Tracon V 2010

Taidanpa olla peräti aktiivinen lapsi ja kirjoittaa toisen entryn heti perään. Traconista on kulunut jo ruhtinaalliset 3 viikkoa, ja iso osa tapahtumista omalta osaltani on mitä luultavimmin kaivettava syvältä aivojen perukoilta. Pahoittelen siis jos muistan asioita väärin tai muuten vähättelen/paisutan asioiden todellista laitaa. Joka tapauksessa jätän kertomisen jokseenkin lyhyeen.

En juuri koskaan (valitettavasti) katso conien ohjelmakarttaa sen kummemmin kuin yhden vilkaisun verran, eikä tämäkään con ollut sen puoleen poikkeus. Lauantaina kävin katsomassa cosplayn yksilökisan, jota oli valtava tuska seurata. Kisaajia oli (en muista tarkkaa määrää, mutta kumminkin) PALJON ja se ainoa henkilö, jonka vuorosta olin kiinnostunut, taisi olla kolmanneksi tai neljänneksi viimeisenä vuorossa. Tätä en siis tiennyt tuolloin, mikä vain vahvisti vatsani totaalista kuratasapainon järkkymistä - lähes koko kisan olin siis ylen antamisen partaalla.

Sunnuntaiaamuna puolestaan itse olin osallisena ohjelmassa, nimittäin deittiohjelmassa. Aikaisempia kokemuksia kyseisestä napakympin tyylisestä showsta on yksi, joka juontaa juurensa 2008 vuoden Tracon III:een, jolloin ko. ohjelma sai debyyttinsä. Cossasin tuolloin ensimmäistä kertaa ja olin katsomassa ohjelmaa yleisössä, kun ohjelmassa ilmeni peruutus/mystinen vastaajan katoaminen, ja yleisöstä kysyttiin jotakuta tilalle. Eli mitä tästä omalta kohdaltani saadaan yhtälöksi? Ensimmäinen cossikerta + nuori ikä + improaminen = a bunch of shamefull memories. Ja muita viihdyttääkseni sekä itseäni kiduttaakseni laitan linkin tuohon kyseiseen ohjelmanpätkään.

Tänä vuonna oli siis toinen deittikertani, johon kykenin varautumaan ensimmäiseen kertaan verrattuna huomattavasti paremmin, sillä olin tietoinen osallistumisestani hyvissä ajoin ja sain suunniteltua vastauksiani etukäteen. Siltikään ei tuntunut auttavan omaa suoritustani, sillä lukkoilin malikkaasti ja hymyilin hahmoon nähden liian paljon. Ehkä en kuitenkaan ihan överiksi laittanut, mikä on plussaa. Tästäkin ohjelmasta linkki.

Tapahtumaviikonloppu oli äärimmäisen kuuma, lämpötila nousi sunnuntaina 34 celsiusasteseen, ja vastoin muiden olettamuksia omasta "viileämmästä" Velvetistäni, oli kuumuus puvussani äärimmäisen runnova. Lisäksi kun ottaa huomioon kuuluisan monipuolisen conruokavalioni = en muista/ehdi syödä mitään, oli taju lähteä kankaalle useaan otteeseen. Kun minulle luotiin kadehtivia katseita paljaasta keskivartalostani, käsivarsistani ja tavallaan jaloistakin kankaan vähäisyyden ja ilman kierron vuoksi, jouduin aina täsmentämään, että pääni oli vuorattu omilla paksuilla, mustilla hiuksillani, peruukkisukalla, peruukilla ja viidellä kerroksella kangasta - asian toisin nimeten, lämpö ei päässyt millään keinolla haihtumaan pääni kautta, mikä teki olostani varsin tuskallista. Lisäksi huppu ja peruukki painoivat melkoisesti, joten siinäkin oli toisinaan kestämista. Vielä viimeisenä valituksen aiheena se, että vaikka sukkani pysyivätkin vallan loistavasti kaksipuoliteipin ansiosta ylhäällä, hikoilin niin suunnattomasti että väkisinkin teipin liima kastui ja antoi periksi. Onneksi jouduin vaihtamaan teipin vain kerran molemmista sukista viikonlopun aikana. Lauantaina tosin sukkia jalasta pois repiessäni huomasin, että teippi oli pysynyt oikean reiteni ulkopuolella kiinni paremmin kuin muista kohdista eikä ollut kostunut, ja riisumisvaiheessa teippi nappasi mukaansa omaksi ilokseen nahkaani. Sunnuntaina sitten kirvelevään, arkaan ja hivenen verestävään kohtaan uudet teipit päälle, mikäs sen mukavampaa. Onneksi lähti toisella kertaa siististi irti.

Kaikesta tästä valittamisesta huolimatta Velvet oli kaikenkaikkiaan melkoisen mukava ja helppokäyttöinen puku, ei tarvinnut juuri ollenkaan adjustella pukua kuvia varten.

Conista jäi erittäin hyvä maku suuhun, syystä tai toisesta sen kummempia tarkentamatta. Loppuun vielä muutamia kuvia pienen porukkamme Odin Sphere photoshoot-sessiosta~

Kuvaajina: Lefrin ja Lirlys

Valkyrie!Gwendolyn - Trinode

Gown!Gwendolyn - Wepi

Velvet - allekirjoittanut

Lisää kuvia täällä.

Muutamia epäilyttäviä tapauksia, sillä rakastanhan omaa naamaani niin silmittömästi~

Näihin tunnelmiin siis, viikonloppu yhteen kuvaan kiteytettynä.

Fatality! Trinode näyttää voittoonsa enemmän tai vähemmän tyytyväiseltä.
"Nousetkin siitä niin saat tikusta!"

Yours truly

Sillä jostainhan se on pakko aloittaa. Suurena pyrkimyksenäni oli muodostaa tästä arvoisan Rimpun tavoin videoblogi, mutta tietokoneeni ei suostunut yhteistyöhön videotaltiointini kanssa. Siispä kirjoitan nyt puhtaaksi sen, minkä jo ylväin elkein digikamerani linssille tarinoin.

Eli hei, olen Ina, internetin hulppeassa maailmassa paremmin tunnettu YumiKoyukina, lyhyemmin Yumina (jumitus on siitä yleinen huulen heitto meillä päin). Olen 19-kesäinen nuorehko tyttö ja harrastanut ihmeellistäkin ihmeellisempää cosplayta vuodesta 2008. Olen tosin ollut ensimmäisessä conissani vuonna 2007, Jyväskylässä järjestetyssä Animeconissa, jossa koko viikonloppu meni myyntipöydän takana. Olin tuolloin kuvittajana Anime-lehdessä, ja sitä hiukan häpeän näin jälkikäteen ajatellen. Mutta, kovin nuori olin, sillä voi kaiken korvata. Takaisin varsinaiseen aiheeseen siis; en vielä tuolloin Animeconissa tietänyt cosplaysta yhtään mitään, en edes sen sanan varsinaista merkitystä, ja kokemus oli minulle erittäin uusi, niin uusi kuin uusi tosiaan vain voi olla. Pariin otteeseen sain poistua työpisteeltäni ja haltioissani menin kysymään ujona tyttönä kuvia henkilöistä, jotka vaikuttivat minusta visuaalisesti kiinnostavilta, cossasivat tai ei, ja viihdyin kovasti.

Samasena vuotena pääsin opiskelemaan Helsingin kuvataidelukioon ja tutustuin pieneen määrään samanhenkisiä ihmisiä ja tutustuin termiin "cosplay" astetta paremmin. Siitä seuraten minut temmattiin mukaan paricossiin 2007 vuoden Tsukiconiin, joka oli Suomen historian ensimmäinen laatuaan, (hävettää myöntää) Tokio Hotelin Billinä. Vastaanotto siinä puvussa oli huikaiseva, en odottanut mitään vastaavaa, ja jäin koukkuun cossaamiseen. Koska tämä tapaus oli milteinpä täysin kaapista repäisty ja lisäksi lainavaatteilla suoritettu, en kykene laskemaan sitä virallisesti cossaamiseksi. Sen sijaan siis aloitin virallisen cossaamisen seuraavassa järjestettävässä conissa, joka sattui olemaan Tracon III vuonna 2008. Tällöin cossasin OrganizationXIII!Roxasia. Voisin ehkä jopa näyttää kuvan siitä järkytyksestä, mutta silmäni syöpyvät jo ennen kuin ehdin edes avata sen kansion koneeltani, joka niin surullisesti cossikuviani sisältää.

Yhteenvetona tästä pläjäyksestä siis sanottakoon, että cossausvuosia on takana noin kaksi ja puoli.

Suuresti nautin cossaamisesta ja se on itselleni läheisin harrastus taiteen ohessa (ei, en pidä taidehistoriasta ja ei, en ole opiskellut piirtämistä koskaan ennen kuvataidepainotteista yläastetta, olen siis aloittanut piirtämisenkin vasta kuusi vuotta sitten). Olen opetellut ompelemisen jalon taidon ja muut käsityöt lähinnä itse omassa pimeässä luolassani, mutta toisinaan myös kavereiden vinkkejä olen hyödyntänyt. Sen verran jääräpäinen tapaus olen, että pyrin keksimään ratkaisut kaikkeen aina itse, mutta todettu on myös se, että muiden mielipiteistä kannattaa ottaa vaari ajoissa. Lisäksi voisin luokitella itseäni myös wannabe-mysteerikoksi mitä tietovuotoihin tekemisvaiheista tulee: jos keksin jotain hienoa aivan itse, en ole kovin innokkaasti paljastamassa sitä muille lähteille. Toki autan mielelläni jos minulta neuvoa kysytään, mutta nihkeämmin kun asia käsittelee omia superyksityisiä laboratoriokokeilujani. Ymmärtänette vertauskuvan.

Tulevista cosplaysuunnitelmistani voisi mainita seuraavaksi. Pitkästä aikaa on kerrankin niin, ettei minulla ole _mitään_ akuutteja ja pakollisia suunnitelmia cosplayn varalle. Seuraavana tosin olisi tulossa Rise Kujikawa Persona 4 -pelistä (kuvassa vasemmalla), hiukan hermoilleni käyvä nasaaliääninen koulutyttö. Tämä olisi tarkoitus tehdä pari-/ryhmäcossin merkeissä Lontoossa järjestettävään MCM London Expoon, jonne olisi (vielä toistaiseksi ainakin) aikomus mennä pienenä joukkona kannustamaan Trinodea hänen (varmasti upeassa) suorituksessaan edustaa Suomea Eurocosplaykisassa. Lisäksi olisi tavattoman huippua päästä ensimmäistä kertaa ulkomaiseen coniin, ei ihan kaikki pääse. Mikäli tämänhetkinen suunnitelma kuitenkin syystä tai toisesta kaatuu, olen mitä luultavimmin jättämässä Risen pidemmäksi aikaa cosplaylistan pohjalle.

Paljon suurempi ja palavampi haaveeni seuraavana pukuna olisi vallan toisenlainen, unelmanani jo peräti kolmatta vuotta ollut Fran Final Fantasy XII:sta (kuvassa oikealla ja alhaalla). En ole aiemmin tosin uskaltanut edes harkita kyseessä olevaa pukua, sillä olen mielestäni ollut vajaa niin taitojen kuin kroppanikin puolesta. Mutta nyt olen saanut ehkä riittävästi kokemusta ja itseluottamusta, että uskaltaisin sen repäistä. Sitäpaitsi olen pitkään tuntenut cossieni olevan liian yksinkertaisia designin kannalta ja päädyn liian yksinkertaisiin ratkaisuihin sen kummemmin miettimättä, niin Franin design tuottaisi niin suurta aivoriiheä ja kädellisen taidon testausta, että uskon sen täyttävän vaatimukseni paremmin kuin hyvin. Ainoina huolta nostattavina aiheina vain se miten puku onnistuu käsissäni - ja se Franin kuuluisaakin kuuluisampi takapuoli.

(Paremman kuvan puutteessa: )
Tsädääm, there it is~

Ja pieni välirant/whine/lol/whatnot. Olen tässä jo sievoisesti kerännyt cossattavien hahmojeni listaan mukavan määrän tiettyä kaavaa noudattavia naishahmoja. Luettelenpa joitakin:

- Rikku, FF X-2
- Angewomon, Digimon
- Bubblehead nurse, Silent Hill
- Cloud of Darkness, FF Dissidia
- Yoko, Tengen Toppa Gurren Lagann

Näihin lisänä vielä jo tehdyt cossit

- Aigis, Persona 3
- Velvet, Odin Sphere

ja vielä seuraavat, jo mainitut kaksi cossia

- Rise, Persona 4
- Fran, FF XII

Onko yhtäläisyys löydettävissä? Itselleni jokaisesta paistaa tavalla tai toisella vähävaatteisuus tai muuten vain kroppaa imarteleva design. Näistä osa joko on tai ei ole itse valitsemiani cosseja, mutta suurin osa on muiden ehdotuksia. Olen kovin otettu, että ihmiset mieltävät minua sopiviksi vetämään näitä, mutta alan pikkuhiljaa ahdistua siitä, että cossisuunnitelmani valtaavat vähäpukeiset, asteella tai toisella seksuaalista intohimoa herättävät naiset. Haluaisin isolla kädellä saada aikaiseksi jonkun miespuolen edustajan johonkin väliin, mutta en koe olevani sopiva tekemään niitä, kun oma uumani on niin naisellinen kuin kuvitella saattaa. Lisänä olen babyface, gotta know the facts. Mutta silti, palava halu on palava.

Näihin tunnelmiin siis sen kummempia esittelyrykäyksiä lisäämättä. Kiitän ja olen iloinen jos jaksoit tätäkin lukea~