Merii kurisumasu ja silleen

Hoh. Pidempi tauko on tullut näemmä pidettyä (liki kaksi kuukautta). Yhä on hiljaista cosplayn puolella, mutta jotain muuta jännittävää on tapahtunut kanssabloggaajien seurassa. Rakas ystävämme Elina tarvitsi assareita upeaan joulumieltä hilpeästi jakavaan videoonsa ja iloisesti lyöttäydyin mukaan projektiin.

Omasta suorituksestani ei sitten taaskaan puhuta (vaikka tuskin se olisikaan oleellista).

Iloista joulun odotusta kaikille~!

The enemy's down! Let's finish this!

Voi voi, intoilen ehkä liian monista cosseista samaan aikaan ja en tunnu saavan loppujen lopuksi mitään aikaiseksi, vaikka teen koko ajan jotain.

Aloitin tässä nelisen viikkoa sitten Persona 4:n pelaamisen alusta ja pääsin pelin läpi kolmessa viikossa ja kahdessa päivässä (kaikkia päiviä en tosin käyttänyt pelaamiseen). Onnekseni/ikäväkseni huomasin tarkastella Naoton pukua tarkemmin ja huomasin, että tällä on koulupuvun ohella jalassaan siniset puukengät. Olin ostanut hahmolle kengät vaaleilla pohjilla reffikuvien perusteella ja uhrannut niihin mukavan summan (koska olin hullu ja epätoivoinen). Koska havaitsin virheeni tässä vaiheessa, eksyin netin ihmeelliseen maailmaan ja muutaman tunnin taisin kuluttaa silmäillessäni potentiaalisia puukenkiä oikealla koolla ja - sen suuremmalta vaivalta säästyäkseni - oikealla värillä. Onnekseni löysin mukavat popot ja sattumoisin sinisiä oli eBayssa olemassa vain yhtä ainutta kokoa, joka oli siinä ja siinä, meneekö omaan jalkaani ilman että kantapää on tyrkyllä asfaltille. Paketti saapui alle viikossa ja äärimmäisen suureksi onnekseni kenkä istui kuin nenä päähän (sallinette kulununeen sananlaskun). Harmi vain, että kengät eivät ole sitä kiiltävää nahkaa vaan sitä mokkamaista versiota. Katson jos asialle voi tehdä jotain, mutten aio ottaa siitä turhaa stressiä.

Muuten Naoto ei ole juuri edistynyt. Kokonaisuudessaan olen saanut valmiiksi asti vain ja ainoastaan peruukin. Hattu on yhä vasta puoliksi tehty, univormua en ole edes aloittanut. Cossilla nyt ei onneksi ole mikään kiire, ja teen luultavasti tehokkaammin vasta kun hahmolle saadaan dead line.

Edellisessä merkinnässä mainitsin, etten luultavasti enää Persona 3:n hahmoihin sorru, mutta väärässäpä olin. Olen saanut liikaa kannustusta, ja jos en sitä, niin vähintäänkin innostusta muiden cossien kautta. Ahdistelin jälleen kerran oman naamani sopivuutta Mitsurun eleganttiin olemukseen, mutta halu taitaa peitota stressaamisen 10-0. Tuntuu kyllä hassulta, että vaikka puku vaikuttaa niin yksinkertaiselta, se on aiheuttanut minulle toistaiseksi eniten päänsärkyä pitkään aikaan haastavuudessaan. Hame ei tule tuottamaan mitään ongelmia, olen siitä melkoisen varma, mutta paidan laskokset ja kengät ovat hullun hommaa. Muutama tuttu on jo Mitsurua cossannut ja jokainen on paidan toteuttanut eri tavalla. Kovasti yritän pähkäillä, mikä olisi loppujen lopuksi paras vaihtoehto. Luulen kyllä, että olen päässyt lopputulokseen, mutta aion kokeilla erilaisia toteutuksia vielä tilkuilla. Kengät sitten ovat ihan toinen juttu. Kokeilemisen mahdollisuutta ei kamalasti ole, kun on asettanut max. 60 e budjetiksi niiden ostoa varten. Muuten sallisin korkeintaan 20 e, mutta aikeeni olisi varmaan käyttää kenkiä arkenakin. Mitsurun kenkien mallia on hirvittävän vaikea löytää. Jos on terävää kärkeä, on usein myös piikkikorkoa tai vaihtoehtoisesti kiilakorkoa. Mikäli sen oikean mallin sattuu sitten löytämään, on hinta huimat 200 e. Toinen ongelma on omien pohkeitteni järjetön senttimetrikasauma, joka poistaa monet potentiaaliset saappaat liian tiukan varren vuoksi. En ehkä hyväksy.

Jotain olen kuitenkin jo saanut aikaiseksi. Tilasin Mitsurulle peruukin ja mielestäni väri on mitä loistavin. En ole ehkä ihan tyytyväinen peruukin turhan väljään laineikkuuteen ja mahdollisesti liian ohutkin se on, mutten ehkä kuole. Ajattelin tehdä vastoin niin monen ohjeita, ja käyttää peruukkiin piippausrautaa, vaikka kyseessä ei ole heat resistant -peruukki. En siitä liikaa kuitenkaan maksanut, ja aion ottaa riskin sen tärvelemisestä. Mahdollisimman varovainen kuitenkin olen ja hankin lämpösäädettävän kihartimen yms. yms.

Random kauluspaita ja Aigisilta nyysitty rusetti. Kaulakin hukkuu jonnekin. Mutta: maybe I could pull her off? (Miksi, oi miksi Mitsurun täytyy vetää hiukset korvien taakse ja pakottaa minut paljastamaan cossia haittaavat lävistykset? Lumekorut = :C)

Ja muuten! Olin vallan unohtanut ympätä tänne mukaan kuvan, joka oli osana ranskalaisen kuvaajan, Lorenzon Cosplay Finland Projectissa (kuvat täällä). Kuvauksista on jo melko paljon aikaa, ja sitä suuremmalla syyllä voisin ehkä jo oman kuvani paljastaa. Lisää Personointia~ : D

Chidori Yoshino, Persona 3

Mielestäni kuva on ihan mielettömän hieno. En kommentoi omaa suoritustani, mutta kuvauspäivänä oli mitä omituisin keli: taivas oli täynnä tummia pilviä ja aurinko paistoi täydellä teholla. Oli tosi lämmin, kun vielä kesän puolella taidettiin olla, syksyn vaihteessa korkeintaan. Paikoin sekä satoi kaatamalla että paistoi sokaisevasti. Vaikka kuvausolosuhtet olivat hankalat, lopputuloksesta tuli mielestäni ihan uskomaton. Lisäksi kuvan tunnelma sopii mielestäni hahmoon. En meinannut aluksi edes osallistua koko touhuun, sillä pukusuunnitelmani tekivät kärrynpyörää. Loppupeleissä olen melko tyytyväinen, että valitsin Chidorin.

Boom!

Jotain päivitettävää voisi mahdollisesti taas puskea läpi, vaikka kirjoitukset ovat parhaillaan menossa ja olisi jopa hyvä avata se oppikirja ja vähän päntätä. Noh, vähän hermolomaa toiseen keinolla tai erillä hermoja raastavaan asiaan, eli cossaamiseen!

No, mitään varsinaisesti rasittavaa vaihetta cosplayn puolella ei ole havaittavissa tällä hetkellä. Projekti Naoto on ollut jonkin aikaa pienellä lounastauolla, eikä muuta ns. ajankohtaista (ainakaan toistaiseksi) ole. Ainahan olisi hyvä aloittaa cossit ajoissa etc., esim. ensi vuoden pukuja voisi jo alkaa hahmottelemaan mielessä. Tästä puheen ollen ensi vuoden cosseihin. Olen aiheesta jo aiemmin entryn kirjoittanut, mutta jos kirjoittaisin siitä paremmin.

Minulla on tapana listata kaikki mahdolliset, vähänkin kiinnostusta herättävän potentiaaliset pukuiluvaihtoehdot ylös kirjallisena, jotta voisin hyödyntää niitä tulevaisuudessa, mikäli tulisi tänka på ja hiljaista uusien pukujen kanssa. Näin tapahtui, kun joskus kesän lopussa / syksyn alussa aloin pohtia ensi vuoden cosplaysuunnitelmia. En ollut luvannut itseäni mihinkään ryhmään, eikä minua käsittääkseni oltu sellaisiin kovasti kysyttykään. Tähän mennessä olen ollut lähes joka ikinen kerta edes paricossissa mukana, ja nyt tuntui siis tavattoman omituiselta miettiä cossia täysin puhtaalta pöydältä. Voisin kerrankin oikeasti tarttua jo listattuihin hahmoihin ja tehdä omaan tahtiin muista riippumatta. Olen muutenkin sitä tyyppiä, että jos ryhmään lupaudutaan, siitä pidetään kiinni, ja stressaan muiden pukujen valmistumisen puolesta, teen muille lupaamani puvut ensin ja jätän oman asuni vasta viimeiseksi = valvon vielä viimeisenä yönä ennen tapahtumaa vääntämässä omaa cossiani. Ironia, mikä se on? On siis ihan mukavaa vaihtelua olla itse itsensä herra ja päättää milloin tekee ja minne, millä aikataululla ja haluaako tehdä puvun edes loppuun saakka. Kyllä aina haluan, mutta ymmärtänette pointin.

Syntyi ongelma: mikä hahmo valita!

Osa hahmoista - liki puolet, itseasiassa - on sellaisia, joista olen sopinut muodostavani ryhmän joskus ihmisten kanssa, joten näitä pukuja katselin ensi vuotta ajatellen sokeammin kuin niitä, joissa en olisi riippuvainen muiden panostuksesta. ...Äh, jos vain typerästi kerron kaikista - en ehkä nyt ihan kaikista, mutta (isosta) osasta - hahmoista, joita olen edes joskus harkinnut pukuilevani. Varoituksena siis: jos ei jaksa lukea tämän tavallisen, nyhvön ihmishenkilön listauksia typeristä ja vähemmän typeristä listauksista, kannattaa jättää lukematta.

Yuuki Cross, Vampire Knight

Aloitetaan vaikka eeppisistä suunnitelmista, joiden luulen toteutuvan esimerkiksi ei koskaan, syystä tai toisesta. Kun aloitin pukuilun, ensimmäinen cosplay-suunnitelmani oli Vampire Knightin päähenkilö Yuuki Cross. Ostin puvun valmiina, sillä en tiennyt cosplayaamisesta vielä yhtään mitään ja puvun sai ensimmäisestä kokemastani conista ostettua. Jälkikäteen olen alkanut (luojan kiitos, sallinette minun sanovan) hahmottaa, että itse tekeminen on huomattavasti palkitsevampaa niin oman kehittymisen puolesta kuin, no, skenenkin silmissä. Yuukiin minulla olisi myöhemmin ollut mahdollisuus tehdä paricossi erään henkilön kanssa, joka olisi itse cossannut Zero Kiryuuta. Jälkikäteen Yuuki ei enää juuri ollenkaan innosta, sillä ko. sarjan tahkottuani läpi huomasin sen olevan ei-niin-kiinnostava kuin alussa, ja petyin loppua kohden. Lisäksi kun minulla on jo käytännössä puku tehtynä, ei innostus sen "uudelleen tekemiseen" ole järin suuri, oli puku itseni tekemä tai ei.

Seuraavana mainittakoon vaikkapa Mitsuko Souma, oppilas nro 11 elokuvasta Battle Royale. Tämä on normaaliin cossaamistottumukseeni nähden melkoisen poikkeava hahmo, sillä kyseessä on live action versio. Innostuimme muutaman kaverin kanssa elokuvasta ja kehittelimme suuret suunnitelmat eeppiseen metsäseikkailuun (ja Megazone-otteluun!). Suunnitelmasta on kuitenkin kulunut jo vuosi, ja yksinään cossaaminen elokuvasta olisi itselleni tavattoman tylsää.

Cloud of Darkness, Final Fantasy Dissidia
Ajatella, että tämän hahmon olen jo suunnitellut tekemisen kannalta.

Muita enemmän tai vähemmän eeppisiä ryhmiä olisivat olleet mm. se ikuinen Final Fantasy, oli se sitten VII, Dissidia tai vaikka kaikki pelit sekaisin. Kokonaisuudessaan olen onnistunut kiinnostumaan aikojen saatossa edellä mainitun pelisarjan hahmoista Cloud Strifesta, Rufus Shinrasta (tähän olisi ollut jopa pyörätuoli ja se olisi ollut mahdollista modata), Genesiksestä, Rikkusta, Cloud of Darknessista (le SHOCK!!! Once again, hahmo ei ole itse itselleni keksitty, vaan muiden ehdottama), Franista ja Tiduksesta. Jotkin hahmot polttelevat yhä melkoisella kuumuudella, osa taas ei enää juuri ollenkaan. Osaa näistä hahmoista olisin cossannut ryhmässä, osaa en ollut/ole miettinyt sen kummemmin.

Entäpä sitten Silent Hill? Kyllä, itsekin olin suunnitellut työstäväni sen kuuluisan Bubblehead Nursen, ja alkuperäinen suunnitelma tälle hahmolle oli - uskokaa tai älkää - lukion penkkarit. Talvella. Kuorma-auton lavalla. Tuivertavassa pakkasessa. Tulin ehkä kuitenkin järkiini. Toinen SH-hahmo olisi mahdollisesti ollut neljännen osan Henry Townshend. En itse asiassa tiedä, miksi ko. hahmo on listassani, se kun ei oikeasti sytyttänyt minua itseäni kamalasti alun pitäenkään. Oli hieno suunnitelma cossata kolmen muun henkilön kanssa pelien päähahmoja, mutta se on tainnut unohtua tykkänään.

Kingdom Hearts on ollut kauan lähellä sydäntäni, mutta olen jumahtanut cossimaan vain Roxasin eri variaatioita ja olisin kovasti halunnut (ja oi, kun haluaisin oikeastaan vieläkin) vetää ylleni Oletten pirteät vaatteet. Tähänkin olisi kovin muikeaa saada muita Twilight Townin asukkaita ryhmään, mutta tänä päivänä kovin montaa ei taida enää kamalasti innostaa koohoilu? Minusta olisi hauskaa, aloitinhan cossaamisen KH:lla. Vaihtelua toisi mukavasti se, ettei cossisi aina niitä samoja organisaatiolaisia, tai iän ikuista Soraa + Rikua (+ Kairia).

Rui Yamase, Lux-Pain

Tästä voisin siirtyä oivasti söpöistä tytöistä söpöihin, isorintaisiin tyttöihin ja siitä edelleen vähäpukeisiin, seksuaalista virikettä nostattaviin naisiin. Lux-Pain on pelinä minusta tavattoman pitkäveteinen ja jouduin pelaamaan sen oikeastaan väkisin, sillä en pidä DS-pelien jättämisestä kesken, ne kun eivät tavallisesti kovin pitkiä loppujen lopuksi ole. Pelin grafiikka on kuitenkin omaa silmääni miellyttävä ja yksi sivuhahmoista, Rui Yamase kiehtoo minua visuaalisesti. Peli ei ole kovin tunnettu, eikä tästä olisi ryhmää, mutta puku on yksinkertainen, ja mietin, että voisi olla riemukasta vain huvikseen vääntää se ankeiden iltapäivien vietoksi ja kuvata joskus jossain kaupunkinäkymässä. Rintavien naisten kategoriassa Yoko Tengen Toppa Gurren Lagannista on toisaalta sitten taas hahmo, jonka uskon olevani kykenevä vetämään uskottavasti, mutta silti hahmon vähäpukeisuus mietityttää. Lisäksi sarja ei ole minulle millään asteella tuttu, mikä lisää hieman vastahakoisuuttani. Kun nyt mietin, en aina ota selkoa kriteereistäni hahmojen vähäpukeisuudesta, sillä onhan FF X-2 Rikkukin tavattoman pienissä hepenissä, ja em. cossaaminen taas ei tuottaisi mitään paljastavuusongelmia itselleni. En aina itsekään ymmärrä. Tähän nopeana lisänä yksi ihan ultimate-hienous projektina olisi ollut Digimonin Angewomon, ihan btw. Olisi hieno, kuuma nainen/enkeli/örri/whatnot. Jos kuitenkin ihan äärimmäisyyksiin halutaan mennä (sanaa sen kummemmin väistelemättä) pornoudessa, yksi erittäin hyvä vaihtoehto olisi Shin Megami Tensein - ehkä paremmin tunnettu Persona-sarjana - Angel, shadow. Uskokaa täi älkää, mietin joskus haluavani tehdä tuon. Syrjäytin sen kuitenkin hillittömän nopeasti.

Angel, Shin Megami Tensei
Bondage, anyone?

Tissibejbeistä miehekkäisiin miehiin. Bleachin Bankai!Ichigo on nyt jo muutaman vuoden ollut vakavassa harkinnassa, erityisesti nyt kun olen elänyt lyhyellä tukalla vuoden verran (parin millin siilistä kasvanut, tosin kesällä taas lyhyeksi leikattu), sillä haluaisin tehdä Ichigon omalla hiuskuontalollani. Nyt olisi vain syytä kasvattaa vähän, jos minulla on rahkeita tukan kasvattamiseen cosplayn vuoksi. Leikkaaminen sujuu helposti, voisin helposti vetäistä kaljun jos eeppinen hahmo sitä vaatisi, mutta kasvattaminen, sitä en osaa, maltti kun ei kuulu sanavarastooni. Lisää miehekkäitä miehiä, ja luultavasti nimenomaan näille tapauksille adoniksista sydämeni on kirkunut Hallelujahia: Altaïr ja Ezio Assassin's Creed -pelisarjasta. Pelien juoni, grafiikat, hahmodesign, hahmojen luonne (erityisesti Ezio, huumori ja aksentti pauhaa)... Sanonpahan vaan, ah. Ezion puku kuumottelisi niin paljon, sillä oi, ah, renessanssi, Italia ja kieli (Fottiti!), assassiinit, casanovamaisuus. Uh ja ah. Taidan orgioi- Ei kun siis mitä. Olin puhuttua pukua tekemässä tämän vuoden Ropeconiin, mutta taloudellinen tilanne veti aika tiukan stopin sille suunnitelmalle.

Altaïr - Assassin's Creed  ja  Ezio - Assassin's Creed II
Marry me, yes?

Kyle Hyde, Hotel Dusk: Room 215
Hiomatonta karismaa.

Toisesta laidasta oleva miehekäs tapaus olisi vasta hiljattain päähäni putkahtanut Hotel Dusk: Room 215 -pelin päähenkilö Kyle Hyde. Peli on ollut yksi suosikeistani siitä lähtien kun sen ostin, eli noin kolmisen vuotta taaksepäin. Rakastan erityisesti sen niin erilaista visuaalisuutta (mustavalkoisuus, elävä piirrosjälki, se nimittäin liikkuu vaikkei hahmo itse liikkuisi). En ollut ajatellut pelistä cossaamista, sillä se ei ollut kenellekään ystäväpiiristäni tuttu, ja hahmojen vaatetus on niin arkipäiväistä, että yksin cossaaminen olisi tavattoman tylsää. Nyt kun olen saanut tuputettua peliä ainakin yhdelle henkilölle, innostuin lisäämään Hyden cossattavien listalleni. Jälleen hahmo, jonka omalla tukallani tekisin. Nyt olisi mitä otollisin hetki, kun se kerta on pituudeltaan ja väriltään liki kaikin puolin passeli.

Mitsuru Kirijo, Persona 3

Ehkä viimeisimpänä voisin sitten mainita itselleni muodostuneen kirouksen; Persona -pelisarjan, josta en tunnu pääsevän eroon koskaan. Ei sillä että valittaisin, mutta alkaa uhkaavasti mennä siihen, että cossaan kaikki hahmot joku päivä. No, ehken sentään, mutta nyt kun olen jo pukenut päälleni Chidorin ja Aigisin kyborgi-version ja tarkastelen suunnittelemaani listaa, tilanne näyttää uhkaavalta. Huomaan, että Aigisista on tulossa itselleni Roxasin kaltainen invaasio, eli jumitun yhteen hahmoon ja sen moniin variaatioihin. Aigisista minulla on nimittäin kirjattuna ylös koulupuku-versio, se vaaleansininen mekko saarelta ja vielä lisäksi FES. Ajattelin jättää Persona 3 -hahmojen tahkoamisen tähän, vaikka esim. Mitsuru ja Minato/MC olisivat myös kiinnostaneet. Eräs oli sitäpaitsi jo tehnyt MC:n ja eräs toinen Mitsurun, niin ehkä oli hyvä vaan tyytyä siihen eniten omaan juttuun, eli Aigisiin. Tilanne sai kuitenkin uuden suunnan, kun elämääni astui kolmas eräs, joka oli miettinyt tekevänsä joskus Akihikon, elämäni miehen (taistelee Ezion kanssa kilpaa kivasti!), joten Mitsuru on nyt saanut yhtäkkiä aivan uutta painoarvoa suunnitelmissani.

Persona -aiheesta viimeisimpänä mainittakoon se work-in-progress, eli Naoto, joka on vaan, no, hieno ja itselleni passeliksi miellettävä, ja intoani ei yhtään lisää hiljaksiin kasautuva ryhmä, jossa olisi (oih) mahdollisesti Kanjikin mukana. Minä en ikinä koukutu ihaniin miehiin.

Hahmoja olisi lisääkin, mutta jätettäköön ne omaan arvoonsa.

Ihan näin sivuhuomautuksena itseäni huvittaa se seikka, että harvoin valitsen itselleni niitä oi-niin-ihania miehiä, vaan poimin itselleni sen henkilön, joka on kontaktissa tähän ihanaan herkkuun. Minä en koskaan suunnittele esim. photoshootteja, jossa voisin seistä/istua/maata(-siis mitä?) sen ihanan puoliskon kanssa. Persona 4:ää pelanneet tietävät mitä tarkoitan tässä tilanteessa Naoton ja Kanjin kohdalla. Sitäpaitsi olen melko lyhyt, tavallaan, ja itselleni sopii se ei-adonis.

Kuitenkin, ihan äärimmäisenä yhteenvetona, koko entryn pääpointtina, sanon nyt sen mitä tarkoituksenani oli alun pitäenkin sanoa. Ensi vuoden cosplay-suunnitelmat ovat selvinneet ainakin kahden, tai kolmen puvun osalta. Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, miten haluaisin tehdä FF XII:n Franin, ja tämä päätös on vielä toistaiseksi pitänyt. Puku olisi tulossa mitä luultavimmin Desuconiin, tai sen jälkeiseen seuraavaan coniin. Kesällä kuitenkin, muttei sinä kuumimpana aikana, toivottavasti. Toiseksi puvuksi olen uskaltanut nimittää FF X:n Tiduksen, jonka tässä entryssä mainitsin vain ohimennen. Olen hirveän kauan cossannut pelkkiä tyttöjä, ja se itseäni suoraan sanoen tympii. Olen ollut jo pitkään tietoinen kropastani ja sen naisellisuudesta ja olen ollut siksi äärimmäisen estynyt tekemään miespuolisien hahmojen vaatekertaimistoa. Lisäksi naamani on yhä vain kovin lapsenomainen, ja harvempi mies naamaani toimii. Aloitinpa kuitenkin FF X:n kun sen lainaksi sain, ja kohtasin viimein uroksen/koltiaisen/idiootin, joka sopisi minulle kropastani ja naamastani huolimatta. Lisäksi puku on monipuolinen ja vaatii aivotyöskentelyä.

Haastava ensi vuosi siis näillä näkymin tulossa, mitä omista kyvyistäni voin sanoa.

EDIT/ Olin ihan tyystin unohtanut lisätä mukaan vielä yhden hahmon.

Kitty-N, Bust A Groove
Internetistä ei yksinkertaisesti löytynyt ainuttakaan kuvaa, joten joudutte kärsimään yläasteaikaisesti piirroksestani.

Kuten kuvasta jo siis näkyy, puhe on PlayStationille - sille ensimmäiselle - tehdyn pelin, Bust A Grooven, Kitty Nakajimasta, eli Kitty-N:sta. Kun aloitin cossaamisen, pieni hetkellinen unelmani oli tehdä kyseisen hahmon puku, mutta pidin haastetta aivan liian vaikeana. Tänä päivänä en enää asiaa niin näe, vaan ajattelin, josko ehtisin/kykenisin asettamaan hahmon jomman kumman puvun ompelukoneen paininjalan alle. Ensisijaisesti olen kuitenkin kiinni Franissa ja Tiduksessa, mutta aion pitää tämän hahmon mielessä. /EDIT

CRACK

Lueskelin tässä muutama päivä sitten Wepin blogimerkintää eläytymistaidosta cosplayattaviin hahmoihin (ja mahdollisesti sen puutteesta) ja enpä voinut vastustaa kiusausta kommentoida asiaan itsekin jollain lailla.

Eli siis, olen tosiaan harrastanut cossaamista nyt noin kaksi ja puoli vuotta, mikä ei mielestäni ole kovinkaan kauan. Tämän lisäksi astuin harrastuksessa mukaan melkein ensimmäisenä näihin nyt jo perinteiksi muodostuneisiin photoshootteihin (niihin miittimuotoisiin, tänä kesänä on tosin ollut melkoisen hiljaista sillä suunnalla), joten jonkinlaista naamanhallintaa on ollut syytä ehkä omata. Tosin, ne ensimmäiset shootit eivät ehkä ihan onnistuneet tarkoitusperässään, tapaukset kun olivat melkolailla enemmän miittejä kuin shoottaamista. Mutta hyviä muistoja, hyviä muistoja (ja paljon häpeämistä McDonaldsin pöytien alta). Shooteissa ollaan ehkä tähän päivään asti "hieman" kehitytty ja kasvettu, alettu ottaa asiaa vakavammin. Tästä voinen siirtyä oivallisesti omiin kokemuksiini posettajana.

En ole vakava malli. Lyhyesti ja ytimekkäästi. En koe siis kuitenkaan, että kanssani olisi jotenkin vaikeaa työskennellä, pystyn pysymään ilmeessä jos tilanne sitä vaatii (Lirlys pysyy hiljaa Traconista :D, tilanne oli siellä aivan toinen!), mutta hyvin usein sinne väliin ilmestyy kärsiviä naamoja, derpejä ja durreja. Suurin osa cossattavista hahmoistani on kuitenkin ollut sitä hiljaista, rauhallista, vakavaa tai muuten vain sitä jo loppuun kulutettua kaukaisuuteen katsovaa tyyppiä, että olen siihen jo kovinkin tottunut. Seuraavat eivät ole cossikuvia, mutta edustavat hyvin sitä sanomaa, jota tässä tapauksessa hapuilen.

No eivät katso sinne horisonttiin, mutta esittävät nättiä.

Vain pari hahmoa on ollut niitä hauskempia tapauksia, mutta harmikseni niistä ei ole (koskaan?) saatu postattavia kuvia iloisessa tunnelmassa. Lisäksi haluaisin kovasti joskus saada naamalleni käyttöä aggressiivista hahmoa varten, sillä en ole tainnut myöskään kulmiani kummemmin kurtistella. Selityksestäni huomaan, että edustan tyhjyyteen katsovaa, ilmeetöntä sakkia, jonka ei tarvitse osata oikeastaan sen kummempaa. Komppaan silti Wepiä tässäkin, että siinäkin voi silti olla haastetta, ettei näytä vaan isolta kolmelta pisteeltä ajatuskuplassa. Siihen en itse toisaalta osaa omista kyvyistäni vastata.

Point. Eniten cossailen vakavanaamaisempia hahmoja, mutta oman sosiaalisehkon ja avoimen luonteeni takia on mukava repäistä (usein) ja työntää se kieli sieltä hampaiden ohi ulos lähes joka kerta, kun kuvatessa ei hetkeksi ole aistittavissa äärimmäisen vakavaa keskittymistä. En voi taata kuvaajien tyytyväisyyttä toimenpiteeseeni, mutta itseäni tämä helpottaa, ja on mukava heittää enemmän tai vähemmän huonoa läppää muutaman otoksen väliin, esim. silloin kun voisi vaihtaa posetusta tai kuvakulmaa. Olen mielestäni hirveän huono ideoimaan omia posetuksiani, ja kevennän omaa tunnelmaani ylitsevuotavalta mietinnältä huulen heiton ja derppien merkeissä. Lisäksi minulla on pakonomainen mielleyhtymä sille, että kameralle kuuluu AINA tehdä mitä hehkein ele, jos se linssi sattuu omaan suuntaan osoittamaan.

Pajatan paljon turhuuksia, enkä edes kuulosta siltä, että tietäisin mistä puhun. Kadotin oman pointtini tässä. Ottakaa siis iso läjä loistavia esimerkkejä "kulissien takaa"! Annan itseni alttiiksi, on lupa nauraa. Teen niin itsekin~ Osassa kuvista itselläni ei ehkä ole se koomisin naamari, enkä ole varma mitä mieltä ihmiset ovat oman naamansa näkymisestä kanssani. Joidenkin kuvien tilanne on se, mikä tekee niistä paljon arvokkaampia kuin kansioihini pölyttymään jättämisen.

Niitä "hyviä" kuvia sitten omalla deviantART-tunnuksellani, tai vaihtoehtoisesti muutaman alla listatun nimen takana samaisessa paikassa.

Kuvaajakrediitit etukäteen.

RenoDee

Islienne

Axehole

Lirlys

Wepi

Tinneri

Betulina

Sora-siu

Lefrin

OC: Nachi

Hahmot, jotka eivät arvosta kameran edessä istumista.

OC: Fuuka

Hahmot, joilla on huono humorintaju.

Liikunta pitää mielen _virkeänä_.

OC: Koyuki

Tältä näyttää järkytys alushousuvarkaista.

No ehe, ehe.

TWEWY: Neku

Elekieli 10+.

. . .

"CROSS OVERRRR!!"

Hands down! Minulla on paras ilme ikinä!

P3: Aigis

Nomz.

Pam.

Sanani eivät riitä.

Ryouji lääppii, Minato ei arvosta.

Harrastan ilmeiden tuottamista myös silloin kun en itse ole kuvattavana.

P3: Chidori

Soap bubble head shot.

*insert psycho violins here*

OS: Velvet

Erilainen tapa sensuroida oma naama.

 ... Roxas

Just So Fab! <3 The others two beg the differ.

Project Naoto

En olisi uskonut että edellisessä entryssäni mainitsemani Naoto olisi saanut alkunsa alle 24 tuntia päivityksen jälkeen. Paremman tekemisen puutteessa (emme tiedä mitään kirjoituksiin lukemisista, hys hys) asetin peruukin päähäni/peruukkipäähän ja työstin peruukin alusta loppuun. Hyvin lyhyeksi entryksi tämä jää, mutta ajattelin postata pari kuvaa tuloksesta.

Miltä peruukki näyttää tulevan hatun kanssa. Ja olipa minulla valmiina kauluspaita koulupukua varten. Mitä, rypyssäkö? Eeei, miten niin?~

Käytännössä minulla olisi Naotolle silmälasitkin, voisin käyttää omia ensimmäisiä silmälasejani, niissä olisi vahvuudetkin kohdillaan itseäni ajatellen. Toisaalta, tulen varmasti käyttämään piilolinssejä, eikä tuplatehot ole hyväksi. Lisäksi olen perfektionisti eikä linssien muoto ole tismalleen oikea. Lasit siis täten hylätty.

Muutoksia suunnitelmiin

Jos nyt tästä pienen päivityksen rupastuksen vääntäisin~

Olin aikaisemmin uhannut tekeväni Risen Persona 4 -pelistä, mutta sen taidan työntää pimeään nurkkaan ajatuksieni perukoille enkä sitä luukkua aio enää avata (ainakaan pitkään aikaan). Juttuhan on nyt niin, että suunnitelmat MCM London Expoon menemisestä peruuntuivat tyystin. Mahdollisuus menemiseen olisi yhä olemassa, tosin erittäin pieni, joten näin paremmaksi jättää mahdollisuuden pois ja paneutua cosplayhin nyt kun siihen kerrankin olisi varaa kesällä tehtyjen töiden jälkeen. Olisin tehnyt Risen pääosin ryhmää varten, ja vaikka ehdotin hahmoa itselleni omaehtoisesti, oli syy siihen se, ettei kukaan muu siihen tuntunut olevan halukas ryhtymään.

P4:sta tuli uudestaan puhetta tänään Cosplay-viikon aloittavalla piknikillä (jossa oli "huimasti" porukkaa :D olin odottanut samanlaista ilmiötä kuin hanamissa mutta aina ei voi voittaa :DD) ja hivenen valittavaan sävyyn jaoin ajatuksiani siitä, että olisin tekemässä Riseä ja kerroin kuinka todellisuudessa olisin hirveästi alunalkaenkin halunnut tehdä Naoto Shiroganen (kuvassa oikealla) tästä samaisesta pelistä.

Aloittaessani pelin pelaamisen olin liikkeellä sillä pohjalla, että kunpa pelistä löytyisi edes joku, joka jotenkin nappaisi itselleni cosplayattavaksi. En tuntunut lämpenevän millekään hahmolle, vaikka kaikki kovin muikeita olivatkin omalla tavallaan. Niissä ei vaan missään ollut itselleni "sitä juttua". Odotukseni kuitenkin palkittiin, ja kuvioon astui edellä mainittu Naoto. En ehkä jaa julkisesti syitä siihen, miksi Naoto tuntui itselleni sopivalta (vuotaisin julki suuria paljastuksia pelistä derp), mutta ehkä ne lähimmät ihmiset mielleyhtymistäni jo tietävät.

Piknikiltä tänään kotiin päästyäni tarkistin peruukkitilanteeni, sillä olin juuri kesän alussa ostanut Vocaloidien Kaitoa varten sinisen peruukin, joka oli kotona osoittautunut aivan liian tummaksi siihen tarkoitukseen. Onni potkaisi lujalla otteella, ja väri on täydellinen Naoton tukkaa ajatellen.

Koska tiedän teidän rakastavan naamaani <3
Sanokaa mitä sanotte värin sopivuudesta nyt kun kuvauspaikkana on vessa ja valaistuksena hehkulamput. I tells you, it ish purrfect.

Lisäksi muistelin, että hattuhyllyltäni saattaisi löytyä mitä oivallisin tekele Naoton pään peitoksi, eikä muistini pettänyt minua. Väri on luonnollisesti väärä (ruskea) ja lippa ehkä hieman liian iso, mutta pieniä vikoja! Tästä erään ihmisen kanssa tänään olikin puhetta, että miksi ei voisi muka hyödyntää valmiita vaatekappaleita cossatessa, jos se vain on oman kukkaron ja lopputuloksen mukaista? Omasta mielestäni saa hyväksikäyttää niin paljon valmista kuin haluaa - eri asia sitten jos täysillä kauppatuotteella aikoo mennä kisaamaan. Tässä tapauksessa aion käyttää valmista hattua vain pohjana; joko mahdollisesti päällystää hatun oikean värisellä kankaalla, tai vaihtoehtoisesti parsia tuon ja leikata kaavat sen tilkkuja hyväksikäyttäen. Lisäksi mitä luultavimmin leikkaan lippaa rahtusen pienemmäksi.

Olen luova ja postaan mustavalkoisena.

Tätä olisi siis tarkoitus alkaa kyhäämään seuraavana ja aikomuksenani olisi saada se päivänvaloon vielä tämän vuoden puolella, jos onni, innostus ja jaksaminen on myöten.

Tracon V 2010

Taidanpa olla peräti aktiivinen lapsi ja kirjoittaa toisen entryn heti perään. Traconista on kulunut jo ruhtinaalliset 3 viikkoa, ja iso osa tapahtumista omalta osaltani on mitä luultavimmin kaivettava syvältä aivojen perukoilta. Pahoittelen siis jos muistan asioita väärin tai muuten vähättelen/paisutan asioiden todellista laitaa. Joka tapauksessa jätän kertomisen jokseenkin lyhyeen.

En juuri koskaan (valitettavasti) katso conien ohjelmakarttaa sen kummemmin kuin yhden vilkaisun verran, eikä tämäkään con ollut sen puoleen poikkeus. Lauantaina kävin katsomassa cosplayn yksilökisan, jota oli valtava tuska seurata. Kisaajia oli (en muista tarkkaa määrää, mutta kumminkin) PALJON ja se ainoa henkilö, jonka vuorosta olin kiinnostunut, taisi olla kolmanneksi tai neljänneksi viimeisenä vuorossa. Tätä en siis tiennyt tuolloin, mikä vain vahvisti vatsani totaalista kuratasapainon järkkymistä - lähes koko kisan olin siis ylen antamisen partaalla.

Sunnuntaiaamuna puolestaan itse olin osallisena ohjelmassa, nimittäin deittiohjelmassa. Aikaisempia kokemuksia kyseisestä napakympin tyylisestä showsta on yksi, joka juontaa juurensa 2008 vuoden Tracon III:een, jolloin ko. ohjelma sai debyyttinsä. Cossasin tuolloin ensimmäistä kertaa ja olin katsomassa ohjelmaa yleisössä, kun ohjelmassa ilmeni peruutus/mystinen vastaajan katoaminen, ja yleisöstä kysyttiin jotakuta tilalle. Eli mitä tästä omalta kohdaltani saadaan yhtälöksi? Ensimmäinen cossikerta + nuori ikä + improaminen = a bunch of shamefull memories. Ja muita viihdyttääkseni sekä itseäni kiduttaakseni laitan linkin tuohon kyseiseen ohjelmanpätkään.

Tänä vuonna oli siis toinen deittikertani, johon kykenin varautumaan ensimmäiseen kertaan verrattuna huomattavasti paremmin, sillä olin tietoinen osallistumisestani hyvissä ajoin ja sain suunniteltua vastauksiani etukäteen. Siltikään ei tuntunut auttavan omaa suoritustani, sillä lukkoilin malikkaasti ja hymyilin hahmoon nähden liian paljon. Ehkä en kuitenkaan ihan överiksi laittanut, mikä on plussaa. Tästäkin ohjelmasta linkki.

Tapahtumaviikonloppu oli äärimmäisen kuuma, lämpötila nousi sunnuntaina 34 celsiusasteseen, ja vastoin muiden olettamuksia omasta "viileämmästä" Velvetistäni, oli kuumuus puvussani äärimmäisen runnova. Lisäksi kun ottaa huomioon kuuluisan monipuolisen conruokavalioni = en muista/ehdi syödä mitään, oli taju lähteä kankaalle useaan otteeseen. Kun minulle luotiin kadehtivia katseita paljaasta keskivartalostani, käsivarsistani ja tavallaan jaloistakin kankaan vähäisyyden ja ilman kierron vuoksi, jouduin aina täsmentämään, että pääni oli vuorattu omilla paksuilla, mustilla hiuksillani, peruukkisukalla, peruukilla ja viidellä kerroksella kangasta - asian toisin nimeten, lämpö ei päässyt millään keinolla haihtumaan pääni kautta, mikä teki olostani varsin tuskallista. Lisäksi huppu ja peruukki painoivat melkoisesti, joten siinäkin oli toisinaan kestämista. Vielä viimeisenä valituksen aiheena se, että vaikka sukkani pysyivätkin vallan loistavasti kaksipuoliteipin ansiosta ylhäällä, hikoilin niin suunnattomasti että väkisinkin teipin liima kastui ja antoi periksi. Onneksi jouduin vaihtamaan teipin vain kerran molemmista sukista viikonlopun aikana. Lauantaina tosin sukkia jalasta pois repiessäni huomasin, että teippi oli pysynyt oikean reiteni ulkopuolella kiinni paremmin kuin muista kohdista eikä ollut kostunut, ja riisumisvaiheessa teippi nappasi mukaansa omaksi ilokseen nahkaani. Sunnuntaina sitten kirvelevään, arkaan ja hivenen verestävään kohtaan uudet teipit päälle, mikäs sen mukavampaa. Onneksi lähti toisella kertaa siististi irti.

Kaikesta tästä valittamisesta huolimatta Velvet oli kaikenkaikkiaan melkoisen mukava ja helppokäyttöinen puku, ei tarvinnut juuri ollenkaan adjustella pukua kuvia varten.

Conista jäi erittäin hyvä maku suuhun, syystä tai toisesta sen kummempia tarkentamatta. Loppuun vielä muutamia kuvia pienen porukkamme Odin Sphere photoshoot-sessiosta~

Kuvaajina: Lefrin ja Lirlys

Valkyrie!Gwendolyn - Trinode

Gown!Gwendolyn - Wepi

Velvet - allekirjoittanut

Lisää kuvia täällä.

Muutamia epäilyttäviä tapauksia, sillä rakastanhan omaa naamaani niin silmittömästi~

Näihin tunnelmiin siis, viikonloppu yhteen kuvaan kiteytettynä.

Fatality! Trinode näyttää voittoonsa enemmän tai vähemmän tyytyväiseltä.
"Nousetkin siitä niin saat tikusta!"