Catherinen ja April Maynkin peruukeista tuli yllättäen jokseenkin paljon kysymyksiä Desucon-viikonlopun aikana ja muutama vielä sen jälkeenkin. En yleensä välitä kirjoitella/tehdä tutoriaaleja omista puvuistani tai niiden osista, mutta ajattelin tällä kertaa tehdä poikkeuksen. Onneksi minulla on tapana ottaa WIP-kuvia cosseistani, löytyypä ihan tekovaiheistakin kuvamateriaalia.
Tästä lähdettiin liikkeelle. Mietin peruukkia ostaessani, että minun pitää luultavasti leikellä latvoista jonkin verran pois, sillä peruukki näytti turhan pitkältä. Onneksi en ostanut yhtään lyhyempää peruukkia, sillä loppujen lopuksi pituutta olisi kyllä saanut olla enemmänkin. Olin toivonut postista vähän keltaisempaa peruukkia kuin mitä sieltä lopulta tuli, mutta elin asian kanssa. Tilasin siis kaksi samanlaista peruukkia, sillä tulisin tarvitsemaan ylimääräistä kuitua jakauksenteossa.
Minulla ei ollut kuvamateriaalia Catherinen peruukista ennen weftien lisäämistä. Mercedeksen peruukki oli kuitenkin saanut samanlaisen käsittelyn silloin joskus viime vuoden lopussa / tämän vuoden alussa kun kyseistä pukua Frostbiteen tein, ja siitä olen älynnytkin ottaa kuvan. Tältä peruukit siis kutakuinkin aina näyttävät, kun niihin on tehty jakaus mitään lisäämättä. Ei järin kaunista ja toimivaa, kuten ehkä huomata saattaa.
Olin siis kerran aikaisemminkin tehnyt peruukin, jossa on jakaus. Pääpointti on siis vain ommella weftit käsin isomman neulan kanssa jakauskohtaan peruukin nurjalta puolelta. Otin kuitenkin jotain opiksi Mercedeksen peruukista verraten Catherinen peruukkiin.
Mercedeksen peruukissa käytin pidempiä pätkiä kuitua ja ompelin yhden tuollaisen suikaleen yhdestä reiästä läpi. Keino on toimiva, mutta kun kuitua pitäisi saada tiiviisti, jotta jokainen kolo peruukin pohjasta menisi nätisti piiloon, tuli peruukin nurjalle puolelle "ruuhkaa".
Eli weftit menivät noin ruttuun. No, kukaan ei näe peruukin nurjalle puolelle, kun peruukki on päässä, mutta runsas määrä näkyy silti myös ulospäin:
Peruukki nousee jakauskohdasta hassusti koholle. Miten tältä voisi välttyä, se oli siis Catherinen peruukka varten ratkaistava.
Päätin hoitaa homman niin, että ompelisin kolme kerrosta weftejä yhteen, ja pätkisin niitä sitten suunnilleen reilun sentin mittaisiin pätkiin. Näin saisin saman määrän kuitua kuin Mercedeksellä per yksi reikä, mutta koska kuidut olisi jo ommeltu kiinni toisiinsa sidoskohdista, eivät weftit pääsisi menemään ruttuun ja lisäämään turhaa massaa nurjalle puolelle.
Tulos oli paljon siistimpi ja napakampi. Vielä varmistukseksi ompelin weftit tiukasti peruukin pohjaan kiinni. Muutoinhan tämä on siis turhaa, sillä eivät weftit enää karkuun pääse jahka kuidut jaetaan oikealta puolelta jakaukseksi.
En halunnut tunkea ihan järkyttävää määrää ylimääräistä kuitua peruukkiin, vaan halusin päästä mahdollisimman pienellä määrällä välttääkseni turhan kohoamisen. Kaikki vähän turhan suuret aukkokohdat piilotin siten, että nappasin aina pikkuisen määrän kuitua jakauksen "väärältä" puolelta ja heitin vastakkaiselle. Jakauksesta ei tällä tavalla tule aivan supisuora viiva, mutta ei se minusta ruma tai epäluonnollinenkaan ole niin, päinvastoin.
Sitten ne saparot. Pyöritin ponnarin ympärille vahvaa rautalankaa ja siitä pidempi, suora pätkä tukemaan kuituja. Pyöritin rautalangan ympärille "tangoksi" ehkä noin puolet poninhännän kuiduista. Lisäilin aina hiljalleen ohuita kerroksia ja joka kerroksen välissä käytin lakkaa liimaamaan kerrokset toisiinsa kiinni. Tämän jälkeen muotoilin rautalankatangon siihen muotoon saparoksi, jossa sen valmiina tulisi olla.
Loput kuiduista kiepautin nyt saparon muodossa olevan tangon ympärille suorana, sileänä "liuskana" pienissä ja ohuissa erissä lakan kanssa. Myös tässä vaiheessa lakkaa piti laittaa joka kerroksen väliin, jotta kuidut liimautuisivat kiinni toisiinsa ja pysyisivät paikallaan.
Lopuksi leikkasin peruukkiin otsatukan ja muotoilin sen lakalla, samaten siloitin lakan kanssa jakauksesta pursuavat lyhyemmät kuidut ojennukseen. Otsatukan muotoilu osoittautui kuitenkin loppupeleissä turhaksi, sillä päässä naamalla olevat kuidut kutittivat sen verran, että pyyhkäisin ne sivuun ja annoin olla. :D
 |
| Kuva © Joonas Forsell |
Oli ihan hirveän vaikeaa löytää kohtuuhintaan oikeansävyinen, tarpeeksi pitkä peruukki, jossa ei olisi otsatukkaa. Ei löytynyt, joten jouduin tyytymään sellaiseen, jossa otsatukkaa on jonkin verran. Ei voi mitään.
Ensin peruukki piti tottakai leikata sopivaan mittaansa. Jotta saisin peruukin tasamittaiseksi joka puolelta, laitoin peruukin osiin ponnareilla. Näin olisi helppo mitata jokainen kohta erikseen.
Eli tähän tapaan. Mitta laskettiin siis päälaen korkeimmasta kohdasta, jotta pituus olisi joka puolella sama. Leikkasin kuidun ponnarin yläpuolelta, jotta kaikki ylimääräinen kuitu jäisi niihin ja voisin ommella kuiduista weftejä myöhemmin. Peruukki kun oli mieleeni vähän turhan ohut ja wefteillä paksuutta saisi lisättyä mukavasti. Ja ponnari nyt vain muutenkin sattui olemaan hyvä merkkikohta leikkaamisessa.
Mukavan tasainen. Nyt peruukki pitäisi vain siistiä, eli ohentaa latvoista, jotta ne näyttäisivät luonnollisemmilta. Jos nyt tässä tapauksessa niin voi sanoa. Kuitu oli muutenkin ennen leikkaamista hirvittävän sileää, mikä ei olisi ollut kovin hyvä juttu lakkaamista ja muotoilua ajatellen, sillä kaikki aineet tuppaavat olemaan vähän vähemmän tehokkaita sileään kuituun kuin karheaan. Siistiminen tulisi siis hyvään tarpeeseen. Seuraava video selittää, mikäli ette vielä hoksanneet.
(Jos jotakuta kiinnosti niin pätkässä soi Lady Gagan Black Jesus - Amen Fashion osiin leikattuna.)
Suosin leikatessa aina parturiveistä ja jätän mieluusti kaikki kampaamosakset ja ohennussakset laatikkoon. Omassa kädessäni veitsellä tulee hyvää jälkeä hyvinkin nopeasti. Veistäessä on kuitenkin se puoli (puolen laatu riippuu ihan siitä, mitä havittelee), jota videolla yritän näyttää: veistäessä kuitu joutuu pienelle venytykselle ja ponnahtaa terästä vapautuessaan ylös ja muodostaa takkukimppua. Omaan tarkoitukseeni April Mayn peruukissa tämä oli vain ja ainoastaan hyvä ja tarkoituksellista, sillä aina kuitua selvittäessä ja harjatessa kuidun laatu karheutuu ja lakkakin ja muut muotoiluaineet tarttuvat kuituun paremmin. Yllättäen leikatessa tapahtui jotain muutakin mukavaa:
 |
| Derp! Ennen - Jälkeen |
Peruukki sai leikatessa karheutumisen lisäksi juuri sen verran tuuheutta, ettei minun tarvinnut lisäillä weftejä.
Sitten vain muotoilemaan! Kävin peruukin läpi kerroksittain ja rullailin kuitua pätkittyjen vessa- ja talouspaperihylsyjen ympärille, suihkuttelin paljon lakkaa ja föönasin.
Kun kaikki kerrokset oli rullattu, otin hylsyt pois ja asetin rullat takaisin... no, rulliksi ja suihkuttelin lakkaa vielä rullien sisäpuolelle. Jätin peruukin suunnilleen noin aina Desucon-viikonlopun lauantaille saakka ja avasin ne vasta tuolloin illalla välttyäkseni mahdolliselta taipuisuuden latistumiselta.
 |
| Kuva © Maiju |
Ja siinä nyt vielä valmis, avattu peruukki. Tuo nyt taitaa olla jo vähän lässähtänyt versio, kuva otettiin päivän loppupuolella. Peruukki joutaa kyllä pesuun ja kuumakäsittelyyn vielä ennen seuraavaa käyttökertaa, niin luulisi pysyvän muodossaan paremmin!
Mutta siinä aikalailla ummet ja lammet noista kahdesta peruukista! Jos jotain kysyttävää vielä ilmenee, tai en ole muistanut vastata johonkin jo aiemmin kysyttyyn, saa laittaa viestiä / nykiä hihasta / tms. :3
 |
| Kaunis ja siisti vessa on kaunis ja siisti kaiken lakkailun jälkeen. |
