Animecon 1/2

Jahuu, pari päivää conin jälkeen on taas aika kirjoitella.

Matka kohti Kuopion Animeconia alkoi perjantai-iltapäivänä ja suunnilleen samassa seurassa kuin viime vuonnakin. Tällä kertaa automatkalla ei sattunut väliin ruuhkia, ainakaan pysäyttävän laatuisia. Saavuimme Kuopioon siinä ilta-yön taitteessa. Olin saanut pukuni periaatteessa valmiiksi jo edeltävänä päivänä, mutta koska en pariin kohtaan ollut tyytyväinen, tiesi se vielä hyvin pikaista käsin ompelua perjantai-iltana. Olisin muuten tehnyt homman jo matkalla, mutta voin hyvin herkästi pahoin autoissa.

Matka oli suunnilleen tätä. Olen kaunis.
Kuva © Kifia

Ompeluhomma ei onneksi kestänyt kovinkaan pitkään, ja pääsimme majapaikkaporukan kanssa viettämään iltaa Ilonan sponsoroimaan, ei-niin-viralliseen Ilonaconiin. :D Ohjelmaan kuului lähinnä grillausta ja saunomista, mutta myös yritystä uimaankin löytyi, allekirjoittaneella veden viileyden vuoksi tosin heikoin tuloksin. Emme viipyneet kolmen koplallamme kovinkaan pitkään ja painuimme jo parin tunnin päästä nukkumaan.

Lauantaiaamuna releet niskaan ja ennen puoltapäivää Musiikkitalolle conittamaan. Kenelläkään ei ollut kummempia suunnitelmia ohjelmistoa ajatellen, mutta ainakin molempien päivien cosplaykisat oli tavan vuoksi nähtävä, samaten Irtsan Käyttäisikö kuningatar tätä? - Kankaat cosplayssa –paneeliin voisi suunnistaa. Palavaa innostusta ei lähtökohtaisesti illan Animekonserttia kohtaan ollut, mutta päädyimme kuitenkin siihen, ettei siinä nyt mitään menetäkään, euron lippuhinta ei ollut millään muotoa paha.

Yaci pääsi hommiin heti Musiikkitalon pihalla.
Siinä on peili. Yaci ei esitä minulle "sitä kysymystä".
Kuva © Kizzy

Animeconissa lippuhommat eivät kuitenkaan onnistuneet toivotusti. Lippuja ei ollut hoidettu valmiiksi ajoissa ja useampi tunti päivästä kului sisällä paahtuessa, kun piti olla kuulolla lippuinfoilmoituksia varten, tämän vuoksi aiemmin mainittu paneelikin missattiin. Lisäksi sekä konsertin että kisan liput tulivat jakoon eri aikoihin ja aulaan syntyi valtavan pitkä ja sekava epätiedon jono, jossa kisaan jonottaneet joutuivat pettymään pitkän odotuksen jälkeen. Jono kun oli tarkoitettu vain konserttilipuille ja kisaliput tulisivat jakoon vasta tuntia tai paria myöhemmin. Molempien ohjelmien liput kuitenkin lopulta saatiin, eikä kummempia sekavuuksia tämän päivän aikana enää taidettu kohdata.

Will Vandom -cossini saama huomio oli valehtelematta pieni järkytys. Olin saanut kyllä alustavasti sen käsityksen, että mokoma tulisi ilahduttamaan joitakin päätellen WIP-postaukseeni tulleista kommenteista, mutta se, etten ehtisi edes syödä rauhassa, oli kyllä aika odottamatonta. Lisäksi päädyin näemmä myös pariin con-videoon ja haastatteluun. Olin lievästi tunnelmissa kaikista ihanista kommenteista ja kehuista, ihan sydämestä otti. Haluaisin kuitenkin taas painottaa sitä, että kiltit, muistakaa ottaa huomioon cossaajan mahdollisesti pukuunsa näkemä vaiva ja yrittäkää olla kunnioittavia tätä kohtaan. Enemmän kuin kerran sain muistuttaa ihmisiä, etten välttämättä ilahdu siipiin luvattomasti kajoamisesta, sillä en näe kuinka hellästi niitä lähestytään. Muut eivät voisi mitenkään tietää, josko siivet vaikka yhtäkkiä putoaisivatkin ja menisivät rikki. Luvan kysyminen on siis erittäin toivottua ja osoittaa kohteliasta arvostusta. Myös muihin puvun osiin kajottiin ja harmistuin tästä erityisesti siinä vaiheessa kun tämän seurauksena minun piti etsiä käsiini liimaa, jotta irronnut osa saataisiin takaisin paikoilleen. Mitään vakavaa nyt ei todellakaan onneksi sattunut enkä missään nimessä kanna kaunaa kenellekään, mutta pointti. Olkaa toki huomaavaisia! :>

Iltapäivän Animekonsertti oli todellakin menemisen arvoinen. Permannon toiseen riviin istuessa mahanpohjaa kutkutti ja ensimmäisen kappaleen ensimmäisellä nuotilla kyyneleet lähtivät vuolaasti virtaamaan. Niiskutin aika avoimesti hihaani, sillä nenäliinoja ei mukaan oltu tajuttu ottaa. Siinä vähän puolivälin jälkeen parin rauhallisemman biisin aikana alkoi silmät raukeasti lupsua silkkaa hyvää oloa, ei suinkaan kyllästymistään, ja vajosin jonnekin koomatilaan enkä tiedostanut yhtään mitään. Konsertin loputtua oli niin henkisesti kuin fyysisestikin aivan lopussa ja tuntui, että seuraavana yönä nukutaan hyvin.

Lauantai ei kuitenkaan vielä ollut pulkassa, vaan vuorossa oli Animecon vs. Desucon –korisottelu. Kunnian kisasta itselleen kiskoi lopulta Desuconin porukka, vaikka hyvin tasoissa lähes koko peli oltiinkin.

Ilona kannustaa.

Tästä lähdimme jatkamaan iltaa jälleen Ilonaconiin. Tällä kertaa jätin saunavuoron käyttämättä ja uskaltauduin kunnolla heittämään talviturkin pois. Pulahdus oli kuitenkin vain kerran homma ja istuskelin loppuillan lähinnä laiturin nokassa.

Tämä jäi jälkeen kun nousin ylös.

Lauantain Cosplaykilpailu oli tuntunut melko... no, ei nyt voi sanoa ”tylsältä”, mutta se hurahti hyvin nopeasti ohi eikä jättänyt mieleensä oikeastaan mitään. Tästä poiketen sunnuntain Esityskilpailu oli jotain aivan muuta. NaruDossu veti tämän päivän juonnon mielestäni pääpiirteittäin varsin onnistuneesti. Palkintojenjaon välittömyys heti kisan jälkeen oli ilmeisesti ollut yllätys sekä juontajalle että koko kisaporukalle, mitä olen jälkipuheista ymmärtänyt. Juontaja onnistui kuitenkin paikkaamaan tämän välin hyvin. Läppä ei tuntunut pakotetulta ja oikeasti nauroin ääneen. Odotteluaika ei tuntunut odottelulta ja aika vierähti nopeasti. Olen kuitenkin loppupeleissä tukemassa sitä ajatusta, että tällaisia yllättäviä tilanteita ei sattuisi, ja keksittäisiin väliin joku suunnitellumpi väliaikashow, jos palkinnot kerran halutaan jakaa heti kisan jälkeen. Hyvin kuitenkin pelastit, Nartsa!

Viikonlopulta jäi käteen myös todistus Taidekujalla käymisestä. Olen aivan hulluna pupujuttuihin (se tuskin tulee enää yllätyksenä kenellekään) ja kun kiikaroidessani bongasin kaulanauhaan pujotetun valkoisen pupun pään, oli minun saatava se hyppysiini.

Ihana tekele peräisin KuMustan pöydältä.

Ja vielä loppuun erityinen maininta. Heti perjantaina Kizzyllä (majapaikka) edellä mainittu tyrkkäsi käteeni WWF:lta ostamansa pehmopandan, jonka oli kuuleman mukaan ”muuten vain” minulle ostanut. Samaisessa paikassa punkannut Yaci oli myös saanut vastaavanlaisen ja toki Kizzy oli itselleenkin yhden poloisen hankkinut. Kukin on niin persoonallisen näköinen etten kestä ja täytyihän kaikille antaa nimetkin.

Vasemmalta oikealle: Kizzyn Lille, minun Lilli ja Yacin Lenni.

Lilli siis liittyi sunnuntaina bensamaksun pulittavien joukkoon Kifian autoon ja saimme pallerosta riemua ehkä liiaksikin matkalle. Lillin seikkailuja on voinut seurata Twitteristä Kifian profiilista. Itse en (ainakaan toistaiseksi) tunnuksia sivustolle omista.

Kuva © Kifia

Kuvat Willistäni laittelen erikseen, sillä niitä on taas sen verran. :D Seuraava kerta taitaa sitten olla Tracon, mikäli en Ropeconiin eksy!