Popcult, eli it's bigger on the inside!

Popcult oli tässä viime viikonloppuna. Oli aika muikeaa, että se oli täällä Helsingissä päin, ja sain mukavasti yöpyä omassa sängyssä ja sain kyyditkin kysytyksi perheenjäseniltä koko viikonlopun ajaksi. Pitäisi ihan aikuisten oikeasti ehkä hankkia ajokortti johonkin väliin, että voisin hommautua paikkoihin itsenäisesti. Julkinen liikenne Helsingissä on vallan okei ja suht edullinenkin verraten pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen liikenteeseen, mutta onhan se nyt kiva kulkea omassa rauhassa auton turvassa coneihin hassuissa vaatteissa, jotka on voinut erakkoedun (lue. auton) turvin pukea päälle jo majapaikassa. Eipähän tarvitse välttämättä kantaa mukana vaihtovaatteita.

En ollut koskaan käynyt Helsingin kulttuuritalolla aikaisemmin ja paikan pienuus tuli itseasiassa yllätyksenä. Tila tuntui aluksi todella sokkeloiselta (minulle piti selittää useaan kertaan, miten minnekin kuljetaan), mikä oli vähän huvittavaa ottaen huomioon, että kulttuuritalo oli paikkana niin pieni. En ollut ajattellutkaan Popcultia minään conina varsinaisesti, kenties suurin vaikute siihen lienee se, ettei tapahtuma painottanut siihen japanilaiseen/aasialaiseen kulttuuriin vaan enemmän länsimaiseen - tai no, sekalaisesti kaikkeen. Popcult toi fiilikseltään siis minulle mieleen enemmän Tampere Kupliin tai Fanfestin. Kun paikoissa päivän mittaan kuljeskeli, ei kulttuuritalo lopulta tuntunut kovin monimutkaiselta paikalta. Rakennuksena olisin tietysti kaivannut vähän enemmän tilaa, vaikka kävijöitä ei ollutkaan missään vaiheessa varsinaisesti ruuhkaksi asti. Näin jälkikäteen kuitenkin ajateltuna, en ole koskaan ollut tapahtumassa, jossa olisin yhtä usein halunnut käydä ulkona. Ikkunoiden puute oli masentavaa, ja sen huomasi ankeassa valossa sekä huonossa hapessa, jotka olivat johdannaisia heikkoon vireystilaan.

Anyway, sain Makon (The Legend of Korra) valmiiksi jo päivän tai parin verran etuajassa Popcultia varten. Puvusta tuli mielestäni ihan kiva, ja oli todella mielekästä päästä cossaamaan jotain oikeasti itselleni rakasta hahmoa. Sokan jälkeen tuntui jotenkin rennommalta lähteä cossaamaan miespuolista hahmoa, mutta faktahan on, etten noin kauttaaltaan koe Makoa juuri ollenkaan itselleni sopivaksi cossihahmoksi. Olen hahmojeni suhteen todella valikoiva, mutta koska tässä Avatar-innostuksessa ollaan oltu jo pitkään ja koska ympärillä on parhaita ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, tuo ei-hahmonäköisyys oli tässä kohtaa vain se pieni paha. Olimme aluksi puhuneet täydestä Team Avatarista Korran, Asamin, Bolinin ja Makon kokoonpanolla, mutta ymmärrettävästi elämä tapahtui ja Bolin ja Mako, eli Biitti ja allekirjoittanut, eksyivät Popcultiin kaksin. Ei huolta kuitenkaan, sillä tämä ryhmä aiotaan toteuttaa vielä tulevaisuudessa, joko jossakin conissa tai sitten vain erikseen järjestetyssä photoshootissa!

Vähän WIP-kuvitusta!

Lauantaille Popcultiin olin lupautunut tuomariksi Pukudesignkisaan, jota odotinkin mielenkiinnolla. Aikaisemman kokemuksen myötä kaikenlaiset originaalia suunnittelua tukevat kisaformaatit ovat tupanneet jäämään osallistujamäärän kannalta vähän latteiksi, mutta yllättäen designkilpailuun riitti osallistujia mukavasti! Kuten siitä jo Popcultissakin sanoin, tuomarointi taisi olla se henkilökohtaisen tuomarointihistoriani haastavin, sillä kriteerit olivat niin erilaisia verrattuna näihin tyypillisempiin pukukisoihin. Tällä kertaa emme tuomaristossa katselleet tarkkoja referenssikuvia ja verranneet pukujen millintarkkaa jäljennöstä suhteessa niihin, vaan keskityimme enemmän tutkimaan designin suhdetta sen lähdemaailmaan; luova ajattelu ja kekseliäisyys yhdistettynä puvun funktionaalisuuteen, eli kuinka kyseinen puku toimisi oikeasti annetussa maailmassa. Design-kilpailun tuomarointi tuntui vaikeudestaan huolimatta omalta, sillä se oli juuri sitä, mihin itse olen kouluttautunut. Oli ihastuttavaa saada kuunnella hahmojen taustatarinoita, ruokkia omaa analyyttistä silmää ja pyöritellä päässään kaikkia pukujen symbolisiakin merkityksiä. Sen lisäksi, että puvut olivat luovia, kaikki kisaan osallistuneet olivat todella taitavia käsistään. Lääh ja puuh, mitä silmänruokaa! Päivän lausahdus: "It's bigger on the inside."

Myöhään puolenpäivän aikoihin pääsin vapaalle ja oikeastaan lähinnä hengailin, juttelin ihanien ihmisten kanssa, hengailin vähän lisää, bongasin tuttuja ja uusiakin Avatar-cossaajia ja juttelin heidän kanssaan. Popcultissa vastaan sattui mm. viime Desucon Frostbitessa tutustuttu Korra ja tokihan sitä piti yhdessä ottaa kuvia, kun samasta sarjasta sattui!

Kuva: jesmo
Edit: YumiKoyuki

Kuva: jesmo
Edit: YumiKoyuki

Yllättäen olikin jo kiire, joten lähdin seuraamaan cosplay-kilpailuja ja julkistamaan voittajia tuomarikollegoideni Yokin ja Shewonin kanssa. Olin aiemmin päivällä jo saanut kuulla, että Paricosplaykilpailu jouduttiin kisaajakadon myötä peruuttamaan ja korvattiin sen sijaan Hall Cosplaylla, mikä oli minusta hyvä ratkaisu. Muikeita kisaajiakin oli tuntunut löytyvän! Välishow, eli Hitode Army, kisan ja voittajajulkistuksien välissä oli jotain niin tavattoman sympaattista ja ihanaa, että vähän saatoin vuodattaa miehekkään kyyneleen biisien loppupuolella. Tytöillä oli ihanan pirteä meno ja kappalevalinnat upposivat sieluuni.

Allekirjoittanut, Yoki ja Shewon julkistamassa Pukudesignkilpailun tuloksia
Kuva: Nyymix

Tähän väliin, designkilpailijat voivat halutessaan pyytää palautetta asuistaan allekirjoittaneelta lähettämällä viestiä osoitteeseen yumi_koyuki@hotmail.com!

Kilpailujen jälkeen oli jälleen vapaa-aikaa, joka täytettiin randomilla photoshoot-hengailulla muiden päivän aikana bongattujen The Legend of Korra -cossaajien kanssa (Jinora, Asami sekä jo aiemmin mainittu Korra). Ulkona oli toki pikkuisen vilakkaa, mutta hyvässä seurassa siihen ei juuri kiinnittänyt huomiota. Photoshootissa huomasi, että vaikka tehokkaat ja suoraan-asian-ytimeen -photoshootit, joissa jokainen kuva on harkittu ja enemmän tai vähemmän käyttökelpoinen, Avatar-lähteiden suhteen ihan vain hengailukuvistakin saa tosi mukavaa kuvamateriaalia. Minulle henkilökohtainen suuri rakkauspurkaus ATLAssa sekä TLokissa onkin se, että kuvissa ei tarvitse välttämättä näyttää tyrmäävän salskealta tai elegantilta kaukaisuuteen katsovalta pyhimykseltä, vaan hahmot saavat elää ja tehdä monipuolisia ilmeitä. Hahmojen välistä suhdettakin voi joissain tapauksissa ilmaista paremmin luontevan hengailun välityksellä, eikä niinkään millintarkasti asetetulla poseerauksella.

Kuva: jesmo

Kuva: jesmo

Lääps lääps
Kuvat: jesmo

Vain hetkeä aiemmin Mako ja Korra olivat käsikynkässä.
Kuva: jesmo

Ja sitten on tietysti näitä:
Pätkän kuvasi jesmo

Päivän päätteeksi kävin isommalla porukalla syömässä kiinalaista ruokaa. Ah, mikä vääryys, että viime kerrasta oli ollut niin pitkä aika, niin kiinalaisen ruoan kuin isolla porukalla syömisen suhteen! Illallisen jälkeen lähdin melkein suorilta tein kotiin tarkoituksena vääntää vielä viimeinen silaus Makolle, jota en ollut lauantaille oikeanlaisten materiaalien puutteen vuoksi voinut vielä toteuttaa. Tulentaitajana tunnettu Mako pystyy (yllätyspyllätys) hallitsemaan tulta, ja minulle oli syntynyt innostus siitä, että kenties voisin oikeasti toteuttaa tämän ominaisuuden jollain jokseenkin vaikuttavalla tavalla. Näin ollen päätin kasata Makolle myös taskukokoisen liekinheittimen. Iskähän tuon kyllä loppujen lopuksi minulle kasasi, sillä en uskaltanut kokemattomana alkaa rakentamaan butaanikaasun ja tulentekovälineiden kanssa itsekseni. Pikkuinen, vajaan metrin matkan tulta puhkuva kapistus olisi valmis ainakin sunnuntaita varten!

--

Sunnuntaille minulla ei siis ollut luvassa muuta kuin ennakkoon sovittua photoshoottailua. Heti aamulla tosin huomasin, että jaa, siellähän sataa ja kaatamalla sataakin. Ennusteen mukaan sadetta olisi luvassa koko päiväksi, joten varauduin heti aamusta jo siihen, ettei sinä päivänä kuvattaisi otostakaan, nyt kun sisätiloissa kuvaamisen mahdollisuudetkin olivat sen verran kehnot. Päätin siis jättää liekinheittimen suosiolla kotiin. Ei siitä olisi ollut hyötyä missään muualla kuin kuvatessa ja nimenomaan ulkona, sillä sellaisen esineen kanssa en tosiaankaan olisi suostunut tekemään yhtikäs mitään sisällä!

Päivä oli jokseenkin pitkä, kun ei ollut juuri tekemistä. Aika kului lähinnä päämäärättömästi haahuillen, mutta sainpa ainakin ostettua ihanalta Lirlysiltä fanarttia Taidekujalta! Olisin halunnut raidata koko pöydän kaikesta Dragon Age -tuotannosta, mutta joku roti sentään. Silti, miten voi ihminen olla näin onnellinen saaliistaan, yhyy!

Aaaaa! ♥

Päivän mittaan aloin tulla kaikesta tekemättömyydestä niin tolkuttoman turraksi ja uupuneeksi, että tarjouduin bäkkärillä cosplayvastaavalle ylimääräiseksi apukädeksi. Herpandurppailin muiden mammojen kanssa niin huolella, että en naurultani saanut henkeä - olette ihania, pyllyt. ♥ Lähempänä päivän kilpailuja, Yksilöesitys- sekä Photoshootkilpailua, oma olo oli kohentunut jo huomattavasti. Esityskilpailujen aikana autoin proppien roudaamisessa lavalle ja pois, ja välishown, Tiny Z:n aikana kulisseissakin oli sellaiset tanssikemut, ettei tosikaan. En itse ole ollut viihteellä jammailemassa sitten syksyn 2013, joten hyvä musiikki, paras seura ja jonkinasteinen hysteerinen väsymyskin sai todellakin tanssijalan vipattamaan. Päivän luontoäänet: sorsapilli, sähköviulu sekä se hassu vasaran näköinen lelu, jota edestakaisin heiluttaessa kuuluu 'tööttäävää' ääntä.

Ja kas, kilpailujen ja koko päivän päätteeksi tuli huomattua, että sade ulkona oli lakannut. Samaan aikaan sekä riemastutti että kismitti, sillä huraa, laatukuvia luvassa, ja yhyy, olisin sittenkin voinut ottaa liekinheittimen mukaan. No, ihan sama, ehtisihän sillä tulellakin leikkiä joskus myöhemmin. Nyt oli otettava säästä muuten ilo irti! Alla vähän esimakua, lisää tulossa joskus myöhemmin!

Kuva: AG

Seuraavana conina minulla lienee Ropecon, joka on tänä vuonna Dipolin tulevan remontin vuoksi siirretty toukokuulle. Tarkoitus on kierrättää Makoa uudemman kerran siellä!

Heissun!

Ps. Aivan muissa uutisissa, saimme jesmon kanssa WCS-portfoliomme valmiiksi ja lähetettyä. Nyt vain sormet ja varpaat ja kaikki raajatkin ristiin, että meidät huolitaan mukaan Suomen karsintaan ensi syksynä. Aaaaaaa!