YumiKoyuki Cosplay: helmikuuta 2014

Jos joku Frostbiten aikana tai sen jälkeen väitti, että Meridiann porukkaa cossaavat tyypit olivat valinneet itselleen nappihahmot ja saivat hahmouskollisia kuvia, täytyy ehkä tässä vaiheessa pirstaloida vähän sitä kuvitelmaa. Desucon Frostbite oli K-18 con, mutta henkilökohtaisesti tuntuu, että minä ja muut idioottipossestani taannuimme vähintäänkin 15-vuotiaan Henkistä Tuskaa kärsivän teinin tasolle, jonka mielestä kaikki glomppailu ja pusupiireily on ok. Ei, emme luojan kiitos oikeasti ole mitään noista. Meillä oli kuitenkin Frostissa aivan käsittämättömän kivaa ja meininki oli suorastaan sormi-nenään-ja-menoksi. Photoshoottasimme melkoisen paljon, mutta käyttökelpoisia "laatukuvia" oli kätettävissä shoottien kestoon ja kuvien määrään nähden melko vähän. Karkeasti arvioituna photoshootista noin 90% oli aivan jäätävää herpanderppailua eikä kuvaamisesta meinannut sen vuoksi tulla mitään. Miksi sitä siis suotta säästelemään sellaista laatukamaa kansion kätköissä? Elinaa lainatakseni: "Kukaan ei enää ikinä ota ketään meistä vakavasti. Ja se on oikein."

Kuvat ovat tuttuun tapaan sekaisin Kifialta ja Samielta. Roolitus on jälleen sama, eli Cedric = Elina, Phobos = Kizzy, Oraakkeli = Miro ja Elyon = minä.

Cedric on oikeasti taikatyttö feat. Phoboksen hihat.

Huilut soi ja linnut visertää.

Elyon: "Not bad."

Elyon: "Eww no- yyyeeesssss >:D"

Jazz hands!

Wiggle wiggle

HUGGLE SNUGGLE

Miten asioiden kuuluisi Elyonin mielestä edetä.

Cedric on niin epätoivoinen, etten kestä.
Elyon: "Jos et sinä kohta niin minä tästä kivasti vähän-"
Phobos: "MUN."

Suunnitelma: SUCCESS.

Elyon: "I approve of dis ship!"
Oraakkeli on järkyttynyt moisista hävyttömyyksistä.

Kyllä Oraakkelikin shippaa. Salaa.
Kaunis muokkaus on Elinan käsialaa.

Ja ihan vaan kaiken tämän vajaavaisuuden palanpainikkeeksi Elinan koostama video, joka on ehkä kaiken (pahan) alku ja juuri. Jos ette ole jo tätä kauneuden multihuipentumaa nähneet, nyt viimeistään on sen aika. Olen katsonut videon ehkä noin kymmenen kertaa ja nauran yhä vedet silmissä. Aijai.

Väsymys on aika huima, mutta tästä lähtee, kun vielä ehkä muistaa jotain!

Minulla oli koko viikonlopulle suunniteltu ja tehty ainoastaan yksi puku, prinsessa Elyon Disneyn sarjakuvasta W.I.T.C.H. Meridian-ryhmän olimme sopineet Elinan, Kizzyn ja Miron kanssa vuoden 2014 Frostbiteen pidettäväksi jo pitkälle reilu vuosi aiemmin. Perjantaina olisin siviileissä, koska parin tunnin con-hengailu puvussa ei ollut vaivan arvoista, etenkään suoraan koulusta, mutta Elyonin puku olisi päällä lauantaina ja sunnuntaina.

Asuun käytin aikaa noin kaksi viikkoa hyvin laiskalla tahdilla, lukuunottamatta viimeisien päivien tahatonta kiirettä ja menetettyjä yöunia. Olin aika innostunut siitä, että puvussa oli paljon kerroksia ja saumoja ja puvun funktionaalisuutta piti oikeasti miettiä. Epävarmuutta ja itseluottamuksen paikoittaista totaalipuutetta pintaan nosti kuitenkin se seikka, että puku oli oikeasti ensimmäinen sellainen, joka ei nuollut ihoa mistään kohti. Lähestulkoon kaikki pukuni tähän mennessä ovat olleet tyköistuvia, jos eivät kokonaan, niin ehdottomasti vähintään 50% puvun kaikista osista. Osaan mielestäni sen homman hyvin, mutta selvästi väljät puvut ovat minulle uusi juttu. Toki olen tehnyt pidempiä ja leveämpiä hameita ja mekkoja , mutta ne ovat aina kavenneet vyötärölle ja kehon muoto on puvussa ollut näkyvissä. Tässä tapauksessa kyseessä oli täysin muodot piilottava kolttu. Oli siis haasteen takana saada puku näyttämään istuvalta ja kehoa hyvin liikeessä myötäilevältä sen sijaan, että se olisi näyttänyt vain ylisuurelta säkiltä. Tiedä nyt sitten, miten siinä onnistuin. Ei ole oikein mitään mihin itse verrata, joten minulle jäi Elyonin puvusta päälimmäisenä käteen vain epävarmuus ja oman taitotason surullinen saavuttamattomuus. Toki puvussa oli sentään ykistyiskohtia, joista pidin paljon, esimerkiksi mekon kaulus ja hyvin kohdistetut saumat, sekä omin kätösin sorvatut alumiinirenkaat peruukissa! Valmistin myös Kizzylle Worblasta ja softiksesta Phoboksen lakin/kypärän/headdressin/asian, jonka hän sai pintakäsitellä ja maalata itse.

Itse Frostbite-viikonloppuni alkoi perjantaina melkein heti koulun jälkeen. Lähdimme Maijun, Hannan ja Sallan kanssa Helsingistä autolla liikkelle joskus vähän viiden jälkeen, jotta ehtisimme viettää aikaa conissakin jonkin verran. Minä ja Maiju majoituimme tuttuun tapaan Elinan porukoilla, jotka tosin olivat muuttaneet kävelymatkan päähän Sibeliustaloon nähden, mikä oli kieltämättä aika mukavaa. Frostbiteen olivat tulossa myös tanskalaiset Samie ja Yoshu, jotka saapuisivat Helsinki-Vantaan lentokentälle siinä klo 22.30 maissa. Maiju ja Elina hoitivat hakureissun auton turvin ja minä jäin kämpälle laulamaan naapurien iloksi railakkaasti Tangledin ja Frozenin kappaleita melkein kahden tunnin verran. Erityisen useaan kertaan tuli kulutettua At Last I See The Light -kappaletta samalla kun erittäin kotiäitimäisesti silitin Elyonin alusmekon vekkejä ja lakkailin kynsiä. Melkein meinasin tunkea kanelia uuniin, jotta paluumatkalaisilla olisi vastassa (feikisti) pullantuoksuinen keittiö ja visio tehostamaan mammailua entisestään. Se sitten unohtui siinä hoilottaessa. Ja en nyt tiedä, olisiko pokka kuitenkaan lopulta riittänyt vieraassa asunnossa. Ehkä ensi kerralla! (Tanskalaiset olivat muuten ehkä supermukavia. Sniisk.)

Lauantai alkoi lähinnä minun kämmäillessä aikataulujen kanssa ja sillä, että olin aivan suora fallos otsassa koko aamun. Oikeasti, aivan vilpitön anteeksipyyntö ihan kaikille, jotka sitä joutuivat seuraamaan. Elina, Miro ja minä olimme olleet haastateltavana VR:n Matkaan-lehteä varten edellisellä viikolla. Keskustelimme cosplaysta ja Frostbitessa oli tarkoitus ottaa kuvat parhaassa mahdollisessa ympäristössä juttua ajatellen. (Pst, kyseinen lehti ilmestyy 6.3!) Myöhästyin itse sovitusta aikataulusta ja sen vuoksi podin lähinnä huonoa omatuntoa hyvän tovin. Kuvaajaa itseään ei onneksi tuntunut haittaavan, mutta vähän se sotki myös muita kuvausaikatauluja Meridian-ryhmäämme ajatellen. Koko aamupäivä ja päiväsaikakin tuntui tavattoman hektiseltä aina töiden alkamiseen saakka. Ennen töitä saimme revittyä hieman aikaa kuvaamiseen Elinan ja Miron kanssa. Kizzy oli etsimässä Hall Cosplayhin kisaajia, joten hänen kanssaan kuvaamiset oli pidettävä sunnuntaina. Olimme sopineet Kifian kanssa jo ennen Frostia, että hän hoitaisi kuvaamisen. Photoshootissa napattuja kuvia varten teen erikseen toisen blogimerkinnän.

Töissä olin jälleen Hall Cosplayn tuomaristossa, kanssani ihanat Kifia, Mira, Yoki ja Fukka. Toivon valtavasti, että kisaajille itselleen ja muille tuomareille jäi hommasta hyvä maku suuhun. Itse nautin tosi kovasti kisaajien kanssa jutustelusta ja toivon, että ensikertalaisetkin kisaajat saivat kokemuksesta puhtia ja kiinnostusta kokeilla myöhemminkin kisaamista. Erityistä hyvää mieltä aiheuttivat kisaajat, joille puku oli ensimmäinen koskaan. Leuka ihan putosi lattiaan kun kisaajilta asiasta kuuli, sillä hyvänen aika millaisia neroja maailmalla on. Olette ihan hirveän taitavia kaikki! Älkää ikinä lopettako!

Minua on aina jännittänyt lavalle meneminen ihan hirveästi, kun tuloksia on ollut aika julkistaa. Nytkin minulla vispasi mahassa jotkin pienimuotoiset bileet, mutta lavalle päästyä oli yllättäen ekaa kertaa ikinä ihan hirveän rento ja hyvä olo. Kenties asiaan vaikutti hetkellinen itsensä nolaaminen tai muu läpän heitto. Olihan se nyt pakko niitä tukan rinkuloita kilauttaa, kun ne kerran olivat niin suurta hilpeyttä koko päivänä muissa aiheuttaneet. Ajattelin jättää sen yhteen kertaan, mutta Elinan tuodessa mikkiä lähelle tehtiin tietysti toinen kerta. Metalli jäi aina soimaan hieman kun renkaita kopsautettiin yhteen ja tiesin niin tapahtuvan nytkin, mutta järkytyin miten kauan sen pystyi kuulemaan kaiuttimien kautta. Toivottavasti kenenkään korvat eivät kärsineet! (Joku muuten huusi yleisöstä: "Olet ihana!" Kuulin sinut ja kiitos! :>) Voittajat sai kunnian julistaa Yoki, joka veti niin upean lavashown jo pelkällä perustelujen luettelemisella, ettei tosikaan.

Kuva © Nyymix

Hall Cosplayn tuomaristo. Vasemmalta oikealle allekirjoittanut, Yoki, Kifia, Mira ja Fukka.
Kuva © Nyymix

Joka tapauksessa, tähän väliin suuret onnittelut Hall Cosplayn sijoittuneille. Olitte upeita! Kiitokset myös muille osallistuneille!

Hall Cosplayn tuomarit antavat jälleen mielellään palautetta kisaajille, jotka sitä toivovat! Lähetä rohkeasti postia allekirjoittaneelle osoitteeseen yumi_koyuki[at]hotmail[piste]com. :>

Desucon Frostbitessa valittiin myös Nordic Cosplay Championship 2014 -arvokisojen kolmas jäsen Suomen tiimiin. Onnittelut Päivi Asikaiselle ja muille sijoittuneille!

Illan puolella lauantaina kävin katsomassa paneelin ”From NCC to ECC to WCS – international cosplay competitions and why they're nothing like those at home”, (myönnettäköön,) lähinnä sen takia, että seurani oli pöydän takana puhumassa. Kuitenkin aihe oli mielestäni kiinnostava ja sellaisena tyyppinä, joka kaavailee joskus kaukaisessa tulevaisuudessa osallistuvansa arvokisakarsintoihin, oli todella hyödyllistä ja kiehtovaa kuulla eri maiden kisojen tavoista ja arvioinneista. Paneeli oli mielestäni hyvin kannettu ja porrastettu, mutta olisin toivonut ehkä rahtusen enemmän aktiivisuutta yleisöltä. (Irtsa, ei koske sinua.) Eipä sillä, hyvä minun on sanoa, sillä en keksinyt mitään kysyttävää tai kommentoitavaa itsekään. Paneelia olisi voinut kuunnella pidempäänkin, vaikka siihen aikaan väsymys jo painoikin ja huolella.

Sunnuntai oli paljon rauhallisempi edellispäivään nähden, kuten usein tavallista onkin. Lähes koko päivä oli aikaa pyhittää kuvaamiselle ja sen mukaan myös toimimme. Kuvaajaksi Kifian seuraan littyi Samie ja Yoshu pyöri yleisenä assistenttina/herpanderpanseuralaisena. Kuvat seuraavat jälleen perästä, mutta alla on kuva, joka valaisee ehkä koko photoshootin laatua.

Vaikka minulle jäikin sellainen olo, että olisin tällä kertaa itse kuvannut hirveän vähän jos ollenkaan, löytyy kamerani muistikortilta kuitenkin kuvia niin Elinasta, Maijusta, Hironista, Mirasta, Asagista kuin Kifiastakin. Nekin kuvat laitan seuraavaan merkintään, jotta tämä ei venyisi yhtään enempää kuin on jo venynyt ja tulee venymään. :'D

Itse conissa K-18 ikärajan puitteissa huomasin joitakin eroja. Con tuntui hiljaisemmalta ja tilaa oli liikkumista ajatellen paljon enemmän. Käsittääkseni ohjelmatarjonnassa oli hitusen enemmän aiheeseen liittyvää sisältöä, mutta sekin kulki vain parin ekstraohjelman puitteissa. Perjantaina ikäraja näkyi parissa pukuilijassa (lue. esim. fallospuku). Myyntipöytäsalissa kuulemma näkyi muutamia tissejä myytävissä tuotteissa, mutta sitä en itse päässyt todistamaan. Ei loppupeleissä minulle siis mitenkään kamalan mullistavan erilainen con.

Viikonlopusta kuitenkin merkittävimmin jäi mieleen Cosvisionilta kuulemani uutinen (sain luvan ölistä tästä ääneen vähän). Minulle ei syystä X ilmeisesti ollut tullut viikko aiemmin lähetetty sähköposti oikeaan osoitteeseen ja Cosvisionin cosplaykisavastaava Miro kertoi paikan päällä, että olin kutsuttu kisaamaan Cosvisionin cosplaykutsuvieraskilpailuun. Rehellisesti sanottuna reaktioni oli puhdas epätoivo. Olin ihan hirveän otettu moisesta kunniasta, mutta olin kuvitellut olevani tapahtumassa aivan muissa tehtävissä ja uutinen tuli aivan puun takaa. Ette voi kuvitella, kuinka usein minulta kysytään, miksen kisaa, kun pukuni ovat ilmeisesti sen verran hyviä, että voisin. Minä olen ihan aikuisten oikeasti vain niin syntisen vaativa pukujeni kanssa, etten halua antaa niitä tuomariston syynättäväksi ja arvosteltavaksi, jos en itse luota omiin taitoihini ja tarkkuuteeni tarpeeksi. En ole koskaan ollut sellainen, että hakisin kokemusta ja tuntumaa. Minä olen sitä tyyppiä, että minä teen homman hyvin tai en ollenkaan. Eli tavoittenani on valita hyvä ja haastetta antava puku, toteuttaa se kunnialla ja oikeasti ansaita sijoitus näkemäni työn ja antaumuksen perusteella. Tämän takia olen kisannut vain kahdesti. Minulla on ollut luotto omaan pukuun vain kahdesti. Esitykseen minulla ei ole vielä tullut luottoa vastaan kertaakaan, enkä siksi ole kisannut muualla kuin Traconin lavalla, jossa esitystä ei ole. Cosvisionin cosplaykutsuvieraskilpailussa kuitenkin vaaditaan myös esitys. Minä päätän kisaamisesta yleensä jo vuosi etukäteen ja puvun tekeminen on pitkä ja mietitty prosessi. Vuoden sijaan minulla on varoitusaikaa tällä kertaa vain kolme kuukautta ja koko tänä aikana päälle painaa myös koulu, joten hommia voisin tehdä vain iltaisin ja viikonloppuisin. Prosessi pitäisi supistaa hyvin pieneen tilaan ja asioista päätettävä erittäin nopeasti. Täytyisi valita hahmo, joka minua kiinnostaisi ja johon voisin samaistua, jolla olisi tarpeeksi helppo mutta merkittävää taitoa vaativa puku ja jonka ympärille tuntuisi mukavalta sitoa kiinnostava esitys ensi kertaa esitystä tekevän toimesta. Helppo puku siksi, että varmasti ehtisin ajoissa; taitoa vaativa puku siksi, että saavuttaisin omat kehitysvaatimukseni.

Vaikka pitkä ylempi angstaaminen tuntuukin... no, angstaamiselta, olen tällä hetkellä vähän sillä kannalla, että lähden kokeilemaan. Minulla on idea hahmosta ja pukukin voisi olla tarpeeksi erikoinen, jotta voisin sen tason kokea yhä vaativaksi, mutta jonka toimivuuteen ja käytännöllisyyteen en joutuisi kuluttamaan niin paljon ajatuksellista aikaa kuin esimerkiksi. Flemethin armorien kanssa. Puku on sellainen, että tiedän kykeneväni tekemään siitä superkauniin ja siistin, mutta joka tarjoaa silti jotain erikoista ja minulle uutta. Kuten olen aiemmin jo sanonut, haluan joskus kisata EuroCosplayssa. Ehkä nyt siis on aika ottaa seuraava askel, jotta sinnekin joskus uskaltautuisi.

Viikonlopusta jäi jälkeen sellainen olo kuin olisin ollut risteilyllä. Viikonloppu sisälsi paljon touhotusta ja kiirettä ja enemmän tai vähemmän riehumista parhaiden tyyppien kanssa. Väsymyksen taso on aivan valtava ja lihaksiin koskee aivan kuin olisin ollut baarissa ja vetänyt vettä vahvempaa, vaikka mitään sellaiseen tunteeseen johtavaa en mielestäni tehnyt. Lisäksi lahtasin matkalaukussa kotiin aika tosi paljon ruokaa ja juotavaa lähinnä siksi, että Kizzy heitti päälleni läjän herkkuja kiitokseksi lätsän tekemisestä. Nyt olen oikeastaan viettänyt maanantain (aamulla verikokeissa käyden,) läskiä mussuttaen ja puoliksi koneen ääreen väsymyksestä nukahtaen. Kouluhommia pitäisi tehdä ja takaraivossa kuumottelee jo tulevaisuuden kisajutut. Hämmentynyt olen siitä, että joo, olen kisannut ensimmäisen kerran vuonna 2011, seuraava kisani oli kaksi vuotta myöhemmin 2013, mutta vuoden 2014 kalenterissa näkyy sen sijaan jo (ainakin) kolme cosplaykisaa. Vauhti kiihtyy, hui!

Ps.

Summary in English: I was at Desucon Frostbite last weekend and had a blast. I was dressed up as Elyon from the Italian Disney comic W.I.T.C.H. and with me there were also Phobos, Cedric and the Oracle. I worked as one of the judges for the Hall Cosplay contest. Also had a photoshoot or two with various people and the results from those are going to be submitted here later on.