Desucon, eli kuinka karma kiusasi

No nyt on kaikki tarvittavat kuvatkin Desucon-viikonlopulta saatu, joten voisi sitä kai conraporttia vähän rustata. Olen jo selvinnyt pahimmasta conikrapulastakin, joten pidempi välttelykin on turhaa.

Perjantai

Sanalla sanoen: YHYYITKUPOTKUARHWJHFJSAfAGHGHGÄITI. 8D Desucon Frostbiten jakamiin autokokemuksiin nojaten (lähinnä siis siihen, että auton kanssa on hyvä liikkua Lahdessa, etenkin kun samassa majapaikassa nukkuu useampikin ihmissielu ja auto vaan nyt sattuu yleisesti helpottamaan elämää) oli Lahteen tarkoitus tälläkin kertaa mennä autolla. Meitä oli ensin tarkoitus olla neljän hengen matkaseurue, mutta se karsiutui lopulta kahteen, kun yksi ei ehtinyt sovittuun lähtöaikaan ja toinen sai mahataudin. Elina ja minä jouduimme uskaltautumaan autoon keskenämme. Helsingistä piti lähteä jossain klo 15 hujakoin, jotta olisi oikeasti reilusti aikaa ajella hissuksiin ja rauhassa etsiä parkkipaikkaa Lahden puolella, jos olisi tarvis.

Tässä vaiheessa raporttia huokaisen syvään, laitan sormenpääni yhteen ja sanon hyvin painokkaasti: "No."

Ongelmia tuli jo heti parkkipaikalla. Auton käynnistys kesti tovin, koska diesel-autoja pitää muistaa kohdella eri tavalla kuin muita kaaroja, emmekä löytäneet paikkaa navigaattorille. Hylkäsimme ajatuksen navigaattorista, emme sitä kuitenkaan tarvitsisi. Pääsimme joka tapauksessa hetken päästä turvallisesti liikkeelle. Ensimmäisenä kuitenkin piti päästä tankkaamaan auto ja täyttämään rengaspaineet kuntoon (auto oli juuri tullut katsastuksesta). Lähdimme hienosti Kehä III:a pitkin kohti Lahdenväylää tarkoituksena pysähtyä Vantaalla nappaamassa peruukkisukkani mukaan serkulta, joka ei mahatautinsa vuoksi päässyt mukaan. Menimme vahingossa kahden liittymän ohi ja päädyimme Tikkurilaan, jossa päätimme ottaa hyödyn Neste Oilista ja hoitaa rengaspaineet pois päiväjärjestyksestä. Paha vain, että kyseessa oli itsepalvelupiste ja kaksi rengaspaineista tietämätöntä tylleröä puntaroi, että jaa. Päätimme kuitenkin ottaa asemasta ilon irti ja saimme ainakin tankattua auton. Oli aika jatkaa matkaa, mutta kas, auton takaovesta irtosi joku mutteri/ruuvi/tappi, eikä ovi mennyt enää kiinni. Siinä hetki venkslattiin takaoven kanssa ja mietittiin, mistä tappi olisi voinut tippua. Kädet öljyssä ja muussa mielenkiintoisessa liassa onnistuimme kuitenkin korjaamaan oven ja olipa paikka navigointilaitteellekin jo löytynyt. Turhaa sekin, sillä jostain syystä laite ei ottanut virtaa tai auto ei sitä suostunut luovuttamaan. No jaa, ei kai sitten voinut mitään.

Lähdimme Tikkurilasta Puistolan kautta Vantaalle, sillä sitä kautta osaisin varmasti ilman navigaattoria serkulle, mutta kaiken jo tapahtuneen päälle, ennen kuin pääsimme pois Puistolasta, meiltä_irtosi_rengas. Onneksi olimme aivan (toisen) Neste Oilin vieressä ja pääsimme rengas kopottaen parkkeeraamaan sen pihalle. Seurasi järkyttävä määrä soittoja iskälle allekirjoittaneen toimesta, mutta ainutkaan soitto ei päässyt läpi. Soitin myös iskälle töihin, mutta puhelimeen vastannut setäni kertoi, ettei iskä ollut siellä. Itku kurkussa selitin sedälle, mikä tilanne on päällä, ja setä lupasi tulla apuun katsomaan rengasta.

Puolisen tuntia taidettiin odotella, kunnes setä saapui. Tuomio oli varsin selvä: autolla ei kyllä minnekään Lahteen mennä. Varsin onnellisesti kuitenkin saatiin kyyti Tikkurilan juna-asemalle (serkun kautta, tyhmä peruukkisukka), ja päästiin lopulta junalla perille Lahteen. Minulla olisi alkanut työvuoro infossa klo 17.00, mutta koska olimme aikataulusta kaksi tuntia myöhässä, missasin vuoroni totaalisesti. (Kiitos muuten vielä, Ninnu, kun puolestani informoit infolaisia tilanteesta! Olen velkaa! ;_; ♥)

Olin ainakin itse niin tajuttoman poikki kaikesta stressaamisesta ja ulisemisesta (josta Elinalla on kaunista videomateriaalia), ettei perjantaina Sibeliustalolla hillustelu huvittanut enää pätkääkään. Menimme yksissä tuumin majapaikalle, jossa junalla Lappeenrannasta saapunut Maiju jo odotteli.

Olin saanut omat pukuni valmiiksi jo vähän vajaa viikko aikaisemmin, joten loppuillan lähinnä odottelin sopivaa nukkumaanmenoaikaa katsellen, kun muut viimeistelivät pukujaan tai ohjelmaansa.

Perjantaini pelastaja ja kyynelkanavieni murtaja, jälleen kerran:

Lauantai

Uliuu, aamulla oli herätys kuudelta, sillä työvuoro alkaisi klo 8.00. Sain nukuttua vain viisi ja puoli tuntia (5½ h), enkä yhtään ymmärrä miten en voinut saada unta, vaikka olin ollut koko päivän niin tolkuttoman väsynyt. Joka tapauksessa pääsin töihin tällä kertaa reilusti ajoissa ja tykkäsin tosi paljon olla pitkästä aikaa tiskin takana. Illalla klo 20-22 vuorossa ei kyllä enää hirveästi naurattanut, väsytti niin paljon...

No hyvinhän se meni, vaikka väsyttikin.
Kuva © Kimmy

Jahka vuoroiltani ehdin, avustin Elinaa cosplaymusiikkivideon teossa hiukan, pyörähdin itse kameran edessä jammailemassa ja saatoin käväistä myös juomassa drinksuja (lue: mehua) lavalla Elinan kanssa Eurocosplay-kisan alussa. (Elina, fanitan yhä sun juontoja.) Yhyy, myös tälläkin kertaa minua muuten kysyttiin Hall Cosplayhin kisaamaan, mutta kuten Frostbitessakin, piti minun olla lavalla muissa hommissa. En siis kyennyt. No, ehkä vielä joskus!

Kuva © Hanna Hyttinen

Jee, serkkukin pääsi myöhemmin lauantaista paikalle mahataudista selviytyneenä ja saatiin photoshoottia aikaiseksi! (Kuvia löytyy entryn loppupuolelta.)

Catherine oli ihan mukava puku pitää päällä; ei hiostanut, kiristänyt, nipistänyt tai ahdistanut, toisin kuin olin pelännyt, etenkin ahdistavuuden kannalta. Tykkään Catherinesta hahmona, mutta kyllä sitä tehdessä mietti, että onkohan nyt ihan jees tämä toppi kun alusvaatteetkin näkyy näin. Joo, se on Catherinella tarkoitus, mutta kyllä se silti vähän mietitytti. Pääsin onneksi mielenahdingosta eroon ennen viikonloppua ja päätin vain pitää kivaa. Peruukkikin kesti yllättävän hyvin koko päivän aamuseitsemästä iltayhteentoista, tosin oikea saparo kyllä lähti loppuiltaa kohden vähän hapsottamaan. Suurin miinus puvun käyttömukavuudessa oli kuitenkin ehdottomasti kengät, jotka puristivat ikävästi aluksi, mutta jahka laitoin laastarit kriittisimpiin kipukohtiin, kaikki oli sillä kuitattu. Illalla tosin päkiöitä kivisti mukavasti.

Ostan muuten niin todellakin jatkossa samanlaiset tekokynnet kuin mitkä nyt Catherinelle ostin. Niissä oli liimat/tarrat valmiina, eivätkä kynnet irronneet kertaakaan koko päivän aikana, eivät liikahtaneetkaan! Irrottaminenkaan ei ollut kivuliasta vaan kaikki irtosivat tosi nätisti. En halua enää ikinä käyttää mitään kynsiliimoja, jotka syövyttävät keratiinia, ja kynttä pitää kasvattaa monta kuukautta ennen kuin kaikki jäljet kasvavat kunnolla ulos. Tai sitten se olen vain minä ja omituiset kynteni.

Sunnuntai

Hyvin rento päivä, paitsi jaloille, jotka huusivat Hoosiannaa joutuessaan uudestaan 11 cm korkeisiin korkoihin. Olin yhden vuoron töissä keskipäivällä ja vapaa-ajalla shoottasin pikaisesti Elinan ja Maijun Last Exile -pukuja ja sain pari mukavaa otosta April Maystanikin. Ilahdutti muuten ihan syntisesti, kun joku tuli sanomaan, että näytän aivan April Maylta. (Eli jos sinä, Mysteerihenkilö, satut tätä blogia lukemaan: kiitos! En ole varma, tajusinko hämmennykseltäni kiittää!)

Ilmeeni ja hämmennykseni tapahtuneen jälkeen oli aikalailla tätä sorttia.
Kuva © Jesmo

April May oli Catherineakin mukavampi pitää päällä, lukuunottamatta tietysti kenkiä. Korot olisivat varmasti olleet todella mukavat ja hyvät, mikäli edellinen päivä ei olisi tuskastuttanut ja murjonut päkiöitäni sietokykyjensä rajoille. Niin vain kuitenkin kävi ja sillä mentiin. April Maylle ostamani kynnet eivät olleet läheskään samaa tasoa Catherinen kynsien kanssa. Olin päättänyt kokeilla niissäkin tarroja, erikseen ostettavia vain, mutta ne eivät kyllä toimineet ollenkaan niin hyvin kuin edeltävän päivän akryylipalaset. Yhäkin, tiedän todellakin mistä ja keneltä jatkossa ostan. Peruukin kanssa oli hieman taistelua välillä, kun piti piilotella pinnejä pitämään naamalle tulevat suortuvat ojennuksessa.

Illalla meno oli rennon sijaan niin käsittämättömän hysteeristä, ettei ollut mitään rajaa. Olen pahoillani, Maiju. :'D Saatiin Elinan kanssa autokyyti takaisin Helsinkiin by Elinan veli, ja kaikki oli hyvin.

---

On aika surullista ehkä, että se pisin ja jännin selostus viikonlopulta koskee perjantaita, ennen kuin edes pääsin Lahteen. No jaa, aina ei voi voittaa. Pahoittelen siis varsin tylsää raporttia. :'D Viikonloppuna minulla oli oikeasti ihan mielettömän hauskaa, vaikka tekstistä se ei ehkä ilmenekään kovin hyvin. En vain muista enää mitään. Tai no, oikeasti en ole missään vaiheessa muistanut mitään, sillä elämäni ensimmäistä kertaa minulle iski conikrapula. Olen aina ennen palautunut coneista hyvin ja muistellut viikonloppuja lämmöllä, mutta päässyt aina kaiken yli heti seuraavana päivänä. Nyt palautumiseen tarvittiin useampi päivä ja olin ensimmäiset kaksi päivää alakuloinen, eikä mikään huvittanut. On se jännä. Muistan kyllä sentään joitain hienoja hetkiä viikonlopulta, kuten satunnaisten ihmisten tissejä ja peppuja joka paikassa (Irtsa, tiedän, että tykkäsit rummuttelusta), pitkiä sääriä, takahuoneessa drinksuttelua (lue: yhäkin mehua)... Oikeasti, tämä on niin surullista. Jos menen vain pois. 8D

Tässä nyt vielä photoshoottien satoa sekä lauantailta että sunnuntailta.

Lauantain sato

Elina: Trisha / Midnight Venus - Catherine

Piko: Katherine - Catherine

Allekirjoittanut: Catherine - Catherine

Kuvaaja: Maiju ja Kimmy

Sunnuntain sato

Allekirjoittanut: April May - Phoenix Wright: Ace Attorney

Kuvaaja: Maiju

Omat kuvani viikonlopulta

Maiju: Luscinia - Last Exile: Fam the Silver Wing

Elina: Soroush - Last Exile: Fam the Silver Wing

Jätän ehkä paasaamatta sen miten olen hurahtanut Mass Effectiin tässä kevään aikana ja itken ällöttävän raivoisasti ja raivoisan ällöttävästi kaikille jutuille, erityisesti kolmannessa Mäsärissä. Jaan vielä loppuun siis kuvan, jonka Maiju ystävällisesti otti. Maiju oli minun reagointikykyäni huomattavasti nopeampi ja nappasi kamerani mukaansa sillä välin kun minä jäin paikalleni aukomaan suutani kuin kala kuivalla maalla kykenemättä ajattelemaan selkeästi.

ME2!Joker \;_;/ ♥
(Hys, ei ole minun jalat siellä, kun ihkuttelen ja fanityttöilen takana, hys hys.)
Kuva © Maiju

Toivottavasti muuten tykkäätte uudesta ulkoasusta!