CRACK

Lueskelin tässä muutama päivä sitten Wepin blogimerkintää eläytymistaidosta cosplayattaviin hahmoihin (ja mahdollisesti sen puutteesta) ja enpä voinut vastustaa kiusausta kommentoida asiaan itsekin jollain lailla.

Eli siis, olen tosiaan harrastanut cossaamista nyt noin kaksi ja puoli vuotta, mikä ei mielestäni ole kovinkaan kauan. Tämän lisäksi astuin harrastuksessa mukaan melkein ensimmäisenä näihin nyt jo perinteiksi muodostuneisiin photoshootteihin (niihin miittimuotoisiin, tänä kesänä on tosin ollut melkoisen hiljaista sillä suunnalla), joten jonkinlaista naamanhallintaa on ollut syytä ehkä omata. Tosin, ne ensimmäiset shootit eivät ehkä ihan onnistuneet tarkoitusperässään, tapaukset kun olivat melkolailla enemmän miittejä kuin shoottaamista. Mutta hyviä muistoja, hyviä muistoja (ja paljon häpeämistä McDonaldsin pöytien alta). Shooteissa ollaan ehkä tähän päivään asti "hieman" kehitytty ja kasvettu, alettu ottaa asiaa vakavammin. Tästä voinen siirtyä oivallisesti omiin kokemuksiini posettajana.

En ole vakava malli. Lyhyesti ja ytimekkäästi. En koe siis kuitenkaan, että kanssani olisi jotenkin vaikeaa työskennellä, pystyn pysymään ilmeessä jos tilanne sitä vaatii (Lirlys pysyy hiljaa Traconista :D, tilanne oli siellä aivan toinen!), mutta hyvin usein sinne väliin ilmestyy kärsiviä naamoja, derpejä ja durreja. Suurin osa cossattavista hahmoistani on kuitenkin ollut sitä hiljaista, rauhallista, vakavaa tai muuten vain sitä jo loppuun kulutettua kaukaisuuteen katsovaa tyyppiä, että olen siihen jo kovinkin tottunut. Seuraavat eivät ole cossikuvia, mutta edustavat hyvin sitä sanomaa, jota tässä tapauksessa hapuilen.

No eivät katso sinne horisonttiin, mutta esittävät nättiä.

Vain pari hahmoa on ollut niitä hauskempia tapauksia, mutta harmikseni niistä ei ole (koskaan?) saatu postattavia kuvia iloisessa tunnelmassa. Lisäksi haluaisin kovasti joskus saada naamalleni käyttöä aggressiivista hahmoa varten, sillä en ole tainnut myöskään kulmiani kummemmin kurtistella. Selityksestäni huomaan, että edustan tyhjyyteen katsovaa, ilmeetöntä sakkia, jonka ei tarvitse osata oikeastaan sen kummempaa. Komppaan silti Wepiä tässäkin, että siinäkin voi silti olla haastetta, ettei näytä vaan isolta kolmelta pisteeltä ajatuskuplassa. Siihen en itse toisaalta osaa omista kyvyistäni vastata.

Point. Eniten cossailen vakavanaamaisempia hahmoja, mutta oman sosiaalisehkon ja avoimen luonteeni takia on mukava repäistä (usein) ja työntää se kieli sieltä hampaiden ohi ulos lähes joka kerta, kun kuvatessa ei hetkeksi ole aistittavissa äärimmäisen vakavaa keskittymistä. En voi taata kuvaajien tyytyväisyyttä toimenpiteeseeni, mutta itseäni tämä helpottaa, ja on mukava heittää enemmän tai vähemmän huonoa läppää muutaman otoksen väliin, esim. silloin kun voisi vaihtaa posetusta tai kuvakulmaa. Olen mielestäni hirveän huono ideoimaan omia posetuksiani, ja kevennän omaa tunnelmaani ylitsevuotavalta mietinnältä huulen heiton ja derppien merkeissä. Lisäksi minulla on pakonomainen mielleyhtymä sille, että kameralle kuuluu AINA tehdä mitä hehkein ele, jos se linssi sattuu omaan suuntaan osoittamaan.

Pajatan paljon turhuuksia, enkä edes kuulosta siltä, että tietäisin mistä puhun. Kadotin oman pointtini tässä. Ottakaa siis iso läjä loistavia esimerkkejä "kulissien takaa"! Annan itseni alttiiksi, on lupa nauraa. Teen niin itsekin~ Osassa kuvista itselläni ei ehkä ole se koomisin naamari, enkä ole varma mitä mieltä ihmiset ovat oman naamansa näkymisestä kanssani. Joidenkin kuvien tilanne on se, mikä tekee niistä paljon arvokkaampia kuin kansioihini pölyttymään jättämisen.

Niitä "hyviä" kuvia sitten omalla deviantART-tunnuksellani, tai vaihtoehtoisesti muutaman alla listatun nimen takana samaisessa paikassa.

Kuvaajakrediitit etukäteen.

RenoDee

Islienne

Axehole

Lirlys

Wepi

Tinneri

Betulina

Sora-siu

Lefrin

OC: Nachi

Hahmot, jotka eivät arvosta kameran edessä istumista.

OC: Fuuka

Hahmot, joilla on huono humorintaju.

Liikunta pitää mielen _virkeänä_.

OC: Koyuki

Tältä näyttää järkytys alushousuvarkaista.

No ehe, ehe.

TWEWY: Neku

Elekieli 10+.

. . .

"CROSS OVERRRR!!"

Hands down! Minulla on paras ilme ikinä!

P3: Aigis

Nomz.

Pam.

Sanani eivät riitä.

Ryouji lääppii, Minato ei arvosta.

Harrastan ilmeiden tuottamista myös silloin kun en itse ole kuvattavana.

P3: Chidori

Soap bubble head shot.

*insert psycho violins here*

OS: Velvet

Erilainen tapa sensuroida oma naama.

 ... Roxas

Just So Fab! <3 The others two beg the differ.

Project Naoto

En olisi uskonut että edellisessä entryssäni mainitsemani Naoto olisi saanut alkunsa alle 24 tuntia päivityksen jälkeen. Paremman tekemisen puutteessa (emme tiedä mitään kirjoituksiin lukemisista, hys hys) asetin peruukin päähäni/peruukkipäähän ja työstin peruukin alusta loppuun. Hyvin lyhyeksi entryksi tämä jää, mutta ajattelin postata pari kuvaa tuloksesta.

Miltä peruukki näyttää tulevan hatun kanssa. Ja olipa minulla valmiina kauluspaita koulupukua varten. Mitä, rypyssäkö? Eeei, miten niin?~

Käytännössä minulla olisi Naotolle silmälasitkin, voisin käyttää omia ensimmäisiä silmälasejani, niissä olisi vahvuudetkin kohdillaan itseäni ajatellen. Toisaalta, tulen varmasti käyttämään piilolinssejä, eikä tuplatehot ole hyväksi. Lisäksi olen perfektionisti eikä linssien muoto ole tismalleen oikea. Lasit siis täten hylätty.

Muutoksia suunnitelmiin

Jos nyt tästä pienen päivityksen rupastuksen vääntäisin~

Olin aikaisemmin uhannut tekeväni Risen Persona 4 -pelistä, mutta sen taidan työntää pimeään nurkkaan ajatuksieni perukoille enkä sitä luukkua aio enää avata (ainakaan pitkään aikaan). Juttuhan on nyt niin, että suunnitelmat MCM London Expoon menemisestä peruuntuivat tyystin. Mahdollisuus menemiseen olisi yhä olemassa, tosin erittäin pieni, joten näin paremmaksi jättää mahdollisuuden pois ja paneutua cosplayhin nyt kun siihen kerrankin olisi varaa kesällä tehtyjen töiden jälkeen. Olisin tehnyt Risen pääosin ryhmää varten, ja vaikka ehdotin hahmoa itselleni omaehtoisesti, oli syy siihen se, ettei kukaan muu siihen tuntunut olevan halukas ryhtymään.

P4:sta tuli uudestaan puhetta tänään Cosplay-viikon aloittavalla piknikillä (jossa oli "huimasti" porukkaa :D olin odottanut samanlaista ilmiötä kuin hanamissa mutta aina ei voi voittaa :DD) ja hivenen valittavaan sävyyn jaoin ajatuksiani siitä, että olisin tekemässä Riseä ja kerroin kuinka todellisuudessa olisin hirveästi alunalkaenkin halunnut tehdä Naoto Shiroganen (kuvassa oikealla) tästä samaisesta pelistä.

Aloittaessani pelin pelaamisen olin liikkeellä sillä pohjalla, että kunpa pelistä löytyisi edes joku, joka jotenkin nappaisi itselleni cosplayattavaksi. En tuntunut lämpenevän millekään hahmolle, vaikka kaikki kovin muikeita olivatkin omalla tavallaan. Niissä ei vaan missään ollut itselleni "sitä juttua". Odotukseni kuitenkin palkittiin, ja kuvioon astui edellä mainittu Naoto. En ehkä jaa julkisesti syitä siihen, miksi Naoto tuntui itselleni sopivalta (vuotaisin julki suuria paljastuksia pelistä derp), mutta ehkä ne lähimmät ihmiset mielleyhtymistäni jo tietävät.

Piknikiltä tänään kotiin päästyäni tarkistin peruukkitilanteeni, sillä olin juuri kesän alussa ostanut Vocaloidien Kaitoa varten sinisen peruukin, joka oli kotona osoittautunut aivan liian tummaksi siihen tarkoitukseen. Onni potkaisi lujalla otteella, ja väri on täydellinen Naoton tukkaa ajatellen.

Koska tiedän teidän rakastavan naamaani <3
Sanokaa mitä sanotte värin sopivuudesta nyt kun kuvauspaikkana on vessa ja valaistuksena hehkulamput. I tells you, it ish purrfect.

Lisäksi muistelin, että hattuhyllyltäni saattaisi löytyä mitä oivallisin tekele Naoton pään peitoksi, eikä muistini pettänyt minua. Väri on luonnollisesti väärä (ruskea) ja lippa ehkä hieman liian iso, mutta pieniä vikoja! Tästä erään ihmisen kanssa tänään olikin puhetta, että miksi ei voisi muka hyödyntää valmiita vaatekappaleita cossatessa, jos se vain on oman kukkaron ja lopputuloksen mukaista? Omasta mielestäni saa hyväksikäyttää niin paljon valmista kuin haluaa - eri asia sitten jos täysillä kauppatuotteella aikoo mennä kisaamaan. Tässä tapauksessa aion käyttää valmista hattua vain pohjana; joko mahdollisesti päällystää hatun oikean värisellä kankaalla, tai vaihtoehtoisesti parsia tuon ja leikata kaavat sen tilkkuja hyväksikäyttäen. Lisäksi mitä luultavimmin leikkaan lippaa rahtusen pienemmäksi.

Olen luova ja postaan mustavalkoisena.

Tätä olisi siis tarkoitus alkaa kyhäämään seuraavana ja aikomuksenani olisi saada se päivänvaloon vielä tämän vuoden puolella, jos onni, innostus ja jaksaminen on myöten.