Kävion ensimmäistä kertaa ulkomailla coneilemassa! Vaikka kokemus olikin aika pitkälti itkukuoroilua, olen yhtä kokemusta ehdottomasti rikkaampi enkä köyhempi.
Kilpailin ensimmäistä kertaa arvokilpailussa ja edelleen on käsittämätöntä, että siitä pääsi edustussijalle. Olen aiemminkin puhunut ystäville puvuntekoprosesseistani, mutta nyt WCS-pukujen kanssa oli ensimmäinen kerta, kun ihan aikuisten oikeasti suunnittelin pukuja ja toteutustapoja yhdessä jonkun kanssa ja vaikutimme aktiivisesti toistemme pukuihin mielipiteillä, ehdotuksilla ja neuvoilla. Koin tällaisen työtavan hirveän arvokkaaksi.

Suunnitelmia vuodelle 2016

Nyt on ihan rehellisesti sanottava, että WCS-touhujen lisäksi minulla ei ole suunnitelmia. On valtavasti asioita, joita haluaisin tehdä tai saattaa keskeneräisiä pukuja loppuun, mutta en voi asettaa millekään mitään tavoitteita niin pitkään kun kaikki ne monet Japaniin vietävät puvut ovat tekeillä. Todennäköisesti tulen siis kierrättämään paljon vanhoja pukuja tulevan vuoden coneissa. Yksi keskeneräinen puku minulla on tosin jo ihan rimaa hipoen valmis, siitä ei puutu mitään materiaaleja, joten ustaltaisin ehkä luottaa sen debytointiin jo alkuvuodesta. Katsellaan.

Desucon Frostbite ja sydämiä kaikkialla!

Jaiks! Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen pitkittänyt conraportin kirjoittamista viikon verran tai kauemmin!

No jos vaikka perjantaista. Koska perjantai on aina tosi lyhyt conpäivä, en viitsinyt sulloa itseäni mihinkään cosplaypukuun. Pääsin Lahteen melkolailla juuri parahiksi seuraamaan Ilonan Cosplayn markkinointiteoria -luentoa. Olin itse vastannut Ilonan molempiin kyselyihin, joita hän käytti suurena osana luentoaan ja oli ihan mielenkiintoista nähdä ja kuulla kyselyiden lopullisia tilastotietoja jne. Noin muuten ohjelma ei tarjonnut minulle juuri sen kummemmin mitään uutta, mutta oli kiva olla kuuntelemassa Ilonaa ihan muutenkin vain. :D

Ohjelman jälkeen lähdimme Elinan, Miron sekä Biitin kanssa käymään kaupassa ja viemään kamojamme autosta (joka oli jätetty Sibeliustalon parkkikselle) Elinan vanhempien kämpälle, jossa majailisin taas conviikonlopun ajan. Olin mennyt kaikessa tohinassa aivan sekaisin kellonajoista, ja hupsheijakkaa, myöhästyin ensimmäisestä vuorostani ja podin siitä huonoa omatuntoa koko kuluvan illan cosplaymamman hommissa. Cosplaykilpailut olisivat vasta seuraavana päivänä, mutta esityskisaajat pääsivät harjoittelemaan esityksiään perjantai-iltana, jolloin mammojen tuli olla myös paikalla. Cosplayvastaava Ilona oli keksinyt ehkä söpöimmän jutun ikinä erottamaan mammat kisaajille muusta porukasta: mooglepallot (josta tulee kyllä ihan kuvaakin myöhemmin tässä postauksessa)! Vuoron jälkeen olin rättiväsynyt ja loppuyö menikin lähinnä Sokan puvun silittämisessä seuraavalle päivälle, hetken hengaillessa majoitusporukan kanssa ja suht ajoissa nukkuessa.

--

Lauantaina oli vuorossa oikeastaan vain töitä. Sen lisäksi, että kaitsin cosplaykisaajia kisaa ennen, sen aikana ja vähän sen jälkeenkin, minulle oltiin nakitettu hommaksi myös ninjailla conikävijöiden seassa aamupäivällä ja haalia Hall Cosplay -kisaan mukaan kisaajia yhdessä Hootin kanssa. Koska Hootti tuntee animet superhyvin, sovimme, että olisi hänen hommanaan Urobuchi-sarjan kisaajat ja minulla ne tavallisen sarjan kisaajat. Töihin ei onneksi tarvinnut nousta ihan heti kukonlaulun aikaan, mutta Sibbe oli todella tyhjillään cossaajista vielä siihen aikaan aamupäivästä. Kisaajien löytäminen oli entistä haastavampaa, sillä vaikka spottasin ihan mielettömän upeita länkkärihahmoja, ei heitä voinut pyytää mukaan. :c Mutta mikä oli erittäin ilahduttavaa, oli se uusien kisaajien määrä. Todella moni pyytämistäni kisaajista ei ollut koskaan kuullutkaan mistään Hall Cosplaysta, joten kyseinen kisakategoria palveli nyt tarkoitustaan todella hyvin. Yksi kisaformaatin tarkoituksistahan on kannustaa cossaajia kokeilemaan kisaamista, jos eivät muuten sitä vaikka tulisi tehneeksi. Kenties he innostuisivat kisaamaan jatkossakin.

Ninjailun jälkeen minulla oli jonkin verran vapaa-aikaa ja ehdin hengata ihmisten kanssa. Sibbellä ei erityisemmin näkynyt ystävänpäivämeininki, mitä nyt siellä oli se sydänlapputervehdyksin koristeltu sermi, mutta minulla itselläni ystävänpäivä todellakin tuntui. Minun ei ole koskaan ollut vaikea sanoa muille, jos pidän heidän asustaan, ulkonäöstään tai heistä itsestään. Kehuminen on minusta hirveän kivaa, mutten kyllä tee sitä aiheettakaan. Lauantaina tuli sanottua monelle kaverille, että tykkään hengata heidän kanssaan, he ovat ihania ihmisiä, olen niin onnellinen, että he ovat elämässäni ja kaikkea muuta lässynläätä, mutta tuli sitä noloiltua ventovieraillekin. Näin esimerkkinä jäin kirjaimellisesti tuijottamaan erästä supernättiä tyttöä, joka käveli ohitseni, hihkaisi vieressäni minulle "Sokka!" ja havahduin vasta siinä vaiheessa, että olin jäänyt pitkät päällä toljottamaan. Vaan eipä mitä, se piti sanoa vielä ääneenkin, että oho-sori-jäin-tuijottamaan-mutta-kun-olet-vain-niin-hurjan-nätti. No, tuntui ilahtuvan. Sulavaa, Ina. Sulavaa. B)

Niin, ja sain itsekin ystävänpäiväkortteja ja -karkkia kanssacossaajilta ja söpön itse tehdyn Pacman-heijastimen Hironilta ja Yokilta. Ja pakko erikseen mainita, että te ihmiset, jotka tulitte juttelemaan minulle ja hehkuttamaan ja kerroitte, että tykkäätte puvuistani ja minusta ja että olen teidän idoli nyt hei hyst mitä ihmettä. Olen ihan hirveän otettu, mutta apua nyt. Ei pieni ihminen kestä eikä ymmärrä. En osaa sanoa muuta kuin kiitos. ;A;

Sain tämmöisen ystävänpäiväkortin ja melkein putosin.

Illemmalla piti luikahtaa takaisin mammahommiin ja oli kyllä uuvuttavin mammailukokemukseni tähän saakka. En ole aiemmin ollut mammana Sibeliustalolla, joten vaikka backstage onkin monien Desujen kautta jo tullut tutuksi, piti tilat yrittää hahmottaa uuden työn takia kokonaan uudestaan ja asioiden opettelu vei oman aikansa ja voimansa. Juu, olin ollut useasti aiemminkin mammana toisissa coneissa, mutta se on aina tapahtumakohtaisesti erilainen työ. Päivän mittaan osoittautui, että mammoja oli hitusen liian vähän. Bäkkärillä oli koko ajan tohina päällä, mikä oli aika ajoin stressaavaa, sillä en voinut revetä kolmeen suuntaan, kun useampi tarvitsi apua samaan aikaan. Toivon silti kovasti, että kisaajilla oli hyvä fiilis! Kiire onneksi helpottui heti kun saatiin itse kisa rullaamaan, ja pääsin itse kyyläämään esityksiä sivusta ja syöttämään (kamala vertauskuva) Hall Cosplay -sarjan kisaajia lavalle.

Jännäkakka kisoja seuratessa. Huomaa mooglepallo (joka oli hienosti ponnarissani kiinni pannan sijasta)!

Ja tässä ohjasin Hall Cosplay -kisaajia lavalle

Kisan jälkeen olin (jälleen) väsynyt ja rojahdin röhnöttämään mahalleni pylly pystyssä rahin päälle bäkkärillä heti töiden perään. Ilmeisesti nukahdinkin, sillä vain hetki tämän jälkeen sain läpsäisyn pehvaani Yacilta ja pelästyin niin ruhtinaallisesti, että tuli itku. Ja hetken päästä sain toisen läpsäisyn jesmolta, joka raukka ei ollut huomannut, että olin pelästynyt edellisestä. :D Tilanne oli oikeasti niin koominen, kun molemmat ihanat puolestaan olivat huolissaan itkiessäni, mutta se itku oli tehnyt tuloaan jo pidemmän aikaa ihan jo pelkästä väsymyksestä. Kaikki oli siis oikeasti hyvin, vaikka en ehkä anna heidän unohtaa tätä episodia. >:D Kosto elää! Anyway, nappasin jesmosta muutaman pikanäpsyn, ja vaikka tarkoitus oli käydä katsomassa iltabileet (en ole koskaan sellaisissa ollut), jalkanikin olivat kaikesta juoksemisesta niin kipeät, että oli pakko paeta suoraan kämpälle.

jesmo: Hellena - Granado Espada
Kuva © YumiKoyuki

Ja joku Niew ehti napata pari kuvaa minusta ennen karkaamistani

--

Sunnuntai oli sitten se päivä, jota olin odottanut viikonlopusta eniten. Uusimme Yukiconin ATLA-ryhmän Frostbitessa tuona päivänä ja olin saanut varattua meille photoshoot-ajankin AG:lta. Oli ihana päästä taas ryhmäilemään, mutta no, oli sinänsä se huono puoli säässä, ettei se sopinut muille kuin minulle ja Biitille, eli Sokalle ja Kataralle. Muut eivät siis päässeet ottamaan täyttä iloa irti photoshootista. Vesiheimosisaruksille sattui kuitenkin täydellisin sää, eli aurinkoa, pakkasta ja puuterilunta. Olin niin tyytyväinen siihen, että olin ottanut Sokan talviversion mukaan, sillä ai kamala, mitä olisin missannut. Lisäksi puku oli ihanan lämmin ulkona, eikä onneksi laisinkaan kuuma sisällä. Kerrankin niin, etten valitse sitä minimalistisinta pukua talviconiin. :D Kirkas, pilvetön taivas on tietysti kuvatessa aina vähän haaste, mutta katsokaa nyt, millaista taikaa siitä voi taitavan kuvaajan käsissä oikeasti syntyä.

Kuva © AG

Niin. Mutta! Saivat muutkin ryhmästämme onneksi kivoja kuvia, joista ensimmäiset on julkaistu Desugalleriassa! Koska Yue puuttui Frostbitessa, olemme suuntaamassa AG:n, Biitin ja Rikon kanssa Lahteen vielä uudemman kerran tulevana viikonloppuna photoshootin merkeissä, että saadaan kaikki vesiheimolaiset kasaan vielä tämän talven aikana. Toivon hirveästi, että edes kohtalainen määrä lunta säilyy vielä siihen saakka! Ja lisää photoshoottailua ihan kunnon ryhmällä seuraa vielä kesällä! Wah, kaikkea kivaa ATLAilua tulossa!

Sunnuntaina Frostbitessa ryhmämme bongasi ehkä maailman söpöimmän Tophin ja Korran, ja Tophista seurasi sellaista supinaa meidän kesken, että tohditaanko kysyä mukaan Team Avatar -pikashoottiin (tiiliseinän eteen, koska se oli vapaa ja meidän oli pakko toimia aikataulujen takia nopeasti). Rohkaistuin itse kysäisemään ja hiphei, hän suostui! Lisäksi ryhmämme lisänä oli ihana Plstcgy, joka cossaili Sukia. Pakkohan sitä oli ottaa vähän Sukka-kuviakin hihihi en pääse yli siitä, miten tyhmä shippausnimi Sukilla ja Sokalla on! Kaikki alla olevat kuvat ovat jesmon käsialaa.

Hitsuwan piti lähteä heti pikashootin jälkeen. Kauas, kauas pois~

Sen päälle, että photoshoottailu ryhmässä oli ollut erittäin odotettua ja kivaa, olin kuullut Lapirinilta lauantaina, että heillä oli Lirlysin ja Taiston kanssa Dragon Age: Inquisition -ryhmä neuvonantajakolmikkona. Naamani oli kuulemma vääntynyt varsin hilpeän tyytyväiseen ilmeeseen, mutta kun sitten näin nämä ihanat pässit näinä ihanina hahmoina sunnuntaina, putosin lattialle. Yhyy, paras pelisarja ikinä ja yhyy, nämä ihanat ihmiset ja ihanat hahmot ja yhyy, kaikki on yhyy. Ja sitten niillä oli mukana vielä Colekin! Otin kuvan kaikista!

--

Ah, olipa kiva Frostbite tänä vuonna! En ole itse menossa Tampere Kupliiseen, tai muihin mahdollisiin coneihin ennen huhtikuuta, mutta Popculttiin olen menossa. Siellä siis seuraavan kerran!

Vuoden 2014 derputukset

Nyt kun se varsinainen vuosikatsaus on saatu alta, on tavalliseen tapaan aika tehdä kooste Vuoden Derpeistä. Kuka nyt ei tykkää näyttää tahallaan rumalta?

Kuvia löytyy sekalaisittain Senniltä, Biitiltä, Elinalta, Maijulta, Yacilta, Marlecilta, Nyymixiltä sekä Tytti Leväseltä. Osa kuvista on jo jossain päin verkkoa, mutta koska ne olivat tärkeä osa kulunutta vuotta, ne piti toki laittaa myös mukaan. Elyonista olisin voinut laittaa vaikka kuinka paljon enemmän, mutta koska niistä kuvista on jo tehty derppikollaasi, en näe tarpeelliseksi laittaa kaikkia uudestaan.

Catherine

Vasemmalla puolen kuvaa on kamera. Luulen, etten tainnut arvostaa.

Panda.

Boing.

W.I.T.C.H.: Will Vandom

"Öö oon noita."

"Oon kuvottava."

"Äiti miks vihaat?"

W.I.T.C.H.: Elyon Brown

Munamiehen tytär.

Headcanon accepted!

Aprillipila: Yumi-chan

Ilmeeni, kun kynsi katkeaa.

notiCE ME SEMPAI.

Folklore: Ellen Reid

Mmmmmm.

Kun syön vahingossa kirpeän karkin makean sijaan.

Gaia

Lupaan tehdä tämän naaman alttarilla, jos sinne päädyn.

"En tykkää."

Phoenix Wright: Ace Attorney; Mia Fey

IMPOSSIBRU!

Koitin keksiä tälle jotain hemaisevaa kuvatekstiä, mutta tämän kauneus vetää sanattomaksi.

Napi napi, tykkäät kuitenkin!

Yes!

YEEEAAAAAHH!

B-)

Tie El Doradoon: Chel

Voiko alareunan valtaaminen olla tavaramerkkini?

Liekö minusta koskaan otettu yhtä paljon in-character-kuvaa.

Herp-di-derp. Mo! o/