4 vuotta jumitusta!

Ohops hups! Yumi jumittaa -blogi on 26.7.2014 täyttänyt neljä (4) vuotta ihan huomaamattani! Henkilökohtaisesti tuntuu ihan käsittämättömältä, että yhä vain jaksan neljän vuoden jälkeenkin kirjoittaa suhteellisen ahkerasti – ainakin conraportteja, jos ei muuta. On ollut kiva huomata, että vaikka blogihistoriasta löytyykin enemmistönä selvästi juuri kertomuksia coneista, on mukana myös WIP- kirjoituksia, photoshootteja, kyselyitä, joulukalenteri, oikeasti syvempää pohdintaa niin cosplaysta kuin omasta elämästä siihen viitaten, ynnä muuta. Muistan, kuinka minulle oli kauan epämiellyttävä ajatus kirjoittaa WIP-postauksia, mutta tunne on hieman lieventynyt, mitä enemmän niitä on kirjoittanut.

Blogini on aina silloin tällöin saanut uuden ulkoasun, mutta erityisesti tämän vuoden puolella se on saanut kokea muitakin pieniä uudistuksia jokseenkin tasaiseen tahtiin. Pidän siitä, että keksin uusia kehittämisen arvoisia juttuja ja osaan taas puolestaan ovat vaikuttaneet muut bloggaajat omilla kivoilla ideoillaan. Tämän vuoden puolella suurinta uudistusta on kokenut ennen kaikkea blogini sivut. Lisäyksiä on tullut, kuten omat sivut tilaustöille ja videoille, sekä vanhoja sivuja on paranneltu, esimerkiksi omien pukujeni sivun listaa on järjestelty helpommin tarkasteltavaksi. Joitakin muita uudistusideoita on pyörinyt mielessäni toisinaan, mutta ne ovat niin suuria, että ne vaativat kunnollista ajatustyötä ennen kuin asioille tehdään yhtään mitään, jos tehdään.

Tapani kirjoittaa blogimerkintöjä on aina ennen kaikkea henkilökohtainen. Toisinaan, varsin usein, lähden kirjoittamaan merkintää sillä ajatuksella, ettei minulla ole paljoa sanottavaa, näin esimerkkinä vaikka miten con-viikonloppu meni ohi ja siitä pitäisi keksiä kirjoitettavaa, vaikken käynyt juuri missään ohjelmissa. Kirjoitan blogitekstit yhdellä istumalla ja annan ajatuksen virrata ja yhtäkkiä huomaan, että olen kirjoittanut kilometrin mittaisen tekstin siitä, missä nukuin ja kenen seurassa vietin conin. Olen toisinaan miettinyt sitä, jaksaako kukaan ihan oikeasti lukea mitään tohinoistani, vaikka iskenkin mukaan aina enemmän tai vähemmän kuviakin. Lopulta tulen aina kuitenkin siihen tulokseen, että kirjoitan blogia itseni takia, en muiden, vaikka ainahan se on kivaa, jos muitakin kiinnostaa. Näin ollen blogimerkinnät muodostuvat siis aina omiin kokemuksiini keskittyviksi. Tuskin asia on muuttumassa tästä mihinkään, mutta olisi kiva kuulla kommentteja. Jos joillekin tällainen kirjoitustapa on iskenyt, tai jos blogissani on jotain muuta mielekästä, joka pitää lukijat lukijoina. Onko se tapa, jolla kirjoitan; con-raportit, photoshoot-kuvat, persoonani (iik), jotain muuta? Teitä on kuitenkin aika paljon, ihan hilkulleen 200 kohta, ja olisi kiva tietää, mikä sai teidät liittymään lukijoikseni! Arvostaisin, sana on vapaa! :>

Viime vuoden tavoin voisin lisätä joitakin tilastotietoja blogistani! Koska sitähän tässä nyt juhlitaan ja silleen.

Näyttää aika samalta kuin viime vuonna.

Hoh, en oikeastaan ylläty tästä ollenkaan.

Jos jollain on jotain käsitystä siitä, kuinka blogiini on löydetty Anime-lehden kautta, olisin iloinen jaetusta tiedosta.
En muista koskaan olleeni kyseisessä lehdessä?

Ruotsi, mitä? Onko tämä sitä ikuista taistelua naapurimaiden välillä? Ja Norjaa ei edes näy!
Olen pettynyt yllättynyt.

Kiitos siitä, että olette olleet mukanani, oli se sitten blogin ensimmäisestä tai tästä päivästä lähtien! ♥

Animecon XI ja mistä nää kaikki selfiet tuli? 2/2

Tässä jatkoa ensimmäiselle Animeconin merkinnälle! Tämä merkintä koskee sunnuntaita!

Olin päättänyt jo lauantaina, etten laittaisi Mia Feitä ylleni enää sunnuntaina ja menin siis siviileissä. Aamu sujui tästä syystä paljon jouhevammin. Toisaalta, niin se tuppaa aina muutenkin olemaan (ainakin omalla kohdallani), että sunnuntait sujuvat aamulla sutjakkaammin, oli päällä pukua tai ei. Lupasin piirtää Chamiralle löhikäärmeen kylkeen hänen cossiaan varten ja noin muuten hengasin lähinnä kuvaajana/ylimääräisenä ökkömönkiäisenä Love Live! -ryhmän mukana, jossa Kifia ja Ninnu olivat mukana.

(Super)selfie-laskuri: 5
Kuva: Miama

Kuvasin Kifian kameralla videoita silloin tällöin ja siinä samalla tuli tutustuttua omasta kamerastani eroavaan käyttöjärjestelmään. Koska pidin Kifian kameran objektiivista ja haluaisin joskus uuden linssin omaan kameraani hankkia, halusin kokeilla, millaisia kuvia sellaisella käsissäni saisi. Valtavasti en siis kuvia loppujen lopuksi saanut otettua, sillä suurin osa ajasta meni asetuksien säätämiseen ja testailemiseen. Pidin kaulassani Kifian kameran ohella omaani ja napsin kuvia välistä myös sillä. Tuntui tosi venkalta pitää kahta kameraa samanaikaisesti kaulassa. En koe olevani mitenkään kummoinen valokuvaaja, mutta sain sentään esittää sellaista. :D

Love Live!

Hozhizora Rin - Ninnu

Ayase Eri - Nezukuro

Minami Kotori - Chiruka

Yazawa Nico - Eisy

Kousaka Honoka - chesti

Koizumi Hanayo - Rita

Toujou Nozomi - mviolet

Nishikino Maki - Kifia

Sonoda Umi - Tuiksu

Kuvat: YumiKoyuki

Viikonloppuna tuli muuten myös täyteen tasan vuosi siitä, kun con-pandakolmoset Lenni, Lille ja Lilli aloittivat matkansa Suomen coneissa Yacin, Kizzyn ja minun mukana. Kizzyn ollessa Iso-Britanniassa Wolfs Bane 2:ssa Lille luonnollisesti puuttui bileistä, mutta sentään Lenni ja Lilli pääsivät treffaamaan synttäreinään. :D

Häpi böösdeii!
Selfie-laskuri: 6

Pyörähdimme myöhemmin päivällä Kifian ja Ninnun kanssa katsomassa Esityskilpailun ja olin kieltämättä positiivisesti yllättynyt. Kisaajia tuntui olevan, jos ei paljon, niin riittävästi ja taso pysyi mielestäni kaikilta osin hyvänä. Oli useampi esitys, josta tykkäsin tosi paljon, ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä en mennyt ihan takuuseen siitä, ketkä pääsisivät sijoille. Omat arvaukseni osuivat tosin silti oikeaan, mutta ne olivat tosiaan vain arvauksia. Venäläinen Strawberry Panic! -pari jäi mieleen, myönnettäköön, lähinnä siksi, että harvemmin kisalavalla näkee ulkomailta tulleita cossaajia. Pidin kuitenkin paljon siitä, kuinka jo heidän yksinkertaisestakin esityksestä tuntui näkyvän se, miten eri tavalla muualla maailmaa tehdään cosplay-esityksiä. Ihanaa läsnäoloa lavalla (ja voi iih, miten heitä jännitti)!

Iltapäivän puolella kilpailun jälkeen lähdin kuvaamaan originaaliksi hahmokseen pukeutunutta Yokia, jonka kanssa olimme sopineet valokuvaamisesta jo pidemmän aikaa etukäteen. Mukaan lähtivät myös Hiron sekä Kifia, jotka toimivat hyvän seuran lisäksi kuvausassarina ja kakkoskuvaajana, muun muassa siirsivät roskasäiliön paikasta A paikkaan B, jotta saatoin kavuta sen päälle yrittämään pysyä pystyssä samalla kun kuvasin. Halusin välttämättä kuvata hiekkakentän kuvat niin, ettei taustalle tule muuta kuin hiekkaa. Olin kuvannut Yokia vain kerran aiemmin Desuconissa 2013 mustaa seinää vasten ja vähän jännitti ns. uusi aluevaltaus. Pääsen yllättävän harvoin kuvaamaan ulkoilmaan, joten se loi hitusen paineita. Ennen kaikkea jännitin kuitenkin sitä, että pystynkö saamaan aikaan jotain sellaista, joka täyttäisi mallin odotukset. Mielestäni sain kuitenkin ihan mukiinmeneviä otoksia, ja jos ei muuta, niin oli ainakin  hauskaa!

Yoki:
Fuyu Jaw're
Varjella

Kuvat: YumiKoyuki

No tokihan siitä piti giffi tehdä!

(Super)selfie-laskuri: 7
Kuva: Kifia

Noin muuten Animecon oli tosi omituinen con pitkästä aikaa, sillä en ollut töissä ollenkaan. Animecon taitaakin olla se ainoa toistuva tapahtuma, jossa en ole koskaan ollut töis- ei vaan olenhan ollut mammana vuoden 2012 Animeconissa, mitä oikein selitän! No, toinen peräkkäinen Animecon ilman töitä, se oli outoa! :D Olen niin tottunut olemaan joko töissä tai kisaamassa!

Kotimatka saattoi olla hivenen hasardi kokemus, mutta sekä Ninnu, Kifia että minä pääsimme kaikki turvallisesti kotiin, joskin vasta lähempänä yötä. Olen itse ollut conin jälkeen päivät töissä aamukahdeksasta lähtien ja illat käynyt läpi kuvia ja kirjoittanut blogia. Pakko sanoa, että kovempaa con-darraa ei ole kuunaan koettu.

Että silleen.
(Super)selfie-laskuri: 8
Kuva: Kifia

Ottakaa loppuun vielä kuitenkin koko viikonlopun koostava (musiikki)video, woop woop. Kenties saattaa siitäkin paistaa vähän läpi, että Robbie Williamsia tuli huudatettua viikonloppuna.

Animecon XI ja mistä nää kaikki selfiet tuli? 1/2

Vähän sivuavasti ensin kuukauden verran taaksepäin. Desucon hurahti Mia Feyni puolesta ohi hirveän nopeasti. Olin koko lauantain joko photoshoottaamassa Niewin ja Elffin kanssa aamupäivästä tai töissä koko loppupäivän. Kuvia olen saanut vasta muutaman ja loppuja täytyy vielä odotella. Animeconissa kuitenkin oli mahdollisuus napata lisää kuvia (ja saada ne saman tien omalle koneelle, sillä otin senkin mukaan) ja näin puku lähti kanssani Kuopioon. Muita cosseja en edes ajatellut ottavani, vaan tarkoitus oli mennä Mia Feyllä koko viikonloppu. Olimme Elffin kanssa puhuneet uusivamme Mian ja Godotin Animeconissa, tosin Elffi olisi tällä kertaa ollut pukeutuneena Godotin aiemmaksi henkilöllisyydeksi, eli Diego Armandoksi. Diegon peruukki ei kuitenkaan ehtinyt perille ajoissa ja näin ollen päätimme siirtää cossailun toiseen kertaan.

Koska Helsingistä matkustaminen Kuopioon kestää pienen tovin, päätimme Kifian ja Ninnun kanssa varata Rauhalahdesta mökin kahdeksi yöksi ja lähteä ajamaan jo perjantaina iltaa kohden paikalle. En ole ehkä koskaan aiemmin coneihin mennessäni saanut pakattua kaikkia tavaroitani niinkin pieneen tilaan kuin yhteen kapsäkkiin ja yhteen laukkuun. Ah, ihanan pieneen tilaan mahtuva puku, eikä peruukkikaan tarvinnut peruukkipäätä mukaansa. Matkamusiikkina kuunneltiin Robbie Williamsia. Pelkästään Robbie Williamsia. Ja olin onnellinen. Perillä Rauhalahdessa yllätyin tilavasta mökistä (vaikka 2011 Nekoconissa olin myös neljän hengen mökissä, ei se ihan noin tilava kuitenkaan ollut), mökkiseurueeseemme liittyi Miama (ei cosplay-sivua) ja hengasimme loppuillan muutaman muun tyypin kanssa.

--

Lauantaiaamuna conialueelle lähteminen viivästyi lähinnä minun takiani. En ollut jaksanut silittää pukua edellisenä iltana ja tokihan se oli jäänyt laukussa rypyille. Lisäksi peruukin saaminen päähän tuotti vastoin aiempaa tottumusta käsittämättömästi elämää suurempia vaikeuksia ja myöhästyimme aikataulusta jopa tunnin. Olin kärttyinen kuumasta ilmasta, vihainen itselleni siitä, että muut joutuivat odottamaan ja kaiken kukkuraksi päälle pukkasi niin sairasta päänsärkyä, että oksennus meinasi tulla. Kipu oli niin sietämätön, että nakkasin suorilta 1200 mg Buranaa naamaan (selviän normaalisti ilman särkylääkkeitä tai korkeintaan 300 mg:lla) ja hivutin niskan kautta peruukkisukan pois peruukin alta turhaan kiristämästä (peruukki oli liimattu otsaani kiinni, koska lace front). Aamupäivän mittaan kipu onneksi helpottui ja olo oli vähintäänkin kohtalainen. Pyysin Kifiaa ottamaan minusta muutaman kuvan Musiikkitalon ympäristössä mahdollisimman pian, jotta saisin Miasta edes jotain todistusaineistoa ja sen jälkeen puvun päältäni pois ripeästi. Siispä kuvasimme ja mukaan kuvaajaksi liittyi myös Yaci (jonka kuvia joudun vielä hieman odottelemaan :>). Seuraan häröilemään liittyi myös muita ihmisiä! Alla olevat kuvat on siis ottanut Kifia, jälkikäsittelyn tein minä.

(Super)selfie-laskuri: 1
Kuva: Ninnu

Kun olimme saaneet kuvattua, lähdimme takaisin Musiikkikeskukselle päin. Matkalla vastassa puistopenkin luona oli ehkä joku ihanin otus ikinä: pikkuinen vaalea labradorinnoutajan pentu. Meinasin kävellä ohi, mutta avasin suuni ja kysyin lupaa vauvan lääppimiseen. Lupa tuli ja voi että, miten valloittava tapaus pikku rääpäle olikaan! Olen tottunut pentujen kanssa lähinnä siihen, ettei millään malteta olla paikallaan ja yritetään saada suuhun kaikki mikä on mahdollista ja ei mahdollista saada suuhun, yleensä siis lääppijän käsi. Vaan tämä otus kellahti selälleen maahan ja antoi onnessaan paijata pientä kaljua vauvamahaansa. ♥ Kun nousin ylös ja pentu teki samoin, huomasin, miten paksun tomun peittoon tyttö oli joutunut kelliessään maassa! Toki lapset leikkii ja likaa tulee muutenkin, mutta lähtiessämme oli vielä pakko vinkaista: "Anteeksi, että mä pilasin teidän koiran! ;A;"

Kahtokaa nyt iloista hauvavauvaa!
Videon otti Kifia

Kuvaamista jatkettiin kuitenkin vielä myös sisällä, sillä sieltä tuntui löytyvän Mia Feylle ihan muikeita paikkoja noin lähdettä ajatellen. Olisi kyllä sairaan siistiä päästä joskus kuvaamaan ihan kunnon oikeussaliin. Suomessa tosin taitaa olla aika nihkeä valikoima, mitä lämminsävyisiin ja jokseenkin koristeellisiin oikeussaleihin tulee. Lisäksi tällaisiin pääseminenkin olisi varmasti haasteen takana. No jaa, aina voi toivoa. Joka tapauksessa nämäkin kuvat ovat Kifian kamerasta ja jälkikäsittely on omasta takaa.

Sain viimein vaihdettua puvun omiin ihanan rentoihin vaatteisiini (parkkipaikalla hohkaavassa kuumuudessa, sorry!) ja lähdimme Kifian ja Ninnun kanssa katsomaan Kääpägaalaa ja cosplay-kilpailua. Ennen saliin menemistä kuulin ehkä jonkun ihanimman kommentin liittyen siihen, etten ollut tuomaroimassa kilpailua. Ihana ihminen oli sitä mieltä, että minun olisi ilmeisesti pitänyt olla tuomaroimassa, ja se oikeasti tuntui ihan hirveän hyvältä kuulla. Olen toisinaan miettinyt, että olenko turhan paljon tuomaroimassa. Pidän kuitenkin siitä hommasta ihan hirveästi ja en tohtisi omien epävarmuuksieni takia jättää tuomaroimattakaan, jos pyyntöjä siihen tehtävään tulee. Tuollaisen kommentin kuuleminen tuli siis tarpeeseen. Kiitos siitä, tiedät kyllä, kuka olet. ♥

Kääpägaalaan olin hivenen pettynyt, sillä se osoittauti mielestäni kamalan tylsäksi katsottavaksi. Ohjelma kiinnosti vielä ensimmäisenä lavalle saapuneen Maijun kohdalla, mutta loppujen osallistujien kanssa ohjelma oli itseään toistava. Tottakai osallistujia piti kilpailuttaa tasavertaisesti, mutta katsojana tämä oli todella yllätyksetöntä ja puuduttavaa katsottavaa. Oli kyllä sinällään harmi, etteivät muut 10 vuotta sitten lavalla olleet harrastajat päässeet mukaan, mutta tässä kohtaa oikeasti huokaisin helpotuksesta, ettei ohjelmaa tarvinnut katsoa kolmea osallistujaa enempää. Narudossu veti osuutensa hyvin ja nostatti kohdallani kiinnostusta sen verran, että kaiken kuitenkin kesti, mutta ohjelman kiinnostavuus ei saisi olla yksin juontajasta kiinni. Pukukilpailu puolestaan ilahdutti, enkä koe tarpeelliseksi valottaa sitä sen suuremmin.

Kisan jälkeen Kifia lähti kuvaamaan Jesmoa takaisin niille laitureille, joilla olimme olleet kuvaamassa minua aiemmin, ja Ninnu ja minä menimme mukaan. Toimin lähinnä kuvausassistenttina/posetusohjaajana tms., mikä on minusta varsin mielekästä puuhaa. Tykkään seurata kuvaustilanteita sivusta ja tarvittaessa jakaa ideoita siitä, mikä voisi toimia tai miten jo hyvää poseerausta voisi kehittää. Harmi, että omia poseerauksia on vaikeampi tarkkailla samalla tavalla. :D

Parhaiten kuvausassari toimii toki olan takaa kurkkimalla ja niskaan hengittämällä, hönk hönk.
Selfie-laskuri: 2

Valmiina roiskimaan vettä kuvia varten. Jenni asettelee pukuaan ja minä paheksun iloitsen.
Kuva: Kifia

(Super)selfie -laskuri: 3
Kuva: Kifia
Ps. Kyllä, olen cossaamassa Sokkaa (Avatar: The Last Airbender) ensi vuonna, mulla on sen naama.

Lauantain conista oli meille jäljellä enää Animekonsertti. Olin edellisvuonna käynyt ensimmäistä kertaa konsertissa conissa ja olin tykännyt ihan hirveästi. Muistan itkeneeni lähes koko konsertin ajan ja kylmät väreet nostivat ihokarvat pystyyn. Tällä kertaa kokemus jäi vähän latteammaksi. Olin aluksi aika ilahtunut siitä, että musiikin taustalla pyöri videoita, mutta rehellisesti sanottuna ne etäännyttivät minua musiikista. Koska musiikki soi livenä, eivät videot voineet noudattaa musiikin iskuja ja sen vuoksi ne jäivät minusta aika irrallisiksi suhteessa musiikin tempoon ja välittämään tunnelmaan. Päätin siis sen vuoksi laittaa silmät kiinni ja aistia vain korvien kautta. Laulaja puolestaan oli positiivinen muutos edellisvuoteen. Pidin Ruta Smailyten äänestä, joskin korkeimmissa kohdissa ääni tuntui falskaavan paikoittain (kuten muuten myös toisinaan jousisoitinten kuulin olevan epävireessä erityisesti konsertin alkupuoliskolla). Vaikka laulaja olikin plussaa, ei konsertti mielestäni vetänyt vertoja edellisvuodelle. Olisin toivonut saavani nyyhkyttää korvagasmeista, mutta hö, eipä juuri tapahtunut. Mutta silti oikein muikea konsertti, sanonpahan vaan! Ja odotan ehkä kuin kuuta nousevaa nyt sitä peLIMUSIIKKIKONSERTTIA aaAAAaAA GIMME GIMME!

Konsertin jälkeen lähdimme viettämään loppuiltaa mökille uimisen, Mäkkärimätön ja edeltävän illan seuran merkeissä! Tulipa talviturkki viimein heitettyä! Vesi oli kylmempää kuin olin toivonut (vuonna 2011 oli niin himskatin lämmintä, ettei tiennyt missä vaiheessa iho osui veteen, ellei katsonut), mutta olen ehkä tosi ylpeä itsestäni ja siitä, että menin silti. Olen erityisen herkkä kylmälle myös kesäisin, kiitos keratosis pilarikseni, ja minun on todella vaikea mennä kylmään veteen. Lisäksi minua alkaa helposti ahdistaa luonnonvesistöissä uidessa (vaikka paras liikuntamuoto ikinä onkin nimenomaan uiminen), sillä en näe missä raajani kulkevat ja mihin saatan osua. Hyi, jos ikinä kala osuisi jalkaani! Saattaisin mielikuvitukseni kanssa kuvitella sitä ruumiiksi ja saisin varmaan sätkyn ja hukkuisin. Tällä kertaa en kuitenkaan kokenut uimista ahdistavaksi missään vaiheessa, jee!

(Super)selfie-laskuri: 4
Kuva: Kifia

Sunnuntain Animeconista seuraavassa merkinnässä!