Jee, me kehitytään!

Olen ollut taas jonkin aikaa melko vaisu täällä päin, Traconia koskeva merkintä oli kaiketi viimeisin, jossa oikeasti jaksoin asiasta kirjoittaa. Tapanani on yleensä ollut kirjoittaa conraporttia aina kaikista koetuista coneista, mutta tämän vuoden Yamaconista ja CosplayGaalasta ei ole kyllä sellaista tulossa, valitan, lähinnä kokemuksien vaisuuden ja yksitoikkoisuuden vuoksi. Kivaa oli siis molemmissa, mutta kun tapahtumat kokee vain yhdessä paikassa staattisesti istuen/seisten koko päivän, ei siitä hirveästi jaettavaa keksi. Yamaconissa olin siis cosplayneuvonnassa ja CosplayGaalassa tuomarina. Tässä oleellisimmat.

Joka tapauksessa, jotta saisin taas jotain virikettä blogini puolelle (nyt kun se joulukalenteri on ihan mahdoton tehdä tänä vuonna), ajattelin tarttua Kimmyn haasteeseen. Kaikki cosplayni on kylläkin listattu aikajärjestykseen jo valmiiksi blogini oikean palstan linkin taakse, mutta no, antaa nyt mennä. Verrataan sitten ihan vuosi kerrallaan. Pistän kaikki kuvat riviin vanhimmasta uusimpaan, länsimaiseen tapaan.

Klikkaamalla saa kaikki kuvat suuremmiksi.

Ensimmäinen kosketukseni cosplayhin oli toki jo vuonna 2007, mutta itse tekemisen aloitin vasta seuraavana vuonna.

Cosplayn aloitin ihan hirvittävällä ryminällä. Pukuja tuli pidettyä päällä lähemmäs 20 jo pelkästään vuoden 2008 sisällä. Tähän laitoin kuitenkin vain ne kotitekoiset puvut, en niitä muilta lainattuja tai kaappicosseja.

Ehdottomasti rakkain cosplayn aihe oli Kingdom Hearts. Hahmoja tuli pyöriteltyä sieltä jos jonkinmoista, niin alkuperäisellä kuin casualillakin designilla. Ensimmäisen pukuni kanssa sain kaavoitusapua mummiltani ja hän vahti myös puvunteossa ompeluani. Pääpiirteittäin pukuni painottuivat miespuolisiin hahmoihin. Nypin myös kulmani iiiihan tyngiksi viivoiksi cosplayn vuoksi, vaalensin ne myös. Ei ikinä enää. Tykkään kulmistani näin, kiitos vain. Propit olivat mukana cossien teossa alusta saakka ja nautin siitä tuolloin luultavasti huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä.

Cosplay-tahtini rauhoittui hieman, ja aloin kallistua enemmän itse tehtyihin kuin kaapista temmattuihin. Vuonna 2009 löysin myös nettikauppojen ihmeellisen maailman ja aloin hankkia peruukkini vain ja ainoastaan ulkomailta huomattavan laatueron ja edullisuuden vuoksi. Uskalsin tehdä radikaaleja muutoksia omiin hiuksiini cosplayn valossa ja vedin peräkkäisinä cosseina, muutaman viikon erolla tukan shokkisiniseksi, platinaksi ja siitä oranssiksi. Cossieni sukupuolijakauma alkoi tasoittua fifty-fiftyyn. Likimain kaikki cossini olivat olleet tähän vuoteen saakka ryhmä-cosplayn puolella, ja olin täysin tyytyväinen tähän tilanteeseen.

2010 ja siitä eteenpäin jämähdin naispuolisiin hahmoihin, sillä tulin harvinaisen itsetietoiseksi omasta ruumiistani, sen mahdollisuuksista ja puutteista. Viimeistään tässä vaiheessa aloin panostaa pikkuhiljaa enemmän laatuun kuin määrään. Vaikka vuoden 2010 puvut olivatkin yhä ryhmäorientuneita, aloin hiljalleen muuttaa suuntaani itsenäiseen päättämiseen ja työstämiseen.

Kahmaisin itselleni haastavimman cossini koskaan ja työnteon keston skaala muuttui kertaheitolla. Kaikki aiemmat pukuni olin onnistunut tekemään kahden, maksimissaan kolmen viikon sisällä, mutta nyt puvunteon kesto kasvoi peräti puoleen vuoteen. Koska kiinnitin nykyään enemmän huomiota pukuihin kuin proppeihin, alkoi aikataulutus olla ongelma proppien kannalta – en juuri koskaan ehtinyt edes aloittaa propin tekemistä ennen deadlinea ja niin propit jäivät toissijaiseksi. Tänä vuonna tein myös ensimmäistä kertaa puvun, jonka painotus oli kaikessa muussa kuin tekstiileissä ja jouduin ajattelemaan puvun muotoilua uudelta kantilta. Aloin _tosissani_ antaa ajatusta myös kankaan laatuun, en vain väriin. 2011 cosplay-kisasin myös ensimmäistä kertaa.

Jostain ihmeestä sain repäistyä aikaa tehdä peräti neljä pukua jo totutun kahden sijaan, mutta toisaalta puvut olivatkin melko yksinkertaisia eivätkä ihan niin kalliita opiskelijabudjetille (mitä nyt vuoden ensimmäinen puku olikin vielä haastavahkon puolella). Tänä vuonna värjäsin ensimmäistä kertaa kangasta, peräti kolmeen eri pukuun. Uudempia pukuja ei ole vielä tullut, joten on vähän hankala arvioida ja katsoa taaksepäin kulunutta vuotta. :'>

Tähän loppuun pitäisi vissiin laittaa vielä sellainen kuva, missä on vanhin ja uusin puku vierekkäin.

Vähän tylsä laittaa uusin cossi tuohon viereen, kun se nyt on minulla vain tuo Peukaloliisa. Olisin itse halunnut laittaa siihen vertailun vuoksi jonkin puvun, jossa olisin itse kokenut onnistuneeni parhaiten tänä päivänä ja josta olisin muutenkin ylpein. En näe Peukaloliisaa mitenkään erityisen hienona suorituksena vaikka kivaisa onkin. Kaipa sitä olisi voinut vähän luistaa ja tehdä oman pään mukaan, mutta menköön nyt näin. :D

Mutta no, kiitos tästä! Kohti uusia kujeita ja silleen.

Niin siitä kalenterista...

Kovin harmittava postaus tämä, mutta mennään suoraan asiaan. Minulta ei ole tulossa tänä vuonna joulukalenteria. Syynä on yksinkertaisesti syntiset opiskelukiireet ja muu elämä. Joulukalenteri on kyllä suunnitellusti vielä tulossa, kysymyksenä on nyt vain se, että tuleeko kalenterista joku kevät/kesäversio vai siirtyykö ihan ensi vuoden joulukuulle. Joka tapauksessa, pahoittelut, mutta tässä kohtaa menee oma elämä tämän edelle.

Jouluista ja kalentereista. Jo nyt.

Vielä ollaan syksyn puolella, mutta se joulu on väistämättä myös tulossa. Minun olisi tarkoitus tehdä joulukalenteri myös tänä vuonna ja ideaa pitäisi pikkuhiljaa alkaa keksiä, jotta kalenterin ehtisi valmistaa ajoissa. Ongelma on vielä se, etten ole keksinyt aihetta kalenterille. Muutama ihan potentiaalinen vaihtoehto on, mutta vielä ollaan vähän suu auki. Tässä kohtaa heitän pallon teille.

Mikä aihe kiinnostaisi juuri sinua joulukalenterissa?

Koska blogini koskee cosplayta ja siihen liittyviä viitteitä, olisi kalenterinkin teema oltava sen mukainen. Ideoita otetaan vastaan. Go wild!

Edit: Aihe kalenteriin on nyt päätetty ja luukut ovat jo tekeillä. Unohdetaan siis tuo ylempi! :3

Kuvia, meikkejä ja Gaalaa

Tämä(kin) merkintä jää varsin lyhyeksi, tarkoitus on mainostella muutamaa asiaa.

Ensinnäkin, ehostin jälleen omaa blogiani. Valmiit cosplay-pukuni -sivun pukuihin olen lisännyt kaikkiin nyt myös linkkien taakse kuvia kyseisistä puvuista, jotta puvut pääsee näkemään kokonaisuudessaan nyt helpommin suoraan, sikäli mikäli pikkuinen kuva referenssin vieressä ei riitä kiinnostuneille.

Toiseksi, päätin lisätä tuonne sivuun samaiselle palkille, josta omat pukuni ja muille tekemäni puvut yms. löytyvät, linkin tekemiini meikki- ja maskeerauskokeiluihini, nyt kun niitä on muutama jo kerääntynyt arkistoihini. Sivu pitää sisällään niin cosplayta varten kuin muuten vain omaksi ilokseni tekemiäni "luomuksia".

Kolmanneksi.

Tulkaa. Oikeasti tulkaa. Kyseisen tapahtuman mainostus on tänä vuonna jäänyt jokseenkin vähälle, mutta tapahtuma on ihan oikeasti tulossa. Gaala pidetään Helsingin Glorialla 25.11.2012. Lippuja saa ostaa Tiketistä hintaan 7e/kpl ja tänä vuonna kisaajien lippujen hintaa on alennettu puoleen alkuperäisestä. Osallistukaa kisaan. Helpotan elämäänne, tässä linkki. Osallistukaa. Olisi ihan huisia ja mahtavaa saada enemmän kisaajia kuin viime vuonna, eihän se ole kisa eikä mikään, jossa on vain neljä ihmistä/ryhmää kisaamassa sijoituksista. Gloria on ehkä paikkana pieni, mutta sopu sijaa antaa ja joukossa tyhmyys tiivistyy ja retardeilla meno on kovempaa vai miten se meni eiku.

Minä olen menossa ja koska olen niin ihana ihminen, tulette moikkaamaan edes minua sinne sitten. Tottakai tulette.

Tracon seitsemäs

Viude, Traconista on selvittu kotiin! Aika kirjoitella raporttia ja muuta viikonlopusta~

Lyhyesti perjantaista. Ajoimme Helsingistä Tampereelle samalla autolla, joka jätti Desu-matkalla tienvarteen. Kukaan meistä kolmesta ei liiemmin ollut innoissaan tästä ja epäilyt olivat suuret, vaikka auto oli nyt todistettavasti kunnossa (mitä nyt unohdetaan _vanhan_ auton mahdolliset pikkuviat) ja sillä oli ajettu satoja ja taas satoja kilometrejä onnistuneesti ilman mitään ongelmia Desuconin jälkeen. Joten, tällä kertaa pääsimme perille molempiin suuntiin. Great success!

Lauantaina kierrätin viime Desuconiin tekemääni Catherine-pukua. Yhteinen aikamme Desuconissa oli jäänyt niin pieneksi minun työvuorojeni ja lava-avustamiseni vuoksi, että suunnittelimme pistäväme Desussa kanssani pyörineen Katherinen kanssa puvut Traconiin jälleen päälle, seuraan olisi liittynyt myös Vincent. Henkilökohtaisten syiden vuoksi alksndra joutui kuitenkin jäämään kotiin viikonlopuksi. (Pst, Tytti: ingen panik, voidaan varmasti kokeilla joskus toistekin, jos haluat!) Kävipä niin, että heiluin koko lauantain melko lailla itsekseni. Minulla ei ollut minkäänlaista työtä sovittu lauantaille ja kaikki tutut ja muut sen tapaiset olivat joko töihinsä sidottuina tai yksittäinen kaveri oli omien kavereidensa kanssa siten, etten tohtinut häiriköidä sen kummemmin. Vietin lauantaini lähinnä sompaillessa pitkin Tampere-taloa porukasta toiseen, en käynyt katsomassa ojelmia, lukuun ottamatta WCS-karsintoja ja pukukisaa. Toimin myös palkattomana, kävelevänä mainostauluna Miolle, joka myi upeaa taidettaan piirroksien ja avaimenperien muodossa Taidekujalla. Tökkäsin käyntikortin rintojeni väliin pystyyn, ja kaikki jotka Catherinen avuja sattuisivat vilkaisemaan joutuisivat väkisin tekemisiin mainosaivopesun kanssa. Suunnitelma oli tietenkin täysin moitteeton Mion eduksi. Kyseisestä ilmiöstä ei taida olla toivoakseni ainuttakaan kuvaa missään, joten laitetaan nyt vielä kerran se pelkkä käyntikortti tuohon alle.

Jossain illan puolella pyörähdin ehdotuksesta Tilt.tv:n haastateltavana ja kuvattavana (kyseinen lörpötys löytyy täältä kohdasta 9:40 eteenpäin). Ei mitään hajua, millon lähetys valmistuu tai yleensäkään näytetään missään (en tajunnut kysyä), joten saa heittää viestiä, jos tietoa löytyy!

Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin itse jotakin Taidekujalta. Ystävieni taidekujapöydältä irtosi pikkuinen pino tarroja, joista yhden lahjoitin Maijulle (koska tykkää Growlithe-pokémonista. Sääli, että joku ketku vei Maijun ohjelmaoppaan, jonka väliin hän oli tarransa turvaan laittanut. :C) Vastapäätä edellämainittujen ystävien pöytää oli jotain niin vastustamattoman ihanaa, etten voinut vastustaa kiusausta, nyt kun kerrankin sattui olemaan käteistäkin lompakossa. Kuolasin kaikkia korvakoruja, jotka esittivät marjoja, leivonnaisia, karkkeja, yms. ja valinnanvaikeus oli suunnaton. Lopulta päädyin purkillisiin lakuja!

Amaterasu Wepin käsialaa, loput on tehnyt Patonki.

Kahtokaa nyt! ;_; ♥
www.kuusade.net

Myöhemmin illalla, kun kaikki olivat irtautuneet töistään, pääsimme pitämään _hyvin_pikaisen_ Catherine-shoottauksen Artun ja Maijun kanssa Tampereen pimenevään yöhön. Kokeilimme hetken kuvata myös ulkona, mutta jäätymisprosentti meidän olemattomissa puvuissamme oli niin uskomattoman suuri, että aika pian paettiin takaisin sisälle. Itse yritin kovasti koskettaa Arttua kuvatessa edes pikkuisen, jotta saisin kahmittua lämpöä, niin mitättömissä määrin kuin se olikin. Oli aika epätoivoista. :D Pistän alle ihan vaan muutaman muikean otoksen.

Arttu: Vincent - Catherine

Allekirjoittanut: Catherine - Catherine

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Ennen kuin siirryn sepustamaan asioita sunnuntaista, on minulla vielä pieni sana sanottavana cosplayaajana.

En henkilökohtaisesti arvosta erityisemmin (ollenkaan) sitä, että minua/minun pukuani/puvun osia/peruukkia kosketaan/tökitään/yms. kysymättä siihen ensin lupaa. En pidä siitä, että minua halataan kysymättä lupaa, kun minulla on päälläni/päässäni muutakin kuin perus käyttövaatteita. En yhtälailla innostu siitä, että päätäni taputetaan kysymättä lupaa, kun minulla on päässäni peruukki jonka laittamiseen olen kuluttanut enemmän aikaa ja vaivaa kuin laki sallisi. Traconin lauantaina Catherine-pukuni peruukki ilmeisesti ihmetytti ja kiinnosti conittajia kovasti, sillä tällaisia edellämainittuja esimerkkitapauksia peruukkitökkimisistä tapahtui enemmän kuin kolme. Melkein poikkeuksetta annan jokaisen lupaa kysyvän koskettaa pukuni mielenkiintoa herättävää osaa, sillä luvan kysyminen osoittaa minulle sitä, että toisen pukua kunnioitetaan ja että kyseinen henkilö osaa käyttää pikku kätösiään hellän varovasti. Se, että lupaa ei kysytä, osoittaa taas sitä, että ei-kysyvä on käsistään ja toimiltaan kovakourainen eikä kunnioita pukuilijaa ja hänen työtään. Ei-kysyvä voi toki olla yhtälailla helläkätinen siinä missä kysyväkin, mutta eipä siinä yhtäkkiä puun takaa lähestyviä käsiä kauheasti ehdi tulkita ystävällisen helläksi eleeksi, ainakaan allekirjoittaneen toimesta.

Olisi oikeasti ihanaa, jos ihmiset kiinnittäisivät tähän näin yleisesti huomiota ja yrittäisivät ottaa pukuilijoiden näkemän vaivan ja tunnetun "personal space"-käsitteen huomioon.

Puuh, nyt on sekin pois rinnalta!

---

Sunnuntai kului lauantain vastakohtana ihan käsittämättömän hektisesti. Toimin koko päivän mammailemassa esitys-, nettipuku- ja missimittarikisaajia. Nautin ihan törkeästi kyseisestä hommasta ja olin pelännyt aivan turhaan. Mammaaminen oli minulle kertanaan vasta toinen ja tyypiltään aivan erilainen kuin Animeconissa aiemmin tänä vuonna. Animeconissa meno oli bäkkärillä hyvin rauhallista ja meidät mammat oli jaettu pareihin, mikä teki vauhdista hyvin rentoa. Tällä kertaa kullakin mammalla oli omat vastuukisaajansa, joissakin tapauksissa oli myös isompiakin ryhmiä, minulla parhaimmassa tapauksessa kahdeksan hengen ryhmä. Jännitin kovasti sitä, että osaisinko huolehtia siitä, että kaikki ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja olivatko kaikki käyneet tuomaroitavana ja olihan kaikilla kaikki hyvin niin nälän, janon, puvun, lämpöasteen kuin yleisen kisajännityksen kanssa. Omat vastuupalluraiseni vaikuttivat ainakin perusoletukselta hyväntuulisilta ja odottivat kisaa päällisin puolin rauhallisen jännittyneesti, mikä oli minusta juuri niin kuin pitääkin. Toivon kovasti, että minut koettiin helposti lähestyttäväksi ja muuten mukavaksi, sillä se on ikävää, jos kisaajilla jää jotakin kysyttävää tai ahdistaa jokin muuten, eikä siitä uskalleta kysyä mammalta/keneltäkään. Pahoittelen syvästi kaikilta kisaajilta, jos vaikutin jotenkin hermoilevalta. Tarkoitus ei missään nimessä ollut, jännitin vain kovasti puolestanne ja homma oli minulle edelleen uudenlainen ja totuttelua vaativaa. Lisäksi: kiitos oikeasti ihan hirveästi siitä, että olitte niin iloisia ja hyväntuulisia. Kisaajien into tarttui hyvin herkästi ainakin tälle mammalle ja oli helppo hymyillä koko päivän! Vähän (lue: niin paljon että tekoripset irtosivat ja eyelineria oli kulmakarvoissa asti levinneenä) saatoin vetistellä kun olitte niin ihania. Toivottavasti en järkyttänyt ketään, pahoittelut myös siitä.

Muutenkin hei takahuoneen ihmiset, olette kaikki oikeasti niin kultaa. Tiedätte kyllä keitä olette, mutta erityisesti Irtsalle iso kiitos kun olet tommonen ihana ylimamma ja kaikki on jee.

Tästä on moni jo sanonut, mutta pakko se minunkin on. Tänä vuonna esityskisa oli oikeasti jotain ihan tajutonta. Taso oli korkealla ja energisyys ja into käsinkosketeltavaa. Useampikin ryhmä oli kuulemma harjoitellut jopa puoli vuotta ja se oikeasti näkyi selkeästi. Tätä Suomen conit ovat oikeasti tarvinneet ja jatkataa näin! Oikeasti oikeasti oikeasti!! Koitin mammailukiireiltäni kovasti myös katsoa esityksiä bäkkärin puolelta, mutta harmikseni en tietenkään kaikkia voinut nähdä. Toivottavasti/uskon että kisa kuitenkin tulee kokonaisuudessaan nettiin jossain vaiheessa, mikäli se ei siellä vielä jo ole.

Mammailuhommien välissä tauolla ehdimme Kizzyn ja Maijun kanssa shoottaamaan hyvin pikaisesti. Cossasimme Kizzyn kanssa (ähäs!) W.i.t.c.h.-sarjakuvasta Will Vandomia ja Matt Olsenia arkikuteissa. :D Minun oli ollut tarkoitus tehdä ihan se Willin ensimmäinen noitamuoto, mutta postin kettuillessa asioita ei ehtinyt tarpeeksi ajoissa perille, eikä muutenkaan tähän saumaan ollut tarpeeksi aikaa ja intoa tehdä pukua kiireessä valmiiksi. Puku on kyllä edelleen tarkoitus tehdä loppuun viimeistään ensi vuoden puolella! Voin jakaa suuntaa antavan ja keskeneräisen maistiaisen kintuistani.

Höhö. :D

Loppuun vaikka jotain ällösöpöjä Will x Matt -kuvia. :D

 Kizzy: Matt Olsen - W.i.t.c.h.

Allekirjoittanut: Will Vandom - W.i.t.c.h.

Kuvaaja: Maiju

Jälkikäsittely: minä

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan varsin muikea, mitä nyt lauantaina sattui muutamia TYLSÄÄ-vaiheita. Maanantaina oli niin uskomattoman huono ja väsynyt olo fyysisesti, että sängystä oli oikeasti mahdotonta päästä ylös, vaikka olin nukkunut jopa reilut yhdeksän tuntia. Oli siis vain jätettävä menemättä kouluun ja levättävä, että pääsisin edes seuraavana päivänä. En muista, että olisin koskaan ollut niin väsynyt conin jälkeen, mutta on sentään hyvä mieli siitä että lihaksia särki sunnuntain liikunnastakin menneestä työstä! Uudestaan!

Sarjakuvablogista

Heipä hei!

Ei kyllä nyt liity cosplayihin, mutta tämän blogin kirjoittajaan kyllä, joten jaan uutisen täälläkin.

Päätin tänään, että aloitan oman sarjakuvablogin. Näin myös tapahtui yllättävän nopeasti ja blogi on nyt pystyssä ensimmäisen entrynsä kanssa. Linkki sarjakuvablogiini löytyy jatkossa tämän blogin sivupalkista, mutta laitan sen nyt mainostuksen ja selkeyden vuoksi myös tähän.

Ps. Lähettäkää hei ihmeessä minulle jotain kysymyksiä tuolla sarjisblogin puolella (tai miksei vaikka tässäkin)! Helpottaisitte omaa piirtämistäni aika tosi paljon!

Haaste

Seilailin ympäri nettiä näin vaihteeksi ja törmäsin Wepin blogissa haasteeseen, jonka jo sen ilmestyessä vannoin joskus tekeväni. Kuinkas sattuikaan, keksin tällä kertaa itselleni hahmon saman tien ja olihan se nyt pakko viimein tehdä! Tässä selvennys haasteesta suoraan Wepin blogista kopioituna:

Säännöt:

1. Kuka tahansa halukas voi ottaa haasteen vastaan riippumatta siitä, harrastaako hän cosplayta. Kokoa kolmenkymmenen (30) minuutin aikarajan sisällä cosplay-asukokonaisuus materiaaleista, jotka löydät kotoasi.

2. Saat käyttää vaatekappaleita, peruukkeja, meikkejä ja maskeerausvälineitä. Jos olet nopea, saat myös ommella/askarrella jotakin uutta (esimerkiksi rusetin kankaasta tai propin paperista). Et saa käyttää sellaisenaan valmiita cosplay-asuja, jotka olet jo joskus tehnyt.

3. Kun olet valmis tai 30 minuuttia on kulunut, ota asustasi kuva ja laita se haasteen sääntöjen kanssa esille blogiisi. Kerro myös, kuka hahmosi on ja liitä mukaan lähdekuva.

4. Haasteen tarkoitus ei ole luoda täydellistä pukua lyhyessä ajassa, vaan testata haasteen tekijän mielikuvitusta ja pitää hauskaa.

Käytän harvoin videokameraani ja haasteeseen tulisi sen mukana lisää haastetta, sillä huijausyritykset olisivat aika pahasta. Mitä nyt nopeuttaessa pätkää ajankulun ymmärrys vääristyy, mutta mitäs pienistä! Voin ihan huoletta vannoa pysytelleeni säännöissä. :D Pahoittelen jo etukäteen sitä, että kellonvilautukseni jäävät hyvin harvoihin ja hyvin pikaisiin kertoihin; se oli ehkä enemmän vain muodon vuoksi. Yritin saada nopeutuksen pois aina kelloa näyttäessäni, mutta editit eivät jostain syystä suostuneet yhteistyöhön. Jos ajankäyttö jostain syystä kiinnostaa, siinä alla on se pause, käyttäkää sitä. Ei tarvitse myöskään ihmetellä sitä, miksi puhun videolla kovasti, vaikka äänet on otettu pois. Se tulee luonnostaan.

      

(Videolla soinut biisi on Maroon 5:n "One More Night".) Valitsin hahmokseni tosiaan Folkloren toisen protagonistin, Ellenin. Laitetaan videolla luvattu kuva heti tähän perään.

Referenssikuvissa on aina jokin muuttuva tekijä, tässä kuvassa Ellenin hiussuortuvat liehuvat vapaana eri puolella kuin itse pelissä. Jätin oman kuvani peilikuvaksi vastaamaan tätä kyseistä referenssiä. Samaisesta kuvasta puuttuvat myös sormikkaat.

Melkein kaikki pukuun tarvittava löytyi minulta valmiina jo sellaisenaan, ainoastaan nahkatakkia piti jotenkin muokata lähemmäs referenssiä. Takin huppuun piti ommella valkoinen karvareunus. Vähän aristi kyllä pistellä neulalla mitään ylimääräisiä reikiä, sillä takki on minulle hyvin tärkeä ja jatkuvassa käytössä aina syksyisin ja keväisin. Pistot jäivät jo yksin sen takia hyvin vähäisiksi, mutta kun päälle laitetaan vielä aikarajan asettama kiire... :D Paidan onnistuin jollain älyttömällä tuurilla löytämään isän vaatekaapista. Käänsin tähän käyttöön paidan selkäpuolen eteen, sillä etupuolella kaulus on avonainen ja siitä laskeutuu alas vetoketju. Tottakai paita oli minulle myös melkoisen iso, joten tein pikakiristyksen hakaneulalla. Peruukki puolestaan on tietenkin liian tumma tälle platinablondille, mutta Odin Spheren Velvetille ostamani kuontalo sai tällä ketaa luvan kelvata. Vähän tuli loppupuolella kiire, saattaa olla kyse pelkistä sekunneista. :D Mutta selvittiin! \:D/ Kiitos vielä, Emilia, oli ihan tosi hauskaa! -- vaikka tuli kuuma juostessa ja jalka meni vaihteeksi sököksi. Nyt pidän kuukauden lepoa, että pääsen edes ehjänä Traconiin!

Ropecon, eli ai kun sattuu mut kuvataan nyt silti

Olin kokonaan unohtanut sen, että Ropeconkin olisi tänä kesänä enkä liioin ollut tietoinen päivistä. En ollut muistanut asiaa, koska en ollut ajatellut mennä, mutta kun yhtäkkiä perjantaina 27. heinäkuuta Facebookin seinäni täyttyi ilmoituksista ja pohdinnoista Ropeconiin menemisestä, alkoi minuakin kummasti kiinnostaa. Olin ollut Ropeconissa viimeksi vuonna 2009 ja pääkaupunkiseudulla asuvana ihmisenä matkakaan ei olisi kummoinen. Lisäksi minulla ei vieläkään ollut kesäisiä kuvia Desucon Frostbiteen tekemästäni Mercedeksestä. Koko kesänä oli ollut tarkoitus suunnistaa photoshoottailemaan, mutta se oli vain jäänyt. Ropecon oli siis enemmän kuin hyvä syy vetää puku päälle ja tarpoa metikköön kameran kanssa.

Oli hirveän hyvä tuuri, että viikonloppu oli aurinkoinen. En ostanut lippua, joten hengailin oman Ropeconini vain ja ainoastaan ulkona. Paikalla tuli oltua vain lauantaina, sillä sunnuntain ja siitä eteenpäin olen parannellut jalkaani ja selkääni kotona. Minulla on nyt kolmatta viikkoa ollut alakropan vasen puoli totaalisessa krampissa siten, että jumiutuneet lihakset painavat pahimpiin hermokohtiin ja selviän lähinnä vahvoilla lihasrelaksanteilla ja särkylääkkeillä. Ei ollut terveydellisesti siis hyvä idea laittaa pukua päälle ja kävellä edestakaisin metsikössä huutavan tuskaisan jalan kanssa, mutta mitäpä ei cosplayn eteen tekisi eiku-

Pahoittelen seuralaisiltani jatkuvaa jalan venyttelyä, valittamista ja ajoittaisia tuskanhuutoja. Jalka on onneksi tänä päivänä jo paljon parempi, vaikka tässä vielä kuulemma pari viikkoa meneekin (ellei pidempäänkin, toivotaan parasta), ennen kuin jalkaa ei vihlo, kolota, jomota, särje, kisko tai tykytä ollenkaan.

Muuten viikonloppuna oli kyllä tosi mukavaa. Olin kovin häkeltynyt, kun jostain puskista ilmestyi lapsi Poppixeksi pukeutuneena, jutteli kovasti ja samalla minun piti yrittää soittaa ihmisille ja kysellä minne pitää mennä. Muutama koulustakin tuttu ihminen oli löytänyt tiensä Ropeconiin ja tämä enemmän kuin suuresti järkytti minua. Niin omituista. Lisäksi MTV3 teki Ropeconista pienen uutisartikkelin ja videopätkän, josta jälkimmäisessä minäkin vilahdan pikaisesti. Mikäli joku haluaa katsoa videon, se on tässä.

Nyt ne kuvat!

Allekirjoittanut: Mercedes - Odin Sphere

Kuvaajat: Lefrin ja Wepi

Jälkikäsittely: minä

Kuviin on jokaiseen merkitty kuvaajan deviantART-tunnus.

Nähdään Traconissa! o/

Pientä uudistusta

Tein eilen jonkun suurimman urakkani vähään aikaan ja keräsin kuvamateriaalia kaikista cosseistani ja referenssikuvat päälle. Tästedes löydätte kaikki cosplayni, niin itse tehdyt, kaappicosplayt kuin lainatutkin, oikealta sivupalkista. Ihan kaikki, joita joskus elämäni aikana olen cossannut. Lisäksi listasin kaikki muille tekemäni cosplayt oman linkkinsä taakse. Jos jollain lukijalla ei ole hajuakaan oikeastaan tämän blogin kirjoittajasta, tein heitä varten lyhykäisen esittelyn, sekin löydettävissä sivupalkista.

Toivottavasti tästä on hyötyä muillekin kuin itselleni!

Animecon IX

Tylsä otsikko on tylsä.

Noniin, Animeconin kuvasaldo on saatu käytyä läpi ja on aika kirjoittaa viikonlopusta jotakin!

Toisin kuin Desuconissa, matkat molempiin suuntiin viikonloppuna kuluivat enemmän tai vähemmän moitteettomasti. Oli mukava körötellä useamman tunnin matka autossa mukavassa seurassa, mitä nyt Kuopion suuntaan ajaessa matkalle sattui se uutisissakin ollut vitostien nokkakolari, jonka takia matka venyi 30-40 minuuttia. Kuopioon ei kamalasti innosta mennä junalla, jos on mahdollisuus tunkea täyteen ahdettuun autoon ja jakaa bensakulut kaikkien kyytiläisten kanssa. Saavuimme Kuopioon vielä kohtuulliseen aikaan illasta, eikä tarvinnut rynnätä petiin heti, jotta ei kuolisi seuraavana päivänä väsymykseen. Lisäksi iloitsen onneani, että tunnen ihmisiä ympäri Suomea -- olen yhä välttynyt kaikilta lattiamajoituksilta ja hotelleilta. Tai no, Kikucon 2010 oli poikkeus, sielläkin olisi ollut kaverin luona yöpaikka, mutta oeruuttamattomat menot estivät nämä suunnitelmat. Niin ja no, Rauhalahti viime vuonna Nekoconissa. Mutta muuten, ja tätä on kuitenkin harrastettu vuodesta 2008 saakka ja käyty vuodessa noin 3-6 tapahtumassa! On hirveä sääli kyllä, että ihmiset asuvat niin kaukana toisistaan, mutta onneksi on coneja, joiden varjolla viimeistään ehtii ja pystyy näkemään! Byhyy, fiilistelen ja menin vähän sivuraiteille, mutta kun oli niin kiva nähdä ihmisiä. Perjantaina illalla ehkä kuoltiin taas porukalla erinäisille asioille ja syötiin mansikoita (jotka olivat muuten niin hyviä ;_;).

Valioyksilö Elinan käsissä.

Lauantaina piti herätä ajoissa (ei luojan kiitos sentään kuudelta, toisin kuin Desussa :D), jotta ehtisi töihin cosplayvänkäröimään. Odotin tätä kovasti, sillä pääsisin vaihteeksi tekemään jotain uutta (aiempi kokemus oli ollut infossa) vänkäröintipuolella. Nautin kovasti sosiaalisesta kanssakäymisestä ja olen aina ollut ihan hirvittävän halukas auttamaan kaikkia joita vain kykenen, joten on aikalailla sanomattakin selvää, että mammailu oli todella mukavaa puuhaa. En tiedä oliko siitä enemmän hyötyä vai haittaa, että olen persoonana järkyttävänkin empaattinen, sillä huomasin backstagella kisaajia mammaillessani jännittäväni heidän puolestaan ihan kamalasti. En pystynyt pysymään paikallani hetkeäkään ja vain talsin ympäriinsä, mikäli muuta huolehdittavaa ei ollut. Yritin pitää kaiken tärinän ja itkun sisälläni, mutta taisi se jossain vaiheessa näkyä uloskin päin. Toivon ihan hirveästi, että kisaajat eivät tätä huomanneet, sillä heillä oli varmasti ihan tarpeeksi stressattavaa kun kertasivat esityksiään ja odottivat pääsyään lavalle. Yritän uskotella itselleni, että tämä oli ensimmäisen cosplayvänkäröinnin hermoilua ja että seuraavilla kerroilla on jo helpompaa (sikäli mikäli minua huolitaan silittelemään kisaajia lohduttavasti ja harjaamaan tukkaa/peruukkia ja tarjoamaan mehua ja keksejä vielä vastaisuudessakin :D).

Mitä mammailuun muuten tulee, oli vähän sääli, ettemme minä ja parini Kizzy päässeet tarkastamaan cosplay-kisan lippuja oville, niin kuin aluksi oli ollut puhe. Se, että JV:t tarkastaisivat keskenään kaikkien liput, oli ollut kuulemma pieni yllätys myös cosplay-vastaavalle. En siis tarkoita, että tämä olisi ollut "ihan pebasta", en suinkaan! Jos asiat menivät niin, niin sitten menivät. Lähinnä sääli sen vuoksi, että en loppujen lopuksi tehnyt kovinkaan paljon mammaillessani. Pidän siitä, että minun pitää koko ajan tehdä jotain, eikä juuri niitä hiljaisia hetkiä ja seisoskeluaikaa tule, mutta toisaalta se oli ehka ensimmäiseksi kerrakseni ihan positiivinenkin sattuma, niin ensi kerralla osaa jo paremmin. Pikkuhiljaa, ja sitä rataa. Ei sitä töistä kyllä syömäänkään lauantaina ehtinyt, saimme sentään onneksi leipää ja kiisseliä. Pikaisesti kuvauspalvelussa ehti kyllä käydä, mitä en ole tehnyt esim. ikinä aiemmin, jos nyt ei viime vuoden pakollista cosplaykisakuvaa lasketa.

Kuva © Kyuu Eturautti

Lauantai kului siis lähinnä töissä ja erittäin väsyneesti hengaillessa. Sunnuntaista en kyllä osaa sanoa mitään, sekin kului niin hengaillessa. Tälläkään kertaa en käynyt katsomassa yhtäkään ohjelmaa. En tiedä, harvoin edes vilkaisen ohjelmakarttaa missään coneissa. Kyllä sitä oikeasti pitäisi, koska hyviä ohjelmia on aina, mutta no... Minulla on aina niin syntinen ikävä kavereita ja muita tuttuja, että haluan yleensä kuluttaa kaiken mahdollisen ja liikenevän aikani heidän kanssaan, mikäli vain mahdollista. Viikonloppu hipoi minulla lähes täydellisyyttä, ei niinkään tapahtuman, vaan seuran vuoksi. Meno oli niin hillittömän retardia, ettei vaihteeksi mitään rajaa ja hetkittäin viikonlopun aikana itkeä tihrustin sitä, miten hienoja ihmisiä oikeasti tunnen. Saatoin sanoa seurueelleni ehkä noin kolmesti, että tykkään heistä. Olen ehkä vähän surullinen tapaus.

Saatte tavan mukaan kuvasatoa conista!

Kizzy: Prinssi Cornelius - Peukaloliisa

Allekirjoittanut: Peukaloliisa - Peukaloliisa

Kuvaajat: Kangaskasa, Kizzy ja minä

 Elina: Excel - Excel Saga

Kuvaaja: allekirjoittanut

En tiedä arvostaako Elina kun sanon, mutta yhyy kun minusta tämä on jotain niin ihihi-suloista.

Vielä loppuun upea giffikooste. Alle lisäksi viikonlopun kiteyttävä kuva. Voitte päätellä siitä. :D

Olen niin kaunis.
Kuva © Elina