Perjantaina oli taas aika lähteä Desuconiin! Kuten omiin tapoihini yleensä kuuluu, en laittanut pukua perjantaille. Minulle perjantai on vähän liian lyhyt päivä sille, että jaksaisin jotenkin muutaman tunnin vuoksi pukeutua. Lisäksi minulla on usein se tilanne, että lähden Desuun joko suoraan töistä tai koulusta, eikä sen vuoksi aikaa kummempaan laittautumiseen edes olisi. Joka tapauksessa, casualit niskassa pääsimme autoporukan kanssa perjantaina paikalle joskus kuuden aikoihin illasta. Minulla ei ollut perjantaille sovittuna kummempaa menoa ja aika niukasti tuttujakin oli löydettävissä Sibeliustalolta. Olin hankkiutunut töihin mammaksi myös tällä kertaa ja käynnissä oli noihin aikoihin EuroCosplayn harjoitukset. Minun ei kuulunut välttämättä olla paikalla, mutta seuran puutteessa lähdin viettämään iltaa muiden mammojen luokse backstagelle. Halailin onnessani tuttuja, joita oli ollut ikäväkin, ja intoilin lähinnä seuraavan päivän ryhmästä muiden The Legend of Korralaisten kanssa. Lopummasta iltaa lähdimme Yacin kanssa kiertelemään conia ja uloskin bongailemaan potentiaalisia kuvauspaikkoja seuraavan päivän TLoK-photoshoottia varten. Oli muuten aivan tajuton auringonlasku! Myöhemmin kävimme Yacin ja jesmon kanssa vielä hyödyntämässä green roomin antimia ja olin tosi ilahtunut onigireista, joita sai itse tehdä mieleisikseen. En ole pistänyt merkille, onko onigiripöytä ollut olemassa aiemmissa Desuissa, mutta no, tällä kertaa otin siitä todellakin ilon irti. Omnomnom, niin hyvää riisipalloa! Siinä tulikin iltapala syötyä ja pääsin tuttuun majapaikkaan onnellisena vinkumaan Elinan upealle Anders-puvulle (Dragon Age 2, act 3), pistämään Makon puvun valmiiksi seuraavalle päivälle, katsomaan PewDiePien uusimmat videot (kuten minulla on ennen nukkumaanmenoa tapana yleensä ollut) ja nukkumaan.
--
Lauantai alkoi heti puvun päällekiskomisen jälkeen lähinnä töillä, tai edes niihin valmistautumisella. Olimme molemmat Yacin kanssa mammoina ja treffasimme ennen töitä Sibeliustalolla. Koska päivästä olisi tulossa superkiireinen aina kisan loppuun asti, kävimme syömässä tässä välissä (ah, miten rakastan Lastun perunamuusia ja lihapullia) ja lähdimme sitten omaan vuoroomme infoon jakamaan lippuja cosplaykilpailuihin. Kahdentoista aikoihin livahdimme bäkkärille. Jokaiselle mammalle oli sovittu oma työtehtävä, ja Frostiin nähden olin aivan valtavan iloinen tästä lisästä. Olin itse valvomassa molempien kilpailujen tuomarointiaikatauluja, eli lähettämässä kilpailijoita vuorollaan tuomarointihuoneeseen tuomaroitavaksi (voiko tähän liittää sanan "tuomari" vielä jollain muullakin tapaa?), kun taas muut mammat pitivät joko huolen siitä, että kisaajat ovat käyneet kuvattavana kuvauspalvelussa, tutustuneet lavaan (Hall Cosplay -kisaajat) tai olleet harjoittelemassa esitystään (ECC-kisaajat; perjantain lisäksi myös lauantaina oli mahdollisuus harjoitella). Omasta näkövinkkelistä kaikki toimi enemmän tai vähemmän mutkattomasti ja olen ymmärtänyt näin olevan myös muiden mammojen osalla. Sen lisäksi, että bäkkärillä kisaajien apuna pyörivät mammat sekä cosplayvastaava, harjoituksiin mukaan oli otettu Miro, jonka tarkoitus oli antaa viime hetken parannusehdotuksia kullekin ECC-kisaajalle kilpailua varten. En ole kuullut, että tällaista käytöntöä on aiemmissa cosplaykisoissa ollut, mutta minusta tulevissakin kisoissa olisi aihetta olla. Mitä olen näin jälkeenpäin kisaajilta kuullut, neuvot olivat todella hyödyllisiä ja auttoivat hiomaan esityksiä entistä paremmiksi, etenkin kun sitä itse niin helposti sokeutuu omille jutuilleen ja se ulkopuolisen visio voi selkeyttää ja sysätä oikeaan suuntaan. Tätä lisää! Kaikenkaikkiaan siis, jäätävän iso kiitos ja peukutus cosplayvastaava Ilonalle tosi hyvistä järjestelyistä!
 |
| Kauniit cosplaytyöntekijät Kifia, Ilona ja Kizzy. Ja naama. |
Vähän ennen kilpailuja ilmaisin Lydialle aka Effie Trinketille olevani vapaaehtoinen ("I volunteer as tribute!" taisi olla se mitä suustani päästin) tulemaan hänelle maljanpitelijäksi juontoa varten. Lavalle menemistä ajatellen aloin miettiä, että siellä kai pitäisi olla olevinaan jotenkin roolissa, ja pohdin peilin ääressä, millainen Makon habitus voisi olla, hahmo kun oli vähän jämptimpää ja kurinalaisempaa sorttia. Oli jotenkin eriskummallista, että piti yhtäkkiä yrittää kävellä vähän tavallista ryhdikkäämmin, ottaa vähän tukevampaa haara-asentoa ja pitää rintakehää auki, kun tavallisesti olen tottunut vähän "feminiinisempiin" tai rennompiin "oleskeluhabituksiin". Tuntui kuitenkin aika kivalta olla hetken aikaa joku muu ja eläytyä vähän matchompaan ruumiinkieleen. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tehdä vähän enemmän, mutta ei voi sanoa, etteikö olisi ollut hauskaa ihan noinkin.
 |
| Tuima Mako on tuima. Kuva: Nyymix |
 |
| Kuva: Tytti Levänen |
Noin muuten pääsin seuraamaan kisoja kulissien takaa ja voi hyvä luoja miten upeita juttuja lavalla tapahtui! Olin tietysti aivan fiiliksissä Hitsuwan esityksestä jo ennen sen alkua, ihan vaan koska TLoK, mutta esityksen suosikkihetkeni oli ehdottomasti maantaitaminen. Puhuinkin asiasta Hitsuwalle jälkikäteen muiden TLok-ryhmäläisten kanssa, miten kivasti kohta oli toteutettu. Nähtyämme veden- ja ilmantaitamismomentit ja maan ollessa seuraavana vuorossa, olimme pohtineet miten maan voisi oikein toteuttaa. Kun Hitsuwa otti pari tukevampaa askelta lattiaan, jäi siitä vähän ihmettynyt olo. Tässäkö se oli? Mutta kun Hitsuwa jatkoikin polkaisemalla kiven ilmaan (laudan avulla), minulla meni ihan kylmät väreet selässä. Noinhan se sarjassakin tehtiin! Miten nerokasta! Toinen aivan erityistä hilpeyttä aiheuttanut esitys oli Miran suorittama vihainen leipominen. En oikeasti saa muodostettua sanoiksi sitä, miten täydellinen se kokonaisuus oli. Arvostin vain ihan kaikkea. Ja eipä se Miran pukukaan mikään pöllömpi ollut. Ehkä saa sanoa, että Mira oli oma ennakkosuosikkini jo pelkästään pukunsa takia. Esitys siihen päälle, ja voi hyvä tavaton.
Tähän väliin, hahmouskollisuuteni lavalla tippui ehkä täysin, kun Lydia pyysi yleisöä antamaan taputukset "stud muffinilleen" osuuteni ollessa lavalla viimeisen kerran vuorossa. En niin osannut odottaa. :D Sain siinä kai tehtyä jotain kumarruksen tapaista, mutta nauruksihan se muuten meni.
Kisahan kulki niillä tavallisilla uomillaan ja Hall Cosplay -kisaajienkin käytyä lavalla päästiin näkemään Retan ihastuttava laulumontaasi! Esitys oli niin hyväntuulinen, fiksu ja riemastuttava, ja vaikka laulujen aiheet olivatkin kauttaaltaan somessa puituja, niitä käsiteltiin mielestäni nyt virkistävällä tavalla. Huolisin katsoa Retaa lavalla esim. aina! Vielä kuultiin julkistukset kisojen voittajista (onnea kaikille sijoittuneille ja erityisen isosti Miralle! ♥), vähän siivoamista bäkkärillä kisojen jälkeen, ja conin puolelle viettämään loppupäivää vapaana. Ensimmäinen homma töiden jälkeen oli etsiä käsiini Lirlys, Lapirin ja muu poppoo ja napata heistä kuva. Olin taannoin kuullut heillä olevan Dragon Age 2 -ryhmä, joka tapahtuisi Desuconissa lauantaina. Saatoin päästää suustani taas joitain epäinhimillisiä ääniä, sillä ihan oli taas rumia kaikki, voisivat pistää paperipussit päähänsä joka iikka. All dem feels!
 |
| Klik suuremmaksi! Kuva: YumiKoyuki |
Olimme muiden Korralaisten (Yaci = Korra, jesmo = Asami, Biitti = Bolin ja Hitsuwa = Wan) kanssa sopineet photoshootin ajankohdaksi myöhäisillan ja hetken hengailun jälkeen rohkenimme lähteä ulos napakkaan tuuleen. Kifia sai napattua meistä jokusen kuvan ennen kuin hänen piti lähteä. Hienoja giffejäkin tuli taas! Tällä kertaa olin ottanut taskukokoisen liekinheittimeni mukaan ja sitä kyllä päästiin kokeilemaan, mutta eihän siitä tullut mitään, kun ulkona tuuli niin vietävästi. Vielä minä saan mahdollisuuteni! o9
 |
| Kuva: Kifia Edit: YumiKoyuki |
 |
| All aboard! |
Loppuilta meni jälleen hetken hengailulla Metsähallissa, jossa minulle esitettiin ehkä se imelin iskulause: "Oliko sun vanhemmat simpukoita, kun sä olet tollainen helmi?" mikä puolestaan aiheutti sen, että päästin suustani mahdollisesti rumimman nauruni ikinä. Vaikka kysymys oli viereisen ringin pullonpyörityksen käskytyksen seuraus, tilanne oli itselleni niin koominen, että nauroin kovaa ja paljon ja kyyneleetkin siinä virtasivat. Tämän jälkeen lähdimme jälleen Yacin ja jesmon kanssa viettämään loppuiltaa green roomissa onigireja mussuttaen (niin hyvää!) ja sitten majapaikkaan. Jäi tällä kertaa kaikki seuraavan päivän pukufiksailut tekemättä ja PewDiePiet katsomatta, kun lähestulkoon kaaduin väsymyksestä suoraan sänkyyn.
 |
| Vähän saattoi Mako nukkua lasien takana green roomissa. Kuva: jesmo |
Sunnuntaina coniin lähteminen kesti edellisen illan laiskottelusta johtuen pidempään ja pääsin Sibeliustalolle vasta lähempänä puoltapäivää. Olin ennen viikonloppua kysynyt Mialiinalta, josko hän haluaisi kuvata sunnuntaina Odin Sphere -ryhmäämme, ja olimme sopineet shootin. Meitä oli aluksi puhuttu olevan neljä: Gwendolyn, Velvet, Cornelius (pooka) ja Ingway, mutta valitettavasti Cornelius joutui perumaan tällä kertaa. Shootti saatiin onneksi kuitenkin järjestettyä ja saimmekin mielestäni varsin muikeita kuvia. Alla ensimmäinen esimerkki!
 |
| Kuva: Mialiina |
 |
| Kauniita ollaan kaikki feat. Fanki-Kitsune, jesmo ja Mialiina |
Photoshootin jälkeen olimme vapaita hengaamaan ja minusta ja jesmosta otettiin yllättävänkin paljon kuvia. Vaikka Odin Sphere ei ole välttämättä kovin monelle tuttu peli, hahmojen design ja värimaailma on ilmeisesti niin huomiota herättävä ja kiinnostava, että puvuista tohti ottaa kuvia tietämättömyydestä huolimatta. Iloitsen. Minusta on tosi mukavaa, että tätäkin kautta ihmisten on mahdollista tutustua uusiin peleihin/mangoihin/animeihin/jne. Jokin puku näyttää kiinnostavalta, hahmon lähdettä voi tiedustella ja myöhemmin tutustua siihen itse. Jee! Erityisesti mieleen minulle jäi kuitenkin herttainen keski-ikäinen rouvashenkilö Japanista, joka kysyi kuvaa ja antoi meille kummallekin kiitokseksi kaksi pientä pussia matcha vihreää teetä. En osaa itse kuin satunnaisia sanoja japania, mutta onneksi tässä kohtaa pärjäsi ehkä kumartelemalla ja toistelemalla "arigatoa". Tapauksen jälkeen kävin pyörähtämässä taidekujalla Lirlysin pöydällä ja nappasin mukaani printin uguu-Fenrisistä!
Olin muuten kauhean hämmentynyt ja otettu siitä, että joku halusi kanssani kuvan; ei siis vain minusta, vaan minun kanssani. Koko tyttö oli aivan järkyttävän sympaattinen ja nättikin, ettei mitään rajaa ja voi hyvä tavaton nyt.
Vielä ennen päättäjäisiä Niewkin sai otettua jesmosta ja minusta muutamat kuvat. Niitä luultavasti joudutaan taas pidempi tovi odottelemaan, mutta se mitä näimme kameran näytöltä vaikutti huisilta! Emme menneet katsomaan päättäjäisiä, vaan sen sijaan lähdimme jesmon kanssa ottamaan salamana pukuja pois ja syömään Lastuun nyt kun vielä ehti. Koska jesmolla oli vielä sovittua menoa conissa päättäjäisten jälkeen ja jaoimme kyydin kolmen muun kanssa, odotellessani osallistuin ensimmäistä kertaa purkuun. Oli kiva tuntea itsensä hyödylliseksi. Siinä ohessa tuli halailtua isoa määrää ihmisiä, tunnustin rakkauttani heitä kohtaan ja sain vastarakkautta, ja kuulin taas jotain ihanimpia kehuja. Koko viikonlopun aikana minulle oltiin sanottu niin hirveästi kauniita asioita milloin mistäkin, että purun aikana asiaa ajatellessani aloin aivan varoittamatta itkeä jokseenkin hysteerisesti. Minusta oikeasti tuntuu, etten ansaitse puoliakaan niistä kehuista, joita ihmisiltä sain, mutta siitä huolimatta ne osuivat sydämeen ja merkitsevät aivan järkyttävästi. Ette oikeasti voi käsittää, miten paljon minua lämmittää se, jos joku haluaa vartavasten tulla juttelemaan minulle, kysyä kuvaa kanssaan, pyytää halia (johon kykenen vastaamaan aina tietenkin pukuni sallimissa rajoissa), kertoa seuraavansa minua somessa tai muuten vain kertoa olevani jotakin mukavaa asiaa x. Kiitos ihan mielettömästi kaikille niille, jotka siis sanoivat minulle kauniita asioita viikonloppuna. Harmitti, etten ehtinyt nähdä joitakin tuttuja kuin häviävän hetken (Wolf, muistelen erityisesti sinua nyt), mutta kaikin puolin oli aika tosi hyvä olo conin jälkeen. Voi hitsi nyt, tätä ajatellessakin näemmä pato on heikosti muurattu!
--
Näillä puheilla olin ajatellut meneväni Hypeconiin pyörähtämään ja siitä seuraava etappi onkin Animecon! Pukusuunnitelmat on rahtusen vielä auki, mutta ainakin toiselle päivälle olen laittamassa Maxia pelistä Life is Strange. Olen ehkä tosi innoissani etenkin Maxille hankkimastani kamerasta ja filmistä. Pitää koittaa ottaa jotain taiteellisia kuvia!
