Cosplay. Tag.

Sain tagauksen cosplayhin liittyvään kyselyyn.

"On kuusi asiaa jotka sinun täytyy kertoa. 3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi tagaat kuusi blogaajaa ja linkkaat blogin alle sen, joka sinut tagasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa.

1.Cossi, joka on vähiten suosikkisi ja syy.

2.Huonoin kokemus conissa.

3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme postiivista asiaa jotka täytyy kertoa. 

1. Lempicossisi ja syy.

2. Paras kokemus conissa.

3. Paras conisi ja syy."

Negatiiviset:

1. Sanottakoon, etten laske mukaan niitä, joita en ole tehnyt itse. Mietin ensin, että mielestäni huonoin cosplayni on se ensimmäinen, eli OrganisaatioXII!Roxas, mutta en voi oikeasti olla tätä mieltä. Peruukki oli puvussa aivan hyytävän järkyttävä, mutta muuten olen cossiin melko tyytyväinen -- siihen nähden siis, että se oli ensimmäiseni. Ehkä kuitenkin se huonoin on KHII!Sora, joka on tekeleistäni aikajärjestyksessä toinen. Syy tähän sijoitukseen on se, ettei minulla ollut puvussa omaa peruukkia (peruukki oli lainattu), cosplay ei koskaan valmistunut, ja oli tapahtumassa kasassa lähinnä hakaneuloilla. Useat ratkaisut olisin kokeneempana voinut tehdä toisin. Uskallan ehkä antaa kuvat molemmista mainitsemistani puvuista alle.

Roxas (vas.) ja Sora (oik.). Soran vierellä mukana Chery ja Piko.
Vasen kuva © Wepi (?)
Oikea kuva © ?

2. En kyllä keksi mitään järisyttävän kamalaa kokemusta mistään conista, mitä nyt ehkä saanut perääni jotain epämiellyttäviä hännystelijöitä, jotka eivät tajua millään, ettei seura ehkä ole toivottua. Olen ehkä juuri niin onnekas, että huonoimmaksi con-kokemuksekseni mainittakoon se, että olen ollut koko conin ajan yksin siitä johtuen, että oma porukkani "unohti" olemassaoloni.

3. Tähän voin viitata ylläolevalla. Kyseinen tapahtuma oli Animecon 2009, jonka piti olla kivointa ikinä. Olin aika huonossa henkisessä ja fyysisessä kunnossa tuolloin, henkilökohtaiset ihmissuhdedraamat eivät helpottaneet.

Positiiviset:

1. Enpä ole koskaan ollut täysin tyytyväinen mihinkään pukuuni, sen sijaan olen tasaisesti tyytyväinen useampaan. Ehkä kuitenkin uutuudessaan pidän tällä hetkellä eniten Franista, vaikka se onkin silkkaa tuskaa pitää päällä. Pelkkä meikkaaminen ja pukeminen vie valehtelematta kolme tai neljäkin tuntia, eikä hengittämättömät nahka ja softis auta pätkääkään olemista itse puvussa. Joka tapauksessa olen melko tyytyväinen toteutukseen ja siihen, että olen pukua tehdessä kokenut kehittyväni puvunteossa. Mielestäni puku myös sopii minulle vähintäänkin ihansemiookoosti, siinä kehtaa edes jotenkin olla. Kuva puvusta alla.

Kuva © Kangaskasa

2. Olen ehkä juuri niin tylsä, että vastaan ihan yhtä tylsästi. Minulla ei ole mitään maailmaa mullistavaa hienoa mahtavaa con-kokemusta, jonka nostaisin korkeammalle kuin muut. Sen sijaan minulle paras con-kokemus on yksinkertaisesti vain kavereiden kanssa oleminen, hyvän kommentin saaminen omasta puvusta ja ehkä se kuvatuksi tuleminenkin on ihan okei. Minusta on ihanaa, jos pukuni herättää kiinnostusta ja kysymyksiä, joista voi sitten puhua.

3. Paras tapahtuma on toistaiseksi ollut Desucon 2010. Kuten Animeconissa 2009, olin Desuconissakin melko paljon yksin, mutta aivan eri tavalla kuin vuosi aiemmin Animeconissa. Kulutin aikaani infotyöntekijänä ja sain aivan valtavan määrän uusia tuttavuuksia koko conista yleensä. Vietin yöni myös ihan parhaassa seurassa. Tapahtumassa oli aika paljon hienoja pukuja, ja erityisesti yhtä ihkuttelin fanitytön elkein, mitä en ollut tehnyt ihan sairaan pitkään aikaan. Vaikka se saattoikin olla muista rasittavaa, minä toivotin ihkutuksen tarpeen täysin tervetulleeksi. Oli ollut aika kauan siitä, kun viimeksi conissa olisi ollut hyvä olla. Siispä Desucon 2010 saa ykkössijan auttamatta.

Tagaan:

Trinode

Elina

Wepi

Ilona

Piko

Ninnu

Minut tagasi:

Kimmy

Nekohikicon

Jos sitä nyt itsekin saisi vähän nykäistyä niskavilloista ja raapustettua jotain henkevää raporttia kuluneesta viikonlopusta.

Saatoin ehkä käydä viikonloppuna jossain Kuopiossa. Pakkasin Franin matkaan ja pakenin Helsingistä keskemmälle Suomea jo perjantain puolella illalla ja kulutin neljä-viisi tuntia junassa. Olin aika lievästi väsynyt, sillä en ollut nukkunut silmäystäkään edeltävänä yönä. Ajatuksena oli olla jopa niinkin hard core, että nukkuisin junassa vähäsen (hard core siksi, etten yksinkertaisesti kykene nukkumaan julkisesti, sillä pelkään ilmoittavani unissani itsestäni mitä mielenkiintoisimmin äänitehostein), mutta jouduin kuluttamaan koko matkan puvun parissa. Jouduin vaihtamaan junaa kahteen kertaan, ensimmäinen suoritettuna Kouvolassa (josta matkaseuraksi ilmestyi joku tyyppi) ja toistamiseen Pieksämäellä. Kuopion puolella oli autokyyti odottamassa, ja kolmen hengen porukkana körötimme Rauhalahteen mukavalle pienelle mökkialueelle, jossa loput pienestä seurueestamme oli jo odottamassa. Käyttöön oli varattu kaksi neljän hengen pirttiä. Lakanat piti tietysti olla omasta takaa, mutta enpä muistanut ottaa pussilakanan ja tyynyliinan lisäksi itse aluslakanaa, ja pitipä sitten nukkua yö pussilakanan sisällä makuupussityyliin. Jännästi yöllä oli ainakin minulla hitusen kylmä, minkä huomasin tosin vasta aamulla herätessäni. Sänky itsessään oli hieman liian kova omaan tottumukseeni, mutta siitä ei niin jaksanut eikä edes huvittanut valittaa, kun ei ollut nukkunut kahteen vuorokauteen. Ennen nukkumaanmenoa iltaan/yöhön kuului mm. yli-innokkaan vaaksiaisen metsästystä kahden kauhusta kankean nimeltämainitsemattoman henkilön pelastamiseksi. Murhaajaksi leimauduin minä uhmakkaalla jalka-vasten-lattiaa-ehkä-se-jää-väliin -tekniikalla. Score!

Lauantaiaamuna kymmenisen (?) minuuttia autolla Rauhalahdesta Kuopion Musiikkikeskukselle yhdeksän aikoihin ja suoraan pukuhuoneeseen jossa herranjumala kulutin seuraavat neljä tuntia meikaten ja kiskoen pukua päälle. En niin oikeasti ikinä ole kuluttanut yhtä kauan aikaa pukemiseen! Mukavasti siinä meni puolet con-päivästä. Olin varautunut siihen, että puvussa tulisi olemaan ihan tosi kuuma, koska puku oli kauttaaltaan softiksesta ja tekonahasta, joista kumpikaan ei hengitä, lisäksi pään peittona mukava määrä tukkaa. Tunnin verran olin kyllä ihan tyytyväinen olooni Franin kuteissa, ei ollut kylmä eikä edes kuuma, mutta heti kun astuin Musiikkikeskuksen ovista ulos, ei puvussa ollut vain kuuma, vaan ihan _törkeän_ kuuma sekä ulkona että sisällä koko loppupäivän. Puku itsessään ei antanut juuri lainkaan hengitystilaa keuhkoille, ja ruokaa ei juuri kitusiinsa voinut vetää. Pelkästään siitä, miten kauan puvun pukemisessa kesti, voi päätellä, ettei siinä ihan heti vessaankaan voinut kipitellä. Näin ollen siis join vain sen verran, etten nestehukkaan pyörtyisi.

Laggyn nappaama kokovartalokuva

Keskipäivällä kävimme muutaman ihmisen kanssa pienimuotoisesti photoshoottaamassa ja siitä melkein suoraan katsomaan Cosplay-kisaa (jossa me takarivin tyttöjoukkio ulvoimme naurusta siemenpussille ja squeelasimme pantterikarjunnoille, olitte ihania). Vyöryttyämme ulos salista kisan jälkeen joku tyttö tuli sanomaan, että oli pettynyt, etten ollut mukana kisassa. Otti lievästi kyllä sydämestä, olen helppo. Käytiin myöhemmin pienellä porukalla katsomassa, kun Ilona kertoi cosplayn turmiollisesta vaikutuksesta elämään.

Tähän väliin niitä photoshootin kuvia! Kuvat on ottanut Lirlys ja Kangaskasa, jälkikäsittelyn on hoitanut allekirjoittanut. Kussakin kuvassa on vesileima kertomassa kuvaajan identiteettiä.

Lauantai-ilta kului mökkialueella lähinnä ruokaa tankaten ja enemmän tai vähemän fiksuja juttuja heitellen. Parasta koko illassa oli järvi (jonka olemassaolon olin vallan sivuuttanut tavaroita Kuopioon pakatessani, uin siis alushousuilla ja topilla). Vesi oli ihan taivaallista ja niin lämmintä. Pohja oli pehmoista hiekkaa ihan kokonaan, ja sai kävellä ehkä jopa kolmisenkymmentä metriä rantaviivasta vastarannalle päin ennen kuin pohjaan ei enää ylettynyt = just the way I like it. Illalla mietin vielä, haluaisinko laittaa Frania päälle enää sunnuntaina, mutta päätin miettiä loppuun vasta aamulla.

Sunnuntaiaamuna Fran sai kuin saikin uuden kierroksen, ja tällä kertaa meikkaaminen ja pukeminen nitoutuivat noin kolmeen tuntiin. Päivä oli kutakuinkin sama kuin edellinen, mutta Musiikkikeskuksella oli ihan tosi hiljaista, lienivätkö kaikki katsomassa Cosplay-deittiä ja FF-Fightia. Koko päivä meni hengatessa päättäjäisiin saakka (jossa siemenpussi ja pantteri palkittiin, onnea kamalasti!)

Yleisesti ottaen minusta varsin mukava con. Jos ikinä joku con on ollu Hengailucon, niin tuo. Olin varautunut ilmeisesti varsin oikein asentein siihen, että Fran saisi huomiota myös ns. väärin perustein, sen verran pebatissikommentteja siellä sai. Osattiin odottaa, en siis osannut järkyttyä (kuulostan aika hirveältä vosulta, en tarkoita, vika on Franissa!). Olin kyllä käynyt etukäteen mielessä toimintasuunnitelman, jonka kyllä olisin suorittanut, mikäli joku olisi keksinyt, että on ookoo kajota kinkkuun. Vaikka olisikin se olematon puku päällä, se ei ihan tosissaan tarkoita, että olisi lupa käpälöidä - con-tapahtumat kun eivät muuta yleisiä käsityksiä seksuaalisesta häirinnästä. Tästä voitaisiin toki käydä kiivas keskustelu, kuinka sitä itse voisi rajoittaa seksuaalisten asujen käyttöä, mutta hei oikeasti, ei se minusta ole mikään varteenotettava selitys häiriköiden puolustukseksi. Kenenkään ei kuuluisi mielestäni tarvita rajoittaa cosplay-valintojaan seksuaalisen häirinnän pelossa (eri asia toki, jos asu rikkoo Suomen lain viuhahtelurajoja). Kaikki ymmärsivät onneksi pysyä lain kaidalla puolella, eikä toimintasuunnitelmaani tarvinnut toteuttaa.

Epäselvä kappale on epäselvä.

Anyway. Fran kärsi kuumuudesta sulamisdamagea jonkin verran, mutta vähän parantelua, joidenkin osien irrottelua ja uusien (parempien) osien lisäämistä, ja Fran on valmis kisattavaksi Traconissa lauantaina. En olekaan kisannut ennen, hui. (Katsotaan, jos saisin aikaiseksi kirjoittaa ihan oman päivityksen puvunteosta ihan alkutaipaleilta.)

Traconiin siis! o/

Ps. Pahoittelut kuvien olemattomuudesta. En ottanut viikonloppuna ainuttakaan kuvaa ihan vaan Franin raatelukynsien olemassaolon vuoksi.