Fran, eli uusi WIP vanhasta puvusta

Asiahan on siis niin, että tekaisin Franin (Final Fantasy XII) vuonna 2011. Olin tuolloin hirveän tyytyväinen pukuuni ja vaikken tänä päivänä puvusta juuri kummemmin perusta, on se mielestäni kestänyt aikaa, vaikka syntypäiväyksestä kolme vuotta jo onkin. Puku oli ensimmäinen laatuaan, johon olin käyttänyt muutamaa viikkoa enemmän aikaa ja muita pukujani huomattavasti enemmän resursseja. Mielessä kävi kirjoitella puvusta WIP-merkintä, mutta se jäi, enkä kiertele syytä. Tuolloin en pitänyt laisinkaan WIP-juttujen kirjoittamisesta ja vaikka yhä vieläkin välillä tuntuu vähän nihkeältä ajatukselta tuoda oma kämmäily ja derputukset julki puvun valmistuksesta, ajattelin, että nyt voisin olla vähän neutraalimmalla suhtautumisella liikkeellä noiden kaikkien WIP-kyhäelmieni kanssa. No, otin kuitenkin aika paljon kuvia pukua tehdessäni ja muistan itse valmistuksestakin kiitettävästi, joten täältä pesee ja silleen. Painotan kuitenkin, että vaikka puku on mielestäni yhä ihan okei, se on kolme vuotta nuoremman minäni tekemä ja tämä vanhempi minä tekisi aika paljon asioita toisin. Eipä sillä, että tällä faktalla olisi oikeasti mitään merkitystä muille kuin itselleni.

--

Puku taisi lähteä liikkeelle heti armoreista ja niissä riittikin hommaa lähestulkoon puvun aloittamisesta lopetuspäivään saakka. En ollut koskaan aiemmin tehnyt pukua, jossa olisi armorin osia ja tulin siihen tulokseen, että softis toimisi tähän tarkoitukseen hyvin. Armorit olivat kaikki koristeellisia ja siroja ja mielestäni softis materiaalina toimi hyvin palvelemaan tätä tarkoitusta. (Tänä päivänä saattaisin käyttää jotain toista materiaalia tai vähintäänkin työstäsin softista toisin.) Aloitin armorien pähkäilyn lähinnä kääntelemällä ja vääntelemällä Final Fantasy XII -peliä TV-ruudulla, ottamalla kuvakaappauksia joka suunnasta ja piirtämällä luonnoksia siitä, kuinka mokomat krumeluurihirviöt toimivat. Tein huomion, että kaikki armorit oli mahdollista tehdä kahdessa kerroksessa, mikä oli varsin jees. Suurin osa armorien kaavoista luonnistui melko vaivatta, mutta esimerkiksi kypärän/minkälien kanssa piti miettiä enemmän muotoilua. Asia selvisi yleensä tekemällä muutamia aukileikkauksia kaavaan.

Kypärän hahmottelua

Pohjearmorin kaava purettuna osiin

Kun kaavat oli tehty, seurasi itse armorien valmistaminen. Leikkasin osat softiksesta mattoveitsellä ja armorien päällimmäisen kerroksen reunojen pyöristämiseen käytin pieniä saksia leikkaamaan turhat terävämmät reunat pois. Reunojen pehmennys vei hurjasti aikaa, mutta lopputulos oli paljon viimeistellymmän näköinen. Muita kuvioita piirtelin kuulakärkikynän kärjellä painamalla, jotta softikseen syntyi uria. Kerrokset liimasin yhteen kontaktiliimalla. Vaikka käytinkin mustaa softista, ei sävy ollut mielestäni tarpeeksi tumma ja intensiivinen, joten maalasin kaikki osat mustalla spraymaalilla. Tarvittaessa viimeistelin armorit lakalla, jotta niihin saisi enemmän kiiltoa ja nätimmän, armoriin sopivan pinnan. Lisäksi jotkin osat armoreista vaativat lisätukea pitämään muodot ja taitokset kurissa ja tähän tarkoitukseen käytin melko vahvaa rautalankaa. Esimerkiksi kypärän poskille kaartuvat... mitkä lie saivat sisäänsä rautalankaa. Tosin käytössä huomasin, ettei tukea ollut kypärässä läheskään tarpeeksi. No, nähty ja tästäkin opittu myöhempiä pukuja varten! Rautalangan lisäksi kypärään tuli ihan visuaalisista syistä referenssien mukaisesti "nappuloita", eli tässä tapauksessa mustia haaranastoja.

Kypärän päällimmäisin kerros

Reisiarmoreita

Ah, kengät, pukuni lemppariosa! Ostin eBaysta mahdollisimman korkeakorkoiset korot, jotka itse sitten muokkaisin oikeampaan suuntaan. Ensimmäisenä kengistä piti sahata korko pois, sillä yhden koron sijaan Franin köpöttimissä on kaksi korkoa. Poistetun koron tilalle kengän kantapaikalle kiinnitettiin tukevan ruuvin avulla palanen alumiinilevyä, johon puolestaan porattiin paikalleen kaksi pitkää ruuvia, jotka toimisivat korkojen runkoina. Alumiinipalanen oli välttämätön siitä syystä, että se tuki korkoruuveja erinomaisesti kengän muovipohjan sijaan ja ehkäisisi ruuvien mahdollisen vääntymisen käytössä. Ruuvit päällystettiin sittemmin Paperclaylla, hiottiin kuivuttuaan sileiksi, maalattiin ja lakattiin. Jalkapöytä sai uuden peitteen keinonahkasta, jonka päälle liimasin Paperclaysta pyörittämäni kynnet. Päälle vielä siivu softista, remmit ja muu viimeistely ja voilà, kengät olivat valmiit!

Tällaiset tuli eBaysta

Korko sahattu irti ja korvattu uudella/uusilla

Korkojen rungot peitetty Paperclaylla, hiomaton vas., hiottu oik.

Kynnet, remmit, sun muut lisätty

Valmis!

Jalkojen armorit eivät todellakaan pysyneet päällä tuosta noin vain ja tähän tarkoitukseen tarvitsin kestäviä sukkahousuja ja tarranauhaa. Samalla hoitui säärien ihon sävyn muuttaminen hahmolle sopivammaksi ilman meikkiä. Eli jep, liimasin tarranauhan paloja sukkahousuihin ja vastapareja armoreihin. Käsivarsien armorit pysyivät ylhäällä kaksipuoliteipin avulla.

Armorien sovittamista ja kohdistamista

Paljon tarranauhaa

Peruukki koostui kahdesta peruukista. Purin toisen wefteihin ja liimailin styroksikartion pintaan. Tämän jälkeen kiinnitin kartion peruukin takaraivo-osaan kartioon liimaamani nauhan avulla. Vedin sopivan määrän hiuksia ponnarille kartion yli ja näin Franin ponnari oli valmis. Olisin kaivannut poninhännälle paljon enemmän volyymia, mutta en keksinyt sopivaa ratkaisua tähän ongelmaan tuolloin. Peruukki oli muutenkin jo ihan tarpeeksi painava. Kampauksen sivuille tulevat hiukset laitoin vain raa'asti suoristusraudan väliin pienissä suortuvissa mytyiksi, jolloin sain helposti Franin kähärän kampauksen luotua. Eteen tulevat kaarevat suortuvat puolestaan muotoilin vessapaperihylsyjen ympärille kaartamalla, föönillä kuumentamalla ja lakalla.

Korvat olivat kovin mieluinen vaihe puvunteossa. Käytin korvien pohjarakenteena softista, jonka muotoilin myötäilemään päätä. Ompelin rungolle huput keinoturkiskankaasta ja värjäilin kangasta Copic-tusseilla töpöttelemällä. Korvien sisäpuolta puolestaan värjäsin teetä suihkepullolla kankaaseen suihkuttelemalla. Olin aluksi ajatellut kiinnittää korvat peruukkiin pannalla, mutta parhaaksi vaihtoehdoksi tuntui valikoituvan ihan korvien ompeleminen kiinni peruukkiin.

Weftien liimaamista styroksikartioon

Korvien rungon kaava ja itse korvat

Valmis peruukki

Tämä oli sitä aikaa, kun en oikeastaan tehnyt puvuistani protoja. Käytin torson kohdalla valmista uimapukukaavaa, leikkasin keinonahkasta tarpeeksi isot palat ja neulasin puvun päälleni saadakseni puvusta sopivan kokoisen. Leikkelin ja piirtelin saumoja sun muita ja minusta tämä metodi toimi vallan hyvin. Nykyään en rohkenisi olla niin suorasukainen toimissani, nimim. Flemethin kohdalla tein neljä protoa ennen kuin olin tyytyväinen kaavoihin ja uskalsin siirtyä lopullisen kankaan pariin. Käytin miehustan armorien pohjana rintaliivejä, jotka ompelin pukuun kiinni. Franin puvussa oli huomioni mukaan paljon rengashaarniskaa, mutta en voinut kuvitellakaan tuolloin tekeväni sellaista. Keksin sen sijaan korvaavan, joskaan ei aivan yhtä kivan näköisen vaihtoehdon, eli verkon. Liimasin verkkokankaan kiinni pukuun ja sävyttelin liikaa hopean kiiltoa pois mustalla spraymaalilla. Valkea sifonkikangas ommellen kiinni ja päälle vielä kaikki softisarmorihössötys (plus mahdollisten liimasotkujen poistaminen/piilottaminen) ja torso oli aikalailla siinä, mitä nyt sen valkoisen sifongin reuna piti vielä kirjoa matkalla Nekoconiin, kun aika ei kotona riittänyt. Ja no, tulihan siihen se hassu bolerokin päälle, mutta siitä nyt tuskin tarvitsee sanoa mitään sen kummempaa. Käytin boleron tekemiseen lycraa, jossa oli nahkaa imitoiva pinnoite. Lycra mahdollisti liikkumisen ja asun istumisen paremmin kuin joustamaton keinonahka.

Torson askartelua

En oikein usko, että muista puvun valmistukseen liittyvistä seikoista tarvitsisi sen kummemmin kertoa. Pahoittelen, jos jotkin asiat jäivät hirveän epäselviksi ja olisitte kaivanneet enemmän selostusta tai jos olen missannut itse jotain todella oleellista. Halusin tehdä puvusta kuitenkin jonkinlaisen WIP-kirjoituksen, vaikkei kaikki yksityiskohdat ehkä aivan täysin tämän päivän muistissa enää ole. Kysyä siis saa, jos jotain mieleen tulee. Joka tapauksessa, tällainen viera tuli siis tehtyä kolme vuotta sitten, 2011!

Kuva © Kangaskasa