Tansseja cosplayn merkeissä

Ohopsan. Reilu kuukausi sitten oli Cosplaytanssiaiset, joista en ole muistanut kirjoittaa mitään! Tilaisuus kesti vain yhden illan, joten ihan hirveästi kerrottavaa ei minulla asiasta ole. :'D

Lippuja oli myynnissä vain sen sata kappaletta ja ne suhahtivatkin nenän ohi hurjan nopeasti. Minulla ja Maijulla kävi kuitenkin tuuri ja meidät huolittiin työvoimaksi kuvauspisteelle. Kieltämättä tilanne jännitti aika kovaa, sillä en ollut koskaan ollut kuvauspisteellä aiemmin ja hyvä jos edes käyn otattamassa koskaan mitään kuvia puvuistani. Olin tainnut käydä kuvauttamassa vain ne pakolliset kisapukukuvat. Kuvauspisteeltä kokemuksena jäi sellainen olo, etten ollut hyödyksi kovin paljon, mutta toisaalta taas jos apua olisi kaivattu, olisi sitä varmaan osattu pyytääkin. Oli silti mukava seurata työn tohinaa tällä puolella coneja/muita tapahtumia. Ja sain napsaistua pari kuvaakin.

Osallistuimme AGn, Biitin ja Maijun kanssa tanssiaisiin pienellä Shingeki no Kyojin -ryhmällä ja tarkkaan suunnitellulla yhteisellä värikoodilla: Biitillä ja Maijulla mustaa, valkoista ja tummanvihreää, AGlla ja minulla mustaa, valkoista ja hopeaa.

Kuva © Kyuu Eturautti

Minulla on lähestulkoon aina ollut joku ongelma tanssimisen kanssa. Olin koko elämäni ollut sitä mieltä etten osaa tanssia ja tunsin oloni tavattoman kömpelöksi ja epämukavaksi, jos olisi pitänyt tanssia mitään. Vasta melkein 19-vuotiaana hyväksyin sen, että se voi tuntua aluksi epämukavalta, mutta siitä tunteesta voisi yrittää päästä yli. Kuitenkin tanssiminen näytti minusta niin hauskalta, että tuntui surulliselta, että jäisin siitä paitsi. En kuitekaan kilpaillut ketään muuta kuin itseäni vastaan. Nykyään tykkään jammailusta ihan hirveästi, vaikken edelleenkään pidä itseäni millään muotoa hyvän näköisenä tanssilattialla. :D Paritanssit sen sijaan ovat sellainen laji, että jännään niitä yhä. Olen tanssinut vain kerran paritansseja elämässäni neljännen luokan Itsenäisyyspäiväjuhlissa ja lukion Wanhat jäi kokonaan tanssimatta siitä syystä, etten tuolloin pitänyt tanssimisesta. Vasta viime kesänä tanssin ensimmäistä kertaa valssia ja sitäkin piti pohtia tosi, tosi pitkään ja käydä läpi hirvittävät mielen taistot, että uskallanko nolata itseni, jos en osaa ollenkaan. Lopulta suostuin ja valssaaminen oli kivaa. Kuitenkin stressaan pääpiirteittäin paritansseja yhä todella paljon, enkä sen takia juuri tanssiaisissa tanssinut. Yhden valssin vain, ja sekin jännitti yhtäkkiä niin valtavasti, että puoli biisiä meni siihen, että hain askelia. Vaikka valssi on joku helpoin askelkuvio ikinä. Että silleen. Voitte miettiä. :D

Kikapoon askelien muistelemista.
Kuva © Biitti

Olin kuullut aiemmin sinä iltana, että paikalla valittaisiin kuningas ja kuningatar ja minun on ihan pakko tunnustaa, etten pitänyt siitä ajatuksesta kovinkaan paljon. Minusta on kurjaa, että ihmisiä nimetään ehdokkaiksi suosion tai muun vastaavan perusteella ja vielä niin, ettei ehdokas itse tiedä olevansa edes ehdolla. Lavalle kipuaminen voiton sattuessa kohdalle voi olla todella epämukava ja ahdistava kokemus joillekin, jos ei ole halunnut olla edes mukana. Lisäksi tämä tekee tasoeroa väen keskuudessa, kun sieltä nostetaan ne pari korokkeelle. En nyt osaa ehkä selittää. Ymmärrän kyllä, että tyypillisissä (Amerikkalaisissa) tanssiaisissa kruunataan se hallitsijapari ja sen puoleen se sopi (ja kuuluikin) tanssiaisten teemaan yhtenä osana, mutta no. Harmitti vähän silti. Cosplay-kisat ovat ihan eri juttu, sillä ikinä ei lähdetä kisaan mukaan ilman kilpailijan suostumusta tai hakemusta.

Kun kuulin kruunajaisten tapahtuvan sinä iltana, tiesin jo sillä sekunnilla ketkä kaksi siellä tulisivat olemaan, vaikkeivät kyseessä olevat kaksi palikkapäätä sitä itse tajunneet. :D Koska Shingeki no Kyojin on niin kovassa huudossa nyt, ei ollut minulle missään vaiheessa epäselvää, etteivätkö AG ja Maiju sinne lavalle tulisi kiipeämään. Koska Eruri. Ja arvasinpa oikein!

Kuva © Biitti

Illan paras juttu oli minusta kuitenkin ehdottomasti disko. Viskasin peruukista clip-onin pois, laitoin pohjaperuukin ponnarille niskaan, otin pois lasit, lisäsin pisamia poskipäille, ja Hanji oli muuttunut Ymiriksi. :D Tästä ei ole valitettavasti kuvaa, nyyhkis. Oli hirveän kivaa jammailla, erityisesti siksi, etten ollut koskaan ollut missään iltabileissä conin jälkeen aiemmin. Oli kivaa viettää aikaa kavereiden kanssa niin casualisti mutta silti cosplayn hengessä.

Kiitos vielä kaikille paikallaolijoille. Oli kivaa!

Vuoden ensimmäinen, eli Yukicon 2014

Viikonloppuni meni Yukiconissa ja olisi taas conraportin aika.

Oli aika hämmentävää, että con oli pitkästä aikaa niin lähellä omaa asuinseutua (en osaa laskea Fanfestia coniksi). Pääkaupunkilaisena oli kivaa vaihtelua, että saattoi herätä omasta sängystä, kulkea paikalle (iskän kyydissä  ♥) autolla ja ennen kaikkea ei tarvinnut pakata mukaan mitään ylimääräistä. Luonani punkkaamassa olivat Biitti ja Kohva, ja en taas muista milloin olisin viimeksi majoittanut ketään con-viikonloppuna.

Omat työni alkoivat vasta siinä puolenpäivän aikoihin, mutta koska Biitti ja Kohva olivat töissä viikonloppuna kuvauspisteellä ja heidän työnsä alkoivat jo aikaisin aamusta, saavuin minäkin hyvissä ajoin pääkallopaikalle. Eipä siinä mitään, sainpahan vaihtaa Catherinen vermeet päälle kaikessa rauhassa pukuhuoneessa. En juuri ehtinyt pyöriä conissa kun jo piti aloitella työvelvollisuuksia. Odotin mielenkiinnolla aika paljon lauantain pukukisan tuomarointia, sillä kisan teemana olivat pelit ja niiden hahmot, jotka ovat aikalailla se itselleni tutuin ja rakkain viihteen muoto. Omistakin puvuista 61% on peleistä, siinä missä loput prosentit jakautuvat animelle ja mangalle (17%), länsimaalaiselle animaatiolle ja sarjakuvalle (7%), musiikkihahmoille (5%) sekä omille hahmoille (10%). Itse tuomarointi sujui minusta tosi muikeasti Ilonan, Hootin, Lanvin ja Etherealin kanssa. Oli ihana kuulla kisaajilta pukujen toteutuksesta, oivalluksista ja nähdä läheltä kaikkia niitä hienoja yksityiskohtia. Harmi kyllä, että niin moni kisaajista peruutti, mutta no, sellaista sattuu aina enemmän tai vähemmän. Ja vaikka kisaajia olikin niin monta henkeä vähemmän, tuomarointi venyi silti. Pahoittelut tästä. Mutta oli tosi kiva kuulla kisaajilta mukavaa palautetta tuomaroinnista! Jee! :>

Fiilikset tuomaroinnin jälkeen eiku-

Tuomaroinnin jälkeen aika kului lähinnä sitä odotellessa, että pääsisi vilkaisemaan lavaa ja myöhemmin seuraamaan itse kilpailua ja .ZEROn väliaikashowta (jonka näin muuten nyt ensimmäistä kertaa livenä; tykkäsin). Lopuksi tuli vain jakaa palkinnot perusteluineen aloittelijoiden ja kokeneiden sarjojen Top 3:lle. Tiesin jo etukäteen olevani taas Suuri Puolestajännääjä ja mahassa kutkutti hauskasti ja kevyet itkuhytkytykset olivat paikoittain lähellä katsomon penkiltä katsottuna. Lavallakin piti vaihtaa jalkaa koko ajan, sillä ne oikeasti vispasivat tosi uhkaavasti alla. Siihen voi tosin olla vaikuttamassa sekin, että oli vähän kylmä. Ja unohdin ihan kätellä voittajia, joten siinä on vissiin ollut vähän jännäkakka itse kullakin. :D Kuitenkin, kiitokset tässä vaiheessa kaikille osallistuneille ja onnittelut sijoittuneille!

Vasemmalta oikealle ensin aloittelijoiden sarjan kärkikolmikko (3. sija, 2. sija ja 1.sija),
sitten kokeneiden sarjan voittajat (sama järjestys).
Kuva © Biitti

Ja tässä vielä kaikki tuomarit.
Kuva © Biitti

Tuomarit antavat mielellään palautetta ja kehitysideoita kisaajille, ja allekirjoittaneelle suunnatut viestit voipi lähettää osoitteeseen yumi_koyuki(at)hotmail(piste)com. Cosplayvastaava on myös ilmaissut lähettävänsä kaikille kisaajille postia, jossa ilmenee kaikkien tuomareiden sähköpostiosoitteet/jotkin muut yhteydenottokentät.

Sain lauantaina kuulla ehkä jotain ihanimpia kommentteja koskaan yhdeltä kisaajalta, esim. kuinka hän lukee blogiani ja kuinka jännitti tuomarointia entistä enemmän, kun hoksasi, että minä olen siellä. En pysty sanoin kuvaamaan sitä pakahduttavaa, hykerryttävän noloa onnea, jota koin kaikista hänen suomistaan sanoista. Niin sydämestä ottavaa laatua ne olivat, etten kestä. Voisin avautua aiheesta ummet ja lammet, mutta luulen, että nolaisin siinä vain tämän söpöimmän ja ihanimman tyypin ikinä. Jospa siis vain itkeskelen liikutustani yksin ja hiljaa omassa sopessani. Että kiitos taas vielä ehkä tuhannen kerran. ;u;

Pukukilpailun jälkeen pääsin vapaalle ja pyrähdin melkeinpä suoraan katsastamaan Taidekujan tarjonnan. Tälläkin kertaa niimonnilta lähti mukaan pari ihanuutta.

Kirjanmerkki-Morrigan ja Postikortti-Fenris!

EDIT// Ainiin ja hyvänen aika, sainhan minä ostettua kaksi järisyttävän suloista Mass Effect -tarraa Lirlysin ja kumppaneiden pöydältä! Taisivat olla Taiston käsialaa?//

Serious Business Shepard ja ihQ-Joker!

Loppuaika kulutettiin lähinnä Biitin kanssa kuvaamisella. Siinä sivuissa olin myös lyhykäisesti ConTV:n haastateltavana ja höpöttelin lähinnä cosplay-kisasta (ja luultavasti hyvällä lykyllä sanoin ihan epäkorrekteja faktoja kisakategorioista, toisaalta tein sen kyllä selväksi, etten ole ihan varma asioista :D). Vajaan parin tunnin vapaa-ajan jälkeen lähdimme porukalla meille katsomaan Putousta. :D

Catherine

Catherine

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Tässä otoksessa valtaosan jälkikäsittelystä on tehnyt Biitti.

Ja akajsdjahfdka. Nyt oikeasti. Mikä siinä on, että niitä minun vieterikiharoitani pitää näplätä? Vaikka olisit kuinka läheinen kanssani, osoittaa hyviä käytöstapoja ja kunnitoitusta cossaajan pukua kohtaan kysyä ensin eikä yhtäkkiä hyökätä päälle. Olen kolme kertaa pitänyt pukua päälläni ja tätä menoa en sitä enää laita. Se, että kiharoitani lähestytään varoittamatta johtaa automaattisesti siihen, että vetäydyn ulottumattomiin. Ja minua ei sen jälkeen tarvitse taputella päälaelle (senkään takia, että se tuntuu alentavalta :c). Minun on todella vaikea siinä tilanteessa ilmaista ääneen, etten pidä lääppimisestä, sillä en halua loukata toista. En oikein tiedä, miten minun pitäisi sanoa asioita oikein, sillä kun olen sanonut nätisti, ei sitä olla joskus kuunneltu. Siinä tulee aika turhautunut ja epätietoinen olo. Ehkä se olen vain minä, mutta ei porukka tuolla kaduillakaan käy lääppimässä tuntemattomia. Minusta se, että on jonkun hahmon puku päällä, ei oikeuta kosketteluun ja tökkimiseen yhtään sen enempää. En missään nimessä halua sanoa näistä asioista ilkeyttäni, mutta kun tätä tapahtuu koko ajan ja minusta kaikkien pitäisi ymmärtää tämä, ei vain minun vaan kaikkien takia. Pliis, kunnioitusta muita cossaajia ja heidän näkemäänsä työtä kohtaan, oli kyseessä kuka tahansa. Näplätessä kun voi sattua mitä vain ja siinä vaiheessa syytetään tökkijää, ja sitten ei ole kivaa kenelläkään. :c Ja jos minä itse joskus satun koskemaan jonkun pukua ilman lupaa, minua saa oikaista heti (jos on huono). En todellakaan tarkoita sitä! >o< Joka tapauksessa, kiitos ja anteeksi tästä oksennuksesta.

Taisin tökätä Ilonan etumusta luvatta. Hups. Siitä seurasi kollektiivinen tökkiminen. Hups.
Koska onhan se nyt ihan eri asia kun en näplää pukua, eikö? Ai ei? Okei.
Kuva © Marlec

---

Sunnuntaille minulla ei ollut suunnitelmissa mitään tekemistä. Paikalle saavuin tunnin edellistä päivää myöhemmin ja pistin taas pukua päälle kaikessa rauhassa. Koska muut tuttuni olivat lähinnä töissä, meni päiväni likimain yksin hortoillessa ja istuskellessa. Oli todella outoa olla conissa, johon oikeastaan yksikään tavallisesta con-seurueestani ei päässyt. En nyt sanoisi, että se oli kurjaa, mutta todella outoa ja hiljaista minulla Yukiconissa oli.

Myös tänään kuvasimme hetken Biitin kanssa. Tällä kertaa sain (jeejee) mukaani myös Willin äidin, Susan Vandomin, eli mvioletin. Olimme jo Fanfestissa puhuneet cossaavamme yhdessä äitiä ja tytärtä, mutta tuolloin se ei vahinko kyllä onnistunut. Tällä kertaa kuitenkin onnistui, vaikka minulla nyt ei Willin arkikuteita niskassa ollutkaan. Susan ei koskaan sarjakuvassa näe tytärtään noita-asussa saati edes tiedä koko maagisuudesta, mutta emme antaneet sen haitata. Mielestäni saimme silti ihan toimivia kuvia aiheesta. :>

Will Vandom

Magic outfit

&

Susan Vandom

W.I.T.C.H.

Kuvaus: Biitti

Jälkikäsittely: minä

Siinä missä tiesin Willin herättävän huomiota Animeconissa (lue. en kyennyt liikkumaan paikasta A paikkaan B ilman että varaisin siihen tuplasti enemmän aikaa kuin tavallisesti), arvelin että tilanne voisi olla saman kaltainen Yukiconissa, tosin ehkä vähän lievempänä tapauksena. Sainkin liikkua huomattavasti vapaammin, mutta ne jotka pysäyttivät ja pyysivät kuvaa, olivat jotain aivan ainutlaatuista. Ikinä en ole tavannut niin hykerryttävän hysteerisiä W.I.T.C.H.-faneja. Oikeasti. Välillä piti taputella ihmisiä selkään, että rauhoittuisivat ja ottaisivat hengestään kiinni. Oli aivan sydäntä raastavan ihanaa kuulla muilta, miten olin heidän mielestään kuin ilmetty Will ja pompannut sarjakuvasta suoraan henkiin. Kiitos oikeasti, se oli hirveän kivasti sanottu. Anteeksi vielä myös, jos noloilin kauheasti. En vain hahmota sitä, että mitkään puvuistani oikeasti voisivat herättää sellaisia tuntemuksia. Joo. Menen pois. Nolottaa. Kiitos.

Ja sunnuntain yhden erityisen tapauksen haluan mainita myös. Sinä, joka tunnistit minut Traconissa pyörineeksi Dragon Age II:sta tutuksi Flemethiksi: olit ilahduttava ja piristit päivääni. Pahoittelen, että olin niin hämmentynyt, en vain ole tottunut siihen, että minut lukitaan halaukseen (varsinkin kun minun keskivartaloni on paljas ja ihoani kosketaan suoraan) ja että henkilö puhuu minulle niin lähellä kasvojani. :D Mutta oikeasti, kommenttisi ja kehusi ilahduttivat hirveästi. Kiitos.

Ja vielä speshul shout-out Ilonalle ja #lainaspawnille koko viikonlopun söpöimmästä näystä. Hampaat on vieläkin ihan mössöä siitä kaikesta sulamisesta.

Kun kahtokaa nyt niitä! ;A; ♥

---

Viikonlopusta jäi ilmeisesti jälkeen flunssa. Olen koko tämän ja eilisen illan siemaillut (tyytyväisenä, koska niin hyvää) piparminttuteetä ja koittanut kestää kaktuksen kurkussani. Ei vissiin ollut hyvä homma se, että molempina päivinä ei kamalan paljon vaatteita pukuihin kuulunut. Kannoin kyllä koko viikonlopun neuletta ja villahuivia mukana ja koin niitä melko paljon hyödyntäneeni, mutta no, en selvästikään riittävästi. Hyvä siis vain, etten käynyt ollenkaan Espoon kulttuurikeskuksen ovien ulkopuolella, tai olo voisi olla kenties tuhat kertaa huonompi. Silti on viikonlopusta ihan hyvä mieli kaikenkaikkiaan.

Tällaiset terveiset siis Yukiconista feat. Lilli the Con Panda!

Ps. Vielä loppukevennykseksi, koska ei herranpiip!

Susan: "WHAT?! YOU'RE A WITCH?!"
Will: "OH NOEZ you found out!"

Susan: "And when were you going to tell me about this?!"
Will: "Err... Well... I wasn't?"

Susan: "How could you keep something like this a secret from me?! (Also put some decent clothes on!)"
Will: "Ugh, I know! I'm a despicable daughter! You'd be better off without me! *sniffle*"

Äänestys on päättynyt!

Kymmenen päivää kestänyt äänestys Yukiconiin puettavasta puvusta on tänään saanut päätöksensä!

Jännäsin vähän tuloksien laskemista, kun äänestysaika oli vielä puolivälissä, sillä ääniä tuli useammassa kuin yhdessä muodossa. Olin laittanut blogiini ihan erikseen oman äänestyslaatikkonsa, josta sai vain ruksata suosikkinsa, mutta myös ihan kommenttimuotoisia mielenilmauksia ilmestyi tänne, Facebookiin ja jopa Tumblriin. Mukana oli myös sanallisia mielipiteitä ihan ääneen lausuttuna. Jouduin siis miettimään, miten ratkaisisin äänten laskemisen, jotta se olisi mahdollisimman reilu. Pitäisikö hyväksyä vain ne äänet, jotka olivat päätyneet äänestyslaatikkoon, vai tulisiko laskea mukaan myös kommentit? Tämä siis siksi, etten voinut mitenkään tietää, oliko joku äänestänyt sekä laatikkoon että kommenttina, jolloin jokin puku saisi ääniä kaksi kappaletta yhdeltä henkilöltä, tai oliko joku äänestänyt vain kommenttina. Nythän tämä ei missään nimessä edes ollut mikään vakava juttu eli ei haittaa yhtään, mutta tulevaisuutta ajatellen opin tästäkin jotain. :D

Utelin äänestyksessä lähinnä vain yhtä pukua, mutta koska en juuri ollut keksinyt Yukiconin toisellekaan päivälle mitään, päätin ottaa vastaan myös äänestyksessä toiseksi tulleen puvun. Saatoin miettiä äänten laskemista ensimmäiseksi sijoittuvan puvun kannalta ehkä turhaan, sillä koko äänestyksen ajan ykkönen pysyi ykkösenä, oli äänet laskettu kuinka tahansa. Kakkospukua ajatellen päätin sitten tehdä niin, että jos tulee ristitilanne kahden puvun välillä, eli toisella laskutavalla toinen saa enemmän ja toisella taas toinen (toinen toinen toinen), niin siinä vaiheessa saisin itse valita sen, joka kiinnostaa itseäni enemmän. Tai siis, itsenihän takia tätä loppupeleissä kumminkin teen, eikö. :D

Joka tapauksessa, tulokset ovat tässä:

Kuten näkyy, huolimatta siitä lasketaanko kommentit mukaan vai ei, sijoitusjärjestys ei muutu mihinkään. :D

Äänestyksen voitti siis Will Vandom ja kakkoseksi päätyi Catherine. Koska Catherine on pelihahmo ja tuomaroin lauantaina peliteemalla kulkevaa pukukisaa, olisi mitä oivallisinta kiskaista typykän vaatteet niskaan juuri lauantaille. Lisäksi koska Will oli suositumpi äänestyksessä, eikä minulla ole kiireitä sunnuntaina, olisi se ehkä äänestäjillekin mukavampaa ja todennäköisempää nähdä kyseinen noita juuri sunnuntaina. Oletan, että se kuitenkin on ihmisiä näemmä kiinnostanut. :'D Eli kerran vielä:

 Lauantai:

Kuva © Maiju

Sunnuntai:

Kuva © Kifia

Pitää ehkä sanoa, että olin oikeasti yllättynyt, että ihmisiä kiinnosi yleensäkään se, mitä olen Yukiconiin laittamassa ja halusivat vaikuttaa tähän. Saatoin odottaa ehkä jotain 14 äänestäjää, mutta loppupeleissä mokomia olikin 108 kappaletta plus kommentit (ääniähän sai antaa useammalle kuin yhdelle hahmolle, siksi äänet ovat äänestäjiä niin paljon runsaslukuisemmat). Huhheijaa. Olette te kyllä. Oli ilo seurata tilannetta.

Kiitos paljon osallistumisesta ja avusta! Nähdään ensi viikonloppuna Yukiconissa!

Menneen vuoden Derputukset: CRACK 3

Tämä olisi ehkä pitänyt liittää vuoden 2013 loppukatsaukseen, mutta keksin hups tämän vasta liian myöhään. Koska olen tunnetusti Kuminaama ja väistämättä sen mukaisia tuotoksia jokaisesta conista ja photoshootista jää jälkeen, ajattelin, että niiden koostamisesta vuoden lopussa voisi kokeilla tehdä tavan. Ainakin viime vuoden verran jos ei muistu mieleen enää tämän vuoden mentyä ohi. Siispä, vakavuuslukemat nollaan: kolmas CRACK-postaus blogissani, olkaa hyvät.

Kuvaajatunnustukset:
Maiju (April May ja 1. Olette)
Kifia (muut)

Phoenix Wright: Ace Attorney; April May

Onko pakko jos ei haluuuuu-

FFFFF-

\D8/

Kingdom Hearts II: Olette

Se tulee suoraan sydämestä, unf.

"Söit jo omas, Hayner. :C"

Night fever, night feverrr~

SQUEEIHIHIHIHASJFHAKSJSHAKJHA

"Now look at that gorgeous behind presenting itself!"

I'm your Venus / I'm your fire / At your desire!

W.I.T.C.H.: Will Vandom

Ooh snap.

>:3

Klappa era händer!

Dilledongggg

L'OréFail, because apparently I'm not worth it.

Yritin keksiä tälle kirjainkoosteista hymiötä. En onnistunut.

>:P

Puut ja pensaatkin vapisevat Zeldan hameenhulmautuksista.

Jamma jamma läpy läpy.

Dragon Age II: Flemeth

Witch of the WILDS

DISCOVERY

Hurpan durpan. Heippa!