YumiKoyuki Cosplay: puku: roxas

Näytetään tekstit, joissa on tunniste puku: roxas. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. huhtikuuta 2013

Haaste 11.2.

No jopas, myös MasqueCosplay heitti tagilla! Harmi, ettei ehtinyt samaan postiluukkuun Fukkan haasteen kanssa, enkä ehtinyt tunkea molempien haastetta samaan päivitykseen. En heitä uusia faktoja sen nimissä, että tämä olisi voinut olla samassa merkinnässä edellisen kanssa. Tekstiä tulee myös olemaan sen verran, etten rupea editoimaan vanhempaa tekstiä.

Haaste

Säännöt

~~1. Kerro 11 asiaa itsestäsi~~

2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen

3. Keksi 11 uutta kysymystä

4. Haasta 11 uutta bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro kenet haastoit

1. Ensimmäinen cosplaysi?

- Semmoinen maisteleva ensimmäinen cosplayni oli vuoden 2007 Tsukiconiin kasattu Bill Kaulitz Tokio Hotel -bändistä kaverin seurakseen yllyttämänä, mutta itse miellän ihka ensimmäisekseni sen, jonka tiedostin jo olevan cosplayta ja pyrin itse tekemään puvun cosplayta varten. Kyseessä on siis Kingdom Hearts II:n Roxasin Organization XIII -versio, jota pidin päälläni vuoden 2008 Traconissa.

Hyyyyyyi hyi hyi! Hyi.
Kuva © Iineksen äiti

No ei tämäkään mikään viehkeys ole! Takki ja propit ovat kyllä mielestäni vieläkin aika hienot ensimmäiseksi oikeaksi cossikseni, mutta tuo peruukki... Onneksi tajusin muokata sen Tampere Kupliiseen samana keväänä.
Kuva © ???

2. Oletko tutustunut uusiin ihmisiin coneissa? Keihin mm?

- Noin ehkä 80% kaikista ystävistäni/kavereistani/tutuistani on tullut cosplayn kautta. Vaikka tässä ei nyt ole kyse name droppailusta, niin jätän ehkä nostamatta pöydälle yksilöitä. Enköhän ole jo ihmisiä maininnut muissa teksteissäni tarpeeksi. :'>

3. Vaikein ja haastavin cosplaysi?

- Fran Final Fantasy XII:sta, hands down. Puku oli ensimmäinen laatuaan, kun en juuri ommellut mitään ja työstin uutta materiaalia. Aikaa kului paljon ja samoin rahaa, eikä yliopistohaut samoihin aikoihin yhtään helpottaneet aikatauluttamisessa. Olen varma, että jos hakuja ei olisi ollut, olisin kokenut puvun tekemisen huomattavasti mukavampana ja helpompana tapauksena. Mutta ihan sairaan hauskaa oli tehdä Frania!

Vaikein vaihe oli saada selko kaikista niistä hemmetin viivoista, joita Franin referenssit tarjosivat, ja saada ne suhteutettua oman kropan mittoihin!

Ihan ei reisipanssarin ole tarkoitus toimia näin, muttakun Gaga!

4. Mikä on lempiconisi?

- Ehkä Desucon. Tykkään Sibeliustalosta tapahtumapaikkana ja siitä miten valoisa koko tila on. Vaikka Desusää on yllättänyt melkein joka vuosi, on minusta ajankohtakin mukava. Ei ole liian viileä eikä liian kuumakaan, ja Lahti on Helsingistä katsottuna aika lähellä. Desucon on ollut aikamoinen pelastus parina sen ensimmäisenä vuotena. Vuonna 2009 tajusin itsestäni ja ympäristöstäni ihan hirveästi asioita, ja tämä johti yhteen elämäni suurimmista ja helpottavimmista päätöksistä. Seuraavana vuonna taas tutustuin ehkä suurimpaan määrään ihmisiä kerralla ja uskalsin sosialisoida ja olla vapautuneesti uusien ihmisten kanssa moniin vuosiin. Olin ollut suoraan sanoen aika paskoissa fiiliksissä vuoden 2009 jäljiltä ja vihdoin saanut itseni kasaan ja koin oloni vapautuneeksi. Olin valmis ja halukas tapaamaan uusia ihmisiä. Desuconilla on siis aika suuri tunnearvo minulle.

5. Paras cosplay/conimuistosi?

- Tuossa se ylhäällä jo oikeastaan tulikin. Vuoden 2010 Desuconin itsenäistyneempi ja rohkeampi minä tapaamassa uusia tuttavuuksia järkyttävän kourallisen verran.

Aigis!yumi ei ihan malttanut pysyä paikallaan töissä, kun vaan halusi jutella esim. kaikkien kanssa!
Kuva © Ilona

6. Uusin materiaali, mitä olet käyttänyt asussa tai propissa?

- Voi hitsi, kun en vielä Traconin pukua ole aloittanut, muuten olisin sanonut worbla! Minulla on iso rulla kyseistä materiaalia nojaamassa seinää vasten odottamassa syyhyäviä käsiäni. :D Pitää varmaan muuten sanoa "mikrokuituliina", siis sellainen pieni rätti, jolla pyyhitään likaa ja rasvaa silmälaseista! Tein Peukaloliisan hiuksiin valkoisia kukkia, eikä minulla ollut mitään sopivaa valkoista kangasta, jolla olisi pehmeä tuntu ja jota voisi hyvin liekillä huolitella (koska liekki taivuttaisi kangasta terälehden näköisemmäksi). Ja kas, löysin laatikostani vanhan valkoisen, samettisen pehmeän mikrokuituliinan! (Tulkkasin nyt sanan "uusin" niin, että itse materiaali ei ostonsa puolesta ole uusin, vaan pelkästään kokeiluna.)

Mikrokuituliinaa!
Kuva © Kangaskasa

7. Mitä olet saanut blogin pitämisestä ja kirjoittamisesta?

- Uusia tuttavuuksia, yhden mukavan cosplayn osa-alueen, syyn kirjoittaa ja harjoitella kirjoittamista, lukijoiden välityksellä infoa uusista asioista, jne.

8. Missä asussa on ollut kylmin/kuumin?

- Puvun lämmittävyysastehan on täysin riippuvainen vuodenajasta, joten saan syyttää molemmista tapauksista vain itseäni.

Kylmin pukuni oli syksyllä Tsukiconissa vuonna 2009 pitämäni Aigis Persona 3:sta, jonka ohuenohut kerros lycraa ei niin pitänyt lämpimänä. Kävelevä sauna taas oli keskikesällä Nekoconissa 2011 ylleni pukema Fran, jonka softis, keinonahka ja paksu peruukki eivät päästäneet mitään läpi.

Yhtään ei ollut kylmä!
Kuva © Wepi

Varjoon hakeutumisen tarve oli suuri!
Kuva © Kangaskasa

9. Mielenkiintoisin materiaali, mitä olet käyttänyt?

- Öm, jaa. En osaa sanoa. Ehkä akryylilevy? Pakko olla jotain jännempää. No, en nyt keksi, mutta akryylilevy oli jännittävä uusi tuttavuus, sekä taipuisana, ohuena levynä että taipumattomana, paksuna levynä.

10. Missä haluaisit kehittyä cossaajana?

- Noin esim. kaikessa? Ai niin ei saa sanoa? Okei. Tämä on ehkä vähän tyhmä, mutta kärsivällisyydessä, sillä kun voi silti vaikuttaa jokaiseen cosplay-puvun osaan. Kaikkihan oikeasti osaisivat tehdä ihan kaikkea, mutta kärsivällisyys on aina se kynnys, mikä määrittää oman taidon rajan. Vaatii vain kärsivällisyyttä opetella, toiset jaksavat harjoitella enemmän, toiset vähemmän. Toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin.

11. Mistä ostat pääasiassa kankaasi asuihisi tai materiaalit proppeihis?

- Kankaat ostan yleensä Eurokankaasta (koska asun Helsingissä ja täällä on tosi köyhästi lähellä kangaskauppoja, yritän kestää järkyttävät kiskurihinnat), tai Ebaysta. Proppimateriaalit tulevat yleensä isän kautta töistä tai HobbyPointista.

Olen taas sukka ja pakenen välttelevästi nukkumaan keksi kysymyksiä! Tämän haasteen kysymykset olivat kivoja, ja minun puolestani halukas voi napata vaikka samat kysymykset tästä vastattavakseen! Tagaan halukkaat!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Cosplay. Tag.

Sain tagauksen cosplayhin liittyvään kyselyyn.

"On kuusi asiaa jotka sinun täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi tagaat kuusi blogaajaa ja linkkaat blogin alle sen, joka sinut tagasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa.

1.Cossi, joka on vähiten suosikkisi ja syy.

2.Huonoin kokemus conissa.

3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme postiivista asiaa jotka täytyy kertoa.

1. Lempicossisi ja syy.

2. Paras kokemus conissa.

3. Paras conisi ja syy."

Negatiiviset:

1. Sanottakoon, etten laske mukaan niitä, joita en ole tehnyt itse. Mietin ensin, että mielestäni huonoin cosplayni on se ensimmäinen, eli OrganisaatioXII!Roxas, mutta en voi oikeasti olla tätä mieltä. Peruukki oli puvussa aivan hyytävän järkyttävä, mutta muuten olen cossiin melko tyytyväinen -- siihen nähden siis, että se oli ensimmäiseni. Ehkä kuitenkin se huonoin on KHII!Sora, joka on tekeleistäni aikajärjestyksessä toinen. Syy tähän sijoitukseen on se, ettei minulla ollut puvussa omaa peruukkia (peruukki oli lainattu), cosplay ei koskaan valmistunut, ja oli tapahtumassa kasassa lähinnä hakaneuloilla. Useat ratkaisut olisin kokeneempana voinut tehdä toisin. Uskallan ehkä antaa kuvat molemmista mainitsemistani puvuista alle.


Roxas (vas.) ja Sora (oik.). Soran vierellä mukana Chery ja Piko. Vasen kuva © Wepi (?) Oikea kuva © ?

2. En kyllä keksi mitään järisyttävän kamalaa kokemusta mistään conista, mitä nyt ehkä saanut perääni jotain epämiellyttäviä hännystelijöitä, jotka eivät tajua millään, ettei seura ehkä ole toivottua. Olen ehkä juuri niin onnekas, että huonoimmaksi con-kokemuksekseni mainittakoon se, että olen ollut koko conin ajan yksin siitä johtuen, että oma porukkani "unohti" olemassaoloni.

3. Tähän voin viitata ylläolevalla. Kyseinen tapahtuma oli Animecon 2009, jonka piti olla kivointa ikinä. Olin aika huonossa henkisessä ja fyysisessä kunnossa tuolloin, henkilökohtaiset ihmissuhdedraamat eivät helpottaneet.

Positiiviset:

1. Enpä ole koskaan ollut täysin tyytyväinen mihinkään pukuuni, sen sijaan olen tasaisesti tyytyväinen useampaan. Ehkä kuitenkin uutuudessaan pidän tällä hetkellä eniten Franista, vaikka se onkin silkkaa tuskaa pitää päällä. Pelkkä meikkaaminen ja pukeminen vie valehtelematta kolme tai neljäkin tuntia, eikä hengittämättömät nahka ja softis auta pätkääkään olemista itse puvussa. Joka tapauksessa olen melko tyytyväinen toteutukseen ja siihen, että olen pukua tehdessä kokenut kehittyväni puvunteossa. Mielestäni puku myös sopii minulle vähintäänkin ihansemiookoosti, siinä kehtaa edes jotenkin olla. Kuva puvusta alla.

Kuva © Kangaskasa

2. Olen ehkä juuri niin tylsä, että vastaan ihan yhtä tylsästi. Minulla ei ole mitään maailmaa mullistavaa hienoa mahtavaa con-kokemusta, jonka nostaisin korkeammalle kuin muut. Sen sijaan minulle paras con-kokemus on yksinkertaisesti vain kavereiden kanssa oleminen, hyvän kommentin saaminen omasta puvusta ja ehkä se kuvatuksi tuleminenkin on ihan okei. Minusta on ihanaa, jos pukuni herättää kiinnostusta ja kysymyksiä, joista voi sitten puhua.

3. Paras tapahtuma on toistaiseksi ollut Desucon 2010. Kuten Animeconissa 2009, olin Desuconissakin melko paljon yksin, mutta aivan eri tavalla kuin vuosi aiemmin Animeconissa. Kulutin aikaani infotyöntekijänä ja sain aivan valtavan määrän uusia tuttavuuksia koko conista yleensä. Vietin yöni myös ihan parhaassa seurassa. Tapahtumassa oli aika paljon hienoja pukuja, ja erityisesti yhtä ihkuttelin fanitytön elkein, mitä en ollut tehnyt ihan sairaan pitkään aikaan. Vaikka se saattoikin olla muista rasittavaa, minä toivotin ihkutuksen tarpeen täysin tervetulleeksi. Oli ollut aika kauan siitä, kun viimeksi conissa olisi ollut hyvä olla. Siispä Desucon 2010 saa ykkössijan auttamatta.

Tagaan:

Minut tagasi:

maanantai 25. huhtikuuta 2011

You are beautiful

Tulin näemmä hämmentävästi kanssabloggaajien keskuudessa kiertävän You are beautiful -tunnustuksen uhriksi (kiitos Kimmyn). Homma toimii siis kutakuinkin näin:

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Toki, otan haasteen vastaan. En voi luvata, etteikö joitakin valitsemistani kuvista jo löydy internetin saloista esimerkiksi jostain flickeristä kuvaajien latomana. Itse en seuraavia ole (muistaakseni ainakaan) aikaisemmin julkistanut.


OrganisaatioXIII!Roxas - Because you're worth it!

Oikeasti kaikki alkoi ensimmäisestä järjestetystä Tsukiconista, mutta ette ihan oikeasti ole niin koskaan milloinkaan näkemässä siellä käyttämästäni puvusta todisteita, ellette satu olemaan hyviä googlettajia. Tämänkin kuvan näyttäminen on vain puhdasta tuskaa.

Itselleni cosplayelämä alkoi kuitenkin tästä: photoshoot-miitistä. Kuvan kyseisen miitin järjesti ystäväiseni Wepi kolme vuotta sitten (2008), mikä käynnisti tradition suuressa cosplay-kaveripiirissämme ja sai tuekseen ihan omat kotisivutkin. Harmiksi porukka on kuitenkin hieman hajaantunut, ja voisi ehkä myös väittää, että ikää on tullut joillekin "liikaa", eikä kyseinen enää niin paljon kiinnosta. Vaihtoehtoisesti on paljon kiireitä, eikä tätä enää muisteta ja ehditä järjestää enää tänä päivänä (viimeisin photoshoot järjestettiin talvella/keväällä/vaihteessa vuosi sitten, 2010, juhlistamaan photoshoot-miittien 2-vuotissyntymäpäiviä). Olisi minusta ihan hirveän kivaa, jos johonkin väliin vielä tällainen saataisiin järjestettyä, itselleni kun moiset ovat olleet ihan hirveän iso ja sydäntä lämmittävä osa elämää.

Kuvaajaa en enää valitettavasti muista.

Neku - Nyuu~!

Saatte kuvan Ropeconista (2009), josta peräisin olevista kuvista tämä on niin kutsutusti kulissien takaa. Kuvia on varsin hilpeä katsella näin jälkeenpäin, kun sitä huomaa, että miltei kaikista photoshooteista liki 80% on niitä vääntelen-naamaani-hassusti-ai-oho-otit-jo-kuvan-ei-se-mitään-on-hirveän-hauskaa-jee -kuvia, ja ne vaivaiset 20% on niitä vakavissaan otettuja.

Cossini hiuskuontalo on herättänyt ihmisissä ilmeisesti kummastusta, mutta ikäväkseni joudun korjaamaan sen suurimman virheoletuksen. Ei, kyseessä ei ole peruukki, vaan ihan oma tukkani.

Kuvaajana Islienne.

Aigis

Otos on 2009 vuoden Tsukiconista - tai no, ei varsinaisesti, sillä karkasimme tapahtumasta Kiasmaan, jossa oli tuolloin lattiassa näyttelyyn kuuluvia ympyröitä. Saimme aivan järkyttävän hienon kuvausidean, mutta kaikista yrityksistä huolimatta kuvista ei saatu tarkkoja valaistuksen heikkoudesta johtuen. Harmi.

Kuvassa kanssani ovat Lefrin, Wooditus ja Lirlys.

Kuvaajana Kangaskasa.

Velvet

Siinä missä miitit ovat vähentyneet, ns. privaattishoottaaminen on lisääntynyt enemmän. Koska minulla ei ennestään ollut kuvia lumisilla maisemilla muutoin kuin omien hahmojen taustoina, sain viime talvena itseäni niskasta kiinni ja suuntasin uhmakkaasti vähäpukeisena ulos kotini läheiseen metsikköpahaseen.. Asteet olivat onneksi jo plussaan päin, enkä hankkinut itselleni edes nuhaa. Tuuli kuitenkin melkoisen pistävästi, ja kyllä siinä raajat violeteiksi menivät ja koko ruumiin valtaavaa hytinää oli mahdotonta kitkeä pois.

En ole vielä ehtinyt julkistaa shootista kuvia, sillä yritän saada käsiini parempaa kuvanmuokkausohjelmaa kuin mitä minulla toistaiseksi on.

Kuvaajana Trinode.

Chidori

Uusimmat cosplay-kuvani on otettu studiossa, mikä oli minulla kokemuksena aivan vieras ja ensimmäinen. Toki sitä on Helsingin kuvataidelukiossa opiskellessa nähnyt ja ollut studiossa, mutta ei koskaan itse kameran edessä. Näitäkään kuvia en ole saanut postattua sopivan kuvanmuokkausohjelman puutteen vuoksi.

Kuvaajana Kimmy.

Vielä olisi se tagaamisen vuoro, ja omiksi uhrikseni joutuvat:

Trinode

Wepi

Rewe

Pahoittelen muuten kovasti tässä päivityksessä ilmaantuvia epäsäännöllisiä "rivivälejä" kuvien ylä- ja alapuolella. Olen yrittänyt asiaa korjata, mutta blogger ei näemmä suostu yhteistyöhön.

maanantai 9. elokuuta 2010

CRACK

Lueskelin tässä muutama päivä sitten Wepin blogimerkintää eläytymistaidosta cosplayattaviin hahmoihin (ja mahdollisesti sen puutteesta) ja enpä voinut vastustaa kiusausta kommentoida asiaan itsekin jollain lailla.

Eli siis, olen tosiaan harrastanut cossaamista nyt noin kaksi ja puoli vuotta, mikä ei mielestäni ole kovinkaan kauan. Tämän lisäksi astuin harrastuksessa mukaan melkein ensimmäisenä näihin nyt jo perinteiksi muodostuneisiin photoshootteihin (niihin miittimuotoisiin, tänä kesänä on tosin ollut melkoisen hiljaista sillä suunnalla), joten jonkinlaista naamanhallintaa on ollut syytä ehkä omata. Tosin, ne ensimmäiset shootit eivät ehkä ihan onnistuneet tarkoitusperässään, tapaukset kun olivat melkolailla enemmän miittejä kuin shoottaamista. Mutta hyviä muistoja, hyviä muistoja (ja paljon häpeämistä McDonaldsin pöytien alta). Shooteissa ollaan ehkä tähän päivään asti "hieman" kehitytty ja kasvettu, alettu ottaa asiaa vakavammin. Tästä voinen siirtyä oivallisesti omiin kokemuksiini posettajana.

En ole vakava malli. Lyhyesti ja ytimekkäästi. En koe siis kuitenkaan, että kanssani olisi jotenkin vaikeaa työskennellä, pystyn pysymään ilmeessä jos tilanne sitä vaatii (Lirlys pysyy hiljaa Traconista :D, tilanne oli siellä aivan toinen!), mutta hyvin usein sinne väliin ilmestyy kärsiviä naamoja, derpejä ja durreja. Suurin osa cossattavista hahmoistani on kuitenkin ollut sitä hiljaista, rauhallista, vakavaa tai muuten vain sitä jo loppuun kulutettua kaukaisuuteen katsovaa tyyppiä, että olen siihen jo kovinkin tottunut. Seuraavat eivät ole cossikuvia, mutta edustavat hyvin sitä sanomaa, jota tässä tapauksessa hapuilen.

No eivät katso sinne horisonttiin, mutta esittävät nättiä.

Vain pari hahmoa on ollut niitä hauskempia tapauksia, mutta harmikseni niistä ei ole (koskaan?) saatu postattavia kuvia iloisessa tunnelmassa. Lisäksi haluaisin kovasti joskus saada naamalleni käyttöä aggressiivista hahmoa varten, sillä en ole tainnut myöskään kulmiani kummemmin kurtistella. Selityksestäni huomaan, että edustan tyhjyyteen katsovaa, ilmeetöntä sakkia, jonka ei tarvitse osata oikeastaan sen kummempaa. Komppaan silti Wepiä tässäkin, että siinäkin voi silti olla haastetta, ettei näytä vaan isolta kolmelta pisteeltä ajatuskuplassa. Siihen en itse toisaalta osaa omista kyvyistäni vastata.

Point. Eniten cossailen vakavanaamaisempia hahmoja, mutta oman sosiaalisehkon ja avoimen luonteeni takia on mukava repäistä (usein) ja työntää se kieli sieltä hampaiden ohi ulos lähes joka kerta, kun kuvatessa ei hetkeksi ole aistittavissa äärimmäisen vakavaa keskittymistä. En voi taata kuvaajien tyytyväisyyttä toimenpiteeseeni, mutta itseäni tämä helpottaa, ja on mukava heittää enemmän tai vähemmän huonoa läppää muutaman otoksen väliin, esim. silloin kun voisi vaihtaa posetusta tai kuvakulmaa. Olen mielestäni hirveän huono ideoimaan omia posetuksiani, ja kevennän omaa tunnelmaani ylitsevuotavalta mietinnältä huulen heiton ja derppien merkeissä. Lisäksi minulla on pakonomainen mielleyhtymä sille, että kameralle kuuluu AINA tehdä mitä hehkein ele, jos se linssi sattuu omaan suuntaan osoittamaan.

Pajatan paljon turhuuksia, enkä edes kuulosta siltä, että tietäisin mistä puhun. Kadotin oman pointtini tässä. Ottakaa siis iso läjä loistavia esimerkkejä "kulissien takaa"! Annan itseni alttiiksi, on lupa nauraa. Teen niin itsekin~ Osassa kuvista itselläni ei ehkä ole se koomisin naamari, enkä ole varma mitä mieltä ihmiset ovat oman naamansa näkymisestä kanssani. Joidenkin kuvien tilanne on se, mikä tekee niistä paljon arvokkaampia kuin kansioihini pölyttymään jättämisen.

Niitä "hyviä" kuvia sitten omalla deviantART-tunnuksellani, tai vaihtoehtoisesti muutaman alla listatun nimen takana samaisessa paikassa.

Kuvaajakrediitit etukäteen.

Sora-siu

OC: Nachi