Näytetään tekstit, joissa on tunniste puku: peukaloliisa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puku: peukaloliisa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Photoshoot: Peukaloliisa

Joskus parisen kuukautta sitten minua lähestyttiin Cosplay.comin kautta ja muuan henkilö osoitti kiinnostusta yhteistä kuvaussessiota kohtaan. Olin hiukan kiinnostunut, mutta kohtalaisen ujona ja ennakkoluuloisena tyyppinä ehdotin kuvaajakandidaatille, että joku ystäväni tulisi mukaan, kuvattavaksi tai ei. Asia jäi muutamaksi viikoksi taka-alalle, kunnes samainen kuvaaja otti yhteyttä ja ehdotti kuvauspäivää. Tempaisin pikana Ninnun mukaan hommaan, kun hän sattumoisin olisi tuolloin pääkaupunkiseudulla päin. Homma saatiin sovittua ja jokunen viikko sitten juhannusviikonloppuna saatiin aikaan lyhykäinen kuvaussessio. Kuvat sain itselleni tällä viikolla ja nyt ajattelin niitä muutaman blogiini laittaa. Ihan muikeita tuli.


Peukaloliisa
Kuvaaja: Alberto Mardegan Photography
Käykääs tykkäämässä kuvaajan FB yllä!











torstai 4. huhtikuuta 2013

Haaste 11.2.

No jopas, myös MasqueCosplay heitti tagilla! Harmi, ettei ehtinyt samaan postiluukkuun Fukkan haasteen kanssa, enkä ehtinyt tunkea molempien haastetta samaan päivitykseen. En heitä uusia faktoja sen nimissä, että tämä olisi voinut olla samassa merkinnässä edellisen kanssa. Tekstiä tulee myös olemaan sen verran, etten rupea editoimaan vanhempaa tekstiä.


Haaste

Säännöt
1. Kerro 11 asiaa itsestäsi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 uutta bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro kenet haastoit




1. Ensimmäinen cosplaysi?
- Semmoinen maisteleva ensimmäinen cosplayni oli vuoden 2007 Tsukiconiin kasattu Bill Kaulitz Tokio Hotel -bändistä kaverin seurakseen yllyttämänä, mutta itse miellän ihka ensimmäisekseni sen, jonka tiedostin jo olevan cosplayta ja pyrin itse tekemään puvun cosplayta varten. Kyseessä on siis Kingdom Hearts II:n Roxasin Organization XIII -versio, jota pidin päälläni vuoden 2008 Traconissa.


Hyyyyyyi hyi hyi! Hyi.
Kuva © Iineksen äiti

No ei tämäkään mikään viehkeys ole! Takki ja propit ovat kyllä mielestäni vieläkin aika hienot ensimmäiseksi oikeaksi cossikseni, mutta tuo peruukki... Onneksi tajusin muokata sen Tampere Kupliiseen samana keväänä.
Kuva © ???


2. Oletko tutustunut uusiin ihmisiin coneissa? Keihin mm?
- Noin ehkä 80% kaikista ystävistäni/kavereistani/tutuistani on tullut cosplayn kautta. Vaikka tässä ei nyt ole kyse name droppailusta, niin jätän ehkä nostamatta pöydälle yksilöitä. Enköhän ole jo ihmisiä maininnut muissa teksteissäni tarpeeksi. :'>


3. Vaikein ja haastavin cosplaysi?
- Fran Final Fantasy XII:sta, hands down. Puku oli ensimmäinen laatuaan, kun en juuri ommellut mitään ja työstin uutta materiaalia. Aikaa kului paljon ja samoin rahaa, eikä yliopistohaut samoihin aikoihin yhtään helpottaneet aikatauluttamisessa. Olen varma, että jos hakuja ei olisi ollut, olisin kokenut puvun tekemisen huomattavasti mukavampana ja helpompana tapauksena. Mutta ihan sairaan hauskaa oli tehdä Frania!


Vaikein vaihe oli saada selko kaikista niistä hemmetin viivoista, joita Franin referenssit tarjosivat, ja saada ne suhteutettua oman kropan mittoihin!

Ihan ei reisipanssarin ole tarkoitus toimia näin, muttakun Gaga!


4. Mikä on lempiconisi?
- Ehkä Desucon. Tykkään Sibeliustalosta tapahtumapaikkana ja siitä miten valoisa koko tila on. Vaikka Desusää on yllättänyt melkein joka vuosi, on minusta ajankohtakin mukava. Ei ole liian viileä eikä liian kuumakaan, ja Lahti on Helsingistä katsottuna aika lähellä. Desucon on ollut aikamoinen pelastus parina sen ensimmäisenä vuotena. Vuonna 2009 tajusin itsestäni ja ympäristöstäni ihan hirveästi asioita, ja tämä johti yhteen elämäni suurimmista ja helpottavimmista päätöksistä. Seuraavana vuonna taas tutustuin ehkä suurimpaan määrään ihmisiä kerralla ja uskalsin sosialisoida ja olla vapautuneesti uusien ihmisten kanssa moniin vuosiin. Olin ollut suoraan sanoen aika paskoissa fiiliksissä vuoden 2009 jäljiltä ja vihdoin saanut itseni kasaan ja koin oloni vapautuneeksi. Olin valmis ja halukas tapaamaan uusia ihmisiä. Desuconilla on siis aika suuri tunnearvo minulle.

5. Paras cosplay/conimuistosi?
- Tuossa se ylhäällä jo oikeastaan tulikin. Vuoden 2010 Desuconin itsenäistyneempi ja rohkeampi minä tapaamassa uusia tuttavuuksia järkyttävän kourallisen verran.


Aigis!yumi ei ihan malttanut pysyä paikallaan töissä, kun vaan halusi jutella esim. kaikkien kanssa!
Kuva © Ilona


6. Uusin materiaali, mitä olet käyttänyt asussa tai propissa?
- Voi hitsi, kun en vielä Traconin pukua ole aloittanut, muuten olisin sanonut worbla! Minulla on iso rulla kyseistä materiaalia nojaamassa seinää vasten odottamassa syyhyäviä käsiäni. :D Pitää varmaan muuten sanoa "mikrokuituliina", siis sellainen pieni rätti, jolla pyyhitään likaa ja rasvaa silmälaseista! Tein Peukaloliisan hiuksiin valkoisia kukkia, eikä minulla ollut mitään sopivaa valkoista kangasta, jolla olisi pehmeä tuntu ja jota voisi hyvin liekillä huolitella (koska liekki taivuttaisi kangasta terälehden näköisemmäksi). Ja kas, löysin laatikostani vanhan valkoisen, samettisen pehmeän mikrokuituliinan! (Tulkkasin nyt sanan "uusin" niin, että itse materiaali ei ostonsa puolesta ole uusin, vaan pelkästään kokeiluna.)


Mikrokuituliinaa!
Kuva © Kangaskasa


7. Mitä olet saanut blogin pitämisestä ja kirjoittamisesta?
- Uusia tuttavuuksia, yhden mukavan cosplayn osa-alueen, syyn kirjoittaa ja harjoitella kirjoittamista, lukijoiden välityksellä infoa uusista asioista, jne.


8. Missä asussa on ollut kylmin/kuumin?
- Puvun lämmittävyysastehan on täysin riippuvainen vuodenajasta, joten saan syyttää molemmista tapauksista vain itseäni.
Kylmin pukuni oli syksyllä Tsukiconissa vuonna 2009 pitämäni Aigis Persona 3:sta, jonka ohuenohut kerros lycraa ei niin pitänyt lämpimänä. Kävelevä sauna taas oli keskikesällä Nekoconissa 2011 ylleni pukema Fran, jonka softis, keinonahka ja paksu peruukki eivät päästäneet mitään läpi.


Yhtään ei ollut kylmä!
Kuva © Wepi

Varjoon hakeutumisen tarve oli suuri!
Kuva © Kangaskasa


9. Mielenkiintoisin materiaali, mitä olet käyttänyt?
- Öm, jaa. En osaa sanoa. Ehkä akryylilevy? Pakko olla jotain jännempää. No, en nyt keksi, mutta akryylilevy oli jännittävä uusi tuttavuus, sekä taipuisana, ohuena levynä että taipumattomana, paksuna levynä.


10. Missä haluaisit kehittyä cossaajana?
- Noin esim. kaikessa? Ai niin ei saa sanoa? Okei. Tämä on ehkä vähän tyhmä, mutta kärsivällisyydessä, sillä  kun voi silti vaikuttaa jokaiseen cosplay-puvun osaan. Kaikkihan oikeasti osaisivat tehdä ihan kaikkea, mutta kärsivällisyys on aina se kynnys, mikä määrittää oman taidon rajan. Vaatii vain kärsivällisyyttä opetella, toiset jaksavat harjoitella enemmän, toiset vähemmän. Toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin.


11. Mistä ostat pääasiassa kankaasi asuihisi tai materiaalit proppeihis?
- Kankaat ostan yleensä Eurokankaasta (koska asun Helsingissä ja täällä on tosi köyhästi lähellä kangaskauppoja, yritän kestää järkyttävät kiskurihinnat), tai Ebaysta. Proppimateriaalit tulevat yleensä isän kautta töistä tai HobbyPointista.




Olen taas sukka ja pakenen välttelevästi nukkumaan keksi kysymyksiä! Tämän haasteen kysymykset olivat kivoja, ja minun puolestani halukas voi napata vaikka samat kysymykset tästä vastattavakseen! Tagaan halukkaat!

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Katselmus vuoteen 2012


Voi Ninnu, armaani, minkä teit! Enhän ole jo valmiiksi riehaantunut vallan päivittelemään blogiani niin ulkoasun kuin merkintöjenkin puolesta, ja menit sitten yllyttämään minua pohdiskeluun keskellä yötä (nyt oikolukiessani tosin jo aamua) koskien viime vuoden cosplay-satoa. Toisaalta tämähän olisi pitänyt tehdä jo vuodenvaihteessa, mutta no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä paitsi minun blogini, ähäs!



Mitä hahmoja cosplayasit vuonna 2012?


Klikkaamalla suuremmaksi.


Kuvissa vasemmalta oikealle:

Mercedes – Odin Sphere @ Desucon Frostbite + Ropecon
Catherine – Catherine @ Desucon + Tracon
April May – Phoenix Wright: Ace Attorney @ Desucon
Peukaloliisa – Peukaloliisa @ Animecon
Will Vandom – W.i.t.c.h. @ Tracon
Ellen – Folklore @ ei käytetty conissa (cosplay-haasteen tuotos)

Minua ei yhtään huvita Desuconin infotiskiin kohdistuva panorama.



Mikä asuistasi oli mielestäsi hienoin?

Öm jaa. Varmaankin Mercedes. Siihen taisi ehkä mennä eniten aikaa ja päänvaivaa kaavoituksessa ja siipien rakenteissa. Samaten peruukin kanssa sain hetken taistella, jotta letit asettuisivat loogiseen kohtaan korvien eteen ja tukevasti. Se oli kaikista viime vuoden puvuistani oivaltavin ja koin saaneeni siitä lähelle referenssien mukaisen. Ja mielestäni hahmo sopi minulle.

En nyt ihan voi sanoa, että puku kuitenkaan oli sieltä mukavimmasta päästä. Siipien kanssa oli hankala kulkea ja tiukoista kengistä onnistuin saamaan jonkun pysyvänlaatuisen hermovian varpaaseen, se on tuntunut tähänkin päivään saakka puutuneelta aika ajoin. Mutta on hellittänyt nyt onneksi pikkuhiljaa.


Kuva © Lefrin



Mikä asuista oli mukavin päällä?

No vähän menin jo sanomaan mikä se ei ainakaan ollut. Taistelin kahden puvun välillä ja luulen, että Peukaloliisa asettuu taaemmas painavan peruukkinsa kanssa ja antaa Willin viedä tämän pystin. Syy siihen miksei voitto ollut yksinkertaisen selkeä, johtui Willin housuista. Housut olivat yhden koon liian pienet valmisfarkut, joissa oli sen puoleen liian lyhyt haarakoukku. Jatkuvasti oli sellainen olo, että kiva juttu, saavat muut katsella kahta erillistä pakaraa kivan setin sijaan. Pahoittelen tästä epämiellyttävästä näystä, jos sen jouduitte todistamaan. Ai niin, olipa toinenkin seikka. Koittaa ehkä järkyttävä juonipaljastus, mutta en käyttänyt minkäänlaisia rintaliivejä paitani alla. Tämä johtui siitä, että Will on 14-vuotias esiteini, jolla hädin tuskin on mitään miehustan seudulla, ja minulla nyt sattuu olemaan varustusta hiukan enemmän. Minulla ei ollut binderiä käytössä tuolloin, enkä ideaalisiteistä välitä ollenkaan vyötärölle valumisen vuoksi, joten oli pakko yrittää purra hammasta ja mennä puolikommandona, sekin kun jo auttoi koko-ongelmaa. (En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka tempaisevat kotiin tullessaan rintaliivit kuuseen. Minä pidän niistä. )

Äh, menisikö se Peukaloliisa nyt kuitenkin tuon kaiken vinetyksen edelle? En tiedä. :D Ehkä se Will nyt silti pitää paalupaikkansa, pelkkiä arkivaatteita kun siinä nyt oli käytössä.


Heeeeehehehehe feat. Kizzy
Kuva © Maiju




Yhtään lavakokemuksia?

Kisaamismielessä ei, mutta Elinaa esiintyessä assaroin Desuconissa ja pariin kertaan tuomarina lavalla käyskentelin Desucon Frostbitessa sekä CosplayGaalassa.


Tämä on se assarointitapaus.
Kuva © Kimmy



Ryhmäkuvia!!

No kuulkaas, minä en usein satu samoihin kuviin enemmän kuin yhden ihmisen kanssa! Ette nyt siis ihan oikeita ryhmäkuvia saa kuin ehkä yhden, mutta anti mennä!


Seurustelu on vakavaa liiketoimintaa kera alksndran ja Elinan.
Kuva © Maiju

Elina heiluttaa kopteria, Kizzy pitelee sontsaa ja ihailee näkyä kanssani.
Kuva © Timo Virtanen

Sekalainen kööri. Punainen takaraivo vasemmalla on allekirjoittaneen.
Kuva © Lefrin



Tulevaisuuden suunnitelmia

Aa, apua. No tulossa pitäisi olla tuomarihommia, varmaan muutakin coneissa työskentelyä! Kesällä olisi tarkoitus kisata taas pitkästä aikaa ja syksyllä olisin opetushommissa Cosplay Bootcampilla.

Muutama puku olisi myös tiedossa. Yritän kovasti Desuconiin tehdä kaksi jo kauan odotuslistalla ollutta hahmoa, joista molemmat olen aloittanut noin parisen vuotta sitten, mutta joita en koskaan saanut tehtyä valmiiksi asti. Toivotaan, ettei jää yritykseksi tällä kertaa!


Kingdom Hearts II:n Oletten korut tuli tehtyä joskus kauan, kauan sitten.

Persona 4:n Naoton lätsä, kengät, lasit ja peruukki ovat myös olleet itse puvun
valmistumista odottamassa jo muutaman tovin.
Ai kato oho, sama pose.


Lisäksi Traconiin kisapuvuksi olen tekemässä ehkä jotain hienointa ikinä, mutta asd kun en uskalla oikeasti paljastaa sitä vielä tässä vaiheessa. Aikuisten oikeasti ei ole kyse siitä, etten haluaisi kenenkään muun cossaavan samaa hahmoa (koska kaikella logiikalla jos kyse olisi se, varmaan laukoisin heti puvun kaikelle kansalle. Melko usein tulee sellaisia reaktioita, että: ”Ai se tekeekin sen hahmon, en minä sitten kehtaa...”), vaan ihan vain sen takia, että inhoan kailottaa pukuja, jotka sitten kaatuvatkin jossain välissä. Itselleen tulee tuplasti toimettomampi ja epäonnistuneempi olo, jos siitä tiedetään ulkoisestikin. :'>

Muita tulevaisuuden suunnitelmia minulla ei pukujen kannalta toistaiseksi ole ja olenkin kieltäytynyt tekemästä lupauksia ennen kuin saan kisapukuni tehtyä.

Paitsi että haluaisin aika tosi paljon tehdä pari hahmoa Dangan Ronpasta. Mitään en lupaa! Haaveilen! Joskus!

Wahuu!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

CRACK 2

Kevät on taas täällä ja sen myötä koin, että olisi taas aika vaihtaa blogin ulkoasua. Olin muutenkin jo niin kyllästynyt katsomaan edellistä ulkoasua ja erityisesti banneria, että kevät oli itsessään jo täysin validi tekosyy. En hirveästi pitänyt loppupeleissä edellisestä ulkoasusta. Olin ajatellut muuttaa ulkoasua vasta kesällä kun minulla on uusi puku taas kasassa, mutta pyh. Mennään viime vuonna tekemälläni Peukaloliisalla. Kuvan tuolloin napsaisi Kizzy.

Olen ehkä aivan liian innoissani keväästä. Pidän kaikista vuodenajoista kovasti, mutta kun kylmää ja pimeyttä on jatkunut niin kauan, ei energiaa ja positiivisuutta riitä mihinkään. Kaikki mehut menee pelkästään siinä, että yrittää päästä sängystä ylös pimeään aamuun, olla koulussa valoisan ajan ja takaisin kotiin kun on taas pimeää. Kirkas lumi ja kirpakka pakkanen piristää puoliväliin saakka, mutta loppupuolella on jo henkisesti ja fyysisesti lopussa. Kevät on tuonut mukanaan minulle niin paljon uutta energiaa ja pakottavia tarpeita uudistaa itseään. En lannistu ja vaivu alakuloon ollenkaan helposti talven loputtua. Sitä jaksaa paremmin olla tukena ystäville, joilla on vaikeaa, ja ennen kaikkea kestää helpommin itseään. Kaikki on myös paljon hauskempaa kuin ehkä olisi soveliasta.

Tästä aasinsiltana seuraavaan. Tein joskus 2010 kesällä postauksen siitä, miten kameran edessä ollaan, millainen posettaja itse olen ja miten yleensä photoshoot-tilanteissa käyttäydyn. Löysin tuon merkinnän taas tänään ja saatoin nauraa jälleen vatsani kipeäksi. Ja koska itsensä nolaaminen ja itselleen nauraminen aika ajoin on terveellistä ja kehittävää, päätin siis tehdä vastaavanlaisen kuvaspämmin derppailua tämän aikavälin coneista/cosseista/muista. Kaikkia tapauksia en kuitenkaan laita, vain niitä painavimpia. Lupa on tälläkin kertaa nauraa.

Kuvakrediitit etukäteen:


Persona 3: Mitsuru

Derp hurp hörp.

D:
Kuvassa myös Maiju.

D':
Seuraan liittyi Kangaskasa.

Maiju myötähäpeää.

Minä en edes.


Peukaloliisa

Peruukki painaaaa-

LaadidaadaalaaKSHDFKJSDHGJKHAJGH

IHANAA OOOH feat. Kizzy


Odin Sphere: Mercedes

Öääärgh.
Vasemmalla Esa.

Edörr?

Nuut.

IHANA SOMELAINE MUIJA UH.

D:

Ella, mitä teet.

Sovitaanko treffit?


W.i.t.c.h.: Will

Will ei arvosta Mattin helliä rakkausbiisejä.

Ei niin kertakaikkiaan.


Ace Attorney: April May

Bad hair day.

Dat ass feat. fuuuuu


Aurinkoista kevättä!

EDIT// Ai niin, ja koska Elinan koostama video on sisällöltään niin tätä, laitan senkin vielä tähän loppuun. Herpan derpan!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Animecon IX

Tylsä otsikko on tylsä.

Noniin, Animeconin kuvasaldo on saatu käytyä läpi ja on aika kirjoittaa viikonlopusta jotakin!

Toisin kuin Desuconissa, matkat molempiin suuntiin viikonloppuna kuluivat enemmän tai vähemmän moitteettomasti. Oli mukava körötellä useamman tunnin matka autossa mukavassa seurassa, mitä nyt Kuopion suuntaan ajaessa matkalle sattui se uutisissakin ollut vitostien nokkakolari, jonka takia matka venyi 30-40 minuuttia. Kuopioon ei kamalasti innosta mennä junalla, jos on mahdollisuus tunkea täyteen ahdettuun autoon ja jakaa bensakulut kaikkien kyytiläisten kanssa. Saavuimme Kuopioon vielä kohtuulliseen aikaan illasta, eikä tarvinnut rynnätä petiin heti, jotta ei kuolisi seuraavana päivänä väsymykseen. Lisäksi iloitsen onneani, että tunnen ihmisiä ympäri Suomea -- olen yhä välttynyt kaikilta lattiamajoituksilta ja hotelleilta. Tai no, Kikucon 2010 oli poikkeus, sielläkin olisi ollut kaverin luona yöpaikka, mutta oeruuttamattomat menot estivät nämä suunnitelmat. Niin ja no, Rauhalahti viime vuonna Nekoconissa. Mutta muuten, ja tätä on kuitenkin harrastettu vuodesta 2008 saakka ja käyty vuodessa noin 3-6 tapahtumassa! On hirveä sääli kyllä, että ihmiset asuvat niin kaukana toisistaan, mutta onneksi on coneja, joiden varjolla viimeistään ehtii ja pystyy näkemään! Byhyy, fiilistelen ja menin vähän sivuraiteille, mutta kun oli niin kiva nähdä ihmisiä. Perjantaina illalla ehkä kuoltiin taas porukalla erinäisille asioille ja syötiin mansikoita (jotka olivat muuten niin hyviä ;_;).


Valioyksilö Elinan käsissä.


Lauantaina piti herätä ajoissa (ei luojan kiitos sentään kuudelta, toisin kuin Desussa :D), jotta ehtisi töihin cosplayvänkäröimään. Odotin tätä kovasti, sillä pääsisin vaihteeksi tekemään jotain uutta (aiempi kokemus oli ollut infossa) vänkäröintipuolella. Nautin kovasti sosiaalisesta kanssakäymisestä ja olen aina ollut ihan hirvittävän halukas auttamaan kaikkia joita vain kykenen, joten on aikalailla sanomattakin selvää, että mammailu oli todella mukavaa puuhaa. En tiedä oliko siitä enemmän hyötyä vai haittaa, että olen persoonana järkyttävänkin empaattinen, sillä huomasin backstagella kisaajia mammaillessani jännittäväni heidän puolestaan ihan kamalasti. En pystynyt pysymään paikallani hetkeäkään ja vain talsin ympäriinsä, mikäli muuta huolehdittavaa ei ollut. Yritin pitää kaiken tärinän ja itkun sisälläni, mutta taisi se jossain vaiheessa näkyä uloskin päin. Toivon ihan hirveästi, että kisaajat eivät tätä huomanneet, sillä heillä oli varmasti ihan tarpeeksi stressattavaa kun kertasivat esityksiään ja odottivat pääsyään lavalle. Yritän uskotella itselleni, että tämä oli ensimmäisen cosplayvänkäröinnin hermoilua ja että seuraavilla kerroilla on jo helpompaa (sikäli mikäli minua huolitaan silittelemään kisaajia lohduttavasti ja harjaamaan tukkaa/peruukkia ja tarjoamaan mehua ja keksejä vielä vastaisuudessakin :D).

Mitä mammailuun muuten tulee, oli vähän sääli, ettemme minä ja parini Kizzy päässeet tarkastamaan cosplay-kisan lippuja oville, niin kuin aluksi oli ollut puhe. Se, että JV:t tarkastaisivat keskenään kaikkien liput, oli ollut kuulemma pieni yllätys myös cosplay-vastaavalle. En siis tarkoita, että tämä olisi ollut "ihan pebasta", en suinkaan! Jos asiat menivät niin, niin sitten menivät. Lähinnä sääli sen vuoksi, että en loppujen lopuksi tehnyt kovinkaan paljon mammaillessani. Pidän siitä, että minun pitää koko ajan tehdä jotain, eikä juuri niitä hiljaisia hetkiä ja seisoskeluaikaa tule, mutta toisaalta se oli ehka ensimmäiseksi kerrakseni ihan positiivinenkin sattuma, niin ensi kerralla osaa jo paremmin. Pikkuhiljaa, ja sitä rataa. Ei sitä töistä kyllä syömäänkään lauantaina ehtinyt, saimme sentään onneksi leipää ja kiisseliä. Pikaisesti kuvauspalvelussa ehti kyllä käydä, mitä en ole tehnyt esim. ikinä aiemmin, jos nyt ei viime vuoden pakollista cosplaykisakuvaa lasketa.


Kuva © Kyuu Eturautti


Lauantai kului siis lähinnä töissä ja erittäin väsyneesti hengaillessa. Sunnuntaista en kyllä osaa sanoa mitään, sekin kului niin hengaillessa. Tälläkään kertaa en käynyt katsomassa yhtäkään ohjelmaa. En tiedä, harvoin edes vilkaisen ohjelmakarttaa missään coneissa. Kyllä sitä oikeasti pitäisi, koska hyviä ohjelmia on aina, mutta no... Minulla on aina niin syntinen ikävä kavereita ja muita tuttuja, että haluan yleensä kuluttaa kaiken mahdollisen ja liikenevän aikani heidän kanssaan, mikäli vain mahdollista. Viikonloppu hipoi minulla lähes täydellisyyttä, ei niinkään tapahtuman, vaan seuran vuoksi. Meno oli niin hillittömän retardia, ettei vaihteeksi mitään rajaa ja hetkittäin viikonlopun aikana itkeä tihrustin sitä, miten hienoja ihmisiä oikeasti tunnen. Saatoin sanoa seurueelleni ehkä noin kolmesti, että tykkään heistä. Olen ehkä vähän surullinen tapaus.

Saatte tavan mukaan kuvasatoa conista!



Kizzy: Prinssi Cornelius - Peukaloliisa
Allekirjoittanut: Peukaloliisa - Peukaloliisa
Kuvaajat: Kangaskasa, Kizzy ja minä

























 Elina: Excel - Excel Saga
Kuvaaja: allekirjoittanut








En tiedä arvostaako Elina kun sanon, mutta yhyy kun minusta tämä on jotain niin ihihi-suloista.


Vielä loppuun upea giffikooste. Alle lisäksi viikonlopun kiteyttävä kuva. Voitte päätellä siitä. :D


Olen niin kaunis.
Kuva © Elina