Otsikot on niin kiva juttu.
Desucon Frostbite 2012 oli ja meni. Koitan kovasti saada kasaan ymmärrettävää tekstiä, vaikka yhä vaan tuntuu, etten osaa suoltaa viikonlopusta mitään. Alustavasti kerrottakoon, että oli kivaa.
Pukuvalinta Frostbitea varten tuli aika puun takaa, en niin muista mistä idea edes tuli. Lähtökohtaisesti olin suunnitellut cossaavani Tales of Eternian Meredya. Olin pelannut peliä viime vuonna hyvään tahtiin ja Meredy olisi ilmeisesti ollut "just mun hahmo", kuten sitä lähipiirissä kuvailtiin. Enpä osaa mielipidettä vastustellakaan, eikä mahdollinen ryhmäcosplay joskus tulevaisuudessa ollut suinkaan mukavana vaikuttajana. Silti jostain huidusta tuli joku Mercedes jostain Odin Spherestä, enkä ihan oikeasti muista miten tai miksi. Kävin muka pientä kiistelyä pääni sisällä siitä, kumpi olisi järkevämpi ratkaisu, mutta oikeasti kuumottelin vain sitä kumpi olisi mielenkiintoisempi tehdä. Kisa käytiin siis lämpöisen talvicossin ja viileän kesäcossin välillä, ja tottakai minä valitsin talveksi kesäcossin -- huit hait sille, jäätyisinkö! \:D/
 |
| Meredy vs. Mercedes |
Puvun kamppeiden keräämisen aloitin jo hyvissä ajoin, ja ensimmäistä kertaa elämässäni jopa sain puvun valmiiksi ajoissa. Pukua ei tehty enää con-päivän aamuna tai edes edellisenä iltana, ja sain nukuttua juuri niin riittävissä määrin kuin halusinkin. Samaten Mercun puku oli ensimmäistä laatuaan ilman ainuttakaan hakaneulaa tai teipinpalasta: kaikki, mikä puvussa oli, kuului siihen. Olen harrastanut cosplayta neljä vuotta ja nyt kykenin jättämään hakaneulat ja ihoteipit pois. Oikeasti. Mitä. No okei, sitä, että nyt oli aikaa miettiä puku jokaiselta kantilta kiinnityksineen päivineen kunnolla. Päätin suosiolla jättää Mercedeksen varsijousen Frostia ajatellen tekemättä, sillä töissä ollessa sellaista kalikkaa olisi aika naurettava kanniskella. Tiedossa ei myöskään ollut mitään varsinaista photoshoottia tähän vuodenaikaan, joten miksi vaivautua? Kesälle toivon tosin vielä propin tekeväni.
Perjantaina lähdettiin taas autolla
samassa porukassa kuin viime vuoden Traconiin mentäessä, lisäseuralaisena mukana myös joku neljäs (Mira, miksei sinulla ole blogia tai kuvia?!). Pikkuinen auto purettiin Elinalla ja palattiin hakemaan
viideskin Lahden juna-asemalta. Syötiin ja loppuilta katsottiin CSI:tä. Porukassa ihmeteltiin jakson absurdisuutta ja oltiin melkein varmoja, että ohjaaja on vaihtunut. Ei se ollut. Päädyttiin siihen, että jakso on sarjan porukoiden oma sisäpiiriläppä. Tämän lopputuloksen valossa unta palloon. Nukuin muuten jonkun maailman paksuimman peiton kanssa (♥), hyvä että kykenin liikkumaan painon alla. Myöhemmin tajusin, että täkissä oli ollut kolme pussilakanaa päällekkäin. Toimii!
Lauantaina meikit aamulla naamaan ja puku päälle vasta Sibeliustalon ruuhkaisessa pukuhuoneessa. Päivä meni lähinnä odotellessa tuomaroinnin alkamista. Hengatessa huomasin päätyväni haastateltavaksi Päijät-Hämeen uutisiin (juttu
täällä), ja kolmesta eteenpäin aika kuluikin ripeästi lavan takaisessa pikkuhuoneessa kisaajien pukuja tuomaroiden parhaiden ihmisten kanssa. Tykkäsin tuomarina olemisesta, vaikka päätöstä tehdessä tuskastelinkin. Oli ihana hypistellä kisaajien pukuja (toki kysyin ensin lupaa) ja kuulla paljon erilaisia ratkaisuja miten mihinkin lopputulokseen oli päädytty. Pari kertaa tuli ihan oikea ahaa-elämys, esimerkiksi henkari peruukin sisällä oli yllättävää. Tuomaroinnin jälkeen alkoi itse Hall Cosplay. Uutena tuomarina ahdisti ajatus siitä, että yleisö ei ole päätöksistä välttämättä samaa mieltä, mutta tähän ajatukseen on pakko tottua. Voin aina lohduttautua sillä, että yleisö ei varmasti ole nähnyt kaikkia pukuja läheltä, ja vaikka olisikin, ei erimielisyyksiltä yksinkertaisesti voi välttyä. Omasta mielestäni kisaajien taso oli kattava ja meinasin itkeä sijoituksien päättämisessä, kun oli niin vaikeaa. Silti voin täysin rehellisesti väittää seisovani sijoittuneiden takana. Jaarin jaarin uuden tuomarin löpinöitä. Saatte lynkata. Mutta oli tosi kivaa! Paljon huikeuksia kaikille kisaajille!
 |
Hall Cosplayn tuomaristo. Vasemmalta oikealle: Stine ja Casper Tanskasta, Maiju, Lilian ja minä.
Kuva (C) Darkki |
Hall Cosplayn jälkeen käytiin Maijun kanssa vilkaisemassa Desugaalaa, ja ohopsan, mokoma sai sieltä "Vuoden cosplay 2011" -lätyn
tällä puvulla. Saatoin itkeä silmät päästäni salista aina pukuhuoneille asti silkasta onnesta. Saatan ehkä olla myös ylpeä, voisi mennä pois. Onnea ihan hirveästi, Maiju! ♥ ;_;
Mitä lauantai-iltana tapahtui? En kai sentään vollottanut koko iltaa? Niin joo, Lahden yöelämä oli jännittävä: Irkkubaarissa soi viime vuosikymmenen listahittejä, mm. Rihannaa ja Lady Gagaa. Taisin myös pyörtyä baarin pöydälle, kun
Casper hieroi minulta selkää ja niskaa auki.
Sunnuntaina päätettiin nukkua pidempään ja päästiin Sibelle puolenpäivän aikoihin. Päivä meni tosi nopeasti, lähinnä kuvasin Elinaa ja Maijua, ja Maiju minua. Pikaisesti pyörähdin myös
Kimmyn kuvattavana. Päivän loppupuolella käytiin katsomassa
Cosplay-kisojen tuomarit, nuo lapsia syövät demonit -paneeli (panelisteina
Elffi,
Iris ja
Rora). Paneeli oli mielenkiintoinen ja hauskaa kuunneltavaa, mutta lievä järkytys odotti loppupuolella, kun oma herutus ja keikistely YouTubessa oli heijastettuna videotykillä valkokankaalle. Viesti Elinalle: nyt kaduttaa, meidän yhteistyö loppui tähän (ja silleen). Elina ei itsekään tiennyt tästä dokumentin iloisesta jakamisesta. Viesti Elffille, Irikselle ja Roralle: menkää pois. Istuin takarivissä korvat ja naama helottaen, en voinut katsoa. Hienointa koko jutussa oli ehkä se, että olo oli heti paneelin jälkeen kuin julkkiksella. Salissa olleet kuuntelijat tekivät puolikaaren ympärilleni ja napsivat kuvia henkensä edestä. Olenko vihdoinkin saanut ansaitsemani kunnian ja maineen? Ehkä minun onkin syytä kiittää teitä kaikkia. Olette ihania, kaikella rakkaudella. ♥ Lisäksi otin CosplayGaalasta opikseni ja pienensin pukuni alaosaa entisestään, nyt takapuoli oli kunnolla näkyvissä. Paras ollakin, että se toimi! (Ja muille, jotka ehkä jostain syystä ottaisivatkin jutun vakavasti: älkää. En ehkä oikeasti kaupittele peppuani kaikille vastaantuleville. :D) Tähän väliin vaikka niitä photoshoottien kuvia.
 |
| Ihanaakin ihanampi sattuma. Ingway: BakaReno |
Viikonlopun tuskasaldoksi muodostuivat punoittavat ja kirvelevät korvat liiman raaputtelun jäljiltä, lievästi nyrjähtänyt nilkka, sekä oikean jalan puutuneet varpaat, mitä ne ovat itseasiassa yhäkin. Muuta sen suurempaa toipumista en ole viikonlopusta kaivannut. Ruokasaldon puolesta olen varsin tyytyväinen, en muista milloin olisin viimeksi syönyt lämpimän aterian conissa (viime Traconin kiinalaista ei lasketa). Kiitos työvoiman aterialipukkeet!
Ja siitä jäätymisestä: en jäätynyt, kunhan pysyin sisällä. Harmi sinällään; olisi ollut tosi kiva saada Mercusta lumikuvia, vaikka se selvästi lämpimien säiden puku onkin. Voisin nyt läimiä itseäni mokomasta ajatuksesta, enhän suinkaan ollut vuosi sitten samaisen pelin
punanuttuisen tytön hepenissä hyppimässä lumikinoksissa violetin ihon ja kuolleiden raajojen kanssa. Ei. Enää. Ikinä.
Kotiin lähdettiin kolmen koplalla ilman nelosta ja vitosta, ja matka oli
lievästi ilmaistuna hulvaton. En muista enää mitään, mutta hienoa
juttua syntyi. Maiju ajoi ja minä hoidin häiriköimisen pelkääjän
paikalta kameran kanssa. Pimeällä moottoritiellä saa _taiteellisia_ kuvia, ottakaa loppuun pari taidonnäytettä.
 |
| Imma faiaa ma layzaa! |
|
